Ja taas sai kaikki ihmeteltävää

On se hienoa, että jollain on hienot lapset, jotka eivät koskaan kiukuttele. Ei niitä lapsia kirjoilla kasvateta vaan ihan vaistolla mennään.

Sen verran, että meillä tyttö ei ole niitä kiukkukohtauksia saanut ulkona vaan vasta rappukäytävässä. Siinä sitä ollaan alaovella ja mietitään miten päästään kolmanteen kerrokseen siten ettei ärsytetä naapureita.

 

lapset ovat mulle mielettömän tärkeitä ja voin sanoa olevani lasten kanssa todella hyvä ja tulen heidän kanssa toimeen. ja mun konstit toimii myös niiden lasten kohdalla joita vanhemmat nimittävät kauhukakaroiksi keiden kanssa mikään ei toimi. mutta mä saan toimimaan. jokainen ihminen on hyvä jossain ja mä olen lasten kanssa.


Yleensä kyllä monikin asia toimii toisten lasten kohdalla, mitä välttämättä omien lasten kanssa ei saa toimimaan. Lapset käyttäytyy erilailla muiden aikuisten ja omien vanhempien kanssa. Ja näissä on kyse monesti myös lapsen luonteesta, teillä on ehkä rauhallisempia lapsia. Toiset lapset on temperamenttisempia kuin toiset. Eiköhän tälle ap:llekin lapset ole mielettömän tärkeitä ja siksi hän toimi tuolla tavalla. Ja kyllä mäkin olen herkkä mutta meillä saa lapset silti kiukutella ja itkeä.Miltä lapsesta tuntuu kun hän itkee niin äiti alkaa aina itkemään, ehkä ne ei uskalla sen takia itkeä ja kiukutella kun äidille tulee paha mieli?

Ja tähän itse asiaan palatessa, ei missään kohtaa ole satutettu lasta. Ja tälläiset kiukkukohtaukset on aivan normaalia lapselle vaikka niitä ei teidän lapsille oo sattunutkaan. Millasia kirjoja sulla on kun lapset kiukuttelusta ei puhuta niissä mitään??

 

Onpahan tuttua meilläkin. Mä oon aina luullut että pojat saa vaan raivareita mutta kun tuo neiti sai alta 2-vuotiaana ekan raivarin niin olin kyllä ällikällä lyöty, sitä ei meinannut uskoa todeksi kun esikolla ei ollut noita raivareita ollenkaan. Ei siinä paljon puheet auttanut kun toinen sai raivarin, useimmiten piti kantaa raivoava neiti kainalossa kaupasta ulos ja sitä ite mietti että voi kun olis maa niellyt ittensä, niin hävetti pirusti että. Eikä siinä paljon auta sekään jos ihmiset jää pällistelemään kun lapsi raivoaa, siinä vaiheessa tekis mieli niille töllöttäjille kyllä pistää luu kurkkuun.

 

stella stella... puhua/kirjoittaa osaat mutta käytäntö on aivan toista eri luonteisia lapsia kasvatettaessa. Se mikä tehoaa yhteen ei tehoa lainkaan toiseen. Ei pidä yleistää yhden "koe-otoksen" varjolla. jokainen tietää ja tuntee oman lapsensa itse parhaiten, ja jos ei osaa selvitä tilanteista , kysyy neuvoja. Mutta: sama neuvo ei todellakaan päde kaikkiin lapsiin.

 

tunnen suurta sympatiaa, mulla on noita makaronilapsia myös....

Täällä on kans yksi rakettispagetti

 

Äähh.. siis meillä tehoaa just lapsityranneissa opetettut KATSO LASTA SILMIEN KORKEUDELTA, PUHU RAUHALLISESTI. Keskustellaan mikä on oikein ja mikä väärin. Tunteita saa näyttää ja käyttää, mutta ikinä ei ikinä lapset ole riehuneet. Eivätkä saa aina tahtoaan läpi!

Olen niin herkkä etten kestä lapsien itkua tai muuten itselläkin pääsee kyyneet silmistä. Enkä ikinä haluis väkipakolla satuttaa omia lapsia.

Hei mahtava vinkki, mä kokeilen tätä siis aivan ensitilassa tän kohta 2vee makaronin kanssa

 

miten teillä lapset saa noita kohtauksia. meillä ei ole kukaan moista koskaan saanut. ja oon niin herkkä ihminen, etten ikinä vois tehdä omalle lapselle noin.

 

Kovin tuttua. Mulla vielä piti tulla takas ulos pällisteltäväks aina ko piti hakee vaunussa kellivä sisar.. Vähä nolotti aina.. :ashamed:

 

Onko oikeesti muka muitakin kuin vaan mun 2,5v kuka saa ihan hillittömiä itkupotkuraivareita Ja mieluiten yleisillä paikoilla.Mä en ihan aikuisten oikeesti kuvitellut että kenelläkään on niin pahasta uhmasta kärsivää lasta kuin mulla :ashamed: Kyllähän muidenkin kakarat kitisee summuuta mutta ei se ole mitään verrattuna tuohon neitiin joka kirkuu ja rimpuilee.Ja meillä ei tunnu mikään auttavan :ashamed: Ei rauhallinen puhe,ei silmiin katsominen,että ne lapsityranniohjeet in mai ääs :kieh: Ja asiaa ei todellakaan helpota se että mä olen yli puolenvälin raskaana ja tunteet muutenkin miten sattuu niin eipä se kyllä munkaan pinna mikään kovin pitkä ole ja sekös asiaa vaan pahentaa |O

 

Stellako on sitten näitä ketä lapset lohduttaa kun äidillä on paha mieli...

 

:wave: täälläkin vähemmän täydellinen lapsia retuutteleva mutsi.
Mun nuorin uhmis on vajaa kaks, että eipä sille paljon auta silmiin katsoen selittää miksi nyt on mentävä tai ei saa tehdä jotain kivaa kun äiti kieltää. Siis varsinkaan siinä vaiheessa kun toinen makaa maassa ja huutaa kuin päätä leikattais...

Mut ihanaa stella että teillä mennään näin :hug:

 

Oma vika, josa lapset saa tuollasia raivareita. Turha siinä naapureita on soitella.

 

Meillä kerran naapuri tuijotti oikein kauhistuneen näköisenä kun raahasin 2.5v:tä kotiin portaissa javauva toisessa kainalossa ja toinen vaan riehu ja potki. Tätä nykyään nuita kohtauksia riitääkin päivään, huoh. Kauan ne kestää, pahin vaihe?

Meillä kans tyttö lähtee vaan reipaasti käveleen kohti tuntematonta jos ite on lähtevinään pois. Auton alle menis jos ei peässä uoksis koko ajan.

 

hei kuule osta reppu vaikka cittarist tai prismast, niin ei tarvi kainaloskantaa, ja jos reppu on pien tarjoustalos on jätesäkkejä......

 

ihan siksi kirjoitin noista naapureista jotka pällisteli koska täällä oli yks päivä avaus jostain kun isä oli retuuttanut lastaan....eli siihen viittasin...näytin varmasti samalta

 

Mää olen oppinu olemaan välittämättä yleisöstä. Siinä kyylätköön. Roudaan menemään. Siinä ei silmiinkatsomiset ja neuvottelut auta, ku mukula vetää pultit.

 

Kun se lapsi makaa maassa ja huutaa niin pitäskö sen äidin tai isän sitten mennä kans maahan makaamaan että olis sitten lapsen silmien tasolla? Jotenkin musta vähän tuntuu että tota ne naapurit vasta kattoiskin ihmetellen...

Mutta joo, ei se aina auta että keskustelee asioista lapsen kanssa, meidän neiti on ainakin todella ehdoton neuvottelia ei sen kanssa pysty keskustelemaan kun se raivarin saa.

Minä nappaan kainaloon ja sitten mentiin.

Mä joskus kiukuspäissäni tiuskasin kaupassa että "Onkohan multa jääny hiukset harjaamatta kun kaikki tuijottaa!" Siis kun mua ärsytti kun jengi kyylää mun ja tytön taistoa niin mielenkiinnolla että kumma kun ei jo vetoa lyöny että kumpi meistä voittaa. |O Mies vaan mulle autossa totes että oli menny ihmiset hämilleen kun mä silleen tiuskasin...

 

miten teillä lapset saa noita kohtauksia. meillä ei ole kukaan moista koskaan saanut. ja oon niin herkkä ihminen, etten ikinä vois tehdä omalle lapselle noin.

sii tehdä miten??? kerro mitä olis pitäny tehdä?

No tervetuloa todellisuuteen sitten vaan! Kuulostat jotenkin aika lailla mun äidiltäni (jolla menee sormi suuhun lasten kasvatuksessa tuontästä..). Siis tää oli tuolle stella-av -nikille...

 

Kuulostaapa aika tutulta tuo ap:n tilanne (en siis koko ketjua lukenut,,) :saint:

Mies kävi kaupassa kuopuksen, 2v4kk kanssa ja tämäpä oli kesken reissun heittänyt kengät ja hatun käytävälle ja juossut nauraen pitkin käytäviä sukkasillaan :snotty:

 

hei, "makaronilapset" on ihan parhaita
meilläkin sellainen