Ja taas sai kaikki ihmeteltävää

Meillä taas paras konsti on, kun ei oo huomaavinaankaan toisen kiukuttelua, mutta tää tietysti kotioloissa. Yleiselläpaikalla ei tietenkään voi lasta yksin jättää huutamaan, vaan rohkeesti syliin vaan ja menoks.

 

Meillä taas paras konsti on, kun ei oo huomaavinaankaan toisen kiukuttelua, mutta tää tietysti kotioloissa. Yleiselläpaikalla ei tietenkään voi lasta yksin jättää huutamaan, vaan rohkeesti syliin vaan ja menoks.

joo meilläkin mutta kotioloissa =)

 

Äähh.. siis meillä tehoaa just lapsityranneissa opetettut KATSO LASTA SILMIEN KORKEUDELTA, PUHU RAUHALLISESTI. Keskustellaan mikä on oikein ja mikä väärin. Tunteita saa näyttää ja käyttää, mutta ikinä ei ikinä lapset ole riehuneet. Eivätkä saa aina tahtoaan läpi!

Olen niin herkkä etten kestä lapsien itkua tai muuten itselläkin pääsee kyyneet silmistä. Enkä ikinä haluis väkipakolla satuttaa omia lapsia.

Miten selittää vajaa parivuotiaalle asiat, niin että ymmärtää ja rauhoittuu? Ei vaan tunnu meidän 1,5 v. pojalle järkipuheet tehoavan. Puistossa riittää, että lähtee kävelemään ja sanoo "hei hei" muksulle, niin se kyllä taapertaa mukaan. Mutta autoteiden lähistöillä tuota ei uskalla tehdä, jos poika pinkaseekin ihan eri suuntaan. Vielä meillä on onneksi vaunut käytössä, joten saa sidottua kiukuttelevan ja rimpuilevan lapsen vaunuihin ja kun antaa jonku risun (l. aarre) käteen, niin kyllä se huuto jossain vaiheessa loppuu.

meil ei toimi tuo et lähtee pois. tyttö vaan huutaa perään et hei hei ja menee menojaan. eipä juuri uskalla sit kauas lähtä,ku kaks vee kerkee niin nopeesti.

 

Meillä tulee onneksi enää aika harvoin noita mielettömiä raivareita. Mutta sitte ku tulee, niin saa raahata potkivaa, sätkivää ja kiljuvaa lasta kainalossa. Edellisen raivokohtauksen aikana poika onnistui vetämään mun paidan niin alas, että tissi pompsahti pihalle puukeskuksen pihalla... kaikkien uteliaiden katseiden alla |O
Pakkohan lapsi on jotenki sisälle saada, jos antaa periksi, niin kiukkuaa kahta kauheammin :kieh:

 

multakin poika vetäs melkein housut jalasta mut onneks vasta rapussa :snotty:

 

Meidän tytöt on 3.5v ja reilun 2 veetä. Sähkömies tuli asentelemaan piuhoja päivällä. Vanhempi alotti harmonikan soiton(se ei oo kaunista kuunneltavaa) ja nuorempi sai aivan kauhean raivarin. Istui vessassa potalla ja kurkku suoraa huutaa ovi kiinni, äiti tänne, mene pois jne jne jne..Sit vanhempi tytär sanoi että saara on koko iso pahalla päällä ja kertoi sähkömiehelle että ite ei oo ikinä tuhma, muuten saa "tupenrapinat" :snotty: |O

 

multakin poika vetäs melkein housut jalasta mut onneks vasta rapussa :snotty:

Seuraava iltiksen otsikko: Äitit vilauttavat livenä

 

Kiva kuulla, että muillakin on tuollaisia raivareita eikä vaan meillä. Tänään oltiin ulkona, eka raivos tuo isompi. Se oli jäähyllä penkillä, vaikka eipä siinä pysynyt. Mä vaan ahkerasta laitoin takaisin ja sanoin, että penkiltä mennään leikkimään sitten, kun minä annan siihen luvan. No, aikansa siinä istui ja leikki sitten ihan kiltisti loppu ajan. Kun esikko lopetti, aloitti kuopus. Sisälle asti ei tällä kertaa tarvinnut lähteä. Mutta niin tuttua tuo, että saa perässä raahata. Mä kun en tuota kuopusta voi leikilleenkään jättää siihen pihalle. Raivokohtauksen saadessa lähtee juoksemaan parkkipaikalle. Siis jos mä sanon sille, että "heippa, äiti menee sisälle".

 

multakin poika vetäs melkein housut jalasta mut onneks vasta rapussa :snotty:

Seuraava iltiksen otsikko: Äitit vilauttavat livenä

 

miten teillä lapset saa noita kohtauksia. meillä ei ole kukaan moista koskaan saanut. ja oon niin herkkä ihminen, etten ikinä vois tehdä omalle lapselle noin.

Jos sulla ei ole kokemusta kunnon itkupotkuraivarista, niin älä sano mitään.
Ja ehkä sä sitten olet vaan niin ylimaallisen pätevä kasvattaja, ja me muut mukulamme piloille pistänyttä rupusakkia. Jep.

 

ei meillä mitkään ´apaattiset kiiltokuvalapset´ ole.

mutta olen koko ikinä hoitanut lapsia. ensin siskojen, naapureiden, serkkuja yms, myöhemmin eri perheissä lastenhoitajana ja päiväkodeissakin ollut päiväkotiapulaisena. ennen omia lapsia oli paljon kokemusta muiden lapsista ja tullut huomattua monta asiaa ´kantapään kautta´.

kirjahyllyssämme on kaikki ne lastenhoitoon/kasvatukseen liittyvät kirjat joita olen 15 vuoden aikana löytänyt kirjakaupoista, kirppareilta, divareista, kaupoista ja niitä on monta sataa, osa ulkomaalaisia. niissä on paljon vinkkejä ja ohjeita.

lapset ovat mulle mielettömän tärkeitä ja voin sanoa olevani lasten kanssa todella hyvä ja tulen heidän kanssa toimeen. ja mun konstit toimii myös niiden lasten kohdalla joita vanhemmat nimittävät kauhukakaroiksi keiden kanssa mikään ei toimi. mutta mä saan toimimaan. jokainen ihminen on hyvä jossain ja mä olen lasten kanssa.

vaatii kyllä aikaa ja kärsivällisyyttä, mutta toimii.

--------

kaupoissa yms näkee usein miten oikeesti lasta sattuu (ja sanookin, että "aijai käteen sattuu"), kun vanhemmat raahavat lapsia ja varsinkin jos vanhemmat huutavat/kiroilevat samalla lapsille. jotenkin se on minusta julmaa. lapsi on kuitenkin pieni avuton ihmisolento vielä.

 

Kaikkien pitäis aina muistaa, että lapset on erilaisia! Eikä se tarkoita että olis hyvä kasvattaja jos lapset ei saa kohtauksia tai niitä ei tarvis kantaa. Ei toki tarkoita sitäkään että olis huono. Kaikki konstit ei myoskaan toimi kaikkien lasten kanssa!
Mun mielestä ap teki ihan oikein ja omalle kasvatustyylilleen ja lapsellen sopivalla tavalla. Heillä katkaistaan kiukkukohtauksset tuolla tavalla. Ei se varmasti oo niin mukavaa, että sitä käyttäis jos helpommat konstit tepsis.
Mutta ap, älä naapureita syyllistä. Minäkin olen usein joutunut vastaavanlaiseen tilanteeseen ja vaikka kuinka olis sympatiat äidin puolella niin sitä ei oo jotenkin osannu auttaa tai ei oo tajunnu mitä siinä tekis tms. Äidit tupaa usein olemaan pikkuisen epävarmoja omasta äitiydestään ja helposti kuvitellaan kaikenlaista, vaikka kukaan ei mitään negatiivista ajattelisikaan.

 

No mitä siinä ois pitäny tehdä? Jättää se lapsi yksin pihaan ja mennä itse sisään vai? Pakkohan se sisään on viedä.

 

ei meillä mitkään ´apaattiset kiiltokuvalapset´ ole.

mutta olen koko ikinä hoitanut lapsia. ensin siskojen, naapureiden, serkkuja yms, myöhemmin eri perheissä lastenhoitajana ja päiväkodeissakin ollut päiväkotiapulaisena. ennen omia lapsia oli paljon kokemusta muiden lapsista ja tullut huomattua monta asiaa ´kantapään kautta´.

kirjahyllyssämme on kaikki ne lastenhoitoon/kasvatukseen liittyvät kirjat joita olen 15 vuoden aikana löytänyt kirjakaupoista, kirppareilta, divareista, kaupoista ja niitä on monta sataa, osa ulkomaalaisia. niissä on paljon vinkkejä ja ohjeita.

lapset ovat mulle mielettömän tärkeitä ja voin sanoa olevani lasten kanssa todella hyvä ja tulen heidän kanssa toimeen. ja mun konstit toimii myös niiden lasten kohdalla joita vanhemmat nimittävät kauhukakaroiksi keiden kanssa mikään ei toimi. mutta mä saan toimimaan. jokainen ihminen on hyvä jossain ja mä olen lasten kanssa.

vaatii kyllä aikaa ja kärsivällisyyttä, mutta toimii.

--------

kaupoissa yms näkee usein miten oikeesti lasta sattuu (ja sanookin, että "aijai käteen sattuu"), kun vanhemmat raahavat lapsia ja varsinkin jos vanhemmat huutavat/kiroilevat samalla lapsille. jotenkin se on minusta julmaa. lapsi on kuitenkin pieni avuton ihmisolento vielä.

Missään vaiheessa ei ollut TÄSTÄ kyse!!

 

Äähh.. siis meillä tehoaa just lapsityranneissa opetettut KATSO LASTA SILMIEN KORKEUDELTA, PUHU RAUHALLISESTI. Keskustellaan mikä on oikein ja mikä väärin. Tunteita saa näyttää ja käyttää, mutta ikinä ei ikinä lapset ole riehuneet. Eivätkä saa aina tahtoaan läpi!

Olen niin herkkä etten kestä lapsien itkua tai muuten itselläkin pääsee kyyneet silmistä. Enkä ikinä haluis väkipakolla satuttaa omia lapsia.

Miten selittää vajaa parivuotiaalle asiat, niin että ymmärtää ja rauhoittuu? Ei vaan tunnu meidän 1,5 v. pojalle järkipuheet tehoavan. Puistossa riittää, että lähtee kävelemään ja sanoo "hei hei" muksulle, niin se kyllä taapertaa mukaan. Mutta autoteiden lähistöillä tuota ei uskalla tehdä, jos poika pinkaseekin ihan eri suuntaan. Vielä meillä on onneksi vaunut käytössä, joten saa sidottua kiukuttelevan ja rimpuilevan lapsen vaunuihin ja kun antaa jonku risun (l. aarre) käteen, niin kyllä se huuto jossain vaiheessa loppuu.

meil ei toimi tuo et lähtee pois. tyttö vaan huutaa perään et hei hei ja menee menojaan. eipä juuri uskalla sit kauas lähtä,ku kaks vee kerkee niin nopeesti.

No meillä vielä toimii ja en minäkään kausa lähden, kun poika melko äkkiä perään hippasee ja tuota tosiaan vaan teen todella turvallisessa ympäristössä, missä ei ole niin justiinsa, jos poika päättääkin mennä eri suntaan.. saan muksun helposti kiinni, kun pyllähtää heti ensimmäisistä juoksuaseklista.

 

stella-av:lle

olis joskus kiva nähdä miten toimisit meidän kolmen alle 5v. pojan kans, kun ne kiukuttelee yhtäaikaa jossain kauppakeskuksessa. Enkä kirjottanu tätä keljuillessani, vaan ihan mielenkiinnosta.

 

ei meillä mitkään ´apaattiset kiiltokuvalapset´ ole.

mutta olen koko ikinä hoitanut lapsia. ensin siskojen, naapureiden, serkkuja yms, myöhemmin eri perheissä lastenhoitajana ja päiväkodeissakin ollut päiväkotiapulaisena. ennen omia lapsia oli paljon kokemusta muiden lapsista ja tullut huomattua monta asiaa ´kantapään kautta´.

kirjahyllyssämme on kaikki ne lastenhoitoon/kasvatukseen liittyvät kirjat joita olen 15 vuoden aikana löytänyt kirjakaupoista, kirppareilta, divareista, kaupoista ja niitä on monta sataa, osa ulkomaalaisia. niissä on paljon vinkkejä ja ohjeita.

lapset ovat mulle mielettömän tärkeitä ja voin sanoa olevani lasten kanssa todella hyvä ja tulen heidän kanssa toimeen. ja mun konstit toimii myös niiden lasten kohdalla joita vanhemmat nimittävät kauhukakaroiksi keiden kanssa mikään ei toimi. mutta mä saan toimimaan. jokainen ihminen on hyvä jossain ja mä olen lasten kanssa.

vaatii kyllä aikaa ja kärsivällisyyttä, mutta toimii.

--------

kaupoissa yms näkee usein miten oikeesti lasta sattuu (ja sanookin, että "aijai käteen sattuu"), kun vanhemmat raahavat lapsia ja varsinkin jos vanhemmat huutavat/kiroilevat samalla lapsille. jotenkin se on minusta julmaa. lapsi on kuitenkin pieni avuton ihmisolento vielä.

:saint:

 

Mulla kans esikoinen heitti itsensä makarooniks 2-3v ja kyllä ne ihmiset muakin ovat tujottaneet kun on joutunu raahamaan häntä. Taisin jopa joskus kysäistä joltain joka tujotti "anteeksi olenko kussut aamupuuroosi kun noin tujotat". Tämä taisi olla jossain kun esikoinen otti kauheet pultit kun ei saanut omaa tahtoaan läpi.

täytyypä muistaa seuraavan kerran kun meidän uhmis alkaa vetämään kilareita. tosin meitä ei pahemmin täällä tuijotella, ihme kyllä.

 

Äähh.. siis meillä tehoaa just lapsityranneissa opetettut KATSO LASTA SILMIEN KORKEUDELTA, PUHU RAUHALLISESTI. Keskustellaan mikä on oikein ja mikä väärin. Tunteita saa näyttää ja käyttää, mutta ikinä ei ikinä lapset ole riehuneet. Eivätkä saa aina tahtoaan läpi!

Olen niin herkkä etten kestä lapsien itkua tai muuten itselläkin pääsee kyyneet silmistä. Enkä ikinä haluis väkipakolla satuttaa omia lapsia.

Miten selittää vajaa parivuotiaalle asiat, niin että ymmärtää ja rauhoittuu? Ei vaan tunnu meidän 1,5 v. pojalle järkipuheet tehoavan. Puistossa riittää, että lähtee kävelemään ja sanoo "hei hei" muksulle, niin se kyllä taapertaa mukaan. Mutta autoteiden lähistöillä tuota ei uskalla tehdä, jos poika pinkaseekin ihan eri suuntaan. Vielä meillä on onneksi vaunut käytössä, joten saa sidottua kiukuttelevan ja rimpuilevan lapsen vaunuihin ja kun antaa jonku risun (l. aarre) käteen, niin kyllä se huuto jossain vaiheessa loppuu.

meil ei toimi tuo et lähtee pois. tyttö vaan huutaa perään et hei hei ja menee menojaan. eipä juuri uskalla sit kauas lähtä,ku kaks vee kerkee niin nopeesti.

Näin myös meillä. Poika huutaa perään "heippa" ja kauniisti heiluttaa. Sen jälkeen pinkaisee minne haluaa.

 

stella-av, tervetuloa meille kokeilemaan tuota 'lapsen silmien korkeudella rauhottavasti puhumista' kun tuo meidän raivo-roope saa raivarin.

ei oo mun vastuulla jos tulee nenuun. =)

 

no hei, tuo stellahan on provo, lukekaapa profiilikin huivksenne. ja niin täydellinen.... nimimerkki kertoo provoksi, nimittäin nimim. "stella" oli vauvan av:n tunnettu provo, ja tämähän on stella -av.... ja te provosoidutte!!!

 

no hei, tuo stellahan on provo, lukekaapa profiilikin huivksenne. ja niin täydellinen.... nimimerkki kertoo provoksi, nimittäin nimim. "stella" oli vauvan av:n tunnettu provo, ja tämähän on stella -av.... ja te provosoidutte!!!

Mikä sinusta tuossa profiilissa on sellaista, että sen perusteella ao olisi täydellinen? Ihan tavallisia asioita, ainakin mun mielestäni.

 

Jos naapurit kattoo ihmeissään niin luultavasti niillä itellään ei oo lapsia tai eivät muista millaista elämä on pikku-lasten kanssa

Tai sitten ne muistaa sen vielä oikein hyvin ja huokaisevat helpotuksesta, kun omat ovat jo ohittaneet ko iän

 

No mitä siinä ois pitäny tehdä? Jättää se lapsi yksin pihaan ja mennä itse sisään vai? Pakkohan se sisään on viedä.

näin olisi varmaankin pitänyt toimia...tai päästää juoksemaan karkuun

 

oltiin lasten kanssa pihalla ja kuopus 2v8kk sai kamalat raivarit,mitään ei uskonut vaan juoksi karkuun.sain hänet sitten kiinni ja alkoi potkimaan ja yritti purra yms.
Otin poikaa kädestä ja sanoin että nyt lähetään sisälle,no tää heitti makarooniks ja puoliks vedin sitä perässä ja välillä otin kainaloon.kainalossa rimpuili niin paljon että meinas pudota joten oli pakko vetää kädestä perässä |O

kyllä katto naapurit pitkään :headwall: sen sijaan että olis tulleet auttamaan kantamisessa oli meinaa toisessa kädessä mun laukku ja pojan hattu ja kengät jotka poika heitti pois.

Ja taatusti näytti että retuutan lasta,eipä ollut paljoa vaihtoehtoja :snotty:

Kyllä olisin jo tiuskassut naapureille, että kun kerta siinä tuijottavat niin tulkoot auttamaan tai painukoot..... jonnekin tuijottamasta.