"...ja sitten kehun kyllä ilman lääkkeitä synnyttäneet äidit, että hieno juttu, harvoin sattuu tällaista."

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja omaan nikkaan juu
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="Entinen Ksantippa S.";29085102]Ja sitku mun pumppu alkaa reistata, mun pitää saada valita otanko ohitusleikkauksen vai pelkän pallolaajennuksen![/QUOTE]

Arvasin että joku on riittävän urpo sanoakseen jotain tuollaista.
 
No sittenhän se "asiakas" voi mennä vaikka saunaan synnyttämään, jos kätilö ei saa "päteä" mistään eikä ilmeisesti muuta tehdä kuin palvella kermaperseitä, joita ei saa sattua yhtään?

Mitenköhän nykyään pääsee synnytyksessä kermaperseilemään? Saliin pääsee ehkä, jos on tilaa, moni vasta kun on 10 cm auki, eikä silloin mitään ehdi saada. Jos onni suosii ja pääsee saliin hyvissä ajoin, lääkäriä ei läheskään aina saa tekemään epiduraalia. Tai sitten kätilö viivyttelee epiduraalipyynnön tekemistä, kuten mun toisessa synnytyksessä. Ei sitä enää sitten ponnistusvaiheessa voinut antaa. Kätilö oli kyllä tyytyväinen, kun "selvittiin ilman puudutteita", itse olin ihan toista mieltä. No, tiedänpähän nyt, kuinka paljon ihmiseen voi oikeasti sattua, että kai sain sitten kaupanpäälle ihanan extreme-elämyksen.
 
[QUOTE="Entinen Ksantippa S.";29085122] En sano, että lääketieteen ammattilaisillakaan aina olisi ne parhaat mahdolliset taidot ihmisten kohtaamiseen.[/QUOTE]

Selvennetään vielä, etten tarkoittanut tätä henkilökohtaisuutena ketään kohtaan.
 
Jos kätilö perusteettomasti (vain omien periaatteidensa nojalla) jättää täyttämättä asiakkaan, eli synnyttävän äidin toiveet, käyttää hän valtaansa väärin, ja on silloin väärässä ammatissa.

Suomalaiset on vieläkin ihan liian lampaita mitä tulee esim. potilaan oikeuksiin.
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
  • Tykkää
Reactions: Millenia
No sittenhän se "asiakas" voi mennä vaikka saunaan synnyttämään, jos kätilö ei saa "päteä" mistään eikä ilmeisesti muuta tehdä kuin palvella kermaperseitä, joita ei saa sattua yhtään?

Aijaa. Kyllä mua vaan sattu molemmilla kerroilla ihan helkkaristi, vaikka sain ne epiduraalit ja muut avut. Ärsyttää tää sun kommentointi.

Kato joitain se vaan sattuu enemmän.
 
Jos kätilö perusteettomasti (vain omien periaatteidensa nojalla) jättää täyttämättä asiakkaan, eli synnyttävän äidin toiveet, käyttää hän valtaansa väärin, ja on silloin väärässä ammatissa.

Suomalaiset on vieläkin ihan liian lampaita mitä tulee esim. potilaan oikeuksiin.

Niin no. Kyllä määkin sen ymmärrän, että kivunlievitykseen voi olla monenlaisia keinoja, ja kätilö on (tai pitäisi olla) se asiantuntija joka niitä sitten esittelee ja niiden etuja ja riskejä äidin kanssa pohtii; ei synnyttävä äiti aina tiedä mitä toivoa, jos ei tuota tietoa anneta. Että ei siellä synnyttämässä nyt ihan valintatalossa olla. Mutta ikävä oli minusta tuossa jutussa kuitenkin haastateltavien kätilöiden asenne.
 
Jos kätilö perusteettomasti (vain omien periaatteidensa nojalla) jättää täyttämättä asiakkaan, eli synnyttävän äidin toiveet, käyttää hän valtaansa väärin, ja on silloin väärässä ammatissa.

Mitkä ovat sitten kätilön omia periaatteita ja mitkä tunnustettuja tosiasioita? Kyllä tietyt kivunlievityksen muodot tilastollisesti hidastavat synnytystä.

Minä neuvottelin pitkään neuvolan terkkarin ja äitipolin lääkärin kanssa antibioottiprofylaksian tarpeellisuudesta, kun synnytin lapseni B-streptokokin kantajana. Käytäntö oli juuri muuttunut - edellisvuonna streptokokkia ei olisi edes testattu.

Tosipaikan tullen minulta ei kuitenkaan kysytty mitään, vaan tökättiin vain tippa suoneen. Tekikö kätilö sinusta oikein vai väärin?
 
Aijaa. Kyllä mua vaan sattu molemmilla kerroilla ihan helkkaristi, vaikka sain ne epiduraalit ja muut avut. Ärsyttää tää sun kommentointi.

Kato joitain se vaan sattuu enemmän.









Niin ja aina se ei ole kiinni ihmisestä tai ihmisten erilaisista kipukynnyksistä. Mulla on tosi nopeat synnytykset ollu ja kolmessa en oo ehtiny saamaan kivunlievitystä. Yks niistä oli täysin "helvetti irti" kokemus, toinen ei sattunu oikeestaan yhtään, en ollu uskoa ku kätilö sanoi: "olet auki, voit alkaa ponnistaan" ja kolmas oli näiden väliltä, eli kipua oli, mutta ihan siedettävissä määrin.
Joten ne kokemukset voi vaihdella aika tavalla myös samalla ihmisellä.
 
[QUOTE="minni";29085175]Niin ja aina se ei ole kiinni ihmisestä tai ihmisten erilaisista kipukynnyksistä. Mulla on tosi nopeat synnytykset ollu ja kolmessa en oo ehtiny saamaan kivunlievitystä. Yks niistä oli täysin "helvetti irti" kokemus, toinen ei sattunu oikeestaan yhtään, en ollu uskoa ku kätilö sanoi: "olet auki, voit alkaa ponnistaan" ja kolmas oli näiden väliltä, eli kipua oli, mutta ihan siedettävissä määrin.
Joten ne kokemukset voi vaihdella aika tavalla myös samalla ihmisellä.[/QUOTE]

Kyllä. Sekin ärsyttää, että ei saisi pyytää kivunlievitystä heti. Jos synnytys on nopea, ne kivut saattaa olla aivan hirveät, eikä lievitystä ehdi saada, ellei sitä anneta heti. Mulla on molemmat synnytykset olleet todella kivuliaat.
 
[QUOTE="minni";29085175]Niin ja aina se ei ole kiinni ihmisestä tai ihmisten erilaisista kipukynnyksistä. Mulla on tosi nopeat synnytykset ollu ja kolmessa en oo ehtiny saamaan kivunlievitystä. Yks niistä oli täysin "helvetti irti" kokemus, toinen ei sattunu oikeestaan yhtään, en ollu uskoa ku kätilö sanoi: "olet auki, voit alkaa ponnistaan" ja kolmas oli näiden väliltä, eli kipua oli, mutta ihan siedettävissä määrin.
Joten ne kokemukset voi vaihdella aika tavalla myös samalla ihmisellä.[/QUOTE]

Kyllä. Kuten aiemmin kerroinkin, mun ensimmäinen synnytys meni omasta mielestä pyllylleen kun en "osannut" sitten hengittää tai jotain en osannut, ja jouduin sen epiduraalin ottamaan. Tunsin syyllisyyttä ja häpeää jälkeenpäin, ja ihan turhaan. Laukeamattomat pitkäkestoiset supistukset oksitosiinitipan seurauksena olivat aivan turhia, joten se siitä luomusta sitten jo siinä vaiheessa...

Toisessa ymmärsin itse sen verran, että en suostunut oksitosiiniin. Synnärillä haluttiin tippa laittaa, että asiat sujuisi nopeammin, mutta itse en siihen lankaan enää lentänyt. Omat supistukseni olivat pitkiä, epäsäännöllisiä, hitaita ja niitä ei oikein synnärin sääntöjen mukaan laskettu synnytyssupistuksiksi lainkaan. No niitä ne nyt kuitenkin oli, ja hommakin eteni, vaikka hitaasti. Sitten annoin puhkaista kalvot, joka vauhdittikin synnytystä. Käytin keinutuolia, epiduraalikin sitten jo kutsuttiin paikalle, mutta ei ehditty antaa, kun lapsi jo syntyikin, reippaasti ja mukavasti.

Että silleen.

Tälläkään kertaa en kyllä juuri kokenut saaneeni henkilökunnalta tukea omille ratkaisuilleni, vaan olin itse se, jonka oli pidettävä tiukasti puolensa.
 
Kyllä. Sekin ärsyttää, että ei saisi pyytää kivunlievitystä heti. Jos synnytys on nopea, ne kivut saattaa olla aivan hirveät, eikä lievitystä ehdi saada, ellei sitä anneta heti. Mulla on molemmat synnytykset olleet todella kivuliaat.









Näinpä ja ärsyttää joidenkin asenne jos omat synnytykset on ollu helppoja, niin heti vedotaan siihen et mulla nyt vaan on niin korkea kipukynnys. Mä veikkaan, ettei kukaan kestäis naama peruslukemilla jos sille pantais sama tuska päälle, mikä mulla oli tuossa pahimmassa kokemuksessa. Se kipu vaan on niin ylimaallisen järkyttävää, ettei sitä voi ymmärtää jos ei oo ite kokenu. Kipu ei ollut minussa, vaan minä olin kivussa. Se vie mukanaan täysin.
 
  • Tykkää
Reactions: Millenia
Mielenkiintoinen keskustelu.
Oma lapseni syntyi sektiolla koska 'en vaan viitsinyt synnyttää alateitse', eli pelkosektio.
Se oli hieno kokemus, josta jäi hyvä mieli. Paranin niin nopeasti että itsekin sitä ihmettelin ja olen aivan varma, että nopea paraneminen johtui nimenomaan positiivisesta asenteestani. Olin saamassa lastani maailmaan haluamallani tavalla ja siitä jäi kauniit muistot. Lisäksi koin hyvänä asiana sen, että vaikka lääkeaineita kehoon aika pirusti työnnettiinkin, ei lapsi joutunut niille alttiiksi kuin muutaman minuutin ajan. En kokenut varsinaisesti kipua missään vaiheessa toipumistani, kipulääkkeitä taisin syödä kolme päivää, laitoksella meni kaksi vuorokautta. Haava haittasi jonkin verran liikkumista, mutta ei läheskään niin pahasti kuin iso raskausmaha.

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että sektio on yhtä hyvä ja oikea tapa synnyttää kuin se normitapakin. Itse en yleensä kuitenkaan sano synnyttäneeni, vaan että lapsi syntyi sektiolla. On olemassa ihmisiä, joiden mielestä sektio ei ole synnytys ja minua ei haittaa, vaikka en olisikaan muiden mielestä (tai edes omasta mielestäni) varsinaisesti synnyttänyt. Kunnioitan suuresti alatiesynnyttäjiä, lääkkeillä tai ilman. Kovia mimmejä.

Silti synnytyksen medikalisoituminen harmittaa minua. Aktiivinen synnytys on ihana ajatus ja jos Suomessa olisi helpompi järjestää kotisynnytys, olisin harkinnut sitä vaihtoehtoa vakavasti. Olisin myös mielelläni maksanut ekstraa sektiosta, jos siihen olisi meidän systeemissämme mahdollisuus. Minuakin nimittäin harmittaa, että se minunkin sektioni kustannettiin veronmaksajien pussista.
 
[QUOTE="minni";29085209]Näinpä ja ärsyttää joidenkin asenne jos omat synnytykset on ollu helppoja, niin heti vedotaan siihen et mulla nyt vaan on niin korkea kipukynnys. Mä veikkaan, ettei kukaan kestäis naama peruslukemilla jos sille pantais sama tuska päälle, mikä mulla oli tuossa pahimmassa kokemuksessa. Se kipu vaan on niin ylimaallisen järkyttävää, ettei sitä voi ymmärtää jos ei oo ite kokenu. Kipu ei ollut minussa, vaan minä olin kivussa. Se vie mukanaan täysin.[/QUOTE]

Niinhän sitä voisi luulla, että minulla olisi ollut kivuttomat synnytykset tai että tahtoisin jonkun kruunun niistä päähäni. Totuus kuitenkin on, että lääkkeetön on parempi, ja alatiesynnytys parempi kuin sektio (ja please, unohdetaan nyt poikkeukset tästä, eli hätätilanteet). Luonnollinen on tässä tapauksessa parempi. Miksi se ärsyttää toisia niin paljon, että tästäkin jutusta syyllistytään oikein kilpaa?

Minusta perhevalmennuksen saisi muuttaa takaisin synnytysvalmennukseksi, jossa voitaisiin puhua muustakin kuin epparista, epiduraalista ja ilokaasusta. Vuonna 2008 perhevalmennus oli sitä että istuttiin naiset omassa huoneessa ja miehet omassa puhumassa tunteista. Okei. Se kerta, mikä käsitteli synnytystä, meni suurin piirtein niin että se sattuu, ja jos lapsivesi on vihreää niin mene ambulanssilla sairaalaan. Mitään ei puhuttu siitä, että synnytyskipuja voi ainakin alkuvaiheessa (!!) lievittää muutenkin, kuin lääkkeellisesti. Ainoa positiivinen juttu koko valmennuksessa oli synnärillä vierailu, mutta nyt sekin on Päijät-Hämeen Keskussairaalassa lopetettu.

Ja samaisessa sairaalassa ei ole kuin yksi amme, johon ei voi synnyttää, ja perhehuoneita ei ole lainkaan. Synnyttäjiä tulee isolta alueelta ja kaikki on laitosmaista. Ei ihme, että kätilöt eivät kerkeä, ja ei ihme, että synnyttymään tuleva nainenkin alisutuu osaksi liukuhihnaa. Osittain olosuhteiden pakosta, osittain tietämättömyyttään ja osittain (kyllä!) myös asenteensa takia.

Minä myös olisin valinnut kotisynnytyksen jos se olisi paremmin mahdollistettu Suomessa. En pidä sitä mitenkään hyvänä, että synnyttäjä on kiinni piuhoissa ja letkuissa eikä tunne mitään, samalla kun hänen elimistöönsä on pumpattu erittäin vahvoja lääkeaineita.



Ps. Kyllähän se epiduraali kivun vei pois, ja kyllähän sitä oli "pakko" olla letkuissa saamassa antibioottia lapsiveden menon takia, mutta silti ajattelen näin.
 
[QUOTE="vieras";29082672]Jaa no itse olen halunnut synnyttää luomuna, mutta kätilöt on joka synnytyksessä alkanu sitä epiduraalia tyrkyttämään :kieh:[/QUOTE]

Meinasin just tulla sanomaan, että niin on mullekin tyrkytetty...no ekassa ei ehditty, mutta tokassa tyrkytettiin, lopuksi suostuin ilokaasua ottamaan, mutta siitäkin tuli vaan hirveämpi olo, eikä siitä ollut hyötyä.
 
No onhan se nyt herrajumala parempi mitä vähemmän lääkkeitä tuupataan. Ja synnytyksessä ne yleensä ovat vapaaehtoisia, toki toisinaan välttämättömiä, mutta ei todellakaan aina.


Jeesus mitä marttyyrejä.
 
  • Tykkää
Reactions: Cassyput
No sittenhän se "asiakas" voi mennä vaikka saunaan synnyttämään, jos kätilö ei saa "päteä" mistään eikä ilmeisesti muuta tehdä kuin palvella kermaperseitä, joita ei saa sattua yhtään?

Niin, kätilön ammattitaitoa on keskustella erilaisista kivunlievitysvaihtoehdoista synnyttäjän kanssa. Mutta kätilö ei tunne sitä kipua, hän ei voi yksinkertaisesti tietää onko kipu kestettävissä vai ei. Kätilön asenteena ja toimintaa ohjaavana ajatuksena ei mielestäni saa olla tämän kivun vähättely. Siihen onko kipu kestettävissä, vaikuttaa useat eri asiat (kipukynnys, kivun voimakkuus, synnytyksen kesto, eri kivunlievitysmenetelmien toimivuus jne.). En tiedä ketään, joka olisi mennyt synnyttymään asenteella "ei saa sattua yhtään", tuokin on mielestäni nimenomaan toisten kokemusten ja kivun vähättelyä. Sinä kun et voi arvioida kuin omia synnytyksiäsi ja niissä koettua kipua. En ymmärrä miten tällaiset kermaperse- kommentit auttaa tätä keskustelua eteenpäin. Näsistä tulee mieleen vaan, että kyllä nainen on naiselle susi.
 
  • Tykkää
Reactions: Millenia
[QUOTE="vieras";29085387]Niin, kätilön ammattitaitoa on keskustella erilaisista kivunlievitysvaihtoehdoista synnyttäjän kanssa. Mutta kätilö ei tunne sitä kipua, hän ei voi yksinkertaisesti tietää onko kipu kestettävissä vai ei. Kätilön asenteena ja toimintaa ohjaavana ajatuksena ei mielestäni saa olla tämän kivun vähättely. Siihen onko kipu kestettävissä, vaikuttaa useat eri asiat (kipukynnys, kivun voimakkuus, synnytyksen kesto, eri kivunlievitysmenetelmien toimivuus jne.). En tiedä ketään, joka olisi mennyt synnyttymään asenteella "ei saa sattua yhtään", tuokin on mielestäni nimenomaan toisten kokemusten ja kivun vähättelyä. Sinä kun et voi arvioida kuin omia synnytyksiäsi ja niissä koettua kipua. En ymmärrä miten tällaiset kermaperse- kommentit auttaa tätä keskustelua eteenpäin. Näsistä tulee mieleen vaan, että kyllä nainen on naiselle susi.[/QUOTE]

Lähtökohtaisesti aina sanotaan, kun nuori nainen on ottamassa alaselkään tatuointia, että et saa sitten epiduraalia. Tai moni ei ota koska sitten ei saa epiduraalia. Monille nuorille, kuten itsellenikin oli itsestään selvää, että epiduraali kuuluu synnytykseen. Ilman sitä synnytys on helvettiä.

Mielestäni synnytysvalmennusta pitäisi tehostaa ja opettaa erilaisia tapoja kivun hallintaan.
 
Unohdin muuten sen, että jos joku kehtaa julkisesti mainita, että haluaa synnyttää lääkkeettömästi, häntä pidetään hihhulina. Ja vähintään muistetaan sanoa, "Kyllä sinullakin se mieli vielä muuttuu.."
 
mitä keski-aikaa nyt eletään?! ei kai noita epiduraaleja sun muuta ole huvikseen kehitetty! :O
itse menin ihan kipusokkiin kun ilokaasu lakkasi vaikuttamasta, tärisin vain kippurassa enkä saanut edes puhuttua.. kätilö pälätti siinä jotain & mies silitti tukkaa, mutta oman itseni herraksi pääsin vasta kun tultiiin lyömään piikki selkään. moni nainen menee kivusta täysin lukkoon eikä synnytys etene, mutta tiettyjen ammattilaisten mielestä olisi näköjään ok palata niihin aikoihin kun synnytettiin saunassa viinan voimin eikä ollut epätavallista jos äiti tai vauva kuolivat!
aletaan samalla tehdä kuten se "erillaisten äitien" hippipari & ultran sijaan kuunnellaan vatsaa vessanpaperi-hylsyllä, on kuulkaa halpaa & ekologista!

jessus, mihin tämä maailma on menossa :(
 
  • Tykkää
Reactions: Millenia
Lähtökohtaisesti aina sanotaan, kun nuori nainen on ottamassa alaselkään tatuointia, että et saa sitten epiduraalia. Tai moni ei ota koska sitten ei saa epiduraalia. Monille nuorille, kuten itsellenikin oli itsestään selvää, että epiduraali kuuluu synnytykseen. Ilman sitä synnytys on helvettiä.

Mielestäni synnytysvalmennusta pitäisi tehostaa ja opettaa erilaisia tapoja kivun hallintaan.

Niin, mielestäni on ihan asiallista informoida tatuoinnin ottajia mahdollisista seurauksista.

Samaa mieltä tuosta synnytysvalmennuksen tehostamisesta.

Kuitenkin ihmetyttää "saunaan vaan yksin synnyttämään", "kermaperseet", "marttyyrit" jne. kommentit tässäkin keskustelussa. Keskityttäisiin sitten muiden haukkumisen sijaan siihen, miten kipua voisi synnytyksessä parhaiten lievittää ja miten tieto näistä mentelmistä saataisiin synnyttäjille.
 
Alkuperäinen kirjoittaja asiakaspalvelutyötä?;29085081:
Elikkä, koulutusta sitten vaan kehiin. Miksi meillä on hieno äitiysneuvola ja liuta kätilöitä töissä, jos ne eivät osaa hommiaan?

Mä en aikanaan saanu mitään synnytys/perhevalmennusta, koska terkka neuvolassa unohti mainita. Ite ois pitäny osata 2. neuvolakäynnillä kysyä et millon pääsee synnytysvalmennukseen, kun ne järjetettiin sillon on 1/3 mun raskaudesta oli käsillä. Terkka totesi vaan että tuut sitten syyskuussa kun on seuraava valmennus... muuten hyvä mut laskettuaika oli heinäkuussa :headwall: Ei suostunut kysyessäni kertomaan erilaisista kivunlievitysmahdollisuuksista tai muista asioista jotka synnytyksessä askarruttivat, kun näiden asioiden läpikäymistä varten on ne synnytysvalmennukset, tulet sitten syyskuussa :O
Että osaa ne neuvolassakin :D
 
Lähtökohtaisesti aina sanotaan, kun nuori nainen on ottamassa alaselkään tatuointia, että et saa sitten epiduraalia. Tai moni ei ota koska sitten ei saa epiduraalia. Monille nuorille, kuten itsellenikin oli itsestään selvää, että epiduraali kuuluu synnytykseen. Ilman sitä synnytys on helvettiä.

Mielestäni synnytysvalmennusta pitäisi tehostaa ja opettaa erilaisia tapoja kivun hallintaan.

Oon niin samaa mieltä! Mä olisin ottanu kotoa omat jyväpussit mukaan synnytykseen jos oisin tienny että sairaalasta ei ole mahdollista saada mitään läpmötyynyä tai vastaavaa kipuihin. Eikö kätilö halunnut tehdä mitään että kivut yhtään helpottaisivat kun odoteltiin tunteja epiduraalia.

Synnytysvalmennus ois ollu varmaan hyvä jos sitä olis saanu, mut juurikin tuo että neuvolassa kivunlievityksestä ei suostuttu edes puhumaan kun synnyttäminen on niin IHANAA :O kerroin kyllä vauvan synnyttyä terkallekin että synnytyksessä itsessään ei ollu mitään ihanaa.
 
[QUOTE="vieras";29085418] Keskityttäisiin sitten muiden haukkumisen sijaan siihen, miten kipua voisi synnytyksessä parhaiten lievittää ja miten tieto näistä mentelmistä saataisiin synnyttäjille.[/QUOTE]

Minä olen saanut näillä palstoilla vihamielisyyttä osakseni, kun olen kertonut kuinka synnytysjooga ja meditaatio on auttanut minua. Asenne on ollut "älä tuu mulle kertomaan joogasta, kun musta tuntui että mä kuolen".

Mielestäni tilanne on vähän sama kuin imetysvalistuksen suhteen. Osalle ihmisistä aihe on niin arka, että kaikki neuvot ja ehdotukset koetaan hyökkäyksinä.

Synnytyksissä sattuu ikäviä yllätyksiä, ja imetyskin voi epäonnistua, vaikka olisi miten hyvin valmistautunut. Silti toivoisi, että jokainen saisi mahdollisimman paljon tietoa etukäteen ja tukea jälkikäteen, jos kaikki ei menekään toivotulla tavalla.

Näiden nettipalstojen yksi tarkoitus toki on tietenkin purkaa niitä pahan olon ja väärinymmärretyksi tulemisen kokemuksia. Samalla ikävä kyllä saattaa tahtomattaan pelotella niitä, joilla kokemus on vasta edessä.
 
No mitähelvettiä. Itse hoitoalalla oleena/olevana, niin en todellakaan vaadi potilailtani mitään ihme kunnioitusta, vaan minä olen heidän "palvelija", ja mun tehtävä on tehdä kaiken mitä vaan pystyn että heidän on hyvä olla.

Ai jaa. No itse sairaanhoitajana toimiessani en kyllä ollut mikään palvelija. Toteutin lääkärin määräykset ja annoin asianmukaista hoitoa, LÄÄKETIETEELLISESTI PERUSTELTUA. Jos potilas olis yrittänyt sanella mulle ohjeita niin olisin kyllä marssittanut suorittamaan lääkistä ja tulemaan sitten sanelemaan.

Kunnioitusta tulee olla puolin ja toisin, niin saadaan aikaiseksi hyvä hoitosuhde. Asiakaspalvelijat löytyvät sitten erikseen vaikkapa marketin kassalta.
 

Yhteistyössä