"...ja sitten kehun kyllä ilman lääkkeitä synnyttäneet äidit, että hieno juttu, harvoin sattuu tällaista."

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja omaan nikkaan juu
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Mulla synnytys käytännössä pysähtyi kivun vuoksi kun odottelin epiduraalia useamman tunnin. Siinä oksentaessani kivusta kätilö tokasi että pitäs vähän ryhdistäytyä, ei niin paljon satu... hetken päästä pyörryin kivusta. Kummasti lähti synnytys taas etenemään kun sain epiduraalin ja pystyin vähän rentoutumaan. Kätilö ei tarjonnut mitään muutakaan kivunlievitys keinoa niiden tuntien aikana kun odoteltiin anestesialääkäriä.
 
Mä olisin lukinnut itseni vessaan ja hirttäytynyt, jos en olisi mitään kipulääkettä saanut. Mulla rusahti häntäluukin synnytyksessä. Se tuntukin siltä, että penska syntyy selän kautta. Ennen kjin sain epiduraalin. Jos en olis saanut, olisin kyllä oikeasti kuollut kipuun.
 
No mulla kuopuksen kanssa supistukset tihentyuvät ja kipeentyivät niin nopeasti, että luulin synnyttäväni autoon. Sairaalassa vaadin tarkistamaan ja olin vasta 3cm auki. Sanoin, että vielä tämän kestää, en sentään tunne vielä kuolevani. Kätilö sanoi että epiduraalia suosittelee nyt tai ei välttämättä ehditä antaa. Sanoin että kokeilisin mieluummin vaikka ilokaasua näin aluksi mutta kätilö oli ehdottomasti epin kannalla.

No siinäpä lähti kivut ja sain nukuttua.avauduin kyllä samalla mukavaa vauhtia ja muutaman tunnin päästä olin jo lähes valmis. Epi lakkasi vaikuttamasta ja sanoin että voisin "kohta" ottaa lisää. No kätilö lähti ja seuraavan supistuksen kohdalla tunsin jo kuolevani siihen paikkaan. Lapsivesi meni siinä samaan aikaan. En kyennyt edes kääntymään painamaan hälytysnappia...mies oli onneksi mukana. En tosiaan siinä tilassa olisi voinut miettiä mitään keinoja jotka olisi luomustu helpottaneet kun puristin sänkyä ja tuntui että tapetaan.

No enpä ehtinyt saada ponnistukseen epiduraalia enään ja se meni siis "luomusti". Huusin kyllä kuolevani mutta enemmän se helpottavaa oli tuohon avautumisvaiheeseen verrattuna. Kaikilla kipu ei ole yhtä pahaa...itse olisin halunnut pärjätä ilman koska ajattelin että synnytys pitkittyy. Ei tosiaan tullut mieleenkään enää ja lääkettä pyysin heti kun tunsi sen oikean kivun. Oikeasti tunsin repeäväni kahtia, kuolevani, räjähtäväni...tunne ettei kestä enään yhtään.
 
[QUOTE="vieras";29083621] Epi lakkasi vaikuttamasta ja sanoin että voisin "kohta" ottaa lisää. No kätilö lähti ja seuraavan supistuksen kohdalla tunsin jo kuolevani siihen paikkaan. Lapsivesi meni siinä samaan aikaan. En kyennyt edes kääntymään painamaan hälytysnappia...mies oli onneksi mukana. En tosiaan siinä tilassa olisi voinut miettiä mitään keinoja jotka olisi luomustu helpottaneet kun puristin sänkyä ja tuntui että tapetaan.
[/QUOTE]

Toisten synnytyskivuista en tiedä mitään, omistani vain. Mutta täytyy kyllä sanoa, että ajatuksenakin aika hiuksia nostattavaa joutua puudutuksesta keskelle sitä pahinta rypistystä.

Noiden luomukeinojen ideana kun on, että kuljetaan koko matka läpi, antaudutaan kivulle, yritetään rentoutua ja antaa kehon omien kivunlievitysmenetelmien toimia. Toisilla ne sitten toimivat paremmin, toisilla huonommin. Mutta kenelläkään ne eivät toimi edellä kuvatulla tavalla.

Eli nämä "epi lakkasi vaikuttamasta ja jouduin synnyttämään luomuna" -tyypit eivät ole todellakaan kokeneet luomusynnytystä. Uskoisin, että he ovat kokeneet jotakin paljon pahempaa ja hallitsemattomampaa.
 
Mun synnytys kesti 13 tuntia. 13 tuntia aivan tolkuttomia supistuksia, mutta synnytys ei tuntunut etenevän mihinkään. Kestin sen vailla kyyneltäkään, mutta kun ponnistusvaihe oli käsillä, olin jo niin kivun uuvuttama, että kätilö lähestulkoon pakotti ottamaan kivunlievitystä. Olin vähällä menettää tajuni, silmissä sumeni vähän väliä. ja mietinpä vaan, että kuinkahan moni noista puuskahtelevista kätilöistä itse on synnyttänyt luomuna.
 
[QUOTE="Entinen Ksantippa S.";29084044]

Eli nämä "epi lakkasi vaikuttamasta ja jouduin synnyttämään luomuna" -tyypit eivät ole todellakaan kokeneet luomusynnytystä. Uskoisin, että he ovat kokeneet jotakin paljon pahempaa ja hallitsemattomampaa.[/QUOTE]

Minä taas en usko, että epiduraalin vaikutus loppuu kokonaan ihan yhtäkkiä. Ne aidot luomukivut olisivat vielä paljon pahempia.
 
Minä jaksoin 38 tuntia asennoitua siihen, että kipu on hyväksi. :D Sitten oltiin "jo" neljässä sentissä auki ja pääsin saliin. Jee, jotain kivunlievitystä ehkä tiedossa, jospa vaikka hetken saisi levättyä ennen loppurutistusta? Ilokaasua sain ja sitten muutaman tunnin päästä epiduraalin. Se meni pieleen. Tippaa kovennettiin ja supistukset sen mukaisia. Huusin ja oksensin jossain tajunnan rajamailla, vastaus oli että ei suhun voi sattua kun sait sen puudutteen. Vittuiltiin ihan päin naamaa, että miten oikein meinaan synnyttää kun tässä kohtaa jo on näin huono asenne ja vaikeaa?

Onnekseni vuoro vaihtui taas muutaman tunnin päästä ja uusi kätilö näki tilanteeni välittömästi. Puhui rauhoittavasti ja ylipäänsä niin kuin ihmiselle puhutaan, kunnioittavasti. Sain uuden annoksen puudutetta ja ilokaasumaskin takaisin. Tästä meni vielä melkein 5 tuntia ennenkuin vauva syntyi. Napanuora moneen kertaan kaulan ympäri ja niin tiukalla, ettei varmaan juuri sen vuoksi ollut päässyt laskeutumaan sieltä. Pisteitä 1.

Mutta tottakai, mun asenteestanihan kaikki oli kiinni. :D Mulle osui sitten varmaan joku toisinajattelijakätilö kun hän kehui jaksamistani ihan hirveästi. Järjesti vielä tämän edellisen vuoron kätilön pyytämään anteeksi seuraavana päivänä. Vauvan kondista ei voinut kukaan kehua, hän meni suoraan VTO:lle seurantaan. Sairaan söpö ja ihana se kyllä silti oli.
 
Mun synnytys kesti 30 tuntia, karseeta kidutusta, polvet tärisi ja kylmähiki virtas, eikä unta 2 vuorokauteen. Sitten sain spinaalin kun viimein pääsin synnytys saliin kun kalvot päätettiin puhkaista. No hieman lievitti supistuksia vähäksi aikaa, mutta kyllä se ponnistus oli vaan järkkyä, taju meinasi lähteä. Että kyllä mä melkein sanoisin että "synnytin luomuna". Ja ihan oon tyytyväinen, että kestin sen 30 tuntia tuskaa. Pakkohan se oli vaan kestää. Semmonen synnytyskokemus. Ja kätilöt oli ihania. Kiitinkin yhtä kätilöä ja sanoin, että ei tästä ois tullu mitään ilman häntä. :)
 
[QUOTE="vieras";29082899]No minäkään en kyllä kovin korkealle nosta sektioäitejä tilanteessa, jossa se sektio valitaan sen helppouden takia. Kun ei vaan huvita yrittää alateitse.[/QUOTE]

Mun oli ainkin PAKKO synnyttää sektiolla, en saanut valita.
Kiireelliseen sektioon jouduin, toki olisin halunnut synnyttää alakautta, kuten keikki muutkin, mutta se ei kuulemma olut edes vaihtoehto.
enpä kyllä varmasti olisi jaksanutkaan siinä tilanteessa ponnistaa, kun muutenkaan en tiennyt jääkö vauva henkin vai ei =(
 
[QUOTE="Jenis";29084364]Niin mikä tässä on nyt se ongelma - ketään ei saa kehua, ettei jollekin toiselle tule paha mieli?[/QUOTE]

Ei kehuminen itsessään. Vaan se, että tuo luomusynnyttäjien kehuminen kertoo asenteesta ja ennakkoluuloista niitä muita synnyttäjiä kohtaan. Synnyttäjät ovat kätilön asiakkaita. Asiakkaita kohdellaan kunnioittavasti, vaikka itse oltaisiin jostain asiasta sisimmässä eri mieltä. Jos minä puhuisin omista asiakkaistani tuohon sävyyn (olen siis ihan tyystin eri alalla), potkut varmaan tulisi.

En tiedä miten paljon tuossa jutussa oli toimittajan värittämää ja oliko sieltä poimittu ainoastaan ne raflaavimmat kommentit. Kuitenkin itselle ei tullut kovin mukava fiilis noista kätilöiden sanomisista (synnyttää pitäisi Kätilöopistolla tässä viikon-parin sisään).

Edellisessä synnytyksessä koin pahimpana sen pitkitetyn kivun ja unettomuuden. Ei kipu itsessään vaan tunne siitä, että tämä ei koskaan lopu. Siihen sain helpostusta epiduraalilla ja hyvä niin. Säännöllisiä supistuksia (väli 3min-1 h) kun oli tullut 3,5 vuorokauden ajan ennen kuin lapsi oli maailmassa. Nyt tämän toisen kanssa en ole automaattisesti vaatimassa epiduraalia, vaan mennään tilanteen mukaan. Toivottavasti menisi nopeammin tällä kertaa, niin toisenlaiset kivunlievitysmenetelmätkin voisivat toimia. Oli miten oli, toivon, että en saa itselleni vahvoja ennakkoasenteita eri kivunlievitysmentelmiä kohtaan omaavaa kätilöä.
 
Mä en nyt jostain syystä kokenut tekstin olevan kovinkaan syyttävää tai sellaista mistä pitäis mieli pahoitaa. Synnytyksiä ei oikein kannata eikä voi etukäteen suunnitella, kipu on osa synnytystä ja toiset pääsee helpommalla kuin toiset. Itse olen kolmesti synnyttänyt, viimeisin meni luomuna kun koin, että pystyn ottamaan supistukset paremmin vastaan seisoaltaan, muutoinkin synnytys oli sen verta nopee, ettei tarvinut vuorokausi tolkulla kärvistellä tuskissaan.
 
Olisihan se varmaan ihan kiva, että useampi edes yrittäisi sietää oloaan muilla keinoin, eikä vaatisi heti kaikenmaailman mömmöjä sisäänsä.

Mutta se vaatisi ehkä vähän asennemuutosta se.
 
[QUOTE="vieras";29084599]Ei kehuminen itsessään. Vaan se, että tuo luomusynnyttäjien kehuminen kertoo asenteesta ja ennakkoluuloista niitä muita synnyttäjiä kohtaan. Synnyttäjät ovat kätilön asiakkaita. Asiakkaita kohdellaan kunnioittavasti, vaikka itse oltaisiin jostain asiasta sisimmässä eri mieltä. Jos minä puhuisin omista asiakkaistani tuohon sävyyn (olen siis ihan tyystin eri alalla), potkut varmaan tulisi.
[/QUOTE]

Kätilö on aika vaativalla alalla. Toisaalta hänen odotetaan olevan asiakaspalvelija, toisaalta pelastavan päätöksillään ihmishenkiä.

Myös ne vauvat ovat kätilöiden asiakkaita. Ja kuten tuo kätilö tuossa toteaa, lääkkeellisellä kivunlievityksellä voi olla vaikutuksia vauvaan. Minun mielestäni on rehellistä ja oikein tunnustaa, että lähtökohtaisesti on hyvä asia, jos synnytyksestä selviytyy ilman kivunlievitystä. On myös lähtökohtaisesti hyvä asia, että kivunlievitystä saa tarvitessaan sitä.

Kätilön pitää toki kunnioittaa asiakasta. Mutta välillä minusta tuntuu, että joiltakin asiakkailta on täysin unohtunut, että myös asiakkaan tulisi kunnioittaa kätilöä ja tämän ammattitaitoa.
 
  • Tykkää
Reactions: Cassyput
[QUOTE="Heidi";29084307]Minä taas en usko, että epiduraalin vaikutus loppuu kokonaan ihan yhtäkkiä. Ne aidot luomukivut olisivat vielä paljon pahempia.[/QUOTE]

Minä uskon myös, että on iso väli, synnyttääkö luomuna omasta halustaan vai olosuhteiden pakosta. Kipu on kumma juttu, se tapahtuu korvien välissä.
 
Jaa-a. Oliskohan kätilöiden ja terveydenhoitajien ammattitaidossa ja koulutuksessa sitten jotain parantamisen varaa?

Mehän käydään jo raskausaikana kuukausikaupalla äitiysneuvolassa. Kyllä siellä pitäisi sitten voida valmistaa synnytykseen sillä tavalla että hienosti osataan olla juuri niinko kätilöt toivoo. Kyllä minustakin juttu oli aika negatiivinen.

Oma kokemus: menin oikein luomuna synnyttämään. Uskoin ihan vakaasti, että kun vaan hengitän hyytä niin kestän oikein hyvin kivun, kohtu tekee työtä, hienoa. Mites kävi. Hengitin hyytä hyperventilaatioon asti, mutta kipu oli järjenvievä. Lisäksi minulle annettiin oksitosiinia, mistä seurasi laukeamattomat supistukset "että hoidettas tää synnytys virka-aikaan"... juu juu. epiduraalia en keksinyt pyytää, mutta tarpeeseen se tuli, koska vasta sen jälkeen synnytys alkoi edetä. Itselle jäi tosi paska ja kurja olo siitä että epäonnistuin tuolla lailla synnytyksessäni.

Elikkä, koulutusta sitten vaan kehiin. Miksi meillä on hieno äitiysneuvola ja liuta kätilöitä töissä, jos ne eivät osaa hommiaan?
 
Eipä väliä mitä kätilöt sanovat. Otan kaikki kipulääkkeet mitä itse koen tarvitsevani. Sektion pitäisi olla Suomessakin vain valintakysymys.

Mitä vähemmällä kivulla saa synnytettyä, sitä parempi :). Itse en siis kivusta piittaa, ja vauvat kyllä ne kipulääkkeet kestää kuten ovat tähänkin asti kestäneet.
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
[QUOTE="Entinen Ksantippa S.";29085038]Kätilö on aika vaativalla alalla. Toisaalta hänen odotetaan olevan asiakaspalvelija, toisaalta pelastavan päätöksillään ihmishenkiä.

Myös ne vauvat ovat kätilöiden asiakkaita. Ja kuten tuo kätilö tuossa toteaa, lääkkeellisellä kivunlievityksellä voi olla vaikutuksia vauvaan. Minun mielestäni on rehellistä ja oikein tunnustaa, että lähtökohtaisesti on hyvä asia, jos synnytyksestä selviytyy ilman kivunlievitystä. On myös lähtökohtaisesti hyvä asia, että kivunlievitystä saa tarvitessaan sitä.

Kätilön pitää toki kunnioittaa asiakasta. Mutta välillä minusta tuntuu, että joiltakin asiakkailta on täysin unohtunut, että myös asiakkaan tulisi kunnioittaa kätilöä ja tämän ammattitaitoa.[/QUOTE]

Kyllä se "asiakas" on siinä pääasiassa, kätilö voi päteä sitten muualla.
 
Eipä väliä mitä kätilöt sanovat. Otan kaikki kipulääkkeet mitä itse koen tarvitsevani. Sektion pitäisi olla Suomessakin vain valintakysymys.

Mitä vähemmällä kivulla saa synnytettyä, sitä parempi :). Itse en siis kivusta piittaa, ja vauvat kyllä ne kipulääkkeet kestää kuten ovat tähänkin asti kestäneet.

Ja sitku mun pumppu alkaa reistata, mun pitää saada valita otanko ohitusleikkauksen vai pelkän pallolaajennuksen!
 
[QUOTE="Entinen Ksantippa S.";29084044]Toisten synnytyskivuista en tiedä mitään, omistani vain. Mutta täytyy kyllä sanoa, että ajatuksenakin aika hiuksia nostattavaa joutua puudutuksesta keskelle sitä pahinta rypistystä.

Noiden luomukeinojen ideana kun on, että kuljetaan koko matka läpi, antaudutaan kivulle, yritetään rentoutua ja antaa kehon omien kivunlievitysmenetelmien toimia. Toisilla ne sitten toimivat paremmin, toisilla huonommin. Mutta kenelläkään ne eivät toimi edellä kuvatulla tavalla.

Eli nämä "epi lakkasi vaikuttamasta ja jouduin synnyttämään luomuna" -tyypit eivät ole todellakaan kokeneet luomusynnytystä. Uskoisin, että he ovat kokeneet jotakin paljon pahempaa ja hallitsemattomampaa.[/QUOTE]

En edes väittänyt synnyttäneeni luomuna. Sanoinhan vielä, että tuo ponnistusvaihe ilman puudutusta oli paljon helpompaa kuin avautumisvaihe ilman puudutusta. Olen synnyttänyt myös ponnistusvaiheen puudutuksen kanssa esikoisen kohdalla. Sillon puudutus kesti koko synnytyksen ja oli oikeastaan varsin kivuton operaatio, mitä nyt ennen puudutusta sattui.

Heti kun sain luvan ponnistaa ja avautumisvaihe oli kai loppu, olo helpottui huomattavasti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja asiakaspalvelutyötä?;29085081:
Jaa-a. Oliskohan kätilöiden ja terveydenhoitajien ammattitaidossa ja koulutuksessa sitten jotain parantamisen varaa?

Mehän käydään jo raskausaikana kuukausikaupalla äitiysneuvolassa. Kyllä siellä pitäisi sitten voida valmistaa synnytykseen sillä tavalla että hienosti osataan olla juuri niinko kätilöt toivoo. Kyllä minustakin juttu oli aika negatiivinen.

Oma kokemus: menin oikein luomuna synnyttämään. Uskoin ihan vakaasti, että kun vaan hengitän hyytä niin kestän oikein hyvin kivun, kohtu tekee työtä, hienoa. Mites kävi. Hengitin hyytä hyperventilaatioon asti, mutta kipu oli järjenvievä. Lisäksi minulle annettiin oksitosiinia, mistä seurasi laukeamattomat supistukset "että hoidettas tää synnytys virka-aikaan"... juu juu. epiduraalia en keksinyt pyytää, mutta tarpeeseen se tuli, koska vasta sen jälkeen synnytys alkoi edetä. Itselle jäi tosi paska ja kurja olo siitä että epäonnistuin tuolla lailla synnytyksessäni.

Elikkä, koulutusta sitten vaan kehiin. Miksi meillä on hieno äitiysneuvola ja liuta kätilöitä töissä, jos ne eivät osaa hommiaan?

Olisi ollut myös paljon vaikeampaa rentoutua ilman epiduraalia. Jos jännittää, ei kai avaudukaan, ainakaan yhtä hyvin. Epiduraalinkin kanssa piti rentoutua aina supistuksen kohdalla eikä pistää vastaan. Se vastaan pistäminen taas itselläni helpotti supistuksia.
 
No sittenhän se "asiakas" voi mennä vaikka saunaan synnyttämään, jos kätilö ei saa "päteä" mistään eikä ilmeisesti muuta tehdä kuin palvella kermaperseitä, joita ei saa sattua yhtään?

No mitähelvettiä. Itse hoitoalalla oleena/olevana, niin en todellakaan vaadi potilailtani mitään ihme kunnioitusta, vaan minä olen heidän "palvelija", ja mun tehtävä on tehdä kaiken mitä vaan pystyn että heidän on hyvä olla.
 
  • Tykkää
Reactions: Millenia
Alkuperäinen kirjoittaja asiakaspalvelutyötä?;29085081:
Elikkä, koulutusta sitten vaan kehiin. Miksi meillä on hieno äitiysneuvola ja liuta kätilöitä töissä, jos ne eivät osaa hommiaan?

No meillä päin ainakin synnytys- ja perhevalmennus on käytännössä ajettu alas. Resurssipula.

Mutta onneksi ovat nettipalstat, joilla voikin valmentautua haluamansa synnytysideologian mestariksi, teoriassa... Olen tältäkin palstalta lukenut neuvoja tyyliin: "älä vaan anna niiden käynnistää synnytystä".

Sama ongelma on terveydenhuollossa yleensä, potilas googlaa mikä häntä vaivaa ja menee lääkärille "hakemaan lääkkeet". Jos lääkäri ei ole samaa mieltä vaivasta, etsitään toinen "viisaampi". En sano, että lääketieteen ammattilaisillakaan aina olisi ne parhaat mahdolliset taidot ihmisten kohtaamiseen.
 

Yhteistyössä