Olipa täällä taas tekstiä...Tää on niin ihana pino!
Ensinnäkin
Onneliinalle: olen niin pahoillani sun puolesta, ihan sattui kun luki sun ekan viestin pitkästä aikaa. Voit kyllä luottaa siihen, että kyllä me kaikki ollaan sun ja toistemme kanssa niin hengessä mukana kuin vaan voi - tiedetään kaikki se hajoamisen tunne, mikä negaa seuraa, nyttemmin siis myös hoitojen jälkeistä negaa. Tottakai mäkin jotenkin epärealisesti olin toivonut, että kyllä se nyt vaan ekasta ivf:stä napsahtaa plussa. Tai no joo, niinhän mulla nyt sitten - onnekkaalla ???? - napsahtikin, mutta itkuhan siitä sitten suureksi harmiksi tuli. Pakko vielä todeta, että mä olin alkuviikon vielä ton kemiallisen r:n/km:n jälkeen ihmeellisen epätodellisessa maanisessa tilassa ja tavallaan täynnä sisua aloittamaan uudet hoidot, mutta tossa ke-iltana ja erityisesti eilen aloin olla sitten jo aivan paskana. Varsinkin kun mieskin on jotenkin vajonnut sellaiseen puhumattomuuteen ja kiukutteluun (kun en ole jaksanut siivota yms). Joku kirjoitti täällä, että ois ihana saada edes joskus plussa ja onkohan jotain vikaa kun ei ole koskaan saanut. Tajuan täysin (oikeesti!) ton ajatuksen mutta voin vakuuttaa, että loppujen lopuksi jos se plussa ei kestä kauaa niin ihan samat ajatukset pyörii päässä: miksi se ei pystynytkään kiinnittymään, onkohan jotain vikaa...Ja tietysti jotain vikaa on on ollut. Tai sitten se on vaan uskomattoman huono tuuria, meillä kaikilla, että se/ne eivät ole napanneet kiinni. Itse syyttelen tottakai itseäni urheilusta ja inhottavasta flunssasta piinapäivien aikaan (okei, flunssasta ei voi kunnolla itseä syytellä, joten syytänkin pientä kummilasta, jolta sen flunssan varmaan lapsenvahtikeikan jälkeen sain, just siirron jälkeen). Vaikka ei kai pitäisi. Niin tai näin, eihän tässä ole muuta vaihtoehtoa, kuin suunnata eteenpäin.
Kati: Mäkin olen miettinyt noita lääkitysjuttuja munisten kasvatteluasioissa mutta mun täytyy sanoa sellanen juttu, että se lääkitysannosten nostaminen ei mitenkään ole hyvä juttu, päin vastoin: se vaikuttaa munasolujen laatuun. Toisaalta, mullakin toi Menopurin lisääminen coctailiin (eli lh:n lisääminen fsh:n rinnalle, tän toimivuus riippunee sun omista hormonitasoista) sai aikaan spurtin). Joka tapauksessa, mulla on tietysti pyörinyt mielessä itsesyytökset, että oisko vaan sittenkin pitänyt keskeyttää hoito eikä ottaa sitä hurjaa hevoskuuria kaikkia mahdollisia lääkkeitä, jotta ne follit saatiin lopulta kasvamaan 2- ja 3. ultran välisessä 3 päivässä niin paljon, että punktioon päästiin... Emmä tiedä. Kannattaa tietysti luottaa ammattilaisiin, eli omaan lääkäriin, mutta samalla kantsii kyllä tentata sitä mahdollisimman paljon, niin mä aion ainakin tehdä!
Taivaansilpoja : mullakin oli tota turvotusta alapäässä ja mun kohdalla se saattoi olla raskausoire...En kyllä tajunnut sitä silloin, ihmettelin vain että miksi yhtäkkiä sen lugen laittaminen alkoi olla niin tiukkaa ja turvonnutta...Pidetään kiinni siitä, että se ois raskausoire!!!!
Angelina: Täysin törkeää, ettet pääse verikokeeseen... Mutta mutta: saanko udella, että mikset vain mene yksityiselle, heti nyt aamulla? Saisit vastauksen vielä ip, ehkä, jos nyt oikein juokset? Se maksaa jotain, mutta saisit varmuuden????? Mä olen niin vannoutunut verikokeen kannattaja tällä hetkellä, etten VARMUUDELLA, juuri kemiallisen raskauden/km:n pelosta johtuen, voi enkä halua luottaa pelkkiin tikkuihin. Kuten muutkin täällä, toivon tietysti, että sun vuoto olisi normaalia vuotoa. Itsellä tämä km-vuoto oli yllätävän lyhytkestoinen, ja tottakai menin sitten eilen vielä testaamaan, mutta negaa näytti. Olin vaan yllättänyt, kun kesti vaan 4 päivää. Toisaalta, ekat 3 päivää lorotteli oikeesti ihan kirkasta verta, mitä nyt ei kuitenkaan ihan lorottamalla tapahdu luomusti. Toivotaan, toivotaan, että sun kohdalla onni olisi vihdoin myötä! Halaus.
Raitis: Sä olet mahtava...Tällasena masentuneena aamuna sun juttujen lukeminen tekee niiiin hyväää. Mutta mun täytyy kyllä sanoa, että pistin ehkä vielä paremmaksi....Varmaan tokana päivänä lugejen aloittamisesta menin ja sitten luikautin vahingossa yhden lugen ns. 2.reikään....Aivan niin. En pysty selittämään miten siinä niin kävi. Muistan, että mulla oli kiire yhteen palaveriin, mitä muutenkin spennasin vähän koska mun piti esitellä yks hankalampi uus asia (mihin luonnollisesti en ollut henkisesti aivan sikana perehtynyt sattuneesta syystä = kulunut viikko oli lähinnä menny punktiossa, siirrossa ja kaksplussassa) ja tein siis lugen upotus operaation ekaa kertaa duunivessassa... ja olin jotenkin siitä paikasta (miksi, en tajua) hermona.... No, kun sitten ihan samalla sekunnilla sormi pepussa tajusin mitä juuri tein, mua alkoi naurattaa ääneen....Ehdin siinä miettiä mm sitä, mitä mun lääkäri sanoisi JOS kuulisi (en ajatellut raportoida): ei ihme, että ollaan lapsettomia, kun en edes osaa oikeita reikiä...
No, sinnehän se joka tapauksessa meni oikein napakasti joten eihän siinä auttanut kuin sitten toisella sormella luikauttaa saman tien toinen luge oikeaan paikaan. Kun istuin parin minuutin päästä kokouksessa, mietin koko ajan, että ei hitto, näillä ihmisillä ei ole aavistustakaan, että mä olen lapsettomuushoidoissa, joista olen niin sekaisin, että pistinpä juuri kapselin peppuuni ja nyt on sitten molemmissa rööreissä hormonikapselit...
Noniin. Tulipa kerrottua tuokin :kieh:
Nyt on pakko tehdä välillä vähän töitä. Tsemppiä piinailijoille. Ja jos tikut ahdistaa, menkää hyvät ihmiset yksityiselle tekemään verikoe...Toisaalta - kaikkien ei toki tarvitse pelätä km-asioita, eiköhän me olla Siisamin kanssa jo otettu ne tilastot hoitoon tässä kierrossa.
Halauksin
Stella
