Hellou tytskät!
Onnittelut punktioista selvinneille Toinen päivä oli täälläkin pahempi ja kolmas oli jo ihan ok.
Onnittelut myös katkaravusta ja kiitos hyvästä tsemppibiisistä
Ajattelin tulla tänne kertomaan mistä minä sain nyt hyvää apua jaksamiseeni. En ole varma olenko aihetta jo täällä sivunnut mutta blogiin tuli ainakin kirjoiteltua pitkät pätkät. Ollaan miehen kanssa nimittäin nyt oltu Pela:n Tukiperhevalmennuksessa. Suomeksi: Meille tulee mahdollisesti kevään/kesän aikana tukilapsi/tukilapsia jotka vierailevat kerran kuukaudessa yhden viikonlopun. Tämä sai alkunsa ennen joulua jonkun bannerin kautta seikkaillen, mutta olemme saaneet siitä todella paljon apua. Ennen "jos nää hoidot ei auta niin elämä on paskaa" on muuttunut minulla ainakin nyt väliaikaisesti todella paljon. Tajusin että tässä maassa on paljon terveitä ja täysjärkisiäkin lapsia jotka tarvitsevat niin tukiperhettä kuin muutakin apua. Kaikki onkin loppuviimein minusta itsestäni kiinni. Vielä joku hetki sitten pelkäsin olevani se vanhainkodin ainut yksinäinen mummo jota ei kukaan käy katsomassa ja elän jossain mustassa purkissa mieheni kanssa tai ehkä pian jo yksin kun se ei minua kestä... Nyt tiedän että saan rakennettua ympärilleni "perheen" jonka suhteet kantavat koko elämän vaikka en biologisia lapsia saisikaan... ja vaikka en adoptioon uskaltautuisi.
Toivottavasti tämä olotila ja ajatus kantaisi eteenpäin vielä. Ainakin hetkellisesti minua ei ahdista lapsiperheet... ei toisten vauvauutiset tai vauvat. Ensimmäistä kertaa pariin vuoteen!!! Ei oikeestaan ees harmita toi siirtoon pääsyn venähtäminen maaliskuulle... (PALJOOO!!!)
Oman navan alunen on edelleen yhtä sekaisin ivf pyörityksestä kuin viimekuussakin. Nyt on jo kolmannet mensut siirron jälkeen tuloillaan ja ihan päin persausta menee... Tulee vuoto pariksi aamuksi, joka häviää moneksi päiväksi vaan alkaakseen taas uudestaan mensuina jotka kestää päivän tai max 2. Pitänee alkaa lääkäriltä jo kyselee pian mitä tää oikeen on...
Onnittelut punktioista selvinneille Toinen päivä oli täälläkin pahempi ja kolmas oli jo ihan ok.
Onnittelut myös katkaravusta ja kiitos hyvästä tsemppibiisistä
Ajattelin tulla tänne kertomaan mistä minä sain nyt hyvää apua jaksamiseeni. En ole varma olenko aihetta jo täällä sivunnut mutta blogiin tuli ainakin kirjoiteltua pitkät pätkät. Ollaan miehen kanssa nimittäin nyt oltu Pela:n Tukiperhevalmennuksessa. Suomeksi: Meille tulee mahdollisesti kevään/kesän aikana tukilapsi/tukilapsia jotka vierailevat kerran kuukaudessa yhden viikonlopun. Tämä sai alkunsa ennen joulua jonkun bannerin kautta seikkaillen, mutta olemme saaneet siitä todella paljon apua. Ennen "jos nää hoidot ei auta niin elämä on paskaa" on muuttunut minulla ainakin nyt väliaikaisesti todella paljon. Tajusin että tässä maassa on paljon terveitä ja täysjärkisiäkin lapsia jotka tarvitsevat niin tukiperhettä kuin muutakin apua. Kaikki onkin loppuviimein minusta itsestäni kiinni. Vielä joku hetki sitten pelkäsin olevani se vanhainkodin ainut yksinäinen mummo jota ei kukaan käy katsomassa ja elän jossain mustassa purkissa mieheni kanssa tai ehkä pian jo yksin kun se ei minua kestä... Nyt tiedän että saan rakennettua ympärilleni "perheen" jonka suhteet kantavat koko elämän vaikka en biologisia lapsia saisikaan... ja vaikka en adoptioon uskaltautuisi.
Toivottavasti tämä olotila ja ajatus kantaisi eteenpäin vielä. Ainakin hetkellisesti minua ei ahdista lapsiperheet... ei toisten vauvauutiset tai vauvat. Ensimmäistä kertaa pariin vuoteen!!! Ei oikeestaan ees harmita toi siirtoon pääsyn venähtäminen maaliskuulle... (PALJOOO!!!)
Oman navan alunen on edelleen yhtä sekaisin ivf pyörityksestä kuin viimekuussakin. Nyt on jo kolmannet mensut siirron jälkeen tuloillaan ja ihan päin persausta menee... Tulee vuoto pariksi aamuksi, joka häviää moneksi päiväksi vaan alkaakseen taas uudestaan mensuina jotka kestää päivän tai max 2. Pitänee alkaa lääkäriltä jo kyselee pian mitä tää oikeen on...