Uskaltautuiskohan mukaan? Luin viestejä läpi ja saatoin niin samaistua teidän kaikkien tunteisiin. Fb:ssä oon merkinnöistä tietyt "lapselliset" ihmiset pois näkyviltä, mutta pitänyt kaverina. Toisaalta tiettyjen hyvien ystävien lasten kanssa tykkään touhuta ja kuulla uutisia. Laitoin aiemmin jo pitkän sepustuksen taustasta toiseen ketjuun ja kopsaan sen vaan tähän jatkoksi.
Heips!
Toivottavasti tänne mahtuu vielä mukaan. Meillä on suunnitteilla nyt tammikuulle ensimmäinen IVF/ICSI. No, kai sen tammikuunkin voi lukea keväälle....
Minä olen 28v, mies 30v. Takana nyt kohta 2 vuotta luomuna yritystä. Yksi keskenmeno saatiin aikaiseksi 12/11. Keskenmeno oli mulle erittäin kova kokemus, vaikkakin se oli niin varhainen että voitaisiin laskea kemialliseksi. Työn puolesta (raskaana ollessa mun työnkuvaa pitää muutella) kävin jo keskenmenoa edellisenä päivänä yksityisellä uä:ssä ja siellä näkyi paksuuntunut limakalvo ja sikiöksi sopiva muutos, mutta ei (odotetusti) sydämen liikettä. No, seuraavana aamuna alkoi vuoto ja tiesin heti että nyt se on ohi. Olin vielä kovin luottavainen, että kohta alkaisi seuraava raskaus, mutta 5/12 hakeuduttiin yksityispuolelle tutkimuksiin.
Tutkimuksissa miehellä todettiin epänormaalisti/huonosti liikkuvat siittiöt, normaaleja ei ollut lainkaan. Se oli jotenkin mulle helpotuskin (ihan kamala sanoa näin), kun luulin että vika on vain minussa. Itsellä on kehityshäiriöitä, minkä vuoksi mua on lapsena leikeltyä paljon. Tämän vuoksi osasin odottaa, ettei meidän lapsensaanti ole helppoa, mutta silti se on rankkaa, kun toivottua lasta ei tulekaan. SSG:ssä mulla todettiin kohdussa polyyppi, minkä lopulta kävin yksityispuolella poistattamassa, kun yleisellä puolella homma ei oikein toiminu. Mulla on epäsäännöllinen kierto ja lisäksi olisivat tehneet toimenpiteen hereillä, mikä ei olisi mun kiinnikkeiden ja polyypin suuren koon vuoksi onnistunut lainkaan. Näin ollen olisin vieläkin odottamassa aikaa hereillä tehtävään toimenpiteeseen, mikä ei tulisi onnistumaan... Nyt polyypin poiston jälkeen tehdyssä SSG:ssä oikea munanjohdin todettiin avoimeksi, mutta vasenta munasarjaa ei tällä kertaa edes löytynyt, mikä johtunee kiinnikkeistä. Päädyttiin gynen kanssa suoraan IVFään ja mikäli kiinnikkeiden vuoksi ei molemmista munasarjoista pystytä punktoimaan tai munasoluja saadaan niukasti niin mennään suoraan ICSIin.
Tulihan kovasti tekstiä, anteeksi. Monikaan ei tiedä meidän tilanteesta, ihan lähimmät ystävät sekä mun pomo ja osa työkavereista (työssä poissaolojen ym. vuoksi pakko kertoa), joten varmaan sen vuoksi tekstiä tulee. Samoja muutamia ihmisiä kun ei jaksa asialla vaivata koko ajan...
Joulun aika oli rankka. Miehen ystävä kertoi ilouutisia heidän perhetilanteen muutoksesta ja yhdessä porukassa mun vanhoista hyvistä ystävistä 2/4 on raskaana, yhdellä on vajaa 1/2 vuotias lapsi ja yksi ei saapunut meidän vuosittaiseen tapaamiseen. Yhden raskauden jo tiesin sekä luonnollisesti vauvan, mutta yksi raskaus tuli yllärinä. Kyllä piti niellä itkua ja pakottaa hymy kasvoille loppuillaksi. Autossa kotimatkalla sitten itkeskelin... Sille ei vain voi mitään, että ensireaktio vauva uutisiin tahtoo olla suru omasta kohtalosta, vaikka nyt taas myöhemmin pystyy iloitsemaankin toisen puolesta.
Nyt kyllä lopetan tän vuodatuksen ja odotan innolla tammikuuta ja kuukautisten alkua! (Enpä ois uskonu että odotan innolla kuukautisten alkua )