Ivf hoitoja lapsettomille

Rachel miten kävi...? :heart:

Nannukka voi ei! Mä kyllä vielä elätän toivoa teidän puolesta, että jospa se kyytiläinen kuitenkin pysyisi mukana... :heart: Hirveästi voimia ja tsemppiä!

valoa toivotaan, että polyyppi olis hävinnyt ihan itsestään tai jos ei ole, niin ei paljoa pitkittäisi PASsiin pääsyä. Pidän sulle peukkuja, että pienemmätkin follit siitä vielä innostuisivat kasvamaan! :)
 
valoa ihana kirjoitus, pitäisi meidän kaikkien olla häpeämättä asiaa jolle ei mitään voi. Pitää korjata omaa ajattelua. En osaa sanoa lähtisinkö kummiksi, kavereiden lapset toki muistuttaa mitä ei itsellä ole, mutta en koe mitään äidillisiä oloja heitä kohtaan. Ja kun hetken viettää siellä lapsiperheen arjessa, noh... tietty omat lapset ja arki on sitten ihan erilaista! :D

Nannukka81 mäkin toivon et kyseessä olis vaaraton vuoto. Etkö pääse veritestiin, muistaakseni olit sitä pyytänyt? Kunpa selviäisit säikähdyksellä. :hug:

Rachel :confused:
 
valoa, peukut pystyssä hoidon suhteen. :) Eikö tuo ole kuitenkin ihan hyvä määrä. Pidetään peukkuja että mahdollisimman monta olisi laadultaan hyviä.

Tuosta kummiudesta. Valoan asenteelle peukut! Ottaa varmasti lujille pitää pikkuista nyyttiä sylissä, mutta on se kummius ihanaakin. Saa ottaa parhaat jutut päältä. ;) Halia, lahjoa, leikkiä...yms. Mua varmaan sattuis enemmän jos meidän lapsettomuuden takia meitä ei kummiksi pyydettäisi.

Mutta toisaalta laspset ja ihan pienet vauvat eivät ole ahdistaneet mua missään vaiheessa. Ne on ne raskausmahat ja raskaudesta puhuminen mikä ahdistaa.

Mää en myöskään häpeä tätä lapsettomuutta. Eihän sille oikeasti mitään voi. Enemmän se vituttaa...

Tuo Tabu-ohjelma taitaa tulla Foxilta.

Nannukka, voi ei... :( Toivotaan että on harmitonta vuotoa.

Voimia teille kanssasisaret! Monenlaisia tilanteita ja murheita tämä lapsettomuus tuo. Toivottavasti mahdollisimman saisi onnellisen lopun. :hug:
 
Nannukka81 Toivottavasti oireet on jotain muuta eli jos vaan toinen olis tullut ulos tai jotain.. Vaadi se veritesti! Voimia :heart:

Valoa Tsemppiä punktion odotteluun. Sulla on kyllä mahtava asenne! Mistähän tuollaisen sais..

Kummiudesta Arvatkaa, millä välttyy kummiudelta? Erotkaa kirkosta:).. Ei tule kummikyselyjä ja ei tarvi maksaa kirkollisveroa eli jää enemmän rahaa vaikka näihin hoitoihin. Ja Jumalaan voi uskoa ihan ilmaiseksi.. Se ei vaadi kirkon jäsenyyttä. Mä oon muuten jo päättänyt, että yhtiinkään ristiäisiin en enää mene ellei ole oman mukulan ristiäiset. Mun mielestä Mohair mihinkään ristiäisiiin ei ole pakko mennä..

Rachel Miten kävi..? Pelkään jo pahinta, kun et ole mitään kirjotellut.. Toivottavasti olen väärässä. Itse varmaan ilmoittaisin heti tänne jos plussaisin.. Muille en sit kertoiskaan vielä pitkään aikaan. No ehkä miehelle :)..

).( Ei tietoakaan ovulaatiosta.. Nyt kp15. Tuleepahan tällainenkin kierto sitten koettua, että ovis jää tulematta.. Mitenköhän pitkäksi kierto venyy jos sitä ovista ei oikeesti tule?! Onko kellään kokemuksia?
 
Viimeksi muokattu:
Toive13, oikeassa olet tuosta kirkosta eroamisesta ja jumalaan ilmaiseksi uskomisesta! :D

Ja Toive on kyllä oikeassa Mohair. Ei pidä tehdä mitään mikä ei tunnu hyvältä! Omaa kroppaa ja mieltä on kuunneltava.

Oletteko käyneet puhumassa tästä lapsettomuudesta ammattilaisella, lapsettomuuteen erikoistuneella terapeutilla? En tiedä olisikohan siitä apua mulle. Tuntuu taas että viha ja katkeruus nostaa päätään. Olen myös todella väsynyt koko ajan. Ajatukset kiertää kehää. En osaa ottaa etäisyyttä asiaan ja taukoilla rauhassa. :( Nyt pitäisi saisi nauttia elämästä huoletta ja kerätä energiaa elokuun hoitoja varten.

Ensi viikolla on soittoaikalääkärille. Tarkoitus ois kysellä 2. IVF:än sotasuunnitelmista. Toivon että lekuri sais minuun valettua taas toivoa. :headwall:
 
Viimeksi muokattu:
( . ) Dodiih... Nyt ollaan sitten reissu päivystyksen kautta polilla käyty.. Jouduin hakeutumaan hoitoihin, koska alavatsa kivut äityivät koviksi. Kohdun ulkopuolinen nyt pois suljettu, veritestit käyty (hcg 588, eli päiviin nähden just niin kuin pitääkin).. eivät uä:n mukaan osanneet sanoa tännään, että onko mennyt kesken vai jatkuuko normaali raskaus (kuva oli liian rakeinen).. Maanantaina uudestaan seurantaan ja sitten toivottavasti olemme viisaampia. Viikko on siis aika pitkä aika....
 
Keijukainen, en osaa sanoa, mihin perustuu se, ettei uimaan / kylpyyn saa mennä. Niitä harvoja asioita, joita en kysellyt, koska en ui / kylve. Onko kenellekkään muulle annettu klinikalla mitään ohjeita siiroon jälkeen?

Mohair, oon aloittanut kortisonit + ovistestistä, mutta viime kierrosta jatkoin syömistä seuraavaan siirtoon, jotta aloitusannostusta tarvitse taas käydä läpi (sehän aloitetaan aina korkealla annostuksella, joka minulla aiheuttaa kovaa tykytystä).

Valoa, toivottavasti pääset siirtoon ja polyyppi häviää.. Tai jos ei, niin parempihan se alkio on säästää parempaan hetkeen.

Nannukka, ryhmämme toivo, niin kovasti tsemppiä sinulle! :hug: Onneksi lähtökohtaisesti kaikki vaikutti nyt ok:lta.

).( <- Laihanlaisesti täällä mennään. Tein testin eilen (PP11) vasta 21.00 jälkeen, kun olimme molemmat kotona, n. 1,5 h:n pidätyksestä. Nega. Ei siis uutisia, eikä toisaalta suuri yllätyskään tämä ollut. Tietysti aina pienenpieni toive on siitä, että mitä jos, mutta jotenkin en nyt ihan täysillä uskonut tämän onnistuvan.Tuleekohan oikeasti joskus sellainen siirtokerta, että oikeasti tuntuu että nyt tärppäsi...?

Itkimme eilen illan toistemme sylissä mieheni kanssa ja nukuimme molemmat huonosti. Pääsureminen on tehty. Nyt vaan yritän aloittaa itseni kokoamisen ja mietin, että onneksi maanantaina pääsemme jo miettimään jatkoa.
Viikonloppuna kunnon hikitreenit ja sitä punkkua..

On kyllä hankala hyväksyä, että tämä ensimmäinen hoito ei onnistunut. Yksikään neljästä siirrosta.. Mutta kuten aiemmin täällä kirjoiteltiin, ehkä tämä eka kierros on enemmänkin vielä testiä siitä, mikä toimii. Jotenkin vaan tuntuu niiiiiin oudolle, miten se alkio ei tartu sinne kohtuun. Sehän on jo hedelmöittynyt, eikä me asuta missään kehitysmaassa, jossa olisi huono ravinto / pelkoja sodasta tms. jostain ihmistä suuremmasta. Miten ihmiset ikinä tulee luonnollisesti raskaaksi, kun tämä on näin hankalaa tilanteessa jossa onnistumisen prosentin pitäisi olla kerralla paljon suurempi kuin luomuseksissä..????

En aio enää testata itse, mutta meillä konseptiin kuuluu veritesti ja se on oikea-oppisesti perjantaina. Siihen asti käytän myös lääkkeitä.

Eniten nyt on mielessä, miten kohtaan työpaikalla vasta raskautuneen henkilön ja saan onniteltua oikein reippaasti. Joku muukin ilmoitti vierailevansa kuun lopussa vauvoinen töissä ja siinäkin tilanteessa ei auta olla kuin paikalla. Mä en koskaan, ikinä, missään tilanteessa tule viemään vauvaani töihin. En ikinä. Loppujen lopuksi en edes usko, että muut jaksaa olla kovinkaan kiinnostuneita toistensa vauvoista. Ajattelin siis näin jo silloin kun ei yritetty lasta. Pinnalla tämä vauva-teema kuitenkin on nimenomaan töissä..
 
Rachel :hug: jospa vielä muuttuisi plussaksi, toivon niin. Kurjalta kuulostaa työpaikan tilanne, olet vahva kun jaksat onnitella ja vauvaa ihastella. On tää niin syvältä kun tän kaiken lisäksi pitää vielä näytellä onnellista. Voimia, kunpa tosiaan veritesti toisi hyviä uutisia!

piu_pau en ole käynyt lapsettomuuden aikana psykologilla, mutta aikaisemmin kyllä hetken aikaa. Sain siitä paljon apua, selvitti omia ajatuksia ja antoi vastauksia. Sinne suuntaan varmasti takaisin, jos olo alkaa tuntua liian pahalta.

Nannukka minusta nuo uutiset kuulosti hyviltä, kunpa kaikki olisi kunnossa!

(.) Minä en osaa pysyä poissa täältä! :D joka päivä on pakko tulla tänne, kiitos että olette täällä, mietin tänään kuinka mua auttaa lukea muiden kokemuksista ja ajatuksista.
 
valoa: Ihanaa kun joku on noin vahva! En tiedä miksi lapsettomuutta häpeän vaikka sille en mitään voi. Kai on varmaan niin huono itsetunto. Ja sit kun ajattelee, että se on maailman luonnollisin asia, eikä edes siinä onnistu, kukaan ei pyydä lastenvahdiksi yms. niin kai sitä ajattelee, että on vain niin huonoa äitimateriaalia, ettei sitä lasta suoda meille. Äh, en tiedä. Kai tässä pitäisi jonkin ammattiauttajan kanssa vähän keskustella, koska en pidä itsestäni näin negatiivisena ja en sitä ole ollutkaan - ainakaan näin paljoa. Että mistä sen toivon elämään saisi? Mä taas puolestani toivon, että mun kuullen ei kaikkea maan ja taivaan väliltä keskusteltaisi lapsista, lapsenlapsista tai kerrottaisi ensimmäisenä raskaudesta. Kyllähän sen sitten huomaa ajan myötä..

Toive: Ei kai sitä ole pakko osallistua ristiäisiin.. Mutta millähän tekosyyllä sitä voi jättää välistä esim. ihan perhepiirin ristiäiset? Ahdistaa jo valmiiksi, kun odotettavissa on taas parit kutsut ristiäisiin. En oikeasti jaksaisi eikä kyllä suoraan sanottuna kiinnostaisi mennä.

piu_pau: Olen miettinyt myös samaa. Tarttis varmaan vähän keskustella ammattiauttajan kanssa. Jotenki on nyt sellaiset fibat, ettei oikein pärjää näiden negatiivisten fiilisten kanssa.

Rachel: :hug: Jos se vielä siitä plussaksi muuttuisi..

Nannukka: Kunpa kaikki olisi kunnossa!


).(Vuoto alkoi vihdoin ja viimein. Kiitos pitkittyneen kierron, koko kevään aikataulu onkin sit lähestulkoon pilalla. :headwall: Mun s-prog arvokin oli 4.7 kp 21 eli ilmeisesti mulla jonkin tason keltarauhasen vajaatoimintaa on. Tietääkö joku noista arvoista enemmänkin? Hoitaja ei suostunut tulkitsemaan arvoa vaan laittoi asian lääkärille, joka ottanee kantaa jos on tarpeen, mutta vielä ei ole kuulut mitään. Mutta jee, sumuttelut saan aloittaa kp 21. Tästä se taas lähtee, ivf vol 2 :popcorn:

HelgeR: Mitä oot jaksanut töissä? Onko pomolta tullut palautetta?
 
Rachel pidän toivoa yllä sun puolesta vielä huomiseen veritestiin. Voimia! :heart:

Nannukka Voimia piinaavaan odotteluun. Toivottavasti pikkuinen on edelleen kyydissä mukana. :heart:

Mohair hienoa, että vuoto alkoi ja pääset hetken päästä sumuttelemaan. :)
 
Nannukka81 Voimia jännäilyyn! Toivotaan, että kaikki menee jatkossa hyvin!
Rachel79 Tsemppiä veritestiin! Toivoa on vielä, etenkin jos vuoto&kivut ei ole alkanut!

Mohair Onhan se varmaan hankala keksiä tekosyitä, mutta mä vaan sanoisin, että oon niin monissa käynyt, ettei jaksa enää innostua moisesta varsinkin tällaisena kirkosta eronneena pakanana:LOL:. No ehkä ihan noin en sanois, koska en ole siis pakana, mut en vaan sitä veroa halua maksaa kun en kirkon palveluja edes käytä ja laitan ne rahat nyt tähän projektiin mielummin.. Mä olen tällainen pohjalaisen luonteen omaava nainen ni on kanttia sanoa asioita aika suoraankin ihmisille, mutta joillekin voi olla hankala tehdä samoin ja ymmärrän sen täysin. Tällaisella luonteella on hyvät ja huonot puolet :|. Koita jotenkin luovia niiden kutsujen kanssa ja tsemppiä toiseen IVF:ään!

).( No nyt on ovis bongattu kp 17! Koskaan ei ole ollut näin myöhään. Normisti kp 13-15. Varmasti tuo IVF laittoi kp:eet sekaisin. Elimistö on varmaan saanut käskyn alkaa nostaa FSH:ta vasta kun keltarauhashormonitaso on laskenut ja siks ovis on vasta nyt. Mullahan tuo hoitokierto jäi normikiertoa pari päivää lyhyemmäks. Vaikka en nyt oikein luomuyrityksiin enää uskokaan, oon tyytyväinen kun kroppa toimii, kun hetken jo pelkäsin, että noinkohan ovista edes tulee, jonka puuttuminen ilmeisesti voi pitkittää kiertoa?
 
Viimeksi muokattu:
Rachel joko sait veritestin tulokset?

Mohair Ihan samanlaisia fiiliksiä käyn läpi, ihan kuin oisin omaa tekstiä lukenut. Mulla oli kans synttäreillä vaikeaa, mies piti veljensä 1-vuotiasta lasta sylissään ja leikki sen kanssa ja mulla oli tekemistä että sain kyyneleet pidettyä kurissa, siinä ruokapöydässä sitten vielä päätypaikalla nieleskelin palaa kurkussa ja mietin että katselenko seinää vai ovea... Ja tulevat ristiäiset ahdistaa. Tavallaan kyllä olen päättänyt jo että en mene, enkä aio edes selitellä. Kyseessä mieheni veljen toinen lapsi. En aio rääkätä itseäni asian takia, jos joku suuttuu niin omapahan on asiansa. En aio mennä sinne tekemään itsestäni numeroa pillahtamalla itkuun. Luuletko että voisit olla myös pois vai nouseeko siitä numero? Toivottavasti saat asian järjestymään :hug:
kiitos kysymästä töissä on mennyt nyt ihan ok (johtuu varmaan siitä etten oo jutellu mun esimiehen kanssa sitten viime kerran haukkujen jälkeen). Mistä saa tota maca-jauhetta?
Tsemppiä sinulle toiselle hoitokierrokselle.

keijukainen olin silloin naistentautien odotusaulassa ja sitten siinä labran odotusaulassa, eli ilmeisesti olit eri paikassa. Mulle tuo TAYS ei oo kauheen tuttu paikka, taisin olla siellä kolmatta kertaa koko elämässäni vaikka olenkin alkuperäinen tamperalainen :LOL: En tiennytkään että PASsit tehdään Ovumian puolella, tehdäänkö kaikki muu siis TAYSssin puolella? Ja neilikat hei, hyvä idea :LOL:

valoa ihailen sinun asennettasi ja voimia tämän kaiken keskellä, voi kun itsekin löytäisi tuollaiset voimavarat.

piu_pau olen käynyt pari kertaa psykologilla juttelemassa. Ekasta kerrasta sain valtavasti voimia, mutta toisella kertaa olin lähinnä vaivautunut. Ehkä ei kemiat vaan natsannut. tai sitten kuulin sen mitä halusin ja se riitti tältä erää. Mua jotenkin auttoi ihan valtavasti että sain ammatti ihmiseltä kuulla että mun "kuuluukin" tuntea just näin enkä ole ainut joka on vajonnut näin syvälle. Mulla diagnosoitiin olevan sillon vaikea masennus ja hieman järkytyin siitä, en ollut tajunnut että tilanne oli niin paha. Joten suosittelen että menet juttelemaan jonkun kanssa jos vähääkään siltä tuntuu. Voimia sinulle :heart:

Nannukka toivottavasti kaikki on ok! Ainakin tuo hcg selvästi korkeampi mitä mulla ehti olla missään vaiheessa.

aniraz oliko sinulla kans tauko menossa? oletko huomannut että se olisi auttanut?

).( Eilen saapui KUTSUlapsettomuuspoliklinikalle :) jippii. tuli nopeammin kuin mitä osasin odottaa. Päivä toukokuun 21. jono kuullemma 3 kk. Keijukainen osaatko sanoa että onko tuo jonotusaika 3kk tuosta toukokuusta vai ehdimmekö ekaan hoitoon jo ennen kesätaukoa? Olin kyllä varautunutkin että hoitoihin päästään vasta elokuussa.
Mulla hoitotauko auttanut tosi paljon. vaikkakin joudun vielä ens viikolla kontrolliin, niin ei ketuta enää yhtään. Mietin tuossa että ihana lähteä reissuun, saa tehdä kaikkea kun ei ole mahaa tai lasta rajottamassa mitään. (pakko keksiä positiivisia asioita)

Ihanaa viikonloppua kaikille, eikö olekin ihanaa kun aurinko paistaa ja tiet sulaa ihan silmissä :)
 
  • Tykkää
Reactions: aniraz
Heippa kaikille

Täällä on taas tapahtunut... Kuinka Rachel jaNannukka voi ?

Minä siis testailin viikko sitten negan, pp 16 ja lopettelin tukilääkkeet. Menkat alkoivat suununtaina, mutta kestivät vain muutaman päivän ja vuotokin oli oudon tummaa... nyt sitten koko viikon tuhrutellu aivan kuin vanhaa verta :( ällöä !! Mitähän tämäkin nyt taas on ? Ei kyllä aikaisemmin ole näin jäänyt tuhruttelemaan.
Voisiko kortisonilla olla vaikutusta asiaan ? Onko teillä kokemuksia ?
 
HelgeR kyllä tää tauko, no enemmän tää tuntuu ekan hoidon jälkimainingeilta vielä, tekee hyvää. Ei lääkkeitä ja tutkimuksia. Loma lähestyy meilläkin, ihanaa, ja ajattelen samoja asioita, saan syödä ja juoda ja tehdä mitä huvittaa. En iloisena siitä, mutta jotakin hyvää sentäs. Elokuussa siis todennäköisesti hoidot jatkuu. Ainii, sain palkkakuitin ja hoitopäivät oli palkallisia sairaslomapäiviä. Meinasin pudota tuolilta, oli kyl kiva yllätys vaihteeks!

Mutta en osaa sanoa miksi, eilen tuli joku romahdus taas, itkin illalla pitkään. Väsytti ja vitutti tää... :ashamed: tajusin etten oikeestaan ikinä surrut negaa, eikä ikinä ees puhuttu siitä miehen kaa et miltä se tuntu. En jotenki vaa osaa eikä mieskää osaa, oltii vaa reippaita, ihanko ei ois ees käyny mitää. Ehkä se epäonnistuminen oli vaan niin iso shokki molemmille. Kuulostaako ihan tyhmälle? Nyt sit kai jaksan surra, ei ollu energiaa aikaisemmin. Olin vaa niin pitkään kuvitellu et nyt olisin raskaana...hohhoh... En oikein halua ees puhua hoidosta, muuta kuin täällä, tekee vaan niin pahaa kertoa joillekin jotka ei oo kokenut samaa.

Lutinus kuulostaa oudolle, mun menkat hoidon jälkeen oli ihan normit. Kävin miettii et josko olisi uusintatestin paikka?
 
Viimeksi muokattu:
aniraz no menkat kesti vain kaks päivää ja vuoto oli jotenkin tummempaa kun normaalisti. Nyt sit itekin aloin miettii että mitähän tää tarkottaa vai onko kroppa vaan sekasin lääkkeistä. Täytyy varmaan huomenna käydä testi ja testata oman mielenrauhan vuoksi.
 
aniraz tosi kiva kuulla että sait palkan saikkupäivistä! :) jotain hyvääkin tähän kaikkeen kärsimykseen :) Oisko niin, että teillä kesti vaan hetki tajuta tämä kaikki ja romahdus tuli vähän myöhemmin, nyt voi sitten käsitellä tän pettymyksen jotta sitten taas vahvana kohti seuraavaa hoitoa. Mutta kyllä tauko vaan tekee ihmeitä! En ois voinu kuvitella että voin elää elämää niin että mua ei *ituta joka ikinen päivä, mutta kas kummaa, tuntuu että olen ehkä jopa hetkittäin onnellinen. Hyvä että teilläkin tauko alkanut tekemään hyvää :)

Lutinus niin, oisko kuiteski uusintatestin paikka, ei jää sit mitään arvailujen varaan. On tää kyllä aikamoista rakettitiedettä ettei ihan heti uskois.

ambrosio eikös teillä lähtenyt kans lähete Taysiin? ootko saanut jo kutsun?
 
Lutinus ja Rachel Iso halaus :hug: Rachel mitä veritestissä kerrottiin? Ja Lutinus tekisin kyllä ehdottomasti uuden kotitestin ja hakeutuisin veritestiin. Toivotaan parasta teille molemmille :heart:

Kieltoihin minua ohjeistettiin punktion/siirron jälkeen viikon verran välttämään raskaiden nostamista, kiertoliikkeitä, saunaa ja uimista/kylpemistä. Kaksi ensimmäistä kieltoa muistaakseni perusteltiin sillä, että munasarjat olisivat herkässä tilassa kiertymään tai jotain. Sauna ja uiminen oli kiellettyjen listalla tulehdus herkkyyden vuoksi. Toki hoitaja sanoi, että kotona voi saunoa varovasti parin päivän jälkeen OMAN kunnon mukaan. Mutta mulle tuli kyllä herkästi tosi huono olo punkiton jälkeen saunassa, että mies ihan ihmetteli (olen normaalisti ns. kova löylyn ottaja). Itse liikuin omien voimien mukaan kevyesti päivittäin = mielenterveys kävelin koiran kanssa rauhallisia, mutta pitkiä lenkkejä.

Kummiudesta itse olen neljän ihanan murun (4-15 vee) kummi. Minulle se on ollut ja on kunniatehtävä, josta en ole oman lapsettomuuden vuoksi osannut kieltäytyä. Minulle kummius on antanut aika paljon – olen saanut hyyssätä, hoitaa, lahjoa eli ottaa parhaat hetket, mutta olen saanut myös lapsen tuoksuun saanut itkeä kyyneleenikin. Olen kokenut, että siinä missä vanhemmuuskin niin kummius on kaikkia tunteita tämän lapsen kanssa. Mutta muut ristijäiset sitten – olen kohteliaasti kiittänyt kutsusta, mutta ilmoittanut että olen estynyt tulemaan. Jos joku on siitä loukkaantunut, että en ole saapunut paikalle kummemmin selittelemättä, niin aivan ja tuo sama minulle. Itseäkin on joskus ajateltava. Uskoisin, että ei heistä kukaan ole halunnut minua paikalle mutruhuulena ja kyynelsilmissä.

valoa Sie oot kyllä voimakas Nainen :hug: toki kun luin tekstiäsi lapsettomuudesta kertomisesta jne. niin jaoin samanlaisia tunteita kuin sinä. Miksi hävetä sellaista mille et itse voi mitään? Toivottavasti polyyppi on kadonnut omia teitään ja pääsette tuoresiirtoon. Follikkelien määrä kuulostaa minusta kyllä hyvältä. Tsemppiä!

( . ) Täällä vointi se, että pari päivää jouduin hakemaan saikkua työterveydestä, kun alavatsa ja – selkä kivut äityivät ihan mahottomiksi. Vuotoa oli runsaammin ja kaikkea hyytymiä sun muita. Eli huominen hcg-seuranta on mielestäni aivan turha, koska ei kyytiläisiä enää mukana ole. Tai jos on niin järkytyn kyllä syvästi. Eli PAS edessä sitten joskus, katotaan nyt onko ennen kesää vai sitten syksyllä. Päällimmäisenä on nyt tunne omasta riittämättömyydestä (miksi kroppani ei tarttunut tilaisuuteen kun se annettiin). Mitä olen tehnyt väärin, että raskaus keskeytyi? Miksi nyt koen näin suurta häpeää? Uskallanko koskaan enää luottaa kroppaani ja lähteä seuraavaan hoitokertaan? Luulen, että jossakin vaiheessa ennen seuraavaa hoitokertaa mun pitää käydä juttelemassa ammattilaisen kanssa tunteistani ja kaikesta – on nimittäin omat arkut sen verran tyhjät, että ei ole kohta mistä ammentaa mitään tunteita.

Kaikkea hyvää teille alkavaan viikkoon – ollaan yhdessä vahvoja tavoitellessamme unelmiamme :heart:
 
Nannukka Voi oon niin pahoillani :hug: Täällä kans häpeä hiipii mieliin aika ajoin, kävin ihan samoja tunteita läpi kun plussa muuttuikin negaksi ja putosin korkeelta ja kovaa. Kuuluu asiaan, nää tunteet on käsiteltävä ja käytävä läpi jotta on valmis seuraavaan kertaan. Mutta kaiken tän jälkeen, usko tai älä nyt saatu plussa antaa kuitenkin toivoa! Meidän kropat toimii! Tällä kertaa kävi huono tuuri, mutta kyllä se vielä tarttuu, tiukemmin! Pakko uskoa siihen. Paljon voimia sinulle :heart:
 
Viimeksi muokattu:
Moikka kaikki taas pikku tauon jälkeen!

Piu-Pau, minä kävin pari kertaa juttelemassa klinikkamme psykologin kanssa ja hän oli niin upea ammattilainen, että koin kyllä saavani apua, niin lapsettomuuden ja hoitojen käsittelemiseen kuin ihan työstressiinkin, josta puhuttiin toinen kerta oikeastaan kokonaan... Voisin hyvin kuvitella, että menisin vielä uudelleenkin. Tykkäsin siitä, että hänellä oli konkreettisia ratkaisuja ja ohjeita, miten toimia, kun esim. herää keskellä yötä sydän takoen ja pahoja ajatuksia miettien.

Aniraz, jos surun käsittely tuntuu hankalalta, voisi siitä sinullekin olla apua. Jotenkin itse pidän tärkeänä, että surun / vihan yms. saa pois sisältä.

Lutinus, minulla on menkat aina vain kaksi päivää.. Joskus kauan aikaa sitten kun jossakin kierrossa tuli vain pientä paperiin jäävää vuotoa, oli kyse hemoglobiinin mataluudesta. Mutta ehkä siitä ei ole sinulla kyse kuitenkaan.. Kyllä nuo hormoonit voi sekoittaa kiertoa.

Nannukka, voi miten hirveän harmillista.. Hirveästi sinulle voimia ja jaksamista! Kunpa ajan kanssa voisit ajatella, että hyvä kun alkio tarttui kuitenkin kiinni. Joku kerta, usko vaan, se tarttuu siihen ihan kunnolla. :hug:

Kummiudesta / lasten synttäreistä yms. Myös minulla on mukavasti kummilapsia, joista ikävä kyllä osa on jäänyt vähän kaukaisiksi... Syitä ruotimatta, totean, että minusta on oikeus olla kieltäytyä kummiudesta (jo se, että kummilapsia on useampia jo etukäteen, on mielestäni hyvä syy) menemättä ristiäisiin / synttäreille. Jos ei halua vaan selittelemättä jättää väliin, voi aina turvautua, virtsatien tulehdukseen, migreeniin, ruokamyrkytykseen tai muuhun huonoon oloon... Näin yksinkertaisesti olen itse toiminut, enkä (tietääkseni ;)), ole saanut tämän vuoksi vihamiehiä.

).( Veritesti vahvisti negan ja vaikka en muuta oikeastaan odottanutkaan, tunsin ihan fyysistä pahaa oloa vastauksesta.. Purin oloa tiukalla urheilulla, jota olenkin jatkanut koko viikonlopun. Ihanaa! Minulle fyysinen rääkki on aina tie parempaan henkiseen oloon. Lisäksi olen ottanut muutamia laseja sitä punaviiniä, käynyt kavereiden kanssa ulkona drinksuilla ja syönyt ilolla pastroröimattomia juustoja. Miehenkin kanssa pääsimme viikonlopun aikana taas avioelämän makuun.. ;) Helgen tavoin ajattelen, että olen kyllä onnellinen usein näinkin, vaikka tietysti jotain puuttuu.

Minua lohduttaa kovasti ajatus siitä, että huomenna aamulla on lääkäri ja pääsemme suunnittelemana toista hoitokierrosta. Kerron sitten, mitä lääkärillä on mielessä. Ilmeisesti Gonal F vaihdetaan Menopuriksi ja kysymysmerkillä on kai alkionkuoren avaus.. Palaan tähän!
 
Voi itkut sentaan Lutinus, Rachel ja Nannukka :hug: Kaikille voimia uuteen nousuun ja tunteiden kasittelyyn ja hallintaan.

Piu-Pau Olen myos kaynyt psykologilla juttelemassa ennen ensimmaista "virallista" hoito kierrosta. Oikeastihan meilla keskeytyi se eka yritys ihan alkuunsa, kun munasolut kasvoivat epatasaisesti ja hoito keskeytettiin. Tahan tarvin silloin apuja, kun tuntui, etta edes aloitusta meille ei suoda ja maailma tuntui kaatuvan (tosin en silloin tiennyt mita tulevan pitaa, olisi kannattanut ollut ihan tyytyvainen siihen pieneen pettymykseen, pahempaa kun oli luvassa). Sain myos vinkkeja asian kasittelyyn, mutta tarvitsisi varmaan kayda uudelleen, kun opit on unohtuneet. Kavin klinikkamme psykolla, mutta toisella kerralla tuntui, etta yhteista savelta ei loytynyt ja psykologi tuntui sanovan, etta selvian kylla ja pyysi tulemaan sitten seuraavien hoitokertojen valissa. Tiedan kylla, etta selvitaan tasta, mutta pakkohan sita ahdistusta on johonkin purkaa.

Itsellani ahdistus kestaa sen pari paivaa, jos esimerkiksi tulee lahipiiriin vauvauutinen tms joka saa minut raiteiltaan, mutta sitten taas alkaa aurinko paistamaan, kun pystyn tyotamaan epaoleelliset asiat sivuun ja keskittymaan muuhun. Olen myos huomannut, etta vihan, kiukun, kateuden purkaminen on tosi oleellista, vaikka se hullulta tuntuukin. Ja viela tarkeampaa on kaivaa sita kaikkea hyvaa elamasta mita jo on. Vaikeaahan se valilla on, niin kuin kaikki varmasti tietaa.

aniraz, HelgeR Tauko tekee kylla teraa, mutta valilla tuntuu, etta miten rentoutunut ja miten hyvin asiat pitaisi kasitella pois, etta olisi "valmis" uuteen hoitoon? Tama tunteet kun tuntuvat olevan koko ajan lasna ja lapsettomuus on koko ajan elamassa mukana. Mutta kai sen tietaa siita, etta mieli on parempi ja tuntuu, etta on valmis uuteen kierrokseen?

Kasiini osui muuten jossain Kelan mainoslehti ja siina oli artikkeli lapsettomuudesta. Esimerkkina oli nainen, joka oli raskautunut kuudennella yrittamalla ja hanta hoitanut laakari mainitsi, etta suurin osa pareista keskeyttaa hoidot ennen kuin kaikkia mahdollisuuksia on kokeiltu eli liian aikaisin. Vahan ristiriitainen olo tuli, kun yhteiskunta tulee vastaan vain kolmessa hoidossa ja korvaus yksityisella puolella on mielestani hoitojen kokonaiskustannuksiin nahden pieni. Empa tieda, mutta kirjoitin nyt tanne, kun asia koskettaa rahanmenon muodossa varmasti meita jokaista.

valoa huimaa luonteen lujuutta :)! Vitsit, en ymmarra miten pystyt, voi kumpa minakin. Olen vain niin aarimmaisen herkka, etta pillahdan itkuun pelkasta tunteeseen samaistumisesta, siksi varmaankin kaikki tunteen tassa hoidossa tuntuu niin vahvoilta valilla tuntuvat valtaavan paani kokonaan. En viela tieda miten tahan pyydettyyn kummiuteen vastaan, tai miehen ystavat ovat kyseessa. Sisarusteni lasten ristiaisista/nimenannosta tai kummiudesta en pystyisi enka haluaisi kieltaya, mutta ystavat, joiden kanssa vahemman ollaan tekemisissa, niin mielestani koen oikeudekseni keltaytya, jos menee ihan ylitsepaasemattomaksi. Emme muuten kuulu kirkkoon, joten kyseessa on enemman nimenanto, eika ristiaiset eika siksi myoskaan uskonnollinen kummius, mutta silti. Katsotaan nyt miten seuraavan hoidon aikataulu menee ja osuisivatko ristiaiset siihen pahimpaan hormonimyllakkaan ja suvantoon. Sitten en siina tilanteessa ainakaan kykene kummiksi. Tai siis kummiksi kylla, mutta tilaisuus ahdistaa, enka halua itkeskelyllani pilata muiden onnea enka aiheuttaa ihmetysta.

No mutta, tammoista tanaan mielessa :). Huomaatte varmaan, etta parempi paiva takana ja elama voittaa ja selvitaan kuulkaa tasta kaikki, vaikka valilla se toivottomalta tuntuukin. Voimia kaikille!
 
Lutinus,Rachel ja Nannukka olen pahoillani, paljon voimia kaikille!

Helge kiva kuulla että voit paremmin ja tauko alkanut tekemään tehtäväänsä. Täällä sama juttu, oon saanut paremmin keskityttyä töihinkin kun ei koko ajan elä sellaisessa "sumussa". Ei oo tullut vielä kutsua Taysiin, sitä oon tässä odotellutkin, teillehän tuli sit aika pian! Jospa meillekin ensi viikolla posti toisi hyviä uutisia :)

Oon koittanut ihan tarkoituksella vältellä kaikkea lapsettomuuteen liittyvää, tekee ihan hyvää välillä olla käymättä täälläkin (vaikka olette hirmu tärkeitä ja tottakai kiinnostaa mitä teille jokaiselle kuuluu) mutta SILTI olen huomannut (ja mieheni kans sanonut samaa) että joka kerta kun luen täältä teidän juttuja, niin hyviä kuin epäonnistumisia, niin ne vaikuttaa muhun tosi paljon, elän niin täysillä mukana teidän jokaisen hoidoissa, monet itkut olen itkenyt palstaa lukiessa.
keijukainen ja helge mietin tuossa että olisi oikeastikin mahtavaa törmätä, laittakaa yv:tä tulemaan jos haluatte tavata, vaikka kyllä ne neilikatkin käy :LOL:

missä vaiheesa keijukainen menee. Mua kans kiinnostaa tietää että sitten kun kutsu sinne ensikäynnille tulee, niin onko se puoli vuotta sitten vielä siittä vai päästääänkö jo heti tositoimiin?

Tänään oli raskas päivä. Yksi ystävä ilmoitti olevansa raskaana. Yritin olla onnellinen heidän puolestaan, mutta järkytyin jotenkin niin paljon että ihan tärisin, sitten aloin itkemään ihan hysteerisesti...että ei ihan putkeen mennyt :(

Ameile ehkä sen sitten vain "tietää" koska on valmis. Mielestäni asiat pitää surra, käsitellä ja jollain tapaa hetkeksi luovuttaa. Sitten on vauvan mahdollista tulla. Tai näin haluan uskoa.

Tsemppiä kaikille omiin vaiheisiin, vetäydyn taas hetkeksi kolooni
 
Esikoista yrittävät IVF-hoitolaiset:

YRITTÄJÄT
Nimimerkki.....................Tuleva hoito..................Ajankohta
Valoa..*29v......................2.IVF.. .. ........ .........maaliskuu
Snipsu..........................1.IVF... ......... ...........kevät 2013
Mohair.........................2.IVF.... ........ ............huhtikuu 2013
Haikala..*25v..................1.ICSI/3.PAS ..............huhti-toukokuu 2013?
grosjean..*31v.............2.IVF........ .... .............syksy 2013?
Ameile..*35v................3.IVF...... .... ...............huhtikuu 2013
ambrosio..*31v...........2.IVF......... .... ............touko-kesäkuu 2013?
Helge..*31v................2.IVF....... .... ......................??
RBAM..........................3.IVF?.... ....... ....................?
ainox..*28v................2.IVF/ICSI?............................?
aniraz..*31v.............2. IVF/ICSI............toukokuu tai elokuu 2013?
piu_pau..*30v............2.IVF......... ....................elokuu
Toive13..*35v.............1.IVF/1.PAS...................huhtikuu
Minnie82..*31v............1.IVF......... .................maaliskuu
*keijukainen*..*29v.......1.ICSI/3.PAS...............maaliskuu
Nannukka.. *31v.............. 2. ICSI /1.PAS...........touko-kesäkuu

PIINAILIJAT
Nimimerkki........................Hoito. ................Alkiot......Testipäivä
Rachel79..*33v..................1.ICSI/3.PAS.........1.............15.3

PLUSSANNEET
Nimimerkki....................Hoito..... ........ ..................Plussauspäivä
Neela84.......................1.ICSI.... ........ ...................29.12.12
idealisti........................väliki erron ylläri.................14.1.13
Vihervaara..*28v............1.ICSI...... ....... ................1.2.13
 

Yhteistyössä