Täytyy nostaa hattua sulle
@Lumitalvi että jaksat käydä putkeen tota munisten kasvattelua läpi!
Mulla kokemusta vain yhdestä rundista vielä, mutta pidin sitä jatkuvaa aikataulutusta, piikittelyä ja ultrailua jokseenkin rankkana ja vaikeana järjestää töiden puolesta.
Montako munista ootte saaneet yleensä per kierros ja onko miten päästy siirtoihin?
Jos vaan jaksamista on, niin kyllä minäkin sinuna lähtisin suoraan vaan yrittämään uutta kierrosta! Tsemppiä!
Täällä menossa PP1. Tosissaan, pakkas-blasto siirrettiin ja jotenkin siirtopäivää edeltävänä päivänä aloin ihan tosissaan miettiä, että mitäs jos se ei selviäkään sulatuksesta! Meillä kun ei muuta enää jäljellä ole. Ilo oli suuri, kun sain tiedon, että elossa ollaan ja siirtoon päästään.
Lähdin tällä kertaa siirtoon jotenkin samalla fiiliksellä, kuin aikanaan ihan ekaan alkionsiirtoon ikinä. Sillon olin ihan varma, että kaikista yritysvuosista huolimatta nyt kun on näin järeet konstit käytössä, niin plussa tulee niin että heilahtaa! jopa mietin silloin itsekseni, että tulikohan mulla vähän liioteltua tän ivf-hoidon kanssa, et ois meille varmasti joku kevyempikin riittänyt.
Noh, sit kun nega tuli ja tuli toinenkin, niin kyllä oli aikamoinen tiputus. Sillon vasta ihan oikeesti tajusin, että mussa/meissä on ihan oikeesti jotain vikaa, eikä oo kyse vaan vähän huonosta tuurista.
Nyt mulla oli melko sama fiilis jostain syystä, kuin sillon ekalla kerralla, josta siis yli vuosi aikaa. Yritän ajatella, et kyllä se hyvä blasto vaan tarttuu väkisinkin ja et naisia raskautuu tahtomattaan joka päivä, jotka on vaikka narkkareita tai muuten tosi huonoilla elintavoilla, et kyllä nyt hemmetti muhunkin on PAKKO saada tää tarttumaan.
Fiilis on kuitenkin vaihdellu eilisen ja tän päivän aikana valehtelematta sata kertaa. Eka ajattelen, et kyllä se on ihan varmasti tarttunut ja heti seuraavassa hetkessä tajuun, että miks se ois, kun ei ne aiemmatkaan ole?
Oon kuitenkin iloinen siitä, et nyt mulla on ainakin hormonipuoli kohdallaan!
Olo on ollu tänään AIVAN hirveä. Oksettaa, pyörryttää, väsyttää, hirvee ripuli ja nälkä. Kuuma ja kylmä ja kuuma taas. Lisäks, en tiedä miksi, mut mulla oli viime yönä pahin kohtaus ”levottomia jalkoja” ikinä! Se on varmasti tosta hormonimäärästä joka mussa nyt jyllää. Unet jäi vähiin. Sori, tuli pitkä vuodatus mut paljon asiaa ja tää on ainoa paikka mulle missä puhua näistä.