Minulle voi päivittää, että
3. PAS meneillään, uusi hoitokierto alkoi tänään. Eli kunnon kp1 on tänään, ja eilen kävin lääkärillä. Oman lääkärin syyslomaillessa olin toisella lääkärillä, ja hinnasta huolimatta (laskutettiin hoidon suunnittelun mukaan eli melkein tuplat yksityisellä normiultraukseen verrattuna, heh, muuten olis mennyt puhelinsoitolla, jos siis olisin tiennyt, että lääkärini oli häipynyt lomalle, sinne vaan 200e heipä hei) oli mukava ja informatiivinen ja tsemppaava kokemus. Nyt kokeilemme femareilla eli katsotaan, kuinka hyvin oma toiminta sieltä tuettuna käynnistyy ja luo limakalvoa otolliseen tilaan. Pakkasessa on kaksi alkioo, toinen hyvä ja toinen ok. Nyt siis toivomaan, että oma kierto on yhtä aktiivinen kuin se aina lääkkeidenkin läpi yrittää olla, ja että menisi aikataulu viikonloppujen suhteen hyvin.
Mielenkiintoista keskustelua sinänsä täällä, en nyt itse lisää mitään, vaikka mieli tekisi
Sen verran sanon, että joillakin tuntemillani naispareilla on ollut myös vuosien lapsettomuustaistelua, osa saattaa hyvinkin olla täällä palstallakin. Kaikille tasapuolisesti kovat tsempit, tämä on yhteinen kamppailumme!!!
Ja itsekin sanon, että en olis todellakaan uskonut, että toisen lapsen kaipuu voisi olla näin syvää, olin täysin vakuuttunut, että yksi riittää. Ymmärrän ne ajatukset erittäin hyvin myös. Näkökulma on vain eri. 0-lapsisena se on suurta ja omakohtaista, 1-lapsisena sisaruusasia painaa julmetun rankkana. Toki vauvaa toivoo myös täysin itsekkäistä syistä. Taas olimme juuri juhlissa, joissa kaikilla lapsilla oli sisarus mukana. Järkkyä, kuinka se painaa mieltä, vaikka ihania lapsia olivatkin ja mielellään niitä sylitteli, pikkuisia, pala kurkussa...