Itkettiin sitten miehen kanssa eilen molemmat..

[....]

Meillä ollut suhteen alusta asti aina säännöllisin väliajoin taistelua samasta asiasta, eilen sitten mä vaan rupesin itkemään yht äkkiä kesken riidan, mies siihen sitten ihan hädissään että ei kai hän loukannut muo sanoillaan jne..

Minä koitin itkun lomasta selittää että ei en minä sen takia itke, tottahan ne sanat oli, vaan että pelkään että koko suhde kaatuu tämän asian takia, ei näytä auttavan aika, ei puhuminen ei mikään asia vaan on ja pysyy meidän välejä kaihertamassa jonka ymmärrän sinänsä että asia ei mikään pieni läpihuutojuttu ole.

Sitten purskahti itkuun mies, ja hoki vain että ei tämä tähän kaadu, kyllä me tämä vielä ratkaistaan jne.. joku keino kyllä kuulemma keksitään, jne..

Toisaalta oli ihan helpottavaa kun kummatkin päästi tunteet valloilleen ja viha hävisi, saatiin asioita paremmin setvittyä sen jälkeen vaikka ei ne kyllä edelleenkään selvät ole mutta tästä on hyvä jatkaa.

Jotenkin kyllä pelästytti tuo miehen itkeminen, ei ole mikään "itkijä tyyppi" ja itsekkin sanoi että ei muista koska olisi viimeksi edes tippa tullut linssiin, ei varmaan sen jälkeen kun on kouluun mennyt.

 

[utelias]

Mikä teidän suhdetta kaihertaa?

 

[Kyy]

Itku tekee hyvää. Toivottavasti saatte asian selvitettyä. Meilläkin oli suhteen alusta asti vaikeuksia, mutta kyllä niistä on ajan kanssa selvitty. Vaikka jotkut asiat vieneet vuosia selvittää ja kaikki ei vieläkään selvää, niin se varmuus että näistä asioista huolimatta pysytään yhdessä on tullut. Siitä saa taas energiaa jatkaa. :hug:

 

[:)]

meillä jos minä itken niin mies ei letkauta korviaan,jatkaa vaan uhittelua ja valittamista..

tsemppiä teille,sentäs mies välittää ..meillä tuntuu ettei välitä sitten yhtään.

 

[Lex]

Meillä taas mies hermostuu lisää kun on niin neuvoton mun itkuni edessä...

Häntä ahdistaa, kun ei tiedä mitä tehdä.

 

[a]

meillä jos minä itken niin mies ei letkauta korviaan,jatkaa vaan uhittelua ja valittamista..

tsemppiä teille,sentäs mies välittää ..meillä tuntuu ettei välitä sitten yhtään.

Meillä on niin että mä itken tosi harvoin miehen nähden, mut silloin kun itken niin mies pelästyy ja lopettaa heti mäkättämisensä. Taitaa siinä kohtaa tajuta "ylittäneensä rajan". Aika tunteettomalta vaikuttaa toi sun miehes jos jatkaa vaan vaikka näkee että itket... :-/

 

[kaisa]

meillä jos minä itken niin mies ei letkauta korviaan,jatkaa vaan uhittelua ja valittamista..

tsemppiä teille,sentäs mies välittää ..meillä tuntuu ettei välitä sitten yhtään.

Samma här

 

[örf]

Mikäs ongelma teidän suhteessa sitten on mikä ei ole läpihuutojuttu? Onko mies pettänyt?

 

[ap]

Mikä teidän suhdetta kaihertaa?

Minulla ennestään lapsi, ja lapsen isä ei ole halunnut olla tekemisissä lapsensa kanssa ja mieheni tuntee suurta ahdistusta aina välillä siitä että minulla on enemmän yhteistä tuon miehen kanssa kuin hänen. Ja asiaa hankaloittaa hänen mielestään se että minä en ole tuon miehen kanssa seurustellut, vaan meillä oli 3 vuotta vain seksisuhde, jonka seurauksena ehkäisystä huolimatta oli lapsi. Hänen mielestäni olen moraaliton ja vastuuton kun tuollaista olen harrastanut, minusta taas se on kahden sinkun aikuisen välinen asia jos kummatkin haluavat vain seksiä eikä sen enempää sitoutumista, kun molemmilla huono suhde takana. Asia olisi ok jos olisin harrastanut vaikka yhden yön suhteíta koko tuon ajan ja niiden seurauksena oisi lapsi.

Ja aikaa tästä on jo paljon, eikä mieskään ole lasta halunnut sen jälkeen nähdä kun lapsi on 1kk ikäinen ollut.

 

[Rouva]

No voi!

Miehen pitäisi minun mielestä muuttaa asennettaan ja kyllähän se vähän sille vaikuttaa että sinne päin olisitte menossa...?

Hän on kuitenkin ilmeisesti ihan alusta asti ollut selvillä taustoista ja sinut "ottanut" sellaisena kuin olet; turha hänen on enää asiaa kaivella.

 

[kolmen äiti]

Hänen mielestäni olen moraaliton ja vastuuton kun tuollaista olen harrastanut

Historia meillä on kaikilla eikä sitä voi muuttaa. Minusta tuon asian vatvominen ei auta yhtään... Pitäisi suunnata ajatukset ja energia tähän päivään ja tulevaan.

 

[lissu]

Kyllä miehesi nyt tappelee ihan turhasta. Sulla on menneisyytesi, eikä sitä voi muuksi muuttaa. SItä paitsi parempihan se on, että olet harrastanut petitouhuja yhden ja saman ihmisen kanssa kuin että kumppaneita olisi useita. Se, että sinulla on lapsi entuudestaan, ei ole mitenkään pois nykyiseltä mieheltäsi. Ja koska lapsesi on käytännössä isätön, voisi tämä nykyinen kumppanisi astua isän saappaisiin ja lopettaa älyttömän syyttelyn. Jos joskus tulette saamaan yhteisen lapsen, on äärimmäisen tärkeää että tuo syyttely ja asian vääntäminen on jäänyt kokonaan historiaan, koska muuten tämä sinun esikko jää auttamattomasti ulkopuoliseksi ainakin miehesi silmissä.

 

[yks]

Meillä oli vähän samoin kun minä olin pettänyt. Minä olin jättämässä miestä kun ajattelin ettei voisi antaa minulle koskaan anteeksi vaikka ei erota haluaisikaan. Silloin oli ainut kerta kun olen nähnyt mieheni itkevän vaikka nyt jo yhteistä taivalta yli 11 vuotta. Juttu tapahtui siis kuitenkin jo kauan kauan sitten. Ja kyllä se mies pystyi anteeksi antamaan ja unohtamaan tai ei sitä ainakaan edes riidan tullen esille vedä.

Toivottavasti tekin saatte asianne selvitettyä! Tsemppiä!

 

[ap]

No voi!

Miehen pitäisi minun mielestä muuttaa asennettaan ja kyllähän se vähän sille vaikuttaa että sinne päin olisitte menossa...?

Hän on kuitenkin ilmeisesti ihan alusta asti ollut selvillä taustoista ja sinut "ottanut" sellaisena kuin olet; turha hänen on enää asiaa kaivella.

Kyllä alusta asti on ollut selvillä taustat, ja kun aloimme tapailla niin lapsikaan ei ollut kuin 3-4kk ikäinen joten hänkin varmasti jonkun verran myös lapseen kiintynyt tavalla tai toisella, lapsesta puhumattakaan, lapsi kutsuu häntä isäksi ja mies on hänelle jonkin sortin esikuva ja idoli, mies leikkii lapsen kanssa paljon ja he puuhailevat yhdessä vaikka miten, ja hän itsekkin usein sanoo että on ylpeä siitä että lapsi suhtautuu noin häneen ja esim. minun puolen sukuni pitää meitä yhdessä perheenä, ja hekin hänestä puhuvat lapselle isänä. Samoin miehen vanhemmat esimerkiksi ottavat lasta hoitoon ja tuovat pieniä lahjoja jne.. ja itse pidän meitä perheenä, vaikka biologisesti asiat ehkä oisivat toisin.

 

[lissu]

No voi!

Miehen pitäisi minun mielestä muuttaa asennettaan ja kyllähän se vähän sille vaikuttaa että sinne päin olisitte menossa...?

Hän on kuitenkin ilmeisesti ihan alusta asti ollut selvillä taustoista ja sinut "ottanut" sellaisena kuin olet; turha hänen on enää asiaa kaivella.

Kyllä alusta asti on ollut selvillä taustat, ja kun aloimme tapailla niin lapsikaan ei ollut kuin 3-4kk ikäinen joten hänkin varmasti jonkun verran myös lapseen kiintynyt tavalla tai toisella, lapsesta puhumattakaan, lapsi kutsuu häntä isäksi ja mies on hänelle jonkin sortin esikuva ja idoli, mies leikkii lapsen kanssa paljon ja he puuhailevat yhdessä vaikka miten, ja hän itsekkin usein sanoo että on ylpeä siitä että lapsi suhtautuu noin häneen ja esim. minun puolen sukuni pitää meitä yhdessä perheenä, ja hekin hänestä puhuvat lapselle isänä. Samoin miehen vanhemmat esimerkiksi ottavat lasta hoitoon ja tuovat pieniä lahjoja jne.. ja itse pidän meitä perheenä, vaikka biologisesti asiat ehkä oisivat toisin.

Voisiko miehesi ehkä haluta sanoa tällä kaikella, että haluaisi virallisetsi olla lapsesi isä? Jos näin on, ja koet että se olisi hyvä järjestely, niin miksette virallistaisi miehesi isyyttä? Se tuskin olisi mikään ongelma, koska biologista isää ei tunnu kiinnostavan.

 

[ap]

No voi!

Miehen pitäisi minun mielestä muuttaa asennettaan ja kyllähän se vähän sille vaikuttaa että sinne päin olisitte menossa...?

Hän on kuitenkin ilmeisesti ihan alusta asti ollut selvillä taustoista ja sinut "ottanut" sellaisena kuin olet; turha hänen on enää asiaa kaivella.

Kyllä alusta asti on ollut selvillä taustat, ja kun aloimme tapailla niin lapsikaan ei ollut kuin 3-4kk ikäinen joten hänkin varmasti jonkun verran myös lapseen kiintynyt tavalla tai toisella, lapsesta puhumattakaan, lapsi kutsuu häntä isäksi ja mies on hänelle jonkin sortin esikuva ja idoli, mies leikkii lapsen kanssa paljon ja he puuhailevat yhdessä vaikka miten, ja hän itsekkin usein sanoo että on ylpeä siitä että lapsi suhtautuu noin häneen ja esim. minun puolen sukuni pitää meitä yhdessä perheenä, ja hekin hänestä puhuvat lapselle isänä. Samoin miehen vanhemmat esimerkiksi ottavat lasta hoitoon ja tuovat pieniä lahjoja jne.. ja itse pidän meitä perheenä, vaikka biologisesti asiat ehkä oisivat toisin.

Voisiko miehesi ehkä haluta sanoa tällä kaikella, että haluaisi virallisetsi olla lapsesi isä? Jos näin on, ja koet että se olisi hyvä järjestely, niin miksette virallistaisi miehesi isyyttä? Se tuskin olisi mikään ongelma, koska biologista isää ei tunnu kiinnostavan.

Olen itsekkin pohtinut tätä, mutta en ole osannut ilmaista asiaa mitenkään miehelle kun välillä tuntuu että miehen logiikka on niin omaperäinen ja loukkaantuu aivan oudoista syistä, jne.. ja toisaalta pelottaa että jos joskus saamme yhteisiä biologisia lapsia niin miten hänen suhtautumisensa tähän lapseen muuttuu vai muuttuuko mitenkään?

Onko jollain muuten kokemusta miten tämä perheensisäinen? adoptio hoituu?

 

[ABCD]

No voi!

Miehen pitäisi minun mielestä muuttaa asennettaan ja kyllähän se vähän sille vaikuttaa että sinne päin olisitte menossa...?

Hän on kuitenkin ilmeisesti ihan alusta asti ollut selvillä taustoista ja sinut "ottanut" sellaisena kuin olet; turha hänen on enää asiaa kaivella.

Kyllä alusta asti on ollut selvillä taustat, ja kun aloimme tapailla niin lapsikaan ei ollut kuin 3-4kk ikäinen joten hänkin varmasti jonkun verran myös lapseen kiintynyt tavalla tai toisella, lapsesta puhumattakaan, lapsi kutsuu häntä isäksi ja mies on hänelle jonkin sortin esikuva ja idoli, mies leikkii lapsen kanssa paljon ja he puuhailevat yhdessä vaikka miten, ja hän itsekkin usein sanoo että on ylpeä siitä että lapsi suhtautuu noin häneen ja esim. minun puolen sukuni pitää meitä yhdessä perheenä, ja hekin hänestä puhuvat lapselle isänä. Samoin miehen vanhemmat esimerkiksi ottavat lasta hoitoon ja tuovat pieniä lahjoja jne.. ja itse pidän meitä perheenä, vaikka biologisesti asiat ehkä oisivat toisin.

Voisiko miehesi ehkä haluta sanoa tällä kaikella, että haluaisi virallisetsi olla lapsesi isä? Jos näin on, ja koet että se olisi hyvä järjestely, niin miksette virallistaisi miehesi isyyttä? Se tuskin olisi mikään ongelma, koska biologista isää ei tunnu kiinnostavan.

Olen itsekkin pohtinut tätä, mutta en ole osannut ilmaista asiaa mitenkään miehelle kun välillä tuntuu että miehen logiikka on niin omaperäinen ja loukkaantuu aivan oudoista syistä, jne.. ja toisaalta pelottaa että jos joskus saamme yhteisiä biologisia lapsia niin miten hänen suhtautumisensa tähän lapseen muuttuu vai muuttuuko mitenkään?

Onko jollain muuten kokemusta miten tämä perheensisäinen? adoptio hoituu?

Olemme käyneet läpi perheen sisäisen adoption. Joten mitä haluaisit siitä tietää?

 

[lissu]

http://www.helistin.fi/keskustelu/viewtopic.php?t=21120

Tuossa linkki yhteen keskusteluun Googlettamalla löytyi aika paljonkin asiaa, ja sitten voit tietysto aloittaa aiheesta kokonaan uuden keskustelun

 

[ap]

No voi!

Miehen pitäisi minun mielestä muuttaa asennettaan ja kyllähän se vähän sille vaikuttaa että sinne päin olisitte menossa...?

Hän on kuitenkin ilmeisesti ihan alusta asti ollut selvillä taustoista ja sinut "ottanut" sellaisena kuin olet; turha hänen on enää asiaa kaivella.

Kyllä alusta asti on ollut selvillä taustat, ja kun aloimme tapailla niin lapsikaan ei ollut kuin 3-4kk ikäinen joten hänkin varmasti jonkun verran myös lapseen kiintynyt tavalla tai toisella, lapsesta puhumattakaan, lapsi kutsuu häntä isäksi ja mies on hänelle jonkin sortin esikuva ja idoli, mies leikkii lapsen kanssa paljon ja he puuhailevat yhdessä vaikka miten, ja hän itsekkin usein sanoo että on ylpeä siitä että lapsi suhtautuu noin häneen ja esim. minun puolen sukuni pitää meitä yhdessä perheenä, ja hekin hänestä puhuvat lapselle isänä. Samoin miehen vanhemmat esimerkiksi ottavat lasta hoitoon ja tuovat pieniä lahjoja jne.. ja itse pidän meitä perheenä, vaikka biologisesti asiat ehkä oisivat toisin.

Voisiko miehesi ehkä haluta sanoa tällä kaikella, että haluaisi virallisetsi olla lapsesi isä? Jos näin on, ja koet että se olisi hyvä järjestely, niin miksette virallistaisi miehesi isyyttä? Se tuskin olisi mikään ongelma, koska biologista isää ei tunnu kiinnostavan.

Olen itsekkin pohtinut tätä, mutta en ole osannut ilmaista asiaa mitenkään miehelle kun välillä tuntuu että miehen logiikka on niin omaperäinen ja loukkaantuu aivan oudoista syistä, jne.. ja toisaalta pelottaa että jos joskus saamme yhteisiä biologisia lapsia niin miten hänen suhtautumisensa tähän lapseen muuttuu vai muuttuuko mitenkään?

Onko jollain muuten kokemusta miten tämä perheensisäinen? adoptio hoituu?

Olemme käyneet läpi perheen sisäisen adoption. Joten mitä haluaisit siitä tietää?

Millainen prosessi itsessään on? Jos minulla aijemmin yksinhuoltajuus, mutta isyys on tunnustettu niin tarvitaanko biologisen isän suostumus? Kuka päättää onnistuuko perheen sisäinen adoptio? Mihin pitää ottaa yhteyttä jos tätä asiaa haluaa edistää? Lastenvalvojaan?

 

[ABCD]

Meidän prosessimme kesti 9kk, eli meillä asia hoitui nopeasti. Jos isyys on tunnustettu, pitää biologiselta isältä saada suostumus tai vaihtoehtoisesti sinulla tulee olla esittää erittäin painavia syitä joiden nojalla adoptio voidaan vahvistaa ilman biologisen isän suosumusta.

Nykyään se suostumus vaaditaan biologiselta isältä (ellei ole esittää erittäin painavia syitä ) myös silloin, kun isyyttä ei ole edes koskaan tunnustettu, mutta isä on tiedossa.

Eli se, että olet yksinhuoltaja ei vaikuta siihen, etteikö biologiselta isältä lupaa pitäisi kysyä.

Adoptiosta päättää oikeus, tarkemmin sanottuna käräjäoikeuden notaari.

Ensin yhteys kuntasi/kaupunkisi sosialitoimeen (esim. lastenvaovoja) joka kertoo hoitaako kuntanne/kaupunkinne itse adoptioneuvonnan vai hoitaako sen Pelastakaa lapset ry.

 

[ap]

Sitten entäs nuo muut asiat joita tuossa toisessakin ketjussa sivuutettiin, eli pitääkö olla naimisissa vai riittääkö avoliitto? Miten pitkä suhde tarvitsee takana olla? Ja onko noita ikärajoituksia yms muita joita on jos muualta adoptoisi vieraan lapsen? Miten pitkä prosessi on, tuolla joku sanoi että vuoden jo kestänyt eikä vieläkään ohi? Ja ilmeisesti siis sieltä tulee sossuja yms kotikäynnille jne?

 

[anssi]

Mikä teidän suhdetta kaihertaa?

Minulla ennestään lapsi, ja lapsen isä ei ole halunnut olla tekemisissä lapsensa kanssa ja mieheni tuntee suurta ahdistusta aina välillä siitä että minulla on enemmän yhteistä tuon miehen kanssa kuin hänen. Ja asiaa hankaloittaa hänen mielestään se että minä en ole tuon miehen kanssa seurustellut, vaan meillä oli 3 vuotta vain seksisuhde, jonka seurauksena ehkäisystä huolimatta oli lapsi. Hänen mielestäni olen moraaliton ja vastuuton kun tuollaista olen harrastanut, minusta taas se on kahden sinkun aikuisen välinen asia jos kummatkin haluavat vain seksiä eikä sen enempää sitoutumista, kun molemmilla huono suhde takana. Asia olisi ok jos olisin harrastanut vaikka yhden yön suhteíta koko tuon ajan ja niiden seurauksena oisi lapsi.

Ja aikaa tästä on jo paljon, eikä mieskään ole lasta halunnut sen jälkeen nähdä kun lapsi on 1kk ikäinen ollut.

Nyt stoppia! Mies on ottanut sinut sellaisena ihmisenä kuin olet, menneisyykksineen kaikkineen. On todella väärin valittaa sellaisista asioista jotka ovat tapahtuneet ennen kuin aloitte olemaan yhdessä.

Ellei asia mene muuten perille ja haluat jatkaa miehen kanssa, menkää pariterapiaan, niin siellä asia aukenee miehelle.

 

[ABCD]

Pitää olla naimisissa ja avioliittoa pitäisi mielellään olla jonkin verran jo takana. Me olimme olleet aviossa vuoden, kun prosessiin lähdimme. Tämä oli varsin lyhyt aika, mutta toisaalta meitä puolsi se, että meillä oli myös biologisesti yhteinen lapsi.

Ei ole mitään määritelmää suhteen pituudelle, mutta prosessiin ei kannata varmaankaan vielä puolen vuoden suhteen jälkeen lähteä.

Hakijan tulee olla 18v täyttänyt, kun kyse on perheen sisäisestä adoptiosta.

Prosessin pituus lienee noin 6-24kk, riippuen siitä montako mutkaa tulee matkaan.

Adoptioneuvontaan luuluu sekä koti-, että toimistokäyntejä.

 

[ap]

Mikä teidän suhdetta kaihertaa?

Minulla ennestään lapsi, ja lapsen isä ei ole halunnut olla tekemisissä lapsensa kanssa ja mieheni tuntee suurta ahdistusta aina välillä siitä että minulla on enemmän yhteistä tuon miehen kanssa kuin hänen. Ja asiaa hankaloittaa hänen mielestään se että minä en ole tuon miehen kanssa seurustellut, vaan meillä oli 3 vuotta vain seksisuhde, jonka seurauksena ehkäisystä huolimatta oli lapsi. Hänen mielestäni olen moraaliton ja vastuuton kun tuollaista olen harrastanut, minusta taas se on kahden sinkun aikuisen välinen asia jos kummatkin haluavat vain seksiä eikä sen enempää sitoutumista, kun molemmilla huono suhde takana. Asia olisi ok jos olisin harrastanut vaikka yhden yön suhteíta koko tuon ajan ja niiden seurauksena oisi lapsi.

Ja aikaa tästä on jo paljon, eikä mieskään ole lasta halunnut sen jälkeen nähdä kun lapsi on 1kk ikäinen ollut.

Nyt stoppia! Mies on ottanut sinut sellaisena ihmisenä kuin olet, menneisyykksineen kaikkineen. On todella väärin valittaa sellaisista asioista jotka ovat tapahtuneet ennen kuin aloitte olemaan yhdessä.

Ellei asia mene muuten perille ja haluat jatkaa miehen kanssa, menkää pariterapiaan, niin siellä asia aukenee miehelle.

Tästäkin on puhuttu, että ne on vanhoja asioita, olleita ja menneitä, ne eivät tähän päivään kuulu millään tavalla, minä olen nyt hänen kanssaan vakavissani menneisyyttäni en voi muuttaa vaikka miten haluaisin. Mutta silti asia kaivetaan esille säännöllisin välein, se rasittaa suhdetta jatkuvasti, usein se tulee juuri iltaisin esille kun olisi aikaa olla kahdestaan kun lapsi nukkumassa, ja sitten sama taistelu käydään läpi ja mennään kiukkuisina nukkumaan.. Ja lisää vettä myllyyn tuntuu lyövän miehen kaverit, jotka kertovat miehelle asioita joita ovat lapseni isän ja mieheni yhteisiltä tutuilta kuulleet, useimmiten ovat täyttä paskaa ollut, ja näin on taas uusi riita käynnissä kun mieheni kaverit tietävät paremmin mitä ajattelen ja mitä olen tehnyt..