H
harmaana nyt
Vieras
Meillä 2 alle 4v. lasta, mies on koko yhteiselomme ajan ollut reissuhommissa ja asia on ollut ok. Toisen lapsen synnyttyä tilanne muuttui. minulle ei ollutkaan enää ok että mies vkot satojen kilometrejen päässä. tuntui etten jaksaisi yksin kauaa hoitaa yksin lapsia ja kotia. tuntui etten osannut käyttäytyä ihmistenilmoilla, koska olin aina kotona ja sosiaaliset taitoni ja kontaktini rapistui. Ison kädenväännön jälkeen mies sai järjestettyä työnsä niin että oli 2vkoa töissä, viikon kotona. Se toi suuren helpotuksen minulle ja tietty lapsille. Liittommekin (joka ei ikinä rakoillut pahasti) sai uutta kipinää, kun jaksoin paremmin ja yhteistä aikaa oli enempi.
Nyt mieheni toteutti unelmansa ja laittoi pystyyn oman firman. Tämä minulle ok, mutta mieltäni kaivertaa miten hätäisesti kaikki tapahtui! (2-3vkoa) Eikä minulta koskaan kysytty mielipidettäni firmasta ja olenko valmis kaikkiin uhrauksiin mitä se tuo tullessaan. Olisko mielipiteeni edes merkannut mitään, koska hän oli jo päätöksensä tehnyt? Nyt hän oli tehnyt vuoden mittaisen työsopimuksen 120km päähän...taas mielipidettäny kysymättä. (huom! tarjouksen tekijä hyvä tuttumme ja oli painottanut että tämän työn pitää sopia myös minulle eikä saa rasittaa elämäämme!) Mies oli kuitenkin luvannut ennen kun kertoi minulle.
Olen koko illan itkien miettinyt että jaksanko? Kerran tilanne jo helpotti niin miksi mies toistaa vanhaa? Sanoo tietävänsä miten rankkaa minulla täällä on yksin, mutta miksi sitten tahallaan on aina pois! Riittääkö seuraavan vuoden aikana että lapset + minä näemme miehen n. 8pvää/kk?!
Tiedän että yrittäjän alkutaival on kivistä ja työtä on tehtävä kun sitä on, mutta tuntuu että meillä miehen työ (lue unelma) menee perheen ja avioliiton edelle.
Pelottaa.
Nyt mieheni toteutti unelmansa ja laittoi pystyyn oman firman. Tämä minulle ok, mutta mieltäni kaivertaa miten hätäisesti kaikki tapahtui! (2-3vkoa) Eikä minulta koskaan kysytty mielipidettäni firmasta ja olenko valmis kaikkiin uhrauksiin mitä se tuo tullessaan. Olisko mielipiteeni edes merkannut mitään, koska hän oli jo päätöksensä tehnyt? Nyt hän oli tehnyt vuoden mittaisen työsopimuksen 120km päähän...taas mielipidettäny kysymättä. (huom! tarjouksen tekijä hyvä tuttumme ja oli painottanut että tämän työn pitää sopia myös minulle eikä saa rasittaa elämäämme!) Mies oli kuitenkin luvannut ennen kun kertoi minulle.
Olen koko illan itkien miettinyt että jaksanko? Kerran tilanne jo helpotti niin miksi mies toistaa vanhaa? Sanoo tietävänsä miten rankkaa minulla täällä on yksin, mutta miksi sitten tahallaan on aina pois! Riittääkö seuraavan vuoden aikana että lapset + minä näemme miehen n. 8pvää/kk?!
Tiedän että yrittäjän alkutaival on kivistä ja työtä on tehtävä kun sitä on, mutta tuntuu että meillä miehen työ (lue unelma) menee perheen ja avioliiton edelle.
Pelottaa.