ISYYDEN TUNNUSTAMISEN VASTUSTAMISESTA?

  • Viestiketjun aloittaja jassuliini
  • Ensimmäinen viesti
\
Alkuperäinen kirjoittaja 03.05.2006 klo 09:15 no just juu kirjoitti:
...typerä virhe.... Niin, miksi jätetyn äidin pitäis ymmärtää häipynyttä äijää?
Ei tarvi ymmärtää. Mutta pitää ajatella lapsen etua. Lapselliseta käyttää lasta välineenä ja sen varjolla evätä häntä näkemästä isäänsa. Noin putkinäköiset akat joutaakin jäädä yksikseen.
 
Ei voi
Ei voi kuka tahansa mennä ja sanoa että tunnustan sen ja sen lapsen omakseni.

Lapsen isyyden selvittäminen pitää lähteä äidistä. Eli jos haluat jonkun tunnustavan lapsesi isyyden sinun pitää ottaa yhteyttä lastenvaljovaan, jokan luokse mies sitten voi mennä tunnustamaan tai saa kutsun testeihein. Aloite pitää lähteä äidiltä.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 06.05.2006 klo 08:48 vieras kirjoitti:
Voithan sä isän antaa tunnustaa isyyden, jolloin lapsi saa oikeudellisen perimisoikeuden. Et vaan anna huoltajuutta. Tällöin lapsella on virallisesti isä ja siinä kaikki.
aivan, tämä on fakta. Ja lapsen tekoon tarvitaan kaksi ihmistä, joten vain äiti ei päätä yhtään mitään. Kysypä soskusta tai lue laista. kaikki tämä on tehty lapsen etua ja tulevaisuutta ajatellen. Muutenhan tää yhteiskunta kaatuisi näihin isätömiin mitä näyttää tulevan. Mun kaveri tapas isänsä ekan kerran 30vuotiaana eikä ollu katkera siihenkään saakka. Äiti sai elatukset ja lapsi perimisoikeuden isäänsä. Oli monta eri syytä miksi ei aikaisemmin suhde toiminut. Vaikka äiti eri mieltä ei kannata häslätä siinä välissä, se on isän ja lapsen välinen asia sitten myöhemmin.
Haluaakos se mies sitten tunnnustaa sen isyyden? vai miksi paniikki? kun tuli sellainen kuva ettei halua olla missään tekemisissä..
 
minä pakotin lapseni isän tunnustamaan isyytensä..halusin että isä on ainakin paperissa jos ei elämässä..isä ei halunnut lasta ja siksi ei myös halunnut tunnustaa omakseen..mut aikani taistelin ja sain isän tunnustamaan..en ole katunut,mies on minulle edelleen katkera mutta lastansa hän ei hylännyt..nyt meillä hyvät välit ja suloinen kohta 2v tyttö joka on isänsä silmäterä.
 
Miehet on 99% k"#¤päitä!!! Mut jätettiin raskausviikolla 5! Otin yhteyttä monta kertaa, lähetin sydänveressä ultrakuvia yms. - ei mitään. Nyt viikolla 31+6. Se k"#¤pää haluaa lapsia "jonkun muun kanssa", hän sanoi ja saamansa pitää. MÄ TIEDÄN kuka isä on ja lapsi saa TIETÄÄ nimen, mutta sitä tyyppiä ei tule elämäämme, sotkemaan, oikkuilemaan, ilkeilemään. Lapsi tarvitsee ihmisiä ympärilleen jotka RAKASTAVAT HÄNTÄ. Tähän eivät monet miehet kykene - kaikki pyörii heidän ympärillään. Ja meidän pitäisi aina, ja ikuisesti vaan olla että "voi, voi, miesparkaa" - YÄÄÄÄKK!!! Olisi varmaan SÄÄLISTÄ sitä MIESPARKAA KOHTAAN pitänyt tehdä ABORTIN, vai!? Hyi hemmetti. Ei, nyt mä kyllä lähden näiltä palstoilta, joilla elätetään 1800-luvun ihanteita MIEHESTÄ, siitä pyhästä, joka on NAISEN PÄÄ. Tulee vaan huono olo.
 
Niin,

mielestäni 'Isä' nimitys kuuluisi henkilölle , joka oikeasti vastaa lapsesta, Sitoutuu lapseen ja rakastaa lasta.
Biologinen hedelmöittäjä tai alullepanija on mies - joka on osallistunut useimmiten tietoisesti tapahtumaan, josta seurauksena voisi olla lapsi. Yhtä tietoisesti kuin nainen, yhtä aikuisesti kuin nainen, yhtälailla selkärankaisesti ja seuraukset tietäen.
Kyse on ihmisen vastuusta jälkeiäisistään.

Isiä tai vanhemmuutta ei tehdä paperilla, tunnustamalla tai tunnustamatta jättämisellä.
Isä tai vanhempi tehdään isällisillä ja rakastavilla teoilla - taloudellisellakin vastuunkannolla. Ihan samanmoisilla teoilla kuin mihin Äiditkin pystyvät, usein ja nimenomaan näissä tapauksissa - jopa helposti.

Olen myös sitä mieltä, että usein hedelmöittäjä tietää olleensa hedelmöittäjä, yhtä hyvin kuin nainen tietää olevansa äiti. On tosi paksua aina vedota siihen, että naiset ovat kaikki niin kevytkenkäisiä, että hedelmöittäjä voisi olla kuka vain. Harvassa tapauksessa asia on noin epäselvä - eiköhän miesten ja naisten moraali tai tietoisuus siitä mitä ovat touhuilleet ole vähintäänkin samalla tasolla :)

On ihan väärin syyllistää tai ristiinnaulita sitä osapuolta , joka kantaa osansa vastuusta. Todellisesta vastuusta. Päivittäin. Taloudellisesti, henkisesti ja sitoutuen. Enemmän kuin oman osansa.

Ei kai tosissaan kukaan näistä , jotka perustelevat isyyden 'käräyttämistä' , 'ilmiantoa' tai tunnustamista vain perusteilla että 'isällä on oikeus' tai 'lapsella on oikeus rahaperintöön' ihan tosissaan ole sitä mieltä, että olisivat oman rakastavan ja oikean Isän vaihtaneet moiseen ?
Meistä tässä tilanteessa olevista usea lie pohtinut keinoja, millä saisi (tästä epäkypsästä hedelmöittäjästä huolimatta) mahdollisimman tasapainoisen, seesteisen ja rauhallisen raskauden (lapsen hyväksi), samoin kuin vauva-ajan (myös lapsen hyväksi, ekat par vuotta tärkeitä lapsen kehitykselle)

Kyllä näistä esillä olevista miehistä ei useimmiten ole 'Isäksi'. Isyys on sitovaa, velvoittavaa, elinikäistä huolehtimista omasta lapsesta. Ei satunnainen hupivierailu 2 kertaa vuodessa, ei miehen uhmaa, ei leikkiä.

Ja isyys ja ´vastuu' lähtee kulloinkin kyseessä olevasta miehestä. Selkärankaa isyyteenkin joko on tai ei ole . Ei isyys riipu hylätyn, jätetyn, omillaan lasta odottavan, elättävän ja kasvattavan naisen tempuista, puheista tai kuperkeikkojen heittämisestä . Maanittelusta, motivoinnista tai muusta .

Itse en ole isyyttä hedelmöittäjältä kieltänyt . Hän voi itse vapaasti päättää olla Isä . Jos nääs aikoo olla oikeasti Hyvä Isä - ja kantaa vastuut lapsestaan (siis en halua parisuhdetta ko henkilön kanssa, enää ) Epäilen ettei näin käy - ja lapsen kannalta se on surullista.
Se , etten asiaa rukoile - ei ole kieltämistä :)


Ensam on siinä oikeassa - että jostain kummallisesta syystä näiltä miehiltä ei edellytetä näissä tilanteissa selkärankaisuutta, rohkeutta tai vastuuta. Edes naiset eivät edellytä.

Onneksi on myös kunnollisia miehiä ja hyviä Isiä, ystävä- ja tuttavapiirissä ja varmaan tälläkin palstalla. Monia. (Ja oli perhevalmennuksessakin, kivoja nuoria, mutta oikeita Miehiä) Miehiä joilla on sydän, ja kyky ja halu rakastaa pientä ja viatonta ihmistä.

Hatunnosto ja monta papukaijamerkkiä heille , ja surunvalittelut selkärangattomien puolesta - nääs kyllä lapsensa unohtanut asian joskus tieltään löytää...

- yo papu



 
Kiitos YOdottaja66! Tämä oli ylläolevien kirjeiden loistava synteesi! Vaikuttaa tosiaan siltä että meillä NAISILLA on myös hyvin konservatiivinen isäkuva! Onko se niin, että lapsi vailla isää ei ole sen onnellisempi jos hän tietää nimen ja tietää perivänsä? Jos hän ikävöi isää, hän ikävöi sitä hlöä joka ei ole läsnä? Toivon, ryhtyessäni tähän tehtävään (äiti+isä samassa hlössä =) ) yksin, ettei lapsi ainakaan heti ikävöisi - eihän se voi olla geneettistä?! Surullisempaa on kuulla jutut siitä, että isä oli vaatinut saada tavata ja sitten jätti - silloin ehkä lapsi jää ikävöimään, ymmärsinkö oikein? Kun lapsi on tarpeeksi iso, hän saa lähteä tapaamaan faijaansa julkisilla, sitä en estä. Mutta tämä isyyden tunnustaminen: miksi tosiaan aina miesten ehdoilla? Naiset, me "langenneet", olemme kuin herkät kukkaset niityllä, vailla turvaa jos meitä ei kukaan mies rakasta ja lapsemme "aviottomia" surkimuksia kun heillä ei ole isää? Tuntuu välillä että näissä asiossa elämme vielä vuotta 1907... Mitä mieltä olette, "ISÄT"/"MIEHET", häh? :headwall:
 
Kyllä voi ns. Isäehdokas mennä lv ja vaatia isyyden selvitystä. Ei tarvi sanoa kuin luulee olevansa. Me ei oikeuteen asti menneet koska tiesin kyseisen tyypin valehtelevan ja tiesin ettei voi olla isä. Ja verikokeetkin sen todisti ettei ollut. Loppui se huutelu ainakin sieltä suunnasta että hän on isä. Isyyttä en ole selvittänyt edelleenkään. Mietinnässä on mutta kun se nimi oisi vaan paperilla ja isä ei ole halukas mihinkään.

ps. Siis äiti voi vastustaa selvitystä ja lv toimii näin jollei sinne siis ilmesty isäehdokasta tunnustamaan. Ja jos sinne menee ni lv laittaa tunnustuksen maistraattiin johon vielä lisää että isyys epävarma jolloin se menee oikeuteen ja sieltä velvoitetaan äitiä dna testeihin. Käykää lukees sosiaalitoimiston sivuilta tai googlettakaa isyydenselvittämisestä tietoa.
 
isät kertokaapa te mielipiteenne kun tää isä kuitenkin monta kertaa hedelmöityshetkellä halusi ja ei käyttänyt ehkäsyä, Ja sit kun kuuli et odotan ni sano mulle et toivottavasti kukaan hälle tulee koskaan sanoo et on isä? Teenkö väärin jos sen isyyden selvitän?
 
Eikös se niin ole, että isä voi vaatia oikeusteitse isyyden tunnustusta kahden vuoden ajan lapsen syntymästä? Eli siis jos isä epäilee/tietää olevansa lapsen isä, on hänellä kaksi vuotta aikaa tehdä jotain, ja sitten tarvitaan äidin suostumus, tai lapsen sitten kun hän on tarpeeksi vanha, kait 15 tai mahdollisesti 18.

En ole asiasta ihan varma, mutta näin olen kuullut...
 
Mitä jos äiti päättäisi ensin hylätä lapsensa ja parin vuoden kuluttua hän muuttaisi mielensä "kun nyt olisi valmis äidiksi" - äitiinhän suhtauduttaisiin ihan toisin kuin näihin päättämättömiin biologisiin isiin. Miksi isät (biologiset siis) saisivat muuttaa mieltään aina kuin siltä tuntuu "koska joka lapsella oikeus isään" mutta äidin pitäisi ottaa täysi vastuu samantien? Itse olen rv.22 - ja isä alusta asti ilmoitti ettei halua lasta. En halua isyyttä tunnustettavan sillä hän luopui kaikesta päätösvallastaan lapseni suhteen ko. päätöksellään. Lapsen synnyttyä isä on toki tervetullut tapaamaan lastaan ja luodakseen jonkinlaisen suhteen häneen mikäli niin haluaa.
En vaan jaksa ymmärtää miksi yksin odottavien naisten pitäisi aina ollaa niin huomaavaisia biologisia isiä kohtaan jotka kiermutelivat vastuustaan heti alkumetreillä?!? Jos naiset tekisivät samoin, meidät leimattaisiin heti kelvottomiksi vanhemmiksi.
 
...isyyden selvittämisen tänään soskulla. Tyttäreni on näin ollen huoltajuudeni alla ja "isästä" ei ole tietoa - paitsi itselläni ja aikanaan myös lapsella. Siittäjään otin yhteyttä ja ilmoitin asiasta, mutta hän ei edes vaivaannu kommentoimaan! Hän tuli tosin katsomaan lasta tämän ollessa viikon vanha kolme viikkoa sitten... Mutta sanoi siis ettei halua isäksi. Niinpä niin. Anna on oikeassa: mitä jos nainen "ei juuri nyt voi olla äiti" - sehän "hirtetään". Lapsi adoptoidaan pois jne. eikä "äiti" saisi sitä enää ikänä nähdä (kuten adoptiossa on lain mukaan toimittava)! Mutta ISÄT... joo, jos haluavat "joskus myöhemmin" sitten isiksi, niin siitä vaan. ÄITI sitten joutuu häpeään kun on "vastustanut isyyden selvittämistä". SYYLLISTÄÄ, SYYLLISTÄÄ - se tämä yhteiskuntamme tekee. Nainen on vieläkin joko madonna tai huora. Mies on mies, ihanne, tukipylväs, perheen pää... nainen on vaan "ei mies". S##tana että välillä potuttaa!
 
Monesti pahimmat syyllistäjät löytyvät toisista äideistä - niinkuin taisin jos tossa edellisessä mainita että toki kaikille olisi ihanne tilanne jos olisi mies, 2.5 lasta ja omakotitalo, mutta silloin kuin asiat eivät mene niin on tilanne mietittävä uudelleen. Pitkälle joustan siinä etten vaadi biologista isää lastaan tunnustamaan, annan pitää yhteyttä mikäli niin haluaa - mutta en voi nyt, enkä usko että myohemminkään ymmärtää sitä ettei isä halua omaa lastaan elämäänsä. Välillä tulee kommenttia että pitäisi se isä olla edes paperilla, itse usko enemmän olevan merkitystä sillä miten luonnollisesti ja rehellisesti (siinäkin tietenki rajoissa) äiti suhtautuu lapsen "isättömyyteen". Jos isyyden tunnustaminen tuottaisi niin paljon mielipahaa niin isälle kuin äidillekin - en millään voisi kuvitella että siitä olisi kamalasti hyötyä lapselle. Yksin lapsensa kanssa arkea pyörittävät äidit tulevat siis oikein hyvin toimeen ilman lisä paineita ja syyllistämisiä ympäristöltä, äitys kun tuntuu tuovat ihan automaattisesti sitä syyllisyyttä mukanaan :)
 

Yhteistyössä