H
Hmmmmm
Vieras
Olen menossa töihin ja päivähoitopaikan sijaan anoppi on tarjoutunut hoitamaan lastamme (nyt 1v 8kk.) En vain osaa ratkasta kumpi on lapselle parempi, joten kysynpä teiltä suuntaa antavaa neuvoa...
Lähtökohtaisesti isovanhempi olisi toki lapselle paras hoitaja täyteen ahdettujen päiväkotitryhmien sijaan. Mutta entä jos päivät menevät siten, että mummi ei pidä minkäänlaista rytmiä eikä henno kieltää lasta? Sillä näin hän on omat lapsensa kasvattanut. Ei meilläkään mikään äärikuri ole, mutta jos jotain ei saa tehdä niin sitä ei sitten saa vaikka tulisi itku. Esimerkiksi näprätä televisiota. Hän taas ei raaski kieltää ja esimerkiksi jos lapsi sotkee ja leikkii ruualla/roskilla tms (esimerkiksi maalaa banaanilla seinää, heh)niin sitten vaan jossain vaiheessa siivotaan. Mielipiteissään anoppi on tosi jämäkkä ja meidän vanhempien neuvot ja mielipiteet menevät toisesta korvasta ulos.
Olemme pitäneet päivärytmin koko ajan melko samana ja se sattuu olemaan melko lailla samankaltainen kuin päiväkodissa. Siis ruoka-ajat, päiväunet, ulkoilut jne. Helpointahan se olisi lasta hoitaa lapsen oppimalla samalla rytmillä, mutta parina kertana kun hän on lasta hoitanut, näin ei ole käynyt. Hän haluaa hoitaa omalla tavallaan vaikka lupaakin meille muuta. Lapsestamme hän pitää todella paljon ja on varmasti ihana mummi, sehän se on isovanhempien tehtävä, lelliä lapsenlapsia. Mutta entäs sitten jos lellintä muuttuisi nyt jokapäiväiseksi?
Päiväkodin huono puoli ehdottomasti on se, ettei näin pieni lapsi tutkimustenkaan mukaan kestä niin isoja lapsiryhmiä. Hyvä puoli taas olisi se, että hoitajat ovat koulutettuja, rytmi aina sama ja siten ajan mittaan ehkä lapselle turvallisen tuntuinen?
Eli kertokaapa:
Melkein 2v lapselle parempi hoitaja, onko se täyteen ahdettu päiväkoti aikatauluineen ja koulutettuine hoitajineen VAI lepsu mummo joka torpedoi ajatuksemme kasvatuksesta ja hoitaa omalla, välittävällä mutta ehkä loppujen lopuksi haitallisella tavallaan? Saakohan tästä sepostuksesta edes mitään selvää
Hoitajana kuvaa ehkä se, että hänen lapsensa ovat kotona päättäneet kaiken, ruuista ja nukkumaanmenoista alkaen. On saanut sotkea ja piirtää vaikka seinään jne. Osasta lapsista onkin tullut nyt aikuisena peräkammarin poikia, ei koulutusta ja hän edelleen maksaa näiden elämisen kun ei henno kieltäytyä.... Toisaalta, voiko näin pienelle tällaisesta lepsuilusta olla vielä mitään harmia? Ehkä vasta isommalle? Vai meneekö lapsen pää ihan sekaisin kun vanhemmat kieltää ja hoitaja antaakin tehdä?
Mua rassaisi hirveästi, jos lasten koko elämä menisi sekaisin mummon jääräpäisyyden takia. Täytyyhän aikuisen ihmisen ymmärtää, että päivittäinen (tai lähes) hoitaminen on eri juttu kuin satunnaiset kyläilyt, jolloin voi hemmotellakin.
