Lapsen suhtautuminen "lahjovaan" isovanhempaan

["lettileena"]

Meillä on isovanhempi joka ei aseta lapselle (4v) mitään rajoja tai siis isovanhemmalla on suuri mielllyyttämistarve suhteessa lapseen ja ostaa/antaa esim. rajattomasti herkkuja lapselle. :/ Ja ostaa kaiken minkä lapsi haluaa.

Hän käy meillä muutaman kuukauden välein ja tietty siksi haluaa kovasti miellyttää lasta ja kompensoida eroa ostamalla herkkuja yms. Lapsi on myös tämän oppinut ja ekana juoksee ovelle ja kysyy "mitä toit". Kun kermat on kuorittu niin lapsi ei paljoa välitäkään. Eli isovanhemmalla on lapselle pitkälti vain välineellinen arvo-

Näin ei ole aina ollut, vaan viime kerroilla tilanne on muuttunut. Lapsi ei ota isovanhempaan kauheastu kontaktia vaikka meillä on joskus viikonkin kerrallaan. Eikä isovanhempi ota myöskään lapseen kontaktia, mutta ei siksi ettei välittäis, mutta ei vaan jostain syystä tee. Lapsi vaan roikkuu korostuneesti mussa, vähän niin kuin näyttäen isovanhemmalle.

Olen kyllä hienovaraisesti yrittänyt vihjata, ettei lasta kannata lahjoa määräänsä enempää...menettänyt pahasti arvonsa. Välittämistä voi ja pitää tehdä muulla tavalla. Sääliks käy isovanhempaa joka luulee miellyttävänsä lasta, mut nyt luultavasti lahjonta on kääntynyt häntä itseään vastaan - lapsi ei arvosta sitä, vaan haluaisi jotain "aitoa".

Mitenköhän sitä voisi yrittää muuttaa tilanteen, joka ei kenenkään osapuolen kannatla ole hyvä. Isovanhempi yrittää kyllä tavallaan parhaansa ja haavoittuvainen kritiikille.

 

[Nii-i]

Meillä tuo 5 v poika osas ite ilmiasta asian, "mummo tuo lahjoja mut mummi leikkii mun kanssa".

 

[Keittiönoita]

4 v on vielä pieni, joten sallittakoon hänelle "materialismi". Pidä huolta siitä, että lapsella ja isovanhemmilla säilyy välit tulevaisuudessakin. Joskus wanha wiisaus hyppää sukupolven yli ja teinille voi mummi ja/tai ukki ollakin korvaamaton.

 

["a p"]

Olen mä pitkälle sallinnut tuon materialisimin, mutta nyt lapsi selvästi on itse siihen kyllästynyt. Toki on tyytyväinen kun saa herkkuja yms. mutta kaipaa paljon muutakin, siis nyt alkanut kaipaamaan. Aiemmin oli isovanhemman kimpussa muutenkin, pyysi leikkimään yms., mutta nyt on tajunnut että ei se materia ole kaikki kaikessa. On selvästi vähän loukkis tälle ja sanonut mulle, ettei tykkää hänestä kun ei leiki hänen kanssaan ja sanoo, että vois lähteä jo omaan kotiinsa.

 

["janna"]

Mites olis jos ojentaisit lapselle tai isovanhemmalle esim. jonkun kivan pelin tai kirjan tms. jota voisivat sitten yhdessä pelailla/lukea. Vähän niinku tuuppaisit heidät yhdessäolemisen ja -tekemisen alkuun? Eiköhän se siitä sitten luontevasti jatku...

 

["vieras"]

Mä luulen, että lapsi on jo kasvanut sen verran isoksi, että alkaa arastella ja ujostella isovanhempaa, jota ei usein tapaa ja ei enää niin välittömästi osaa ottaa kontaktia kun ei toinen tee aloitetta. Tuollaisen "isomman " lapsen kanssa jo täytyy vähän osata jutellakin lasta kiinnostavia juttuja ja menää siihen lapsen ajatusmaailmaan mukaan, tai sitten osallistua leikkiin hänen kanssaan. Meillä yksi sukulainen ei osaa lapsen kanssa keskustella muuten kuin "tenttaamalla" kuulumisia, eli osaa vain kysellä lapselta "jokos osaat sitä tai tätä ja oletkos käynyt siellä tai tuolla". Lapsi ei kauan jaksa vastailla tai jotenkin hämmentyy kysymystulvasta, joten kipittää pian omiin touhuihinsa.

 

[Mummeliisa]

Minä olen aina ajatellut, jotta minä olen se lahjova ja rajoja asettamaton mummi.
Taannoin yksi lapsenlapsista kuitenkin tuumasi, että "XXX" (toinen isoäiti) on hauska, kun sen luona syödään vain herkkuja ja saa pelata tietsikalla niin kauan kuin ikinä haluaa, mutta sinä olet ihan yhtä hauska, kun "rakastat minua niin paljon."

Saattoi olla yksi kauneimmista asioista, mitä minulle koskaan sanottu.

 

["a p"]

[QUOTE="janna";26507825]Mites olis jos ojentaisit lapselle tai isovanhemmalle esim. jonkun kivan pelin tai kirjan tms. jota voisivat sitten yhdessä pelailla/lukea. Vähän niinku tuuppaisit heidät yhdessäolemisen ja -tekemisen alkuun? Eiköhän se siitä sitten luontevasti jatku...[/QUOTE]

No siis toi voisi olla. Mutta mä olen vähän huono "käskyttämään", kun kyseessä ei ole mun oma vanhempi vaan anoppi. Vaikka tuo anoppi onkin juuri sellainen, että tarvii selkeitä ohjeita toimiakseen, muuten vaan röhnöttää sohvalla ja puhuu lämpikseen lapselle.

 

["a p"]

[QUOTE="vieras";26507838]Mä luulen, että lapsi on jo kasvanut sen verran isoksi, että alkaa arastella ja ujostella isovanhempaa, jota ei usein tapaa ja ei enää niin välittömästi osaa ottaa kontaktia kun ei toinen tee aloitetta. Tuollaisen "isomman " lapsen kanssa jo täytyy vähän osata jutellakin lasta kiinnostavia juttuja ja menää siihen lapsen ajatusmaailmaan mukaan, tai sitten osallistua leikkiin hänen kanssaan. Meillä yksi sukulainen ei osaa lapsen kanssa keskustella muuten kuin "tenttaamalla" kuulumisia, eli osaa vain kysellä lapselta "jokos osaat sitä tai tätä ja oletkos käynyt siellä tai tuolla". Lapsi ei kauan jaksa vastailla tai jotenkin hämmentyy kysymystulvasta, joten kipittää pian omiin touhuihinsa.[/QUOTE]

Joo onhan se niin, että tuon ikäinen haluaa jo paljon enemmän ihmissuhteilta. Anopilla jäänyt ehkä päälle vauva-aikainen viihdyttäminen ja se ei 4-veelle enää kelpaa.

Voisinhan mä lapsellekin sanoa että menisi pyytämään tätä vaikka pelaamaan jotain yms. Tai olen niin kyllä ajoittain tehnytkin, ehkä pitäisi enemmän. Mutta lapsi vaan jotenkin vastustaa isovanhempaa nykyään.

 

["Hemuliini"]

.... Että mummi maksaa. Itsepähän on mummo tuon roolinsa valinnut. Aina vienyt lasta kauppoihin ja ostanut kaikenlaista. Yökylässä jos on niin aina pari uutta melua tuo mukanaan kotiin. Minua ärsyttää ja olen sen sanonutkin. Meillä niin erilaiset arvot kun toi materia ja shoppailu...

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="a p";26507864]No siis toi voisi olla. Mutta mä olen vähän huono "käskyttämään", kun kyseessä ei ole mun oma vanhempi vaan anoppi. Vaikka tuo anoppi onkin juuri sellainen, että tarvii selkeitä ohjeita toimiakseen, muuten vaan röhnöttää sohvalla ja puhuu lämpikseen lapselle.[/QUOTE]
Pistä miehesi "käskyttämään". Mä ainakin kiskaisisin kasvimaan sieraimeeni, jos mun odotettaisiin olevan aikanaan jokin meedio lasteni tai lastenlasteni suhteen. Olen tosin asiaa paukuttaut lasteni kaaliin jo vuosia eli mulle pitää sanoa, jos multa jotain haluaa.

 

["a p"]

[QUOTE="Hemuliini";26507968]....Minua ärsyttää ja olen sen sanonutkin. Meillä niin erilaiset arvot kun toi materia ja shoppailu...[/QUOTE]

Samoin minäkin vähän ajattelen, vaikka nyt tuota siedänkin. Materia on ok tietyssä määrin, mutta että suhde perustuu materialle..

 

["Annika"]

Mulla itsellä on tuommoinen mummo. Joka siis vielä mun teini-iässä ollessa tuputti koko ajan jotain, mitää sää tarvit, mennään yhdessä kattomaan vaatteita, kenkiä, reppua jne, käytti pitsalla vaikka en usko että perus 80-vuotias pitsaata välittää.. Mä oon lähinnä aina vaivautunut mummon seurassa, ei oo hyvä tie tuo. Nyt on lähes 90 ja sydän alkaa olla huonossa kunnossa, harmittaa vaan itseäni ettei ole ollut mummoon järkevämmät välit koskaan. Suoran sanoen olen vältellyt pitämästä yhteyttä tuon järjettömän tuputtamisen takia.

Oma (alkoholisti)äitini(ja tuon mummon lapsi) on ihan samanlainen, ostelee kalliita vaatteita lapsille muttei juuri tunnu välittävän itse lapsista. Tosi harvoin on niitä nähnytkään. Silloin kun on selvinpäin tullut kylään niin olen kannustanut lapsia viemään kirjaa tms mummille, pyytämään mummia mukaan leikkeihin jne. Ja lapset ovat kyllä pyytäneetkin mutta ei tämä tunnu pystyvän lähteä leikkiin mukaan, en tiedä mitä siinä sitten vois tehdä.

 

["a p"]

Pistä miehesi "käskyttämään". Mä ainakin kiskaisisin kasvimaan sieraimeeni, jos mun odotettaisiin olevan aikanaan jokin meedio lasteni tai lastenlasteni suhteen. Olen tosin asiaa paukuttaut lasteni kaaliin jo vuosia eli mulle pitää sanoa, jos multa jotain haluaa.

No mies onkin tuota tehnyt. Että ohjeistaa äitiään miten toimitaan lasten kanssa ja toki osaa sen helpommin tehdä. Mies ei muakin kehottwnut niin tekemään, mutta kehotus loppuu kun kysyn, että menisikö mies mun äitiä käskyttämään. Noup.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="a p";26508080]No mies onkin tuota tehnyt. Että ohjeistaa äitiään miten toimitaan lasten kanssa ja toki osaa sen helpommin tehdä. Mies ei muakin kehottwnut niin tekemään, mutta kehotus loppuu kun kysyn, että menisikö mies mun äitiä käskyttämään. Noup.[/QUOTE]
Ymmärrän kyllä. Ihmissuhteet on nykyisin varsin haastavia.

 

[Jätkä]

No minua kyllä hävetti, kun 3vee ojensi heti ukin nähdessään käden ja pyysi rahaa. Mutta sitten mietiskelin ja tulin siihen tulokseen, että siihenhän ukki on kaikki lapsenlapsensa itse opettanut; saamaan rahaa.
Väärä malli, tiedän oikein hyvin, mutta ukki on ukki ja ollaan kyllä asiasta puhuttu.:|

 

["a p"]

No minua kyllä hävetti, kun 3vee ojensi heti ukin nähdessään käden ja pyysi rahaa. Mutta sitten mietiskelin ja tulin siihen tulokseen, että siihenhän ukki on kaikki lapsenlapsensa itse opettanut; saamaan rahaa.
Väärä malli, tiedän oikein hyvin, mutta ukki on ukki ja ollaan kyllä asiasta puhuttu.:|

Niinpä.

Meilläkin lapsi juoksee kädet ojossa eteiseen että "mitä toit" eikä mitään että halaisi ja sanoisi että kiva kun tulit. Kun paketit revitty auki, isovanhempi unohtuu.

 

["a p"]

Niin ja mun äitini on sellainen joka ei kyllä osta yhtään ylimääräistä, joskus antaa jätskii ja hemmottelee, mutta pitää selkeät raamit lapselle. Ja lähes yhtä harvoin mun lapsi häntä näkee ja vähintään yhtä paljon odottaa hänen tapaamistaan. Eikä into tyssähdä eteiseen. Eli lapsi osaa verrata näitä isovanhempia eikä pidä lahjovaa mitenkään parempana, ennemmin jopa toiste päin. Ei munkaan äiti ole mikään aktviiinen supermummi, joka hulluna touhuais lapsen kanssa, muttei myös mikään lahjoilla paapova.