isohkot perheet ja rakentaminen.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja mamma6v
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

mamma6v

Jäsen
26.02.2006
449
0
16
Meillä tilanne että mies tekee omaa työtään ma-pe päivät, on illat,vkl ja lomat meidän rakennuksella. Ollaan rakennettu 2,5vuotta omakotitaloa ihan itse.

Ei pysty osallistumaan ollenkaan arjenpyöritykseen ja minulla on tunne että olen ollut rakennus ajan yksinhuoltaja. Kun alettiin rakentamaan niin tottakai tiesin että mies on jonkun ajan poissa perhe kuvioista, mutta että 2,5vuotta ja edelleenkin siis hieman kesken.

Muutto on luultavasti 1-2kk päästä joten loppu rutistus menossa jonka vuoksi ehkä hermoilen. Minulla on vaan sellainen tunne että jotakin pysyvää katkeruutta on sisälläni jota ei ehkä koskaan pystytä korjaamaan.

Meillä kolmas lapsi oli vauva kun alettiin urakkaan ja nyt neljäs lapsi on 1v. Kaikki asiantuntijatkin oli sitä mieltä että VARMASTI on valmis ennen kuin neljäs lapsi syntyy!

Pari sukulaista autellut muutaman viikon raksalla ja anoppi yrittää välillä auttaa arjenpyörityksessä. Omat vanhempani eivät enää jaksa ja ovat luultavasti kyllästyneet tähän meidän lapsilaumaan ja itse kyllä tottakai lapseni hoidankin kun olen heidät halunnut. Jaksan olla lasten kanssa ja touhuta, kodinhoidosta otan välillä rennommin, onneksi ei ole elukoita!

Suurin huolenaiheeni on parisuhteeni. Minä viime talvena kun vaavi syntyi niin vaadin että otetaan ulkopuolinen tekijä, mutta ei mies suostunut vieraalle maksamaan kun itsekkin osaa! Ei juo, ei lyö, ei juokse missään yöjalassa tai harrastuksissa on luotettava, mutta minuun sattuu koska mies ei näe missään mitään vikaa!
 
No mies mitä luultavimmin ajattelee näin, että taloanne rakentamalla hän osoittaa rakkauttaan teitä kohtaan. On varmasti myös laskenut, että ulkopuolisen tekijän ottaminen tulee paljon kalliimmaksi kuin teidän muuton siirtäminen. Itse panostaisin siihe, että sitten kun talo on valmis tehtäisiin jotain kivaa perheen kesken ja kahdestaan miehen kanssa. Jos nyt loppurutistuksen aikana alat muuttamaan tilannetta, joka on jatkunut yli kaksivuotta on se miehelle sama kuin mitätöisit kaikki hänen "uhrauksena".
 
Sitähän se elämä on, vastoinkäymisiä ja myötämäkeä aina aika ajoin. Rakentamisurakat ovat yhtä koettelevia kuin ensimmäisen lapsen saaminen parisuhteelle. Moni pariskunta on ajautunut eroon just kun uusi, ihana talo on saatu valmiiksi. Onni ei niin selvä asia, vaan se täytyy onkia elämän myrskyistä. Mies kokee varmasti tekevänsä kaikkensa perheen eteen juuri rakentamalla perheelle taloa ja vaimo taas ajattelee jäävänsä yksin arkihuolien kanssa. Miehet ja naiset ajattelevat niin eri tavoin. Luulisin, että asiat korjaantuvat loppurutistuksen jälkeen, jos kumpikaan ei jää vanhoihin rakennusaikojen pettymyksiin rypemään.
 
Meillä mies joutu rakentamisen jälkeen sairaslomalle uupumuksen takia. Oli kyllä pitkälti fyysistä kun 7 kk aikana rakensi (talopaketista missä seinät ja katto valmiina) talon. samalla kävin töissä klo 04-12.
Meillä syntyi kolmas lapsi kohta muuton jälkeen.
Ja voin sanoa että rahallisesti tiukinta aikaa oli muutosta seuraavat vuodet.

Kun pääsette muuttamaan pitäkää lomaa yksin, kahdestaan ja koko perheellä. Unohtakaa kaikki rakentamiseen liittyvä ainakin puoleksi vuodeksi vaikka joku lista tms puuttuiskin jostain.
 
Ärsytyksellesi on hyvät syyt, mutta minä en ymmärrä tuollaista, että koet olevasi pysyvästi katkeroitunut miehellesi. Yhdessä olette päättäneet ruveta tuollaiseen riskiprojektiin muutenkin raskaassa elämänvaiheessa ja miehesi on tehnyt parhaansa. On melko yleistä, että erotaan yhteisen taloprojektin takia, siitä vaan sitten liittymään jonon jatkoksi...
 
Monella on liitto kariutunu talon rakentamiseen. Että kannattaa varmaan miettiä kaks kertaa ennenku alkaa rakentamaan kun niitä saa muuttovalmiinakin niitä taloja.

Joo tämä on epäkypsä ja tyhmä kommentti mutta tälläsiä kokemuksia on omasta lähipiiristä.
 
Kiitos lohduttavista vastauksista, minä niin toivon että kaikki järjestyy. Itselläni ei ole mitään tarvetta lähteä nyt asioita muuttamaan, mutta tuo katkeroitumiseni mietityttää kovasti koska olen aina ollut niin positiivinen ja iloinen ihminen joka ei joka vastamäestä hätkähdä.

Aikoinaan kun kaksi ensimmäistä lastamme syntyi, taisteltiin molempien opiskelujan ja vauva-arjen kanssa jonka jälkeen 2vuotta tasa-paksua ihanaa arkea 2lasta hoidossa ja molemmat töissä, vanha omakotitalo; mutta kai me sellaisia ollaan ettei voi olla järjestämättä "ylimääräistä ohjelmaa".

Olen vielä tämän vuoden kotona joten toivon että muuton jälkeen perhe elämämme ehtisi tasaantua ennen töihini paluuta! Rahallisesti ihan ok, ei liikaa mutta ei olla pulassakaan, saatiin hyvin neuvoteltua pienemmät lyhennykset tälle vuodelle!
 
Onneksi monet rakentaa nykyään näitä avaimet käteen/sisustusta vaille valmiita - niissäkin ihan tarpeeks omaa touhua. Meillä mies on myös tehnyt raksatöitä ihan palkkatyönä, nyt muun alan yrittäjä, mutta otetiin silti sisustusta vaille valmiina, koska niin on helpompaa, nopeampaa ja vähemmän vie hermoja. Enkä usko että vaikka maksais viis vuotta vähemmän lainaa se ois sen arvosta.

Mutta, hyvää miehes varmaan aattelee. Menkää silti lomalle yhdessä ja perheenä. Meilä oli myös edellisen kämpän remontin jälkeen takkityhjä (tehtiin yhdessä töiden älkeen, ei lapsia vielä silloin) ja saatin loppusiivous tehtyä, niin seuraavana aamuna lähettiin etelän lämpöön!
 
Kiitos deer kun tiedät ettei ole saanut kiitoksen sanaa ja luultavasti en ole ollut pihtaamatta koska vauvakin on syntynyt ja tähän eläntilanteeseen ei ole vielä sitä "postimiestäkään ehtinyt etsiä".

Jos kuvittelet että kommentillasi oli jotain merkitystä niin väärin meni, joten jatka vaan siellä vuokra kolmiossa sitä surkeaa elämääsi :laugh:
 
Ihan uteliaisuuttani kysyn, että miksi ihmeessä teitte kaikki lapset juuri tuohon saumaan? Eikö kahden vähän isomman kanssa olisi ollut paljon helpompi rakentaa ja sen jälkeen olisi miehesikin pystynyt osallistumaan lastensa vauva-aikaan, kun olisi ollut koti valmiina?
 
Lapsemme ovat tulleet ihanan heti kun ehditty edes asiasta keskustella ja ensimmäisen "parin" jälkeen pidimme taukoa ja huolehdimme ehkäisyn tupla tarkkaan. Kun olin ollut vakituisesti reilun vuoden työelämässä (ja kitisijöille työelämän pituudesta; olen tehnyt keikkaa 1999vuodesta lähtien niin opiskelun kuin vauvalomien aikanakin) alkoi vaavi-kuume painaa. Meillä jo siinä vaiheessa molemmilla vakityö, (vanha) omakotitalo jossa tilaa mielestämme 3lapselle.

Kun kolmas syntyi hän oli todella "helppo" vauva ja kaksi ensimmäistä sopuisa pari joten toivoimme kaveria tälle kolmannellekkin. Uskokaa tai älkää mutta minä epäröin neljännen lapsen toivomista, mieheni ei!

Tontti saatiin unelma paikalta, samalta alueelta, lapsilla ei vaihtunut kerhot/koulut/ystävät. Sukulaisemme jäi eläkkeelle seuraavana vuonna joka on autellutkin raksalla! Vielä ennen rakentamista vanhempani jaksoivat kahden isomman kanssa olla todella aktiiviset isovanhemmat josta olen edelleen kiitollinen, mutta ymmärrän että ihminen vanhetessaan ei välttämättä jaksa pientenlasten kanssa.

En halua loukata ketään, mutta toivoimme itse saavamme lapset suht nuorena, en tiedä jos nyt 31-v olisin toivonut neljä lasta niin olisiko niitä edes saanut, mutta näin meillä toivottiin ja saatiin mitä haluttiin ja silti täällä narisen :x
 
Mä luulen, että sekä sinä että miehesi olette väsyneitä ja väsymys on se, joka on tehnyt sustakin "ilottoman" ja väsymys saa miehesi tarrautumaan tuttuihin rutiineihin. Väsyneenä ei jaksa ajatella asioita kovin syvällisesti. Mun ja miehen työt ovat sellaiset, että mulla on "ylikuormitusta" keväisin ja miehellä kesäisin. Heinäkuussa olemme molemmat (mies työnsä ja minä kolmen lapsen kanssa arkea pyörittäessäni) väsyneitä ja joskus emme jaksa lasten nukkumaan mentyä edes puhua toisillemme. Elokuu tuo mukanaan helpotuksen, joista kaksi viikkoa menee nukkumiseen ja sen jälkeen palaamme ns. normaalin parisuhteeseemme. Mun tilanne alkaa kesäisin jo helpottaa, kun pieninkin on nyt kolme, mutta "muistan" sen kesän kun lapset olivat: vastasyntynyt, vuoden ikäinen ja vajaa kolmevuotias. Olin niin väsynyt, että tuo kesä on unohduksen peitossa, valokuvista näen, että on sitä isompien kanssa käyty rannalla ja huvipuistossa ja pienimmälläkin oli ristiäiset.
 

Similar threads

K
Viestiä
5
Luettu
325
Aihe vapaa
JONSERED Karhunkantaja
J
R
Viestiä
32
Luettu
1K
J

Yhteistyössä