isän oma reissu 3 vrk ok?

[Pakko minunkin vastata]

Ap:lle: millaisen loman tai hengähdystauon SINÄ haluat? Sinun pitää itse se järjestää jos sitä haluat! Sitten kerrot miehellesi, että olet esim. kavereiden kanssa lähdössä päiväksi kaupungille tms. Kyllä hän saa pärjätä.

Mutta jos et halua lomaa, miksi sitten pahoitat mielesi miehen lomasta? Tätä en ymmärrä. Jokainen on kuitenkin vastuussa itsestään ja omasta onnestaan.

Toivon teille balanssia arkeen. Sen saa vain keskustelemalla ja järjestelemällä ja että molemmat ottavat vastuun. Siinä usein nainen on arjen suorittaja kun taas miehellä on "varaa" enemmän joustaa. Näinhän se helposti menee.

Niin oli meilläkin, miehellä paljon enemmän menemisiä, mutta aloin itse järjestämään tyttökavereiden kanssa esim. mökkiviikonloppuja ja sillä tavalla sitä pääsee, jos haluaa hengähdystauon arjesta. Pienempiä breikkejä mies tarjoaa itse: pari tuntia kaupungilla/kirppareilla ilman perhettä.

Piristää kummasti, eikä tarvitse enää valittaa!

 

[ap yh-kokelas]

Kyllä useimmat naisetkin nauttivat siitä, että saavat vapaan illan tai viikonlopun, jolloin mies hoitaa niitä yhdessä tekemiä lapsia ja yhdessä asuttavaa kotia ilman, että siitä tarvitsee alkaa naista syyllistämään. Oma aika pitää ottaa, jos sitä ei anneta ja antaa sitä myös toiselle ilman, että itketään kateellisena "mutku mäkin haluun just nyt lähteä johonkin".
Molemmille on annettava vapaus tehdä välillä sitä mitä itse haluaa ja jos toinen haluaa välillä mennä, mutta toinen ei koskaan niin toinen sitten menee ja toinen tekee jotain toista, mistä OIKEASTI pitää. Marttyyriasenteella suhde loppuu jossain vaiheessa.
Enkä tajua miksi, että VAADI miestä ottamaan vastuuta omasta elämästään, johon perhekin kuuluu. Lähdette johonkin ja miehen on pärjättävä. Ja jos ei pärjää, kysykää mitä hän aikoo t

Ylläolevan kirjoitti "ihme settiä"... olen myös sinun kanssasi täysin samaa mieltä.

Jos viittaat minuun tuolla lauseella "mutku mäkin haluun itsekin just lähteä johonkin"... niin sitten et ole lukenut kaikkia tekstejäni (enkä sitä ihmettele, kun tästä tuli näin pitkä keskustelu!)

Siis mulla EI OLE tarvetta just nyt lähteä johonkin... mutta en ymmärrä myöskään miksi miehen piti JUST NYT lähteä, ja minun kanssani keskustelematta (ei tietty halunnu keskustella koska tiesi että kantani on kielteinen). JUST NYT on se aika kun pieni vielä valvottaa ja päivissä on aika paljon hommaa... JUST NYT tuntuu, että tarttisin häntä elämässäni kaikista eniten!

Tulen varmasti pitkään (koko elämäni katkerana ??) muistamaan taas tämän kaiken (= hänen lähtemisensä yksin, minun mielipahani ja isomman pojan kyselyt isin perään... yöllä valvotut tunnit..) Ja nämä sitten vaikuttavatkin juuri siihen, että pelkään, että suhde loppuu jossain vaiheessa. Niinkuin sinäkin kirjoitit "ihme settiä" ja tämän saman lauseen sanoin miehellenikin, juuri näillä perusteilla, siis SELVÄLLÄ SUOMEN KIELELLÄ, KERROIN PELKÄÄVÄNI SUHTEEMME JA PERHEEMME PUOLESTA, MUTTA SE EI HÄNTÄ ESTÄNYT EIKÄ HIDASTANUT. Hänen oli saatava hengähdystaukonsa juuri nyt (toki pieni selitys on se, että oli paikassa jo valmiiksi töiden takia).

Ja tuohon oman ajan ottamiseen,nyt olen sitä ottamassa, kun lähden piakkoin kaverien kanssa yön yli reissuun. Hän kertoo pärjäävänsä, ja todennäköisesti saa apua tarvittasessa äidiltään. Tiedän kuitenkin, että hän ei pidä minun omista menoistani. Mutta tästä lähtien saa luvan ruveta pitämään tai olla pitämättä - ihan sama mulle. Miksi minä piittaisin hänen tunteistaan enää, kun ei hänkään tunnu minun tunteistani välittävän?!

 

[ihme settiä]

Kirjoitukseni oli yleinen, ei kenellekään henk.kohtaisesti osoitettu. Minusta on aika omituinen, mutta yleinen asenne, tuo, että mies ei pidä naisensa menoista. Kysy suoraan: miksi? Olisi kiva tietää mitä vastaa. Itse en ainakaan voisi hyvillä mielin rajoittaa kenenkään menoja, paitsi LAPSEN.
Ja kyllä aikuisen miehen on pärjättävä EDES yksi yö ihan yksin omien lastensa kanssa eikä heti olla soittamassa äitiä apuun. Onhan näitä miehiä, jotka soittaa heti äidilleen, kun joutuvat pari tuntia hoitamaan omia lapsiaan. Onko se miehistä itsestään jotenkin aikuismaista käytöstä? Oikeasti mies kyllä osaa hoitaa lapsia ja kotia , mutta kaikki eivät vaan viitsi. Ja taas voi kysyä miksi sitä perhettä sitten halutaan ja miksi omista menoista ei voi tinkiä, mutta naisen parin tunnin kaupunkireissusta jaksetaan nalkuttaa?

 

[Pakko minunkin vastata]

Mulla oli itselläni samantapainen asetelma, että olin aina vapaa hoitamaan lasta kun mies ilmoitti menostaan. Kun taas itse aion lähteä jonnekkin, minun pitää itse hankkia hoitaja, jos mies ei ehdi. Ja se on iso operaatio, eli en voi vain häippästä.
Eli olen päävastuussa lapsen hoidosta ja se tuntuu raskaalle, vaikka mies yrittää ottaa vastuuta.

Vaikka ollaan tasa-arvoisessa yhteiskunnassa niin kyllä mä luulen, että päävastuu on edelleenkin naisilla kodinhoidossa ja se me ollaan itse hyväksytty. Ja opetettu miehet siihen.

 

[ap yh kokelas]

Ap:lle: millaisen loman tai hengähdystauon SINÄ haluat? Sinun pitää itse se järjestää jos sitä haluat! Sitten kerrot miehellesi, että olet esim. kavereiden kanssa lähdössä päiväksi kaupungille tms. Kyllä hän saa pärjätä.

-----
Toivon teille balanssia arkeen. Sen saa vain keskustelemalla ja järjestelemällä ja että molemmat ottavat vastuun. Siinä usein nainen on arjen suorittaja kun taas miehellä on "varaa" enemmän joustaa. Näinhän se helposti menee.

!

niin siis, kuten moni on kehottanut, niin olen siis ihan sillä selvällä suomen kielellä kyllä sanonut mitä haluan.. millaista breikkiä, elikkä esim. pientä shoppailureissua, tai kyläilyä kaverin luona ilman lapsia. No kyllä näitä välillä on tullutkin, hmmm. esimerkiksi lokakuussa poissa 6 tuntia, joulukuussa kampaajalla + ostoksilla 3 tuntia, sitten olin polttareissa 1 yön joulukuussa (ainoa yö poissa kun lapsi nyt 6kk) , ja näistä KAIKISTA MENOISTA on saanut kuulla jälkeenpäin, eli "äiti oli taas poissa...ja isi hoiti lapsia " jne. no, kun pahoitan näistä mieleni niin sanoo etten ymmärrä vitsiä. Miksi pitää laskea leikkiä tuosta asiasta, kun kerran hyvin tietää että pahoitan mieleni. Todennäköisesti yritän olla liian tunnollinen äiti ja ehkä olen liikaa lasten kanssa, mutta ei se miltään taakalta tunnukaan.

Pointti voisikin olla siinä, että KUMMANKAAN ei tarttis mielestäni mennä niin paljon erikseen tässä pikkulapsiaikana - tai siis VOI TIETTY MENNÄ jos se ON OK KUMMALLEKIN , meidän tapauksessa en sulata tätä työreissuun yhdistettyä 2 päivän omaa lomaa, en sitten vaa n millään pysty sitä ymmärtämään. Ehkä sitten , jos mukana olisi kaveri/kavereita, niin se olis helpompi ymmärtää,,, koska nimenomaan on ssanonut, että kavereitaan näkee liian harvoin.... juu, on hän kyllä sanonut, että "kotona olisi mukava olla enemmän.. mutta minkä voi kun on noita työreissuja".....esim. nyt olis ollu oiva tilaisuus lähteä pois sieltä työreissulta PIKKASEN AIEMMIN TÄNNE PERHEEN PARIIN, jos siihen oikeasti olisi haluja! Olen niin kiukkuna että on turha tänne kirjoittaa ja vatvoa tätä samaa.

Tunne on kuitenkin niin karsea häntä kohtaan tällä hetkellä, etten tiedä miten tästä eteenpäin voidaan mennä.

Ja tuohon "pakko vaastata" kysymykseen, että millaisen loman haluaisin?? no minulle riittäisi ihan nuo yllämainitun tapaiset muutaman tunnin breikit, vaikka yhden kerran viikossa... mutta TUOTA KOMMENTTIA JA SYYLLISTÄMISTÄ EN JAKSA - ehkäpä siksi en ole tiedostamattani edes paljon jaksanut itselleni vapaata järkätä, kun tiedän että saan niistä jälkeenpäin kuulla. No nyt on tosiaan sitten laskettelumatka kaverien kanssa tulossa : ) ja olen yhden yön poissa, niin isä sitten hoitaa lapsi kaksi päivää. (ja on luvannut pärjätä, vaikka siihen piti kyllä lisätä, että "kai sä tiedät etten edeleenkään voi imettää...." = mahdollisesti syyllistämisyritys)
Kaikkein mieluiten, jo parisuhteemmekin kannalta, haluaisin pienen loman, tai vapaaillan hänen kanssaan kaksin.. ainakin halusin vielä viime viikola, mutta nyt on kyllä... nyt en enää tiedä mitä häneltä enää haluan - ja mitä jaksanko enää uskoa parempaan tulevaisuuteen.
Moni varmaan ajattelee että olen liian herkkä ottamaan kritiikkiä ja onhan se varmaan niinkin, mutta kuten jo totesin, että jos toinen tietää mistä toiselle se ikävä olo tulee, nin eihän sitä sitten tarttis tieten tahtoen aina siitä samasta huomauttaa.

Huomaan tässä, että kun asiasta tänne kirjoitan, niin paras varmaan olisi oikein kunnon keskustelu ihan sen oman miehen kanssa kasvotusten! ne vaan on tupanneet olevan aika hankalia - emme ymmärrä toisiamme. Ulkopuoliselle (lapsiperhepsykologi tms.) hän ei halua lähteä, tätä ehdotin viimeksi syyskuussa.

 

[vinkki tosielämästä]

Voisitko ajatella, että näyttäisit miehellesi tämän keskustelun? Toinen vaihtoehto on siinä, että kirjoitat miehellesi kirjeen ilman syyttelyä ja päinvastoin aloitat kirjoittamisen sillä, että kerrot, mitä kaikkea miehessäsi on hyvää. Kun kirjoitat kirjeen siinä hengessä, että pelkäät parisuhteenne kaatuvan, mutta haluaisit sen säilyvän, koska suhteessanne on paljon hyvää, niin mies todennäköisesti haluaa lukea kirjeen loppuun. Vaikutat sellaiselta, että tekstiä on helppo tuottaa, joten varmasti saisit sanottavasi paperille juuri sellaisena kuin haluat. Voit vaikkapa 1-2 päivää kirjoittaa tekstiä Wordiin ennenkuin tulostat sen tai vaikka lähetät sen hänelle sähköpostilla.

Omassa suhteessani lasteni isään kävi siten, että mies sanoi, ettei hän osaa antaa minulle omaa aikaa, vaan minun pitää se itse ottaa. Vasta eron jälkeen tajusin, että mies oli tavallaan oikeassa: Minun olisi pitänyt itse VAATIA sitä, mikä minulle kuuluu. Myös perheterapeutti sanoi, että minun tehtäväni on sanoa sanottavani tarvittaessa niin moneen kertaa siten, että viesti menee perille miehelleni. Silloin keksin juuri itse tuon kirjoittamisen. Mieheni (tai siis nykyinen ex-mieheni) jotenkin blokkasi sanomiseni ja vaikken ole koskaan nalkuttanut tai huutanut, niin asiallinen sanomiseni meni häneltä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Pidemmän päälle vuosien kuluessa olin jo niin raivoissani tilanteesta, että olin jo ihan valmis eroamaan pelkästään sen vuoksi, että mielestäni mieheni ei kuunnellut minua. Uskon, että lopulta kyse oli arvostuksen puutteesta. Mieheni ei kunnioittanut minua, tarpeitani ja mielipiteitäni tarpeeksi.

Koska miehelläsi on jo yksi ero takana, vikaa on varmasti myös hänessä. Jos kuitenkin haluat jatkaa suhdetta, niin sinulle itsellesi on hyväksi se, että yrität tehdä kaikkesi, jotta saisit suhteenne takaisin raiteilleen. Kannattaa vielä yrittää, koska kohta tätä menoa on se tilanne, että et enää edes välitä, että tuleeko ero vai ei.

Tämän tyyppiset tilanteet ajavat teitä erilleen. Ne poistavat läheisyyden tunnetta. Jos toista kohtaan on koko ajan joku ikävä asia hiertämässä, niin ei silloin kauheasti tee mieli halailla ja suukotella toista. Siitä ei ole pitkä matka tylsään seksiin, seksin vähenemiseen ja tunteiden viilenemiseen. Sellaisessa tilanteessa kumpi tahansa teistä on altis ihastumiselle ja syrjähypylle.

 

[ap yh-kokelas]

kiitos sinulle "vinkki tosielämästä" kirjoituksestasi.

Se oli todella ajatellen kirjoitettu, ja on hienoa huomata, että ihan vieraat ihmiset haluavat ihan oikeasti auttaa, tulee parempi mieli jo peljästään siitä.

Minun mieheni on muuten sanonut aivan samaa, eli että minun pitäisi itse vain ilmoittaa että nyt tarvitsen omaa aikaa ja että hän ei sitä "huomaa" sanoa tai vinkeistä ymmärrä. Minä taas ehkä enemmän ajattelen toista ja hänen raskasta työtään ja että en "minä niin paljon ole oikeutettu vapaaseen "kuin hän... kieltämättä voisin suoremmin sanoa, että "nyt on niin että olet lasten kanssa ja minä menen sinne ja sinne..."

Tuo oli hyvä vinkki,että näyttäisin tämän keskustelun.. mutta se on JO TEHTY!!! siis keskustelu ei ollut edennyt ihan näin pitkälle.. mutta siis näytin mitä silloin oli, printtasin paperille ja kerroin, että olen tällä tavalla "halunnut vahvistusta " vierailta ihmisiltä, ja halunnut kysyä mitä muut ovat tilanteestamme mieltä. Tämä siksi, että kun kysyn omilta kavereiltani, niin he voivat olla puolueellisia. Ja kun tässä tarpeeksi miettii asioita, niin alkaa itsekin miettimään että "no onko minussa sitten yksin syy" ja olenko jotenkin vaativa tms. Tai hankala tms.
Kun näytin keskustelun, niin vastauksia oli noin 50 (nythän kirjoittajia noin 80).

Hän naureskeli vain ja sanoi olevansa "järkyttynyt", ei kyllä perustellut tarkemmin mistä oli järkyttynyt. Sitten muutamaan kertaan totesi pilkallisesti että "sun täytyy kysyä nettiystävliltäsi..." kun jotain kyselin ja yritin selvittää tilannetta tämän hänen matkansa ympärillä, ja selittää vähän että kuinka pahalta se minusta tuntuu.

Vaikuttaa siis, että mikään ei häneen tehoa ja niinkuin sinulla ja exälläsi, niin kaikki todella tuntuu hänelläkin menevän toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. VAikka kuinka yritän selittää, että tämä nyt ihan oikeasti vaikuttaa meidän suhteeseemme ja ihan KAIKKEEN, niin hän ei jotenkin vain ota sanojani tosissaan. Enkä ole tosiaankan nalkuttanut hänelle, itse asiassa hän on enemmän nalkuttavaa tyyppiä. Välillä menen typerästi mykkäkoulun puolelle, mutta yritän kyllä sitten jossain vaiheessa purkaa tilannetta. Kirjoittaminen on tosi hyvä keino, ja ihan totta, että tekstiä on minun helppo kirjoittaa, keskusteleminenkin onnistuu, mutta eihän siitä mitään hyötyä ole jos toinen ei OIKEASTI KUUNTELE tai ota tosissaan sitä mitä toinen sanoo.

Se, mitä kerroit toisen kosketteamisesta ja lähellä olemisesta, irtaantumisesta, niin sitä on minun puoleltani jo valitettavasti koettu, tästäkin olen hänelle puhunut. Viimeksi kun lähti tälle kyseiselle reissulle. Hän vaikutti yllättyneeltä, mutta siihen se sitten jäikin, sinne hän lähti kuitenkin, sen enempää pahoittelematta tai lohduttamatta vaimoaan - joka muka ainakin vähän aikaa oli muka "parasta mitä hänelle oli tapahtunut", ja heh heh - en kyllä pysty enää tippaakaan luottamaan siihen mitä hän sanoo. Olen tosi tosi surullinen siitä että tilanne on mennyt näin pitkälle ja näin pahaksi, en olis sitä rehellisesti sanoen koskaan uskonut

 

[sama taktiikka]

Tilanteesi ei ole vieras ja olet aivan oikeutettu saamaan välillä omaa vapaata siinä missä mieskin. Jos sinä pystyt tunneissa laskemaan oman aikasi esim. syksyltä etkä saa edes 2 vuorokautta kokoon niin oletkohan muka niin kamalasti omilla teilläsi, että siitä pitää joka kerta "vitsillä" mainita? Ala sinä puolestasi "vitsillä" sanomaan lapsille, että muistaakohan isi enää teitä, kun ei koskaan ole kotona ja taas lähti lomalle, kun ei teidän tai teidän äidin kanssa halua olla. Taitaa mies huomata, ettei tuollaiset jutut kovin hyvää huumoria olekaan vaan syyllistämistä (ja sinun tapauksessa aiheellista). Ja miksi sinä et miehen mielestä saisi lähteä illaksi tai jopa viikonlopuksi pois ja mies hoitaa teidän lapsia? Onko miehelläsi tähän joku syy?

 

[ModestyB]

Parisuhdeterapiaan voi mennä yksinkin. Yhdenkin ihmisen muuttuminen muuttaa parisuhdetta.

Kuullostaa siltä, että mies ei tosiaan ota sanojasi todesta. Ehkä hän ajattelee tyyliin "naiset/vaimo on vaan melodramaattinen, ei siitä mitään todellista seuraa". Valitettavasti kaikilla ei ole eväitäkään kertynyt ottaa vastuuta suhteesta ja ymmärtää toisen tunteita. Jos on lusikalla sanut, ei voi kauhalla antaa.

Joskus on tarpeen laittaa kova kovaa vasten, ei kova käytös, mutta kova tahto. Meillä on ollut samantyyppisiä tilanteita, että olen kokenut puolison käytöksen loukkaavana ja huomioonottamattomana, vaikka ei samasta syystä. JOS kyse on asiasta, jonka kanssa et halua elää, niin sano se. Ei vain että minulle tulee tästä kaunaa, vaan että en halua enkä aio elää tällaisessa kodissa. Silloin pitää toki olla valmis Tekemään sen mukaan (kuten lastenkasvatuksessa), eli vähintään hakemaan keskusteluapua.

Miehellä on oma vastuunsa parisuhteesta, velvollisuus keskustella avoimesti siitä aiheesta, mikä puolisoa painaa, vaikka hän ei näkisi siinä ongelmaa. Tuo äidin oman ajan ottamisen ja nettikeskustelujen irvailu on tuttua myös ja meillä loppunut, kun ymmärrys on keskustelujen myötä lisääntynyt. Mies voi pitää jo tunnin keskustelua vaimonsa kanssa "ajanhukkana" (kun aihe aiheuttaa hänelle ikäviä tunteita, syyllisyyttä?), vaikka se on yleensä pienimpienkin työpalaverien vähimmäismitta! Kumpi on hänelle elämässä tärkeämpi paikka kuluttaa aikaansa? Sitä kannattaa pistää mies pohtimaan. Yleensä keskustelu vain pitkittyy silloin, kun toinen on vastahangassa eikä avoimesti ja ratkaisua hakemassa mukana keskustelussa. On siis miehenkin etu kaikin tavoin tehostaa prosessia ottamalla härkää sarvista, keskustella, hoitaa asiaan kompromissisopimus, joka tyydyttää molempia tällä hetkellä. Osa nimittäin luulee, että lusmuilemalla pois tilanteesta se katoaa..

 

[Tutulta kuulostaa]

Kyllä tämän keskustelun perusteella vaikuttaa siltä, että mies pitää sinua ja sinun rakkauttasi itsestään selvyytenä. Ei toisaalta ihme, koska olet anellut häneltä viime aikoina noin paljon yhteistä aikaa ja huomiota. Vaikuttaa siltä, että teidän suhteessanne sinä olet ainoa joka näkee ongelman ja koettaa tehdä sille jotain. Mies vähättelee asiaa ja mitätöi samalla sinun tunteesi, mikä on todella loukkaavaa. En usko, että ero on mikään ratkaisu, koska tällaisesta asiasta on mahdollista kuitenkin päästä yli. Molempien on kuitenkin tehtävä jotain asian eteen eikä vain sinun.

Olin itse taannoin exän kanssa vastaavassa tilanteessa - siis tunnetasolla tilanne vaikutti samankaltaiselta, vaikka syyt olivat erilaiset (ei lapsia). Kaipasin enemmän yhteistä aikaa ja huomiota, keskustelua, läheisyyttä. Mies tuntui elävän liikaa omaa elämäänsä (muuttui suhteemme alkuajoista). Kun otin asian esille, sain suunnilleen samanlaiset reaktiot kuin sinä, eikä mikään muuttunut miehen käyttäytymisessä parempaan suuntaan. Olin pettynyt, katkera ja onneton, mikä näkyi varmasti päälle päin surullisuutena, murjotuksena sekä parisuhdeasioiden päivittäisenä esille ottamisena. Mies sanoi vain, että hänen mielestään meidän parisuhteessamme ei ole mikään vialla ja jatkoi elämäänsä välinpitämättömänä kuten ennenkin.

Lopputulos oli se, että mies rakastui toiseen naiseen, siirtyi ensin nukkumaan olkkarin lattialle ja sitten muutti pois. Missään vaiheessa hänen mielestään ei meidän suhteessa ollut mitään vikaa. Rakastumisesta hän kertoi avoimesti ja tavallaan "pakotti minut jättämään itsensä". Jälkeenpäin ajattelin, että jos en olisi jatkuvasti valittanut ja nalkuttanut suhteestamme, toista naista olisi tuskin tullut kuvioihin.

Eli jotenkin tuo teidän tilanne tulisi saada ratkeamaan - muuten jompi kumpi saa tarpeekseen ennemmin tai myöhemmin.

 

[Alessia]

Ala sinä puolestasi "vitsillä" sanomaan lapsille, että muistaakohan isi enää teitä, kun ei koskaan ole kotona ja taas lähti lomalle, kun ei teidän tai teidän äidin kanssa halua olla.

Lapsille ei kyllä pidä alkaa puolisoa haukkumaan eikä varsinkaan vihjailemaan, ettei hän halua viettää aikaa lapsiensa kanssa! Siinä ei saa aikaan kuin elinikäiset traumat tai vähintään lasten vihamielisyyden kääntymään itseään vastaan. Puolison selusta on turvattava lasten silmissä, olipa hänestä mitä mieltä tahansa! Lasten on saatava tuntea olevansa arvokkaita ja rakastettuja.

 

[Samaa mieltä]

Ala sinä puolestasi "vitsillä" sanomaan lapsille, että muistaakohan isi enää teitä, kun ei koskaan ole kotona ja taas lähti lomalle, kun ei teidän tai teidän äidin kanssa halua olla.

Lapsille ei kyllä pidä alkaa puolisoa haukkumaan eikä varsinkaan vihjailemaan, ettei hän halua viettää aikaa lapsiensa kanssa! Siinä ei saa aikaan kuin elinikäiset traumat tai vähintään lasten vihamielisyyden kääntymään itseään vastaan. Puolison selusta on turvattava lasten silmissä, olipa hänestä mitä mieltä tahansa! Lasten on saatava tuntea olevansa arvokkaita ja rakastettuja.

Näin on!

 

[maru-maru,]

Aivan samaa ajattelen, lapsia ei saa käyttää pelinappuloina.. aikuiset selvittäköön asiansa muulla tavoin. Ymmärrän sinua täysin ap.

 

[ap yh-kokelas]

Samoilla linjoilla, eli missään nimessä en halua sekoittaa pienten lasten päitä aikuisten ongelmilla tai haukkua miestäni lapselle! Iskä olkoon hänelle aina se ihana oma iskä, olkoon sitten äidin ja isin välilä mitä vain ongelmia.
Tosin meidän 2 vuotiaskin on nyt viime päivinä joutunut huomaamaan, että olen itkeskellyt ja kysynyt "miksi äiti on surullinen"... Sitten olen vain sanonut jotai "vähäpätöisempää" vastaukseksi ja yrittänyt esittää iloista. Olen huomannut, että hän tosi herkästi on huomannut jos olen "poissaoleva" ja mietin omia asioitani/miehen ja mun välisiä asioita.

Veljeni vaimo haukkuu veljeäni heidän pojalleen, 4v, jolloin on tosi ikävä kuulla tältä 4-vuotiaalta tarinaa, jotka ovat suoraan äidin suusta, tyyliin "meidän iskä ei tee mitään kun se tulee töistä, meidän isi ei osaa edes ruokaa laittaa..." tosi järkkyä että äiti näin mustamaalaa pojan omaa rakasta isää.

Täällä ollaan jo paremmalla mielellä, saatiin pikkasen puhelimessa keskusteltua. Ei nyt mitään "isoja solmuja " saatu auki, mutta jotain edistystä kuitenkin .

 

[niin tai näin]

Eikös ap. puoliso mainitse näistä parin tunnin poissaoloista lasten kuullen? Tietenkin lapsia pitää suojella eikä toista vanhempaa saa haukkua lapselle, mutta ei kannata elää siinä illuusiossa, että lapset eivät ymmärrä. Hyvin pienetkin lapset ymmärtävät, jos vanhemmilla on selvittämättömiä ristiriitoja keskenään ja aistivat vanhempien piilokettuilun, vaikka eivät ymmärtäisi sanoja. Ja usein lapset jostain syystä ottavat usein itseensä vanhempien riidat, koska kokevat ne pelottavina. Lapset myös huomaavat, jos toinen tai molemmat vanhemmat ovat paljon poissa tai kotona ollessaan eivät ole henkisesti läsnä. Joten ei ole tuulesta temmattu se, että vanhempien hyvä parisuhde on myös lapsen etu ja oikeus.

 

[ap yh kokelas]

Eikös ap. puoliso mainitse näistä parin tunnin poissaoloista lasten kuullen? ----- Hyvin pienetkin lapset ymmärtävät, jos vanhemmilla on selvittämättömiä ristiriitoja keskenään ja aistivat vanhempien piilokettuilun, vaikka eivät ymmärtäisi sanoja. -
----- huomaavat, jos toinen tai molemmat vanhemmat ovat paljon poissa tai kotona ollessaan eivät ole henkisesti läsnä. Joten ei ole tuulesta temmattu se, että vanhempien hyvä parisuhde on myös lapsen etu ja oikeus.

Nämä esittämäsi asiat ovat aivan totta.

Kyllä varmaankin puolisoni on maininnut pienistäkin vapaa-ajoistani lasten kuullee, mutta en usko, että se sinänsä on vielä vahingoittanut lapsia. Se, mikä tekee kaikista pahinta on, kun 2.5 vuotias jatkuvalla syötöllä kyselee isänsä perään.. "missä isi on?, koska isi tulee...?" " äiti mennänkö hakee isi töistä pois?" Eikä se, että näitä töitä on, sehän on selvä että töitä on tehtävä ja hän se on joka suurelta osalta perheen elättää.

Mutta.. nyt kun oli tämä "oma loma" niin kyllä siinä äiti saa näihin kyselyihin sitten keksiä koko ajan jotain, ja vähän valehdella, tyyllin "isi on vielä siellä työreissussa.." ja itseä oikein sydämestä sattuu kun huomaan pienen pojan kaipaavan isiä - ja isi on mieleuummin yksin omassa menossaan (siis korostan: monienn työreissujensa päälle).

Silti jaksaa hokea, että harmi kun on niin paljon poissa... ja ettäolis enemmän aikaa olla lasten kanssa... mutta kun juuri olisi ollut mahdollisuus olla niin HÄN VALITSI silloin täyden oman viikonlopun täysin yksin.

Minulla on tällä hetkellä epäilys, että on kyllästynyt joko minuun, "tylsään" perhe-elämään, tai siten molempiin, tai ei ollutkaan valmis tähän "vaativaan perhe-elämään " Kun on kaksi pientä lasta (1v 10kk erolla). Kun saisi edes pian tilaisuuden keskustella asioista. Tai sitten se viimeinen vaihtoehto, eli toinen nainen. On kyllä aina puhuttu asioista siihen tyyliiin, ettö sitten pitää toiselle sanoa jos menee homma sellaiseksi.

sunnuntai-iltana tuli 22.15, vanhempi poika nukkumaan 22.45 (ja me vanhemmat myös) sitten aamulla poika heräsi 8.15, hän lähti 8,45,.... elikkä taas ne työt veivät sen kirkkaan voiton. Illalla puolituntia aikaa olla pojan kanssa, samoin aamulla puoli tuntia! Aika vähän se minusta on.

Nyt olen tehnyt sen virheen, että olen itkenyt pojan nähden, on vaan tullut itku vaikka olen väkisin yrittänyt esittää normaalia... nyt hän sitten on oppinut mitä tarkoittaa "surullinen" ja kyselee nyt jatkuvasti että "onko äiti vielä surullinen?" En millään tosiaan haluisi, että meidän vanhempien erimielisyydet sekottaisi pienen pään, mutta vaikea on esittää että kaikki olisi ok.

 

[reissariperhe]

Mitä jos lähtisitte mukaan reissuun koko perhe?
Näin me ollaan tehty, kun miehellä työreissuja sellaisiin paikkoihin, jotka kiinnostavat minuakin... Useinkin on jatkettu viikonloppu tai enemmänkin jossain kivassa kohteessa, esim. Prahassa, Wienissä, Lontoossa...
Ei lasten kanssa reissaaminen ole mitenkään pois suljettua, jos se vaan taloudellisesti on mahdollista.

 

[ap yh kokelas]

moi

näköjään "reissariperhe" oli vielä kommentoinut tätä mun "ongelmaista" isän omaa reissua....
Niin reissu on nyt tehty ja kaikki on jo hyvällä mielellä - en voi sanoo ettei minua edelleen vähän harmittaisi tuo reissu, mutta se on nyt mennen talven lumia.

Itse olen menossa parin viikon kuluttua yhden yön matkalle ystäväpariskunnan ja parin ystävän kanssa! ihan kivaa saada omaa aikaa ja olla ihan rauhassa, ja nähdä ystäviä "kunnolla", ts. ei aina niin että mulla lapset mukana.

nimim reissariperhe kyseli olisiko ollu mahdollista, että minä ja lapset olataisiin menty mukaan kyseiselle isin työ-vapaa-matkalle, mutta aiemmin olin tuohon jo kommentoinut, että siitä olis tullut aika kallista, ja toiseksi pienempi, 6kk, oli just ollut kipeänä niin siksi ei olis oikein ollut järkevää. Toiseksi, meillä on perhereissu helmikuulle jo varattu!
Siis isillä oli oma matkanssa, pian minulla ja sitten koko perhe matkustaa yhdessä. Aiemmin olinkin jo kommentoinut tätä, eli että matkustamme yhdessä myös suht paljon (ymmärrän kyllä ettei ihan koko ketjua jaksa lukea!) eli mulle ei ole mikään ongelma ottaa lapsosia reissuun.
Mut tää keskustelu on jo pitkälti käyty, kiitos vaan ku jaksoitte kirjoitella ja auttaa ja myötäelää tilanteessa!!

 

[Rollepa]

Jep. Tämä on pitkä ketju ja olen tätä lueskellut. Tulipa vaan omalle kohdalle tänään jotain jonka ajattelin tänne sopivan. Mä olen menossa ensi viikolla 1 vrk:n Tallinnanmatkalle kylpylään. Olen odottanut tätä breikkiä innoissani - ja niin näköjään myös mieheni sillä vahingossa löysin tänään hänen puhelimestaan viestin "vaimo lähtee ensi viikolla tallinnaan yöksi ja lapsi menee anopille hoitoon, silloin onnistuu...". Kun katsoin muista viesteistä että mikä onnistuu, niin siellä oli miehen "kiimainen työkaveri" joka mietti koska saisi osansa mieheni ****** stä sisäänsä. Arvatkaas oonko paskana? Mä olen luottanut ihan täysin mieheeni, se että katsoin viestit johtui ihan muusta - meillä on ollut tapana että toisen kännykällä "saa käydä" (=lähetin vahingossa yhden viestin hänelle joka oli tarkoitettu äidilleni ja ajatteiln sen poistaa), eli siis mä en ole mikään kännykkäkyylä. Meni luottamus ja pohja paljolta, meillä on alle vuoden ikäinen lapsi ja toinen haaveissa. Tai no, ainakin ollut näköjään toisen meistä haaveissa.

 

[Elämää nähnyt]

Olin kanssasi aikalailla samanlaisessa tilanteessa, kolmen lapsen kanssa. Miehellä oli paljon työmatkoja ja paljon aikaa vievä työ muutenkin, asiakastilaisuuksia iltaisin jne. Hyväksyin tämän kaiken hammasta purren, sillä enhän toista voi estää työtään tekemästä, sillähän meidän elämä rahoitettiin. Minun pinnani katkesi siihen, että hän kertoi lähtevänsä osaston yhteishenkeä kasvattamaan Tallinnan risteilylle. Kerroin, että minusta pitäisi tällä hetkellä enemmänkin kasvattaa meidän perheen yhteishenkeä enkä hyväksy ko. matkaa. No mies lähti kuitenkin, eihän sitä voi työkavereiden silmien alla asettua tossukaksi...

Ja mitä tein minä? Siivosin talon viimeisen päälle, pakkasin tarvittavat vaatteet ja muut kamat sekä lapset autoon ja suuntasin heidän kanssaan kylpylään vuorokaudeksi; tapasin siellä myös vanhempani, jotka olin kutsunut sinne. Suljin kännykän ja nautin täysin rinnoin olostani, sain vähän omaakin aikaa, kun äiti katsoi pienten perään osan aikaa.

Ja mitä teki mies? Tuli tyhjään kotiin ja ihmetteli, mitä oli tapahtunut. Soitti kaikki kaverit ja sukulaiset läpi (vanhemmillani ei ollut kännykkää), mutta en ollut kenellekään kertonut mitään. Kotiin palatessani seuraavana päivänä ja kännykän avatessani oli se täynnä huolestuneita viestejä itkuiselta mieheltäni. Hän oli jo varma, että olin jättänyt hänet ja käynyt kaikki kaapit läpi, että puuttuuko paljonkin vaatteitamme

Minä olin muina naisina sitä mieltä, ettei minun tarvitse kaikista menoistani ilmoittaa, etenkään, kun lapset ovat turvassa mukanani, koska ei hänkään välittänyt toiveistani hänen kotona olemisestaan. Se reissu opetti hänelle jotain ja suhteemme parani kuin taikaiskusta.

 

[kamalaa]

Voi ei! Olen todella pahoillani Rollepa puolestasi! Näitä juttuja välillä kuulee ja kuvittelee että ne on vaan jotain legendoja mutta ikävä kyllä totisinta totta monen kohdalla. Todella paljon voimia!

 

[Elämää nähnyt]

Kuule Rollepa, en tiedä, mitä aiot tehdä suhteenne kanssa, mutta itse kertoisin rehellisesti anopille tilanteen ja pyytäisin olemaan ottamatta lasta hoitoon. Toiseksi ostaisin ihania pitsihepeniä ja sukkanauhoja Tallinan matkaa varten ja esittelisin niitä suurieleisesti miehelleni... Voisinpa ostaa hänellekin jotkut stringit ja sanoa, että näistä varmaan MUUTKIN naiset tykkää!

 

[Liila]

Ikävä tilanne sinulla Rollepa. Voisitko tosiaan jättää vauvan miehesi hoidettavaksi, vai onko hänellä silloin työpäivä? Tuskinpa kuitenkaan kannattaa äitiäsi sekoittaa omiin avio-ongelmiisi eli en suosittele kertomaan hänelle todellista syytä, jos perut lastenhoitokeikan.

Tuttavapiirissäni lähes kaikissa perheissä on nelikymppisten lähestyessä koettu uskottomuuskriisi, mutta useimmat ovat siitä selvinneet ja kenties ottaneet myös opikseen. Ainakin avioliitot ovat jatkuneet pitkään. Laita miehesi seinää vasten ja puhukaa asiat selviksi. Vihapäissään ei kannata tehdä hätiköityjä ratkaisuja. Voit tasata tilit ja antaa sen jälkeen miehellesi mahdollisuuden palata ruotuun. Jos mies ei tule järkiinsä, niin sitten saa mennäkin. Yleensä oman puolison arvon huomaa vasta, kun on menettämässä sen.

Taputukset Elämää nähneelle. Annoit miehellesi mainion opetuksen.

 

[ap yh kokelas]

Rolepalle:

oli tosi kamalaa lukea mitä sulle oli käynyt, miten "selvititte" asian?
Aika paha on tilanne tuosta lähteä eteenpäin yhdessä?! mutta eiköhä asiat jotenkin selviä. Voimia sinulle tilanteeseen. Nauti lapsestasi, hän on PALJOn paljon arvokkaampi kuin ällö miehesi!!!