Mun oma tarina ahdistuneisuudesta

[tipsu90]

Mä olen 19-vuotias tyttö ja muutin viime lokakuussa yksin. Sen jälkeen kaikki on ollut alamäkeä terveyden suhteen. Pelkään yksinoloa todella paljon ja ennen kaikkea inhoan sitä. Olen niin seurallinen ja sosiaalinen ihminen,että mulla täytys koko ajan olla ihmisiä ympärillä. Yksinolon pelkääminen ilmaantui iltaisin tulevilla sydämen tykytyksillä. Kävin millon lääkärissä ja millon päivystyksessä ja kaikki sydänfilmit oli ok.

Joulun aikaan oireeni pahenivat ja mulla alkoi olemaan huimausta ja päänsärkyä. Kaikki päivät oli yhtä sumua ja sekavuutta. Otettiin verikokeet ja kaikki oli kunnossa,mitä nyt kilpirauhasen vajaatoimintaa hieman havaittavissa.

Tammikuussa mulle määriteltiin yleinen ahdistuneisuushäiriö ja lääkkeeksi sain citalopram orion 20 mg. Söin lääkettä kolme päivää ja lopetin. Svuoireet olivat sairaita. Huimausta,tajunnantason häiriöitä,sekavuutta ym.

Oireeni pysyivat viikon verran poissa,kunnes tulivat takaisin. Huimausta,päänsärkyä ja ihan koko ajan sellainen olo kuin unessa olisi.

Pari viikko sitten poikaystäväni jätti minut. Ainoa ihminen,joka mua ymmärsi ja joka kuunteli. Hän ei jaksanutkaan enää vaan sano että mun täytys tosissaan selvittää pääni. No sitähän mä tässä yritänkin!

Nyt mulla on ollut tämän viikon lääkitys cipralex 10 mg. Tää on toiminut ihan hyvin.

Sellainen mua stressaa,että mun kaikki kivut on vasemmalla puolella. Käsi puutuu vasemmalta puolelta,pää särkee vasemmalta puolelta,näkö on huonontunut vasemmalta puolelta ja nyt huolestuttavinta on se,että mun jalka on heikompi vasemmalta puolelta, ja tän lääkityksen jälkeen on heikennyt vielä enemmän ja särkee melko paljon. En tiedä sitten onko nämä oireet jotain harhaluuloja vai onko jotain vakavaa. Neurologille on lähete,mutta aika on vasta toukokuussa, joten musta tuntuu että sekoan sitä ennen.

Tää sairaus on saanut mun tarkkailemaan itseäni sairaaloisesti. Herään aamuisin ja mietin että mihin nyt koskee. Katon netistä tietoa kaiken maailman sairauksista ja musta tuntuu että mulla on joka ikinen niistä. Tää on mennyt aivan käsittämättömäksi koko touhu. Olen alkanut jopa miettimään,onko mulla edes mitään ahdistuneisuushäiriötä vai onko tää kaikki jotain vakavampaa,koska fyysiset oireet on aika pelottavia jo.

Helppoo tää ei ole ollut ja en tiedä kuinka kauan tää mahtaa vielä jatkua. Elän koko ajan ihan sumussa. Kaikki tuntuu niin epätodelliselta ja kaukaiselta.

Olis hienoa kuulla teidän muidenkin kokeneiden tarinoita!

 

[kilpparipotilaan vaimo]

Kilpirauhanen vaikuttaa tosi moneen asiaan ja aiheuttaa todella monia eri sairauksia. Lueskele:

www.kilpirauhas.info luo tunnukset ja lueskele rauhassa. Todella mahtava paikka!

Voimia sinulle selviytymiseen!

 

[vieras]

Tuli vaan mieleeni, että syötkö e-pillereitä?

 

[LisaMarie]

Onhan sulla säännöllinen terapia?
Mä en yhtään tykänny lääkäristäni, joka ei määränny mulle kovin helpolla lääkkeitä, eikä sen puoleen kirjotellu diagnoosejakaan niin, et mä olisin nähny mikä mulla on, mutta syt mä tajuan sen oikein hyvin; ne diagnoosit leimaa niin, että alkaa itse elää niiden mukaan ja lääkkeet on vaan sellainen ensiapu, joka auttaa ottamaan sen avun vastaan, mutta oireiden syy on kuitenkin hoidettava ihan oikeasti pois.
Mä pakenin nukkumisen, saatoin pahimpina aikoina nukkua 20 tuntia vuorokaudessa. Tai no, enhän mä nukkunu koskaan, aina mä kuulin, mitä ympärillä tapahtuu, mutta kuitenkin. En ollu koskaan sen paremmin hereillä ja toimintakykyinen, semmoisessa ihme horroksessa.

 

[saman kokenut]

Olin 18 vuotias, kun itselläni alkoi samankaltainen oireilu, tuntui kuin olisin ollut kokoajan sumussa, huimasi, paikat puutuivat toispuoleisesti, ahdisti jne, jne... lisäksi luin paljon eriaisista sairauksista, ts. etsin oireilleni selityksiä. Nieleminen oli toisinaan vaikeaa ja tuntui kuin kielikin olisi sammaltanut puhuessa... oireet olivat todella ahdistavia... Juoksin lääkärissä ja minut tutkittiin aivojen magneettikuvauksia myöten, fyysistä vikaa minusta ei löytynyt. Todennäköisesti kyse oli ahdistuksesta joka alkoi hoitamattomana saamaan fyysisiä oireita. Olen nyt 33 vuotias ja edellämainitut oireet alkavat nostaa päätään stressaavissa elämäntilanteissa, osaan kuitenkin suhtautua niihin, niin, että vaikka oireet edelleen ovat ahdistavia, ymmärrän, ettei kyse ole mistään vakavasta ja ne menevät nopeasti ohi, eli täysin parantunut en oireilustani ole, mutta olen oppinut niiden kanssa elämään ja opiskellut itselleni kaksi ammattia ja pyöräyttänyt viisi lasta... Neurologian poliklinikalle kannattaa soittaa, he pystyvät siellä kiirehtimään aikaasi, jos sinusta tuntuu ettet pärjää oireidesi kanssa toukokuulle asti. Toivon, että sinulla ei ole kyse mistään vakavasta, voimia

 

[bud]

Pikku vinkki: Älä googleta mitään sairauksia. :hug:

 

[vieras]

minulla huono ruoka vaikutti niin että tuntui kuin olisi ollut koko ajan unessa, siis jos syön tosi paljon leipää yms.

 

[tipsu90]

Juu syön e-pillereitä. Musta tuntuu että rajan yli on menty jo. Mä en pääse enää näistä pakko-oireista pois. Yks lääkäri sanoo et on kilpiruahasen vajaatoiminta,toinen sanoo että on ahdistuneisuushäiriö ja kolmas laittaa neurologille kun epäilee ms-tautia tai aivokasvainta. Tää on yhtä helvettiä joka päivä Psykiatrille oon menossa puhumaan viikon päästä.

 

[voiton puolella]

ihan ekana: LOPETA se netin lukeminen heti! Se ei auta yhtään, pahentaa vaan. Ja taatusti et löydä mitään mukavia tarinoita, ihmiset yleensä kirjottaa silloin kun on paha olla, ei sitten enää siitä kun olo helpottaa tai asiat menee yvin.
Toi oireiden hakeminen ja itsensä tarkkailu ja sekoamisen pelko kuuluu niin tuohon ahdistukseen. Et varmasti sekoa jos pelkäät sekoamista. Jos olisit sekoamassa, et taatusti tajuaisi pelätä sekoamista.
Cipralex on hyvä lääke, mutta alkuoireet voi olla aika hurjat ja voi kestää 3-4 viikkoakin että se alkaa kunnolla vaikuttaa. Mutta sitten alkaa varmasti aurinko paistaa. Koita keksiä itsellesi muuta tekemistä niin saat muuta ajateltavaa kun netin tutkiminen. Ja voi olla vaikea lähteö ulos, mutta neljän seinän sisälle ei kannata jäädä, se pahentaa vaan oloa, ainakin oman kokemuksen mukaan.
Noi sun oireet voi olla ihan psykosomaattisia, mutta kannattaa kuitenkin varmistaa asia. Hyvä että olet saanut ajan neurologille. Koita hakeutua psykiatrian erikoislääkärille ja päästä terapiaan. Sekin on jo askel parempaan, että olet itse alkanut hakea apua pahaan oloosi. Voimia, kyllä se aurinko vielä alkaa paistaa!

 

[vieras]

Juu syön e-pillereitä. Musta tuntuu että rajan yli on menty jo. Mä en pääse enää näistä pakko-oireista pois. Yks lääkäri sanoo et on kilpiruahasen vajaatoiminta,toinen sanoo että on ahdistuneisuushäiriö ja kolmas laittaa neurologille kun epäilee ms-tautia tai aivokasvainta. Tää on yhtä helvettiä joka päivä Psykiatrille oon menossa puhumaan viikon päästä.

Mulle aiheutti e-pillerit päänsärkyä ja sellasta epätodellista oloa. Muutenkin olin aivan kuin eri ihminen. Itkin ilman todellista syytä jne. Voivat siis nuo pilleritkin aiheuttaa omalta osaltaan jos jonkinlaisia oireita.

 

[tipsu90]

Juu syön e-pillereitä. Musta tuntuu että rajan yli on menty jo. Mä en pääse enää näistä pakko-oireista pois. Yks lääkäri sanoo et on kilpiruahasen vajaatoiminta,toinen sanoo että on ahdistuneisuushäiriö ja kolmas laittaa neurologille kun epäilee ms-tautia tai aivokasvainta. Tää on yhtä helvettiä joka päivä Psykiatrille oon menossa puhumaan viikon päästä.

Mulle aiheutti e-pillerit päänsärkyä ja sellasta epätodellista oloa. Muutenkin olin aivan kuin eri ihminen. Itkin ilman todellista syytä jne. Voivat siis nuo pilleritkin aiheuttaa omalta osaltaan jos jonkinlaisia oireita.

No niin varmasti voivatkin,mutta olen pillereitä syönyt jo kaksi vuotta eikä ennen ole mitään ongelmia ollut :O

 

[tipsu90]

ihan ekana: LOPETA se netin lukeminen heti! Se ei auta yhtään, pahentaa vaan. Ja taatusti et löydä mitään mukavia tarinoita, ihmiset yleensä kirjottaa silloin kun on paha olla, ei sitten enää siitä kun olo helpottaa tai asiat menee yvin.
Toi oireiden hakeminen ja itsensä tarkkailu ja sekoamisen pelko kuuluu niin tuohon ahdistukseen. Et varmasti sekoa jos pelkäät sekoamista. Jos olisit sekoamassa, et taatusti tajuaisi pelätä sekoamista.
Cipralex on hyvä lääke, mutta alkuoireet voi olla aika hurjat ja voi kestää 3-4 viikkoakin että se alkaa kunnolla vaikuttaa. Mutta sitten alkaa varmasti aurinko paistaa. Koita keksiä itsellesi muuta tekemistä niin saat muuta ajateltavaa kun netin tutkiminen. Ja voi olla vaikea lähteö ulos, mutta neljän seinän sisälle ei kannata jäädä, se pahentaa vaan oloa, ainakin oman kokemuksen mukaan.
Noi sun oireet voi olla ihan psykosomaattisia, mutta kannattaa kuitenkin varmistaa asia. Hyvä että olet saanut ajan neurologille. Koita hakeutua psykiatrian erikoislääkärille ja päästä terapiaan. Sekin on jo askel parempaan, että olet itse alkanut hakea apua pahaan oloosi. Voimia, kyllä se aurinko vielä alkaa paistaa!

Joo täytyy kyllä lopettaa tää lukeminen netistä eri sairauksista...Aivan sairasta tää toiminta. Oon yrittänyt oikeesti mennä lenkille ja ennen se oli mulle semmonen pakokeino. Nyt tää itsensä tarkkailu ja ajatusten juoksu on mennyt siihen pisteesee että en pääse näitä asioita pakoon vaikka tekisin mitä! Tuntuu että mietin koko ajan terveyttäni ja kuolinpäivääni. Jos joku puhuu mulle nykyään jotain niin kaikki menee vaan multa ohi kun mietin koko ajan kaikkia sairauksia.

 

[mii]

Et ole todellakaan yksin. Olisin hyvin voinut itse kirjoittaa tuon sinun tarinasi. Eli samoissa ongelmisssa ollaan ja tiedän todella miten raskasta se on. Lääkkeitten kanssa minulle kävi ihan samalla tavalla ja en sen jälkeen enään halunnut niitä koittaa. Nyt olen hakemassa terapiaan. Toivottavasti vastaus tulisi pian.

 

[Mä123]

Miten voit nykyään Tipsu90?
Mullakin on ollut samoja oireita tammikuun alusta lähtien. Nyt pelkään sekoavani. Kyttään jokaista ajatusta, ääntä tai jotain mitä näen. Mietin näkeekö muut samoin, kuuleeko muutkin ton jne.
Mulla on eka psykiatri käynti 17.5. Katotaan mitä hän sanoo!

 

[Hmmm]

Kuulostaa paniikkihäiriöltä.

 

[abababbabababa]

Hei! Koen suurta avautumisen tarvetta mielessäni jylläävän ongelman kanssa. Kaikki alkoi 6kk sitten, kun lopetin esipral nimisen lääkkeen syönnin. Aloitin lääkkeen 16-vuotiaana ahdistus/paniikkikohtauksiin. Olen kokenut suht. hankalan lapsuuden ja alkoholisti vanhemman. Yläasteella alkoi alkoholin käyttö (joka on nykyisten pelkojen vuoksi loppunut) ja koitin pilveäkin, joka aiheutti oikeestaan mun ensimmäisen paniikkikohtaukseni. Söin lääkettä 1,5vuotta ja nyt 17vuotiaana lopetin. Lopetus oli yllättävän helppo, yleistä mielialan laskua, huimausta pari unihalvausta ja itkuisuutta vaan. Viikon päästä lopettamisesta olin varma että minulla oli sydänsairaus. Sydän sattui ja oli usein poissaoleva olo. Lääkärissä otettiin sydänkäyrä ja todettiin että kaikki on ok. Kun en sitten keksinyt muuta terveydellistä pelkoa, aloin pelkäämään sekoamista. Poissaoleva olo, paniikkioireet, ahdistus, pelottavat ajatukset, keskittymisvaikeudet, univaikeudet... ja järjetön sekoamisen pelko. Kauhukuvat mielessä missä mua raahataan suljetulle. Jatkuva itseni tarkkailu ja oireiden etsintä. Joskus olen varma sekoamisesta. Luulen että poissaoleva olo johtuu skitsofreniasta tms. Pelkään että alan pelkäämään että läheiseni tekevät minulle pahaa. Oireet olivat pahempia kuukausi sitten ja luulenkin että aurinko paistaa jo vähän enemmän mielessäni. Olen käynyt psykologilla lähes koko ajan ja se on helpottanut. Hän on todennut että ei oireeni todennäköisesti johdu mistään mitä pelkään. Sekoamisen pelkoon vain kulminoituvat kaikki muut pelkoni: tulevaisuuden ja kasvun pelko, pelko siitä että pärjäänkö elämässä... toivon että pääsen ongelmistani joskus eroon. En olisi ikinä uskonut että minulla olisi tälläisiä ongelmia, olen positiivisin ihminen kenet tunnen ! Pitää vain muistaa että ajatukseni eivät ole minä. Pelko ei ole minä. Minä olen sama ihminen kuin ennen pelkojeni alkua. Maailma ei kaatuisi vaikka "sekoaisin". Pelko on turhaa. Toivottavasti selviän ilman lääkkeitä, toivottakaa onnea! Jos jollain teistä on samanlaisia kokemuksia niin olis kiva kuulla tai kenties peloista "parantumisesta" kokemuksia?

 

[ansupansu]

Käytköhän vielä lukemassa tätä? Tarinasi oli melken kuin omani. Olisi kiva vaihtaa ajatuksia kanssasi! Zemppiä teille kaikille hurjasti....vielä täältä suosta noustaan!

 

[Kaikkisamatoireet]

Moi! Mulla on kaikki samat oireet kun sulla. Sekoamisen pelko on hirveä. Aivan käsittämätöntä miten jotain voi pelätä niin paljon. Psykoosi ja skitsofrenia ovat pahimmat pelkoni. Nukkumisesta ei tule mitään kun sydän hakkaa tuhatta ja sataa. Hän joka osaa kertoa miten voittaa nuo pelot ansaitsee nobelin. Tätä on kestänyt yli kuukauden. En ole ollut terapiassa ja lääkkeitä en syö vaikka määrättäisiin. Kyllähän paniikki ja pelot pitää olla voitettavissa ilman mitään lääkkeitä. Itse olen lievittänyt oireita vaan menemällä. Jos tulee tunne että "apua mitä jos mä tekisin tätä ja tätä" niin alan ajatella jotain muuta tai tehdä jotain mihin pitää keskittyä. Tiedän, helpommin sanottu kuin tehty, itsekään en ole onnistunut siinä kovin hyvin. Oireet ovat taas pahenemassa. Aina sanotaan että pelot voitetaan kohtaamalla ne, mutta miten hel******ä voi kohdata sekoamisen pelon? Sekoamallako? Ei kiitos.. Mulla on ollut 4 vuotta paniikkihäiriö, olen 14.