Isän osallistuminen hoitoon?

Kuinkas teidän miehenne ja lapsenne isät osallistuvat lapsenne hoitoon?

Meillä isä tuo "leivän" kotiin, mutta kaipaisin enemmän hänen osallistumista lapsiensa hoitoon.

Itsellä ei ole autoa käytössä, että voisi kaupassa ja kylässä käydä (matkaa lähinpään kyläpaikkaan 5km, kauppaan 10 km ja mummolaan 140 km). Mies tarvitsee autoaan töissä. harvemmin edes pääsen yksin käymään kaupassa tai vaikkapa kävelyllä, aina on joku mukana! :\|

Lapset 1,2v ja 2kk. Itsehän olen lapset tehnyt ja päivääkään en vaihtaisi pois, mutta kaipaan vain välillä omaakin rauhaa...

Mites muilla?

Hyvää kevättä

 

Meillä vasta esikoinen tulossa, mutta pelottaa jo valmiiksi. Mieheni on autonkuljettaja ja tekee 3-vuorotyötä. Nyt pari kuukautta tehnyt n. 12h työpäivää ja vapaapäivät on miten sattuu. Entäs sitten, kun pikkuinen syntyy?! Nyt miehellä ollu hyvä, kun minä pystyn sopeutumaan työaikoihin (työttömänä), mutta entäs, kun pitää sopeutua pikkuisen rytmiin!? Mieheni on kyllä innoissaan lapsesta, mutta luulen, että alkuun ainakin arka käsittelemään. Jospa nuo työvuorot lyhenisi ja mieskin pääsisi osallistumaan kunnolla lapsen hoitoon!

Vaikka mies tuokin leivän kotiin, niin lapsenhoito ei kokonaan kuulu sulle! On ymmärrettävää, että koti on siisti, pyykit pesty ja ruoka laitettu mukisematta, mutta omaa aikaa on myös saatava.

Tsemppiä! :hug:

 

Täällä mies on vielä koulunpenkillä, kylläkin enään vaan reilun viikon. Päättötyötään tehnyt viimeset pari kuukautta, eli ollut vaan kotona. Meidän neiti on torstaina kuukauden vanha ja mies on vaihtanut 2 vaippaa. Takapuolta ei ole pessyt kertaakaan. Ja jos vauva itkee yöllä ja hän herää ja on tosi kiukkunen. Yksikin aamu sanoi vauvalle et olet sitte hiljaa et isi saa nukkua!! ja jos mä vaan makaan sängyssä ku vauva alkaa itkemään niin mies et tee elettäkään et nousis katsomaan mikä on hätänä. Ei ennen ku sanon et eikö hänkin välillä vois katsoa. Ja sitte työnnetään väkisin tuttia suuhun mutta ei meidän neiti välitä tutista yhtään. Hyvä esimerkki miehestäni, meille on tulossa noin tunnin päästä vieraita mutta mies nukkuu vielä! Olen yksin pistänyt kaiken kuntoon. Mitään kotitöitä ei saa tekemään ilman kun että käskee 10 kertaa. Ja miehen äiti sanoi mulle joskus kun oltiin heillä ja mies makasi siellä sohvalla ja käskin sen nousta ylös että anna sen maata ku sillä on kotona niin raskasta!! Että näin meillä.

 

Meillä kotityöt jäävät mulle enimmäkseen, mikä on ihan ymmärrettävää, kun mies on korkeakouluopiskelija ja opiskelee arkisin yömyöhään ja nousee kukonlaulun aikaan taas opiskelemaan. Mies kyllä viikonloppuisin on pojan kanssa myös, että saan jotain tehtyä ja joskus jopa auttaa siivoamisessa Poikamme on pienestä pitäen ollut erittäin helppo lapsi, joten mun on ollut aina helppo siivota/tehdä ruokaa tms hänen kanssaan. Joskus väsyneenä kaipaisin kyllä hieman enemmän mieheni tukea ja apua...

LISÄYS: Toki meilläkin nyt mies syöttää, juottaa, leikkii, nukuttaa, vaihtaa pojan vaipat ja mies oli vauvan hankinnassa 100% mukana ja on edelleen. Puhuinkin nyt kotitöistä, en pojan hoidosta. Jos minä olen päivät pitkät pojan kanssa kotosalla, niin en todellakaan kehtaisi pyytää miestä laittamaan ruokaa, siivoamaan 9-10 tunnin koulupäivän jälkeen! Minä kyllä kunnioitan miestäni, kun jaksaa niin ahkerasti opiskella, että valmistuisi aiemmin koulusta. :heart: :heart: :heart:

 

\

Täällä mies on vielä koulunpenkillä, kylläkin enään vaan reilun viikon. Päättötyötään tehnyt viimeset pari kuukautta, eli ollut vaan kotona. Meidän neiti on torstaina kuukauden vanha ja mies on vaihtanut 2 vaippaa. Takapuolta ei ole pessyt kertaakaan. Ja jos vauva itkee yöllä ja hän herää ja on tosi kiukkunen. Yksikin aamu sanoi vauvalle et olet sitte hiljaa et isi saa nukkua!! ja jos mä vaan makaan sängyssä ku vauva alkaa itkemään niin mies et tee elettäkään et nousis katsomaan mikä on hätänä. Ei ennen ku sanon et eikö hänkin välillä vois katsoa. Ja sitte työnnetään väkisin tuttia suuhun mutta ei meidän neiti välitä tutista yhtään. Hyvä esimerkki miehestäni, meille on tulossa noin tunnin päästä vieraita mutta mies nukkuu vielä! Olen yksin pistänyt kaiken kuntoon. Mitään kotitöitä ei saa tekemään ilman kun että käskee 10 kertaa. Ja miehen äiti sanoi mulle joskus kun oltiin heillä ja mies makasi siellä sohvalla ja käskin sen nousta ylös että anna sen maata ku sillä on kotona niin raskasta!! Että näin meillä.

Voi luoja..!! Miten ihmeessä jaksat hoitaa kahta "lasta"??!! Mä en kattos tuommosta kyllä kovin montaa päivää. Itselläni aivan ihana ja välittävä mies.. tekee paljon vauvan ja kodin eteen. Yö valvomisetkin on hoidettu yhdessä, kun mies on ollut paljon kotona kun opiskelut on loppusuoralla. Toki pääasiallinen vastuu on minulla kodista ja vauvasta! Eihän tuommonen ole oikein! Nyt naiset vastarintaan!! Ja voimia!! :hug: :hug:

 

Kauhulla lueskelen muiden kirjoituksia ja olen tosi tyytyväinen omaan osaani ja valintaani miehen suhteen. Mieheni on aivan ihana ja tekee paljon kotitöitä. Hän laittaa pääasiassa ruuat, minä huolehdin vain vauvan ruuista. Yhdessä siivoamme ja teemme muitakin kotihommia. Mies hoitaa kaikki korjaus yms. asiat ja pääasiassa auton kunnossapidon. Tosin minäkin voin käyttää auton katsastuksessa, kuten viime viikolla.

Lapsen hoitoon mies on osallistunut alusta asti tosi paljon. Vaihtaa vaipat, syöttää ja touhuilee vauvan kanssa käskemättä. Alkuaikoina minä hoidin vauvaa yöllä, koska imetin, mutta nykyisin, jos vauva joskus herää yöllä, mieheni ehtii yleensä nousta ennen minua. Eilen, kun olin kovassa kuumeessa ja mahataudissa, mies hoiti sekä vauvaa että minua. Olen todella onnellinen miehestäni. Hän on maailman paras aviomies! Voi kun muillakin olis asiat yhtä hyvin.

 

Meillä ONNEKS mies hoitaa kotia ja lasta ihan siinä missä minäkin ja jopa enemmän touhuaa pojan kanssa ku minä, mulla on aina koulutehtäviä jne..
Todellaki saa olla onnellinen tuosta ukon kutaleesta ku lukee noita ylempiä.... :heart: :heart:

 

no kyllä täytyy täälläkin todeta olevansa onnekas, vaikka välillä tuleekin miehelle rutistua jostain tekemättömästä kotityöstä. hän kyllä on osallistunut tytön hoitoon alusta asti. meillä myös yöelämä imetyksen takia oli alussa enemmän minun juttu ja nytkin edelleen herkempi unisena herään ennemmin, jos neidillä yöllä hätä. molemmat olemme vuorotyöläisiä hoitoalalla ja palasin töihin viime kesänä. koska työvuorojen myötä elämä säännöllisen epäsäännöllistä, on mieskin tosi paljon tytön kanssa kaksin.nyt neiti 1v9kk ja jään kotiin hänen kanssaan nyt huhtikuun alussa. pikkukakkonen tulossa kesällä.

 

Meillä mies tekee melkein kaiken mitä minäkin, mutta ei seuraavia:

- ei vaihda kakkavaippoja, ellei ole kaksin kotona pojan kanssa
- ei leikkaa pojan kynsiä
- ei putsaa pojan korvia
- ei laita suppoja

Syöttää, laittaa nukkumaan, leikkii, kylvettää, pukee, riisuu, kehuu, kieltää ym. perusasiat hoitaa kyllä hienosti. =) :heart:

 

Meillä isukki osallistuu kaikkeen vauvan hoidossa, sekä kotitöissä, vaikka onkin kolmivuorotöissä....Häntä ei tarvii kyllä kahdesti pyytää esim.vaihtamaan vaippaa tms ja useasti tekee kaikkea ihan oma-aloitteisestikkin ja oon saanut jopa hyvin aikaa vain itselleni... =) On tuo isäntä niin ihastunut meidän pikkuiseen ja jaksaa pelata ja jutella sen kanssa ties kuinka kauan.. Ihana mies ja ihana poika mulla!! =) :heart: :heart:

 

En tarkoita pahalla - kyllähän niin mies kuin nainenkin voi antaa itsestään ennen yhteenmuuttoa/ avioliittoa/ lastensaantia tms. hyvinkin erilaisen kuvan ja sitten ns. kääntää kelkkansa.

Mutta kuitenkin tuntuu olevan sen verran yleistä tuo isien osallistumattomuus, että väkisinkin olen miettinyt yhtä asiaa... Eli: Minulle oli täysin selvää jo siinä vaiheessa, kun esikoinen pistettiin yhteisestä halusta ja päätöksestä alulle, että mies, jonka kanssa projektiin ryhdyin on todellakin mukana siinä 100%. Eivätkö ihmiset siis yleisesti ottaen tunne siippojaan ennen lapsen tuloa? Eikö näistä hoito/ osallistumis asioista keskustella siinä vaiheessa, kun raskautta suunnitellaan?

Kaikki on hoidettu ja hoidetaan meillä 50-50. Muunlaisen miehen kanssa en olisi lapsia tehnyt enkä elämääni sitoutunut viettämään. Miksi näyttää, että niin monet tosiaan kelpuuttavat kumppaneiksi ja lapsiensa toiseksi vanhemmaksi saamattomia itsekeskeisiä kakaroita...

Lähteehän niitä lapsia tietysti alulle vahingossakin mutta ei kai kaikki miehistään valittavat nyt lapsia vahingossa ole tehneet?

 

Mieheni on nyt sairaslomalla, joten kun vain jaksaa auttaa lapsen hoidossa tai kotitöissä, niin saan apua. Kun hän on töissä, silloin automaattisesti lapsen hoito yms, on minun hommia, mutta silloinkin saan varmasti apua kun tarvitesen. Joskus mies sanoo, että nyt on sinun lähettävä jonnekin vapaalle, ettet tule hulluksi kotosalla. Muutenkin en voi muuta kuin kehua miestäni.
Voi kuinka onnekas olenkaan. :heart:

 

meillä mies ollut alusta alkaen mukana pyörittämässä kotia. mies tekee amu-ja iltavuoroa ja kotona ollessaan hoitaa lapsia,siivoaa,tiskaa,pesee pyykkiä...heti ekan synnyttyä osallistui vauvan hoitoon,kylvetys aina isin juttu,menee pissa ja kakka vaihdot,yöllä kun vauva itkee hoidetaan vuoroin...
unelma mies osunut kohdalle :heart: uskaltaa sellaiselle lapsia tehdä kun tietää ettei jää hoito vastuussa yksin :flower: tytöt nyt 4,5v ja 1,9v ja kolmatta odotetaan

 

Meillä mies tuo rahan taloon ja tekeekin pitkää päivää. Silloin kun kerkiää kotona olemaan niin välillä jopa oma-aloitteisesti vaihtaa vaipan, mutta muuten kyllä touhuaa tytön kanssa aina kun kerkiää/jaksaa väsymykseltään. Meillä anoppi myös sanoo, jotta miehen pitää saada löhötä sohvalla kun siltä tuntuu. Ja usein annan löhötäkin, mutta onneksi anopin komento ei päde meidän talossa vaan meidän oman kodin säännöt ja tavat! =)
Kodin hoito ja arjen pyöritys kuitenkin mun harteilla, välillä nauttien täysin purjein välillä vähemmän...
Ja ymmärrän kyllä, itellä jos ei olis autoa ja vapautta liikkua niin huh huh... :ashamed: Joten hattua nostan ja korkealle, jotta jaksat!!! Ja omasta ajasta; sitä kaipaa varmasti jokainen!
Onko siellä päin missä asut niin MLL:n toimintaa? Jos soitat jos saisit sieltä lapsenvahtia niin pääsisit vähän irti arjesta??!? Jaksamista ja aurinkoista kevättä sinullekin!!! :hug: :flower:

 

Onko kenelläkään hyviä keinoja miten saisin isänkin osallistumaan vauvan hoitoon ja myöskin kodinhoitoon? Koska vaikka itse meinaisin istualleni nukahtaa niin tärkeintä on että hän saa itse nukkua. Kovasti aina lupailee auttaa kaikessa. Hyvä esimerkki pääsiäisenä kun oli vieraita tulossa, olin imuroinut muuten koko kämpän mutta en makuuhuonetta kun vauva nukkui siellä, sanoin miehelle kun vauva heräs että viitsisikö hän imuroida makuuhuoneen, tokas siihen vaan että joo mutta ei hän kyllä sitte enää tiskaa jos hän joutuu imuroimaan. Että mun olis sitte pitäny vielä alkaa tiskaamaan, koska hän suostu imuroimaan yhden huoneen! Ja aina jos pyydän tekemään jotain niin mieheltä tulee syvä huokaus. Mitään ei tee pyytämättä(omia roskiaan ei edes saa roskikseen), paitsi lähtee omiin harrastuksiin ja menoihinsa, eipä pahemmin ole kotona ollut. Pääsiäisenä sain suostuteltua olemaan yhden päivän koko päivän kotona, piti lähteä ulos koko perhe niin mies vaan kysyy että tarviitteko muka häntä siellä. Ymmärtäisin jos tois rahaa tähän talouteen, mutta ainoa tulo on äitiyspäiväraha, koska mies ei saa edes opintotukea kun opinnot on mennyt yli 4 vuoden. Eikä kuulemma jaksais mennä minnekään töihin, nyt kun on vaan ollut kotona niin kauan. Onhan se varmaan kiva joo nukkua niin pitkään kun itseä huvittaa.
Niin oli intoa piukassa koko mun odotusajan ja sairaalassakin, halus välttämättä syöttää vauvaa, mut kyllä muuttu kotiin päästiin. Jos mä nousen jo sängystä ja tuun tekemään omia hommia, syömään aamupalaa tai jotain vastaavaa ja mies nukkuu ja vauva alkaa huutamaan niin mies ei tee elettäkään asian eteen. Miten voi antaa toisen huutaa kurkku suorana? Ja sitten kiukkusena työnnetään väkisin tutti suuhun.
Antakaas jotain todella toimia neuvoja. Rakastan kuitenki miestäni todella paljon.

 

KIITOS kaikille kertomuksista!! Näiden lukeminen sai minut arvostamaan ja raskastamaan omaa miestäni entistä enemmän!!

En edes viitsi kertoa kuinka osallistuva minun mienehi on, ettei kenellekään tule paha mieli...

KIITOS!

 

Saan olla hirveän onnellinen, koska mieheni osallistuu vauvan (3vko:a) hoitoon 100%sti. Ainoa mitä ei voi tehdä on syöttää, koska imetän mutta muuten kyllä tekee kaikkea ja hirveän mielellään. Rakastaa poikaa yli kaiken ja aluksi melkein tapeltiin hoitovuorosta Mies palasi töihin, mutta tulee sieltäkin kauhealla kiireellä kotiin kun ei malta olla erossa meistä :heart: Tämä on ollut minulle tosi yllätys, koska mieheni ei ole ennen vauvan syntymää ollut lapsien kanssa hirveästi tekemisissä. Jännitti itsekin sitä miten suhtautuu ja osaako, mutta hienosti kaikki menee.

 

Täällä taas yks onneton jonka mies ei tee kotitöitä eikä hoida lastakaan sen kummemmin! :headwall: Tyttö on nyt 1.3v eikä mies ole KERTAAKAAN vaihtanut tälle vaippaa!!! Voitteko kuvitella!!!??? Jotain hirveetä mun mielestä, ihan niinku se pelkäis sitä hommaa tai jotenki olis ällöttävää vaihtaa vaippaa omalle lapselleen!!Jestas! Arvatkaa oonko monesti siitä maininnu ja se vaan sanoo ettei OSAA!! Eihän sitä osaa jos ei edes yritä! Mua niin vituttaa koko ukko!Aamulla menee kuudeks navettaan ja illalla tulee jopa 9 maissa sisälle jolloin tyttö jo nukkuu...Siinä välissä käy syömässä ja kahvilla mutta siihenpä ne sisällä olot yleensä jääkin!Eikä meiän ukko myöskään ole kylvettänyt tyttöämme koskaan!Sairaalaan soitin sen silloin ssiksi että, saa luvan kylvettää mutta jänistipä senkin (kätilö kahto "vähä" kieroon!!!) Ite en kyllä olis kehdannu siinä vaiheessa perääntyä kylvettämisestä! En tiiä voiko kukaan olla noin epävarma lastensa suhteen...?? Syöttäminenkin on yksinomaan minun harteillani niinkuin kaikki nukuttamiset yms jokapäiväiset hommat. :'( Kun vauva oli pieni niin tuntui ettei mistään tuu mitään kun mun pitää olla se joka tekee kaikki ja kaiken lisäks vielä passata miestä! Sitten hirvee rutina jos ruoka ei ollutkaan valmis tai edes alotettu sillon kun hän tuli syömään!! Näistä asioista vois riidellä loputtomiin mutta tuntuu ettei oo voimia siihen! Onko kellään näin junttia(?) ukkoa?? :attn:

 

meiän ukko kinus pitkän aikaa lasta. kun tyttö synty, mies ei tehny elettäkään lapsen eteen. oli vissiin sitä mieltä että naiset hoitaa lapset ja kodin, miehet tuo leivän kotiin. isyys loma meni äijän loikoillessa. vaikka tyttö oli helppo, olin aluksi tosi väsynyt . joskus riitelimme miehen vanhempien luona heräämisestä ym. anoppini tokaisi että kyllä se on äidin tehtävä hoitaa ja herätä lapsien takia... on tietysti, mutta en minä sitä tänne yksin tehnyt... mies tuo kyllä leivän kotiin, mutta mites sitten kun käyn myös töissä???
nykyään mies saattaa ihan oma aloitteisesti käydä vaihtamassa vaipan, ja enää ei kuulu niin kauheaa rutinaa kun käskee vaihtamaan vaipan. mutta kyllä se tästä..
hyvää kevättä kaikille.

 

Niin lisäisin vielä että meillä mies ei "herännyt" myöskään yöllä yhtään auttamaan vaan mun piti kantaa mahakipujaan itkevää lasta yökaudet! :'( Oli voimat tosi vähissä ja mies vetosi siihen että hänen pitää nousta aamulla aikasi joten PITÄÄ saada nukkua yöt!?Ja että minä voin sitte päivät nukkua(?) Kait sitä nyt äidinki olis terveellistä nukkua joskus yölläkin kun päivällä en osannut..Mutta oon sitä mieltä että ei se pölijä ymmärrä tai ole huomaavinaan miten mä voin, kait se on sille ihan sama kunhan koti on siisti ja vauva hoidettu! Sitte jos meni pitempi aika etten siivoillut niin johan oli huomauttamassa mielestäni aika ilkeästi..Se kyllä tietää että muutkin SAA siivota yms ku minä mutta eipä oo tikkua ristiin laittanu asian hyväksi!Luulen että tää asia nousee taas pintaan kun toinen lapsi tulee..(ei tosin vielä alullakaan) En tiiä miten sitte jaksan..Nytkin jos mulla on joku meno niin heti luistaa vastuusta ja sanoo että "kyllä se mummu tai kummitäti varmaan hoitais mielellään ja minä en nyt oikein joutais, on tässä muutaki" plaa plaa plaa!!! Ja odotusaikana oli niin innoissaan etten olisi uskonut kirjottavani nyt tässä tämmöstä tarinaa...Ja hän se alunperin lasta halusikin ja kuumeili enemmän ku minä! No joo ootte varmaan jo kyllästyneet tähän...Pakko vaan purkaa näitä tuntoja \|O

 

\

Luulen että tää asia nousee taas pintaan kun toinen lapsi tulee..(ei tosin vielä alullakaan) En tiiä miten sitte jaksan..

En halua sekaantua asioihinne, mutta etkai sä ihan todella harkitse toisen lapsen tekemistä tuollaisen miehen kanssa, joka ei mitenkään osallistu ensimmäisenkään elämään ja hoitamiseen?

 

hei, täällä 2 pienen lapsen äiti.Isä osallistuu kiitettävästi lastenhoitoon vaikka tekeekin pitkää työpäivää 12h/päivä ja yleensä viikonloput töissä.Hän hoitaa lapsia yhtä lailla kun äitikin ja yleensä on tapana kun hänellä on vp niin toinen syötää toisen ja toinen toisen.lasten iät ovat tyttö 1v4kk ja poika 3kk. Hän ei kotitöitä tee omaaloitteisesti, mutta nekin pakon edessä.

 

Voi että, no meillä lapset nyt jo poika 3½v ja tyttö1,2v. Minä olen ollut lasten kanssa kotona, isä on ollut koko ajan töissä. Minä se olen meilläkin joka laittaa aina ruoan, siivoaa ja hoitaa lapset. Vois melkein sanoa, että isä ei tee mitään lapsiin liittyvää ilman kehotusta. No vanhemman eli pojan kanssa hän kyllä jo käy uimahallissa ja kyläilemässä ym ihan omasta tahdostaanki, mutta tytön kanssa ei mitään, ain pitää sanoa, että nyt minä meen kauppaan tai lenkille tms... YKSIN ja sinä olet lasten kanssa. Aina töitten jälkeen on vaan väsynyt ja menee nukkumaan, blääh... Kyllä meilläkin siitä monet riidat ollu. Minä olen kummanki lapsen aikaan ollu se joka syöttää ja hoitaa lapset öisin ja vaihtaa vaipat ja syöttä päivällä, ei puutu niihin asioihin... Mutta ihan hyvin meillä nyt menee kun minä vaan sanon suoraan, että nyt minä meen ja sillä selvä, kyllä hän ne lapset sillä välin hoitaa.

 

Voiko olla totta että suurin osa vastauksista on negatiivisia? Meillä on kyl ihan sama juttu ollut alusta alkaen. Eli isä ei paljoa lapsen hoitoon oo osallistunu vauva-aikana, nykyisin vähän enemmän kun lapsi on 3 ja olen töissä. mekään ei aluksi päästy mihinkään kun ei ollut kuin yksi auto ja mies tarvitsi sen työssäkäyntiin ja muihin menoihin ja kyllä otti päähän olla koko ajan vaan kotona kun oli vielä kesäkin. Kakkavaippoja mies ei ole vaihtanut kuin pakon edessä (kun en ole ollut kotona eikä ole tiennyt koska tulen) eikä nukutteluja tai syöttämisiä suuremmin hoidellut. Monta kertaa olen sanonut että haluaisin minäkin nukkua pitempään sellaisena aamuna kun hän on kotona ja voisi nuo aamuhommat hoitaa mut vastaus on ollut "sie saat nukkua joka aamu pitempään vaikka meetkin töihin". Aamuvuoroon hän menee kuuteen tai seisemään ja iltavuoroon puoli kahteen, miun aamut on joko puoleen yhdeksään tai kymmeneen. Eikä sellaisesta ole hänen taholtaan puhettakaan että hän vois vapaapäivänsä viettää pojan kans, aina löytyy muuta tärkeämpää menoa. Oonpa tullu siihen tulokseen et miun lapsiluku taitaa olla täysi. Ainakin tuon miehen kans.

 

Meillä iskä osallistuu aika hyvin vanhimpien (6- ja 3-vuotiaat) hoitoon. Ongelma on päivystysluonteinen työ (päivystyksen aikana voi joutua töihin milloin tahansa 45 min varoajalla) sekä autotalli. Tarvittaessa jää hoitamaan, eli sillei ongelmaa ei ole. Pakko kyllä myöntää, että toi oman ajan saamisen vaikeus on mullekin tuttu juttu. Käyn yleensä kaupas kahden kans kun vanhin esikoulussa..se mikä mua kaupas rasittaa, on ajattelemattomat ihmiset kun nuorin (5kk) huutaa..Onneksi tää pikkulapsivaihe on lyhyt, vaikkakin hetkittäin rasittava! tseppiä sulle! :hug: