Moikka vaan kaikille kohtalotovereille!!!Viimeinkin uskaltaudun kirjoittamaan tänne ja toivottavasti tästä on se hyöty, että ei tunne oloaan ainoaksi lapsettomaksi koko maailmassa!! :headwall:
No, meidän tarina lyhyesti; minä 26 v. ja mies 28 v. Kohta noin vuosi yritystä takana ja eka inseminaatiokin tehtynä, clomit 100 mg kp 3-7 ja kp 15 Pregnyl irrotuspiikki ja kp 16 inseminaatio yksityisellä klinikalla. Nyt on sitten pp 5, kai...?!
Muhun on ihan hyvin tehonnut noin clomit ja miehen simpat on ihan ok, ei parasta A-luokkaa (koska vain 1 % hyvin eteenpäin liikkuvia kavereita, ???) Kokonaismäärä kuitenkin tosi hyvä, ??? ja jotenkin jäi lääkärin puheista sellainen fiilis, että ei nyt suurempia tarvii sen vuoksi stressata. Mutta, mutta mulla onkin PCO tyyppiset munasarjat ja en ovuloi, luojan kiitos lääkkeistä on jotakin apua ollut ongelmaan, tähän saakka.
Ongelmana tuntuu nyt vaan olevan se, että en usko inseminaatiosta olevan mitään apua, en osaa sanoa miksi, mutta jotenkin on vaan sellainen tunne....Haluaisin siirtyä suoraan IVF/ICS hoitoihin, mutta ne pelottavat hirmuisesti...Pelkään sitä kipua ja sitä, että mitä hormonit aiheuttavat muuten..Tähän asti olen selvinnyt helpolla, clomeistakaan ei mitään oiretta ja Prygnylistä vain kipeä kohta + pieni mustelma navan alapuolella pari päivää.
Syön myös metuja btw, vaikka BMI on jotain 19-20 ja paastosokrukin vain jotain 4 luokkaa. Mutta silti vetelen paria nappia päivässä, ihan vaan lääkärin kehoituksen vuoksi ja EHKÄ ne vähän auttavat iho-ongelmiin mitä toi v...tun PCO aiheuttaa.
Mutta tuntuuko teistä muista siltä, että ette ikinä maailmassa usko, että teille se onni suotaisiin, että lapsen saisitte...Mä oon siinä uskossa tällä hetkellä. :'(