Heipä hei! Täällä huutelisi 22 -vuotias naikkonen, jos vaan saan tunkeutua joukkoonne..
Meillä on yritystä nyt täynnä pikkasen reilu vuosi. Lapettomuustutkimuksiin päästiin kesäkuussa, kun yritystä oli takana reilu 9kk. 4 clomikiertoa takana, ei yhtään ovulaatiota, vaikkakin folleja ollutkin - ovistesteihin ei vaan yhtään oikeaoppista plussaa.. Kohdun limakalvo aina tosi ohut ja oheni entisestään clomien aloituksen jälkeen.. Otettiin punaviini käyttöön, joka on kyllä parantanut limakalvon paksuutta!
Eilen mulle tehtiin aukiolotutkimus. Kivuliain opertaatio ikinä. Itkin, huusin, valitin ja anelin tutkimuksen lopetusta. Munajohtimet olivat auki, myös muu värkki täysin normaali. ovulaatiohäiriöitä selvästi siis.
Mies vie ensi viikolla simpat tutkittavaksi ja marraskuussa viimonen clomikierto 2tabl/pvä ja joulukuussa sitten tämän mahdollisen negakierron jälkeen aloitetaan pistoshoidot ja inssi.
Aukiolotutkimukseen päästiin ihan julkiselle puolelle - minä vaadin sitä. En suostunut syömään clomin puolitastakaan, josseivät suostu tutkimaan.
olen ollut hurjan tyytyväinen kotikaupunkini naistenpolin henkilökuntaan, kuinka he ottivat meidät vastaan, vaikka yritystä ei ollut vielä sitä vuotta. Tosin asiaa vaikutti varmasti se, että vuonna 2009 mulla on todettu PCO ihan vuosittaisessa tarkastuksessa.
Olen ollut nyt hurjan väsynyt tähän kaikkeen. Ja asiaa ei todella helpota se, että mun anoppi 46v. odottaa lasta. LA on jo ensi kuun puolessa välissä. Kerrottiin anopille meidän yrityksestä heti, kun saatiin kuulla nuo uutiset, eli n. kk takaperin!
Mulle aina niin läheinen anoppi lopetti yhteydenpidon viime helmikuussa ja nyt vasta kertoi vauvauutisista.
Mahdollinen tuleva inssi sai minut itkemään, ahdistuin.. Eikö me tosiaan voida millään muulla keinolla saada lapsia? Ystävät yrittivät helpottaa, että sitten se vauva ainankin tulee. Mutta miksi netissä inssin onnistumis% on 10-15%??!
Kyselisinkin nyt teiltä, millaisia ajatuksia teillä oli, kun kuulitte tulevasta inssistä? Helpotusta, ahdistusta, mahdottomuutta?