Inseminaatio 2012

Tervetuloa Susan78! Teitä onkin nyt ainakin neljä, joilla on inssi huomenna, saatte jännätä yhdessä ja toivotaan että huomenna täällä on paljon hyviä uutisia ja keskustelua

Itsellä mahdollisesti käänne huonompaan. Iltapäivällä alkoi tulla rusehtavaa valkovuotoa täällä, mahdollista tiputtelua ennen menkkoja, ei kuitenkaan haise menkkavuodolta vielä.. Nyt siis pp11 vasta, joten ihmettelenkin että miten voi jo alkaa, vai voisiko olla jotain muuta? Nyt todella huono mieli, toivotaan että vuoto loppuu, eikä menkat ala....... Ensi inssissä vaadin kyllä luget tukemaan kiinnittymistä ja ultrauksen follikkeleiden tilanteesta inssipäivänä.

 

Täältäkin tervetulotoivotus Susanille! Ja jään jännityksellä odottamaan huomisia kuulumisia, joita on siis luvassa toivottavasti monia!

Peikko89, jaan tuntemuksesi täysin. Mustakin tuntuu, että tänään tuli aavistus jotain tiputtelua ja veikkaan kunnon vuodon alkavan pe. Viimeksi tiputteli ke-illasta lauantaihin, joten sillä logiikalla laskin. Viime kertaa aikaisemmin mulla ei ole tiputtelua ollut.

Eikä mullakaan ole lugeja käytössä, mutta lääkäri kyllä sanoi, että jos nytkin tulee tiputtelua (vaikka ei kuulemma pitäisi, koska on käytetty hormoneita), niin ensi kierrossa määrätään siihen jotain.

Aika huono fiilis täälläkin, vaikka eihän peli ole vielä pelattu. Tsemppiä kohtalotoverit.

 

Heippa!

Minultakin uudelta tervetuloa Susan78! Ja tsemppiä inssiin ja tulevaan piinailuun

Tokihan nuo vuodot voi olla muutakin kuin menkat peikko89 ja aurinko79

Täällä pp4 menossa ja mä olen nyt jo kyllästynyt odottamaan! Tunteet menee vuoristorataa, toisaalta on toiveen hetkiä ja pääasiallisesti vain "ei se kuitenkaan onnistu, niinhän se lääkärikin sano"-ajatuksia. Tuskaista!

Musta on tosi kummallista, että inssi tehtiin täysin luomukiertoon, kun niin kovin monella tuntuu olevan tukilääkityksiä...? Onko teillä muilla ollut ongelmaa siimahäntien liikkuvuuden kanssa??

 

PEIKKO89 Mulla vähän sama tilanne tänään tuli lääpinäkyvän vuodon vaaleanpunasta. Olen viikon ottanut Lugeja ja kp24 ja pp12. Ihmettelen kovasti. Soitin asiasta ja hoitaja kehotti jatkamaan niiden ottoa R-testiin asti siitä huolimatta. La saisi aikaisintaan testin tehdä ja nut aika matala fiilis

 

Noniin, inssi takana ja fiilis.. mikä fiilis?
Suurin folli oli 24mm, ei ollu vielä irronnu mutta 3 follia oli edelleen.
Määrättiin lugit kapseleina? alkamaan ylihuomenna 2krt päivässä, aamuin illoin. Onko kellään ollut kapseleina nuita? Jännää oli, että inssin jälkeen lääkäri laittoi sängystä yläpään alas, että oli melkein työn ja tuskan takana pysyä paikoillaan Kertokaahan, miten teillä muilla meni inssi tänään

 

Onpas täällä taas keskusteltu tiiviisti! =)
Tervetuloa mukaan Susan78!

Toivotaan kovasti, että niillä joilla pientä vuotoa niin ei muutu sen isommaksi...

Toiveissa86 Sullahan oli mahtavan kokoinen tuo yks folli! Mulla isoin oli sen 20mm viime inssissä.... Toivotaan nyt että tärppäis ja jos siellä vielä oli useampikin folli odottamassa!
Toivottavasti muillakin tämän päivän inssiläisillä on mennyt kaikki hyvin!

Täällä puhuttu noista pistoshoidoista vaikka ovis tulee luomustikin... Minullahan clomit 5pv ja 2 päivänä pistos ja sillä saatiin erittäin hyvä vaste, niin ihan hyvä ettei mulle sitten annettu kokonaan pistoksina. Koska minustahan ei ole ainakaan tähän mennessä löydetty häikkää ovuloinnissa tai hormoneissa. Itse olin yllättänyt, että mulle määrättiin edes pistoksia, ajattelin että oltais pelkillä clomeilla menty... Niillä saatu hyvä vaste munasarjoissa ennen inssiä luomyrityksissä... Tosin ei sitä toivottua lopputulosta eli pientä nyyttiä! : / Tiedä sitten missä tässä nyt sit on vika! Voihan se olla et selviää vasta IVF:ssä, jos sinne asti pitää mennä...

Mutta pääasia, ettei munasarjat kehitä mitään hyperiä. Saapa nähdä maanantaina miten tässä kierrossa on käynyt!

 

Karkki, Peikko ja Aurinkoa toivottavasti noi tiputtelut nyt ei kuitenkaan merkkais mitään!

Täällä on nyt niin huono fiilis, kun olla vaan voi. Taisi olla nyt meille ihan ensimmäinen kosketus tähän hoitojen todellisuuteen, eli pettymyksiin ja armottomaan ketutukseen. Tähän asti ollan menty aika coolisti. Siis toki ollaan itketty ja surtu aiemmin, mutta luulin päässeeni siitä jo yli.

Eli ultrassa kävin tänään folleja oli kolme (20 mm, 19 mm ja 16 mm). Inssi on siis peruttu. ARGH. Oman polin lääkäri sanoi, että inssin tuosta tekisi, mutta naistenklinikalla olivat ehdottomia. Ei siis hyvin alkanut tämä hoitotaival. Oisin toivonu, että ois päästy edes yittämään, se hoitojen 15 % onnistuminen olis kuitenkin meille eka edes pienen pieni mahdollisuus.

Naistenklinikalla kai suosittavat välikiertoa, eli seuraava yritys on sitten joskus maaliskuulla.

Ei tää näin paljoa ottas päähän, jos folleja ois ollu esim 5, mutta just toi kolme ja kun oma lääkäri ois vielä sen tehny. No jos hyviä puolia haetaan niin ainakin ovuloin ja tokihan lääkärit tietävät mitä tekevät. Ja eiköhän tää ketutus tästä ohi mene, mutta nyt tän päivän aion ainakin märehtiä tätä asiaa ja parkua peiton alla.
Huomenna sitten päivä uusi.

Parempaa keskiviikkoa muille!

 

Voi itku Amalia Armas :hug: Harmittaa hirmuisesti teidän puolesta! Mä en oo kyllä kuullut vielä mitään hyvää tuosta Naikkarista tähän mennessä : /

Karkki, Peikko ja Aurinkoa täällä peukut teidän puolesta kohti taivaita! Toivotaan parasta tiputteluista huolimatta!

Tervetuloa Susan mukaan jännäilemään! Olikos sullakin inssi tänään?

Mä oon ymmärtänyt että ne pistoshoidot myös parantavat sitä munasolun laatua sekä kohdun limakalvon rakennetta. Siksi joillakin pistellään vaikka ovulaatio toimisi luomunakin.

(.) Täällä inssi takana! Kurvasin iltapäivällä klinikan kautta hakemaan miehen mulle sinne jättämät pikkukaverit kyytiin! Miehellä taas kerran ihan huipputulos eli pesun jälkeen 25 milj. hyvin liikkuvaa kaveria jotka lähti suurelle retkelle lääkärin saattamana. Mulla johtofolli 19mm vielä ei ollut irronnut. Kohdun limakalvo 9mm.
Jänskätti ihan hirveästi etukäteen mulla oli mahakin ihan sekaisin jännityksestä. Yhtään ei onneksi sattunut ja homma oli tosi nopsaan ohi.
Mitään tukilääkitystä ei annettu eikä mua myöskään siellä makuutettu inssin jälkeen, kuten olen kuullut että näin tehdään :O
Nyt sitä sitten vaan piinaillaan...

 

No niin, täältä nyt ilmoittautuu päivän kolma inssiläinen toiveissa86:n ja Tunafish-78:n seuraan, nyt vaan ilmeisesti puuttuu uuden "klubilaisen" Susanin kertomus päivän tapahtumista

Aamukympiltä noukin luovuttajan siimahännät matkaan kaupungin toiselta puolelta sijaitsevalta klinikalta, ja sitten perinteisellä pirssikyydillä hurjaa vauhtia sairaalaan, jossa inssi tehtiin aika tasan tunti koeputken luovutuksen jälkeen. Tällä kertaa itse operaatio oli kömpelön harjoittelijan käsissä, mutta mukava ja kokenut lääkäri valvoi vieressä ultran kanssa, ja pienen räpellyksen jälkeen toimenpide oli kuten tavallista tosi nopea ja kivuton.

Toi ultraaminen oli mulle harvinaista herkkua, mutta eipä kukaan mittaillut tai kommentoinut follia tai limaa, täällä mulle ei koskaan ole niistä puhuttu. Tänään illalla aloitan sitten hormonikapseleiden nappaamisen, joka täällä jatkuu tädin tuloon tai plussatapauksessa ensimmäisen raskauskolmanneksen ajan kerran päivässä. Eli nyt sit vaan piinaillaan tytöt yhdessä ja pidetään sormet ja varpaat ristissä, koska eiköhän tilastollinen mahdollisuus, et ainakin joku meistä onnistuis ole ihan selkeä - toivottavasti saadaan 4-kertainen plussa

Amalia Armas: aivan naurettavaa touhua toi follien laskeminen - eihän varmaan toi pienin niistä edes olis ehtinyt mukaan kuitenkaan Mulle on aina tehty inssit satoi tai paistoi 1-3 follin kanssa, joten ilmeisesti tosiaan lääkäristä riippuu... Nyt vaan haavoja nuolemaan ja rentoutumaan ja uuteen nousuun maaliskuussa!

KarkKi, Peikko89 ja Aurinkoa79 tsemppiä piinailuun ja toivotaan, että kyseessä on alkuraskauden vuoto

Ja minenalle kans tsemppiä piinailuun!

 

Solsolet, Toiveissa86 ja Tunafish-78 - kaikilla hyviä inssikuulumisia, ihanaa! Susan, mites sulle kävi?

Amalia Armas - tuo on varmasti todella turhauttavaa, luulisi että tekisivät inssin jos itse suostuu riskiin, kun folleja oli kuitenkin vain yksi liikaa, sekin paljon pienempi

Itselleni kuuluu huonoa... Tänään kp1 eli vuoto alkoi kunnolla. Olen kuitenkin nyt todella ymmälläni, koska kierto olisi muka ollut nyt vain 29 pv kun normaalisti mulla on ollu noin 35 pv clomien kanssa tai ilman. Voisiko johtua niistä kahdesta puregon-pistoksesta? Ja toinen juttu on että vuoto haisee oudolle eli ei ollenkaan tavallisille kuukautisille Mielen rauhoittamiseksi teen huomenaamulla raskaustestin JOS tämä olisikin jotain muuta vuotoa.. Joka tapauksessa soitin jo ajan ultraan 7.2. eli kp14 ja clomeja otan taas perjantaista alkaen ellei testi anna positiivista. Aion olla vähän vaativampi tällä kerralla. Huonoin fiilis oli eilen, tänään on parempi fiilis, valmistaudun jo seuraavaan kierrokseen Onneksi saan tehdä heti toisen perään, muuten fiilikset olisi varmasti huonommat.

Tsemppiä nyt vuorostaan kaikille piinailijoille!

 

Täällä myös menkat selvästi alkamassa, kivut tuntuu jo, mutta lasken vasta huomisen kp1:seksi, koska vuoto ei vieläkään ihan kunnollista. Meillä välikierto edessä, mutta minä taas ajattelen, että se on hyvä. En olisi toista tällaista tähän perään jaksanut. Nyt yksi kierto hermolepoa ja verikokeita (kontrolloidaan arvot) ja sitten katsotaan mikä on fiilis. Meillähän tuo adoptio on aika vahvana vaihtoehtona ollut tässä rinnalla koko ajan (mutta vielä emme ole pääsemässä edes ekaan neuvontaan, joten siksi vielä hoitoja suunnitellaan). Näin me olemme erilaisia ja yksilöitä kaikki (verraten peikon mietteisiin siitä, että hänelle taas toinen yritys putkeen tuntui helpottavalta).

Joku (sorry, en muista kuka) täällä sanoi, ettei ole kuullut mitään hyvää Naistenklinikasta, joten täytyy sen verran mainita, että mulla _pelkästään_ hyvää sanottavaa siitä. Meillä kaikki 3 eteen tullutta lääkäriä ovat olleet paljon mukavampia kuin yksityisen klinikan (netissä kovasti kehuttu) lääkäri. Tässäkin taas nämä eroavaisuudet, yksi tykkää yhdestä ja toinen toisesta.

Amalia Armas, olen tosi pahoillani puolestanne. Tuo on tosi kurjaa! Mutta lohduttautua voi kai sillä, että eikös teillä ole vielä aikaa ihan riittämiin? Eli ikä ei vielä tule vastaan tms.? Toivottavasti en nyt muista väärin. Itse ajattelen, että jos vaan aikaa vielä on, niin terveys (niin lapsen kuin äidin) ja turvallisuus on tärkeitä. Ei se silti poista sitä että turha valmistautuminen, toiveiden lataaminen ja hormonien piikittely v**tuttaa!

Kiva oli kuulla tämänpäiväisistä insseistä! Nyt on hyvä jäädä seurailemaan teidän muiden tilannetta ja pitää peukkuja täällä taustalla. Toivottavasti saatais ketjun ekat plussat pian!

 

Tänään oli viimeinen UÄ ennen inssiä, joka on perjantaina. Puregonia olen pistellyt nyt parisen viikkoa ja sillä saatu kasvamaan vain yksi kehnon kokoinen folli. Lääkärin mielestä kannattaa kuitenkin inssi tehdä vaikka lähtökohdat taitaa olla melko huonot. Seuraavaksi sitten IVF, koska noin huono vaste hormoonille.
Oli mukava lukea miten teillä muilla on hyvin follit kasvaneet ja toivon kovasti tsemppiä tuleviin piinapäiviin. Paitsi tietysti Amalias Armas, vähän harmittaa toi teidän tilanne tai oikeastaan suututtaa, koska meidänkin lääkäri sanoi et tavoitteena inssissä olisi kaksi hyvän kokoista follikkelia ja kolmellakin vielä hyvin voi jatkaa hoitoja... Ja huono juttu et lääkäreillä eri hoitolinjat käytössä!
Pahoittelut Aurinkoa79 sekä Peikko89, jaksamista selviytyä jälleen kerran pettymyksestä!

 

Heips kaikki!!
En eilen jaksanut kirjoitella.Olin totaalisen poikki reissun jälkeen..

IUI,meni hyvin. Lääkäri ei ollut kyllä mielissään kahdesta follista.
Toinen oli 18mm ja toinen 20mm eli eivät olleet vielä irronneet.Jos niitä olisi ollut
kolme,olisi siirrytty suoraan IVF:ään.Antoi kuitenkin 15%onnitumisprosentin kahden
follin vuoksi.Pestyjä simppoja lähti matkaan 14milj.ja 98%eteenpäin liikkuvia eli
tosi hyvä juttu.Limakalvo oli jo tiistaina 13mm ja lääkärin mielestä todella hyvä.
Luget aloitan dpo3 eli lauantaina.Olen tosi tyytyväinen,nyt vaan jännäämään!

Toiveissa86:Oho,sulla on ollut jättifolli,wau!

Amalia Armas:Voi harmi.Miksi eivät tehneet IVF:ää??Oon pahoillani,näihin liittyy niin
suuria toiveita ja tuollainen takaisku on kamalaa.

Kaikille hurjasti onnea matkaan!!!

-Susan78

 

susan78 -hyviä uutisia sinultakin siis! Kaks follia on mun mielestä parempi kuin yksi, onhan siinä tuplamahdollisuus tulla raskaaksi

Tein tänään puhtaan negan eli kyllä tämä vuoto on nyt ihan sitä perinteistä.. Aurinkoa79 - joo, ymmärrän myös sinun pointtisi mutta kun puoli vuotta oli tuossa oikeastaan taukoa meillä jo niin haluan nyt vihdoin asiat rullaamaan. Ja ajattelin niin, että nyt toisen inssin jälkeen pidetään tauko ja sitten taas kaksi putkeen jos raskaus ei ala.. meille siis suunnitteilla neljä inssiä ainakin. Yritän nyt ensi inssistä olla rauhallisempi ja ajatella muita asioita, nyt ei enää toiveet niin yltiökorkealla kuin tällä ekalla kerralla.

Turhauttaa ja masentaa ajatella että saatetaan edelleen odottaa sitä plussaa vaikka vuoden, kahden tai kolmenkin vuoden päästä.. Kaverin raskaus nyt pahentaa tilannetta, varsinkin jos heidän vauvansa ehtii syntyä ennen kuin minä olen edes raskaana.. Miksei jo voi olla meidän vuoro? :'(

 

Peikko89 harmi, että nega tuli olisin niin toivonut, että olisit saanut plussan ruutuun. Mutta jos vuoto ei ole vielä kunnolla alkanut, siitä huolimatta on pieni toive vielä olemassa

Olin eilen aika kipeä toimenpiteen jälkeen. en muistanut edellisen kerran jälkeen, kuinka tuskaista olo voi olla. Liikkua ei oikein voinut mitenkään päin ja yskiminen oli tuskaa. Tänään vähän helpompaa, vaikka pientä pahoinvointia on ilmassa nuitten hormonien vuoksi. Helpompaa siinäkin mielessä, että oireista tietää, että ne on hormonien aiheuttamia. Ensimmäisessä inssissä sitä ei oikein osannut yhdistää hormoneihin täysin..
Hain tänään lugit, huomenna sitten niitä tukemaan keltarauhastuotantoa

Vielä ei ole ainakaan mitään ovikseen liittyvää tunnettua kipua..

 

Peikko89 ymmärrän täysin turhautumisesi. Itsekkin oon kokopäväin odottanut lääkärin soittoa ja toivonut, että kuitenkin päästäs inssiin ensi kierrosta. Ei ole vielä lääkäri soittanut, enkä tiedä soittaako edes tänään tai tällä viikollakaan.
Mekin tässä ollaan viitisen kuukautta oltu ihan rauhallisin mielin ja tähdätty tähän tammikuun inssiin, niin voi arvata, että ketuttaa. Nyt tosiaankin toivon, että nää asiat alkas tapahtua nopeasti. On tosiaan turhauttavaa seurata vierestä, miten kaverit toivoo vauvaa, tulee raskaaksi, odottavat ja vauva syntyy... Ja tässä samassa ajassa meillä ei ole ollut mitään mahdollisuuksia.
Eräs hyvä kaverini alkoi yrittää samaan aikaan, kun mekin... Heillä tärppäsi heti, vauva syntyi ja nyt oon seurannut facebookista, että heille on tulossa jo seuraava vauva. Luultavasti tuokin vauva ehtii syntyä ennenkuin meille tapahtuu yhtään mitään.

Susan kaksi follia kuulostaa todella hyvältä! Meille ei edes ehdotettu ivf.ää johtunee siitä, että ollaan julkisella hoidossa.

Aurinkoa Täytän tänä vuonna 31 vuotta. Eli en ole enää ihan nuori, mutta aikaa periaattessa vielä on. Aika hassua, että kohta täytän 31, kun aikoinaan oli ajatuksena, että 30-vuotis synttäreinä olisin raskaana No saa nähdä, jos sitten vaikka 32-vuotiaspäivillä olisin.

Kaikille eilen inssissä olleille ja muillekkin piinailijoille OIKEIN TUHANNESTI ONNEA!!!!

 

Amalia Armas:Mekin ollaan julkisella hoidossa.Mutta koska keskussairaalassa
ei käsitellä sukusoluja,niin nämä varsinaiset toimenpiteet ovat maksusitoumuksella
Felicitaksessa.Kaikki muu(ultrat jne)ovat PHKS:ssa.
Felicitaksen lääkäri moitti sairaalan lääkäriä mun puregon annoksistakin.50iu:ta olisi
kuulemma riittänyt yhden kasvatteluun ja pistäminen olisi pitänyt aloittaa kp5 eikä
kp3.En oikein tykännyt tästä lääkäristä.Mun luge annoksetkin puolitti.Toivottavasti yksi
aamuin ja yksi illoin pitävät vuodon poissa.Aikovat sittenkin tehdä vielä yhden inssin meille
,jos tästä ei ala raskaus.

Minun lähipiirissä useat saaneet lapsia viime vuosina ja me vaan yritetään ja yritetään-
Aina kun kuulen raskausuutisen lamaannun jotenkin pariksi päiväksi.Ennen kuin saan
asian käsiteltyä päässäni.Niin ahdistavaa se on..Joten teidän ajatukset kuulostavat hyvin
tutuilta.
Joku kirjoitteli itkuherkkyydestä.Tunnistin myös siitä itseni..liikutun tosi helposti ja
tunteet ovat pinnassa.On tämä lapsettomuus sydäntä raastavaa..

Paljon voimia teille kaikille!!Vapaa-aika on kortilla seuraavat viikot,mutta kirjoittelen
aina kun ehdin..Kiitos,että sain tulla joukkoonne. <3

 

Kauhean tutulle kuulosti tuntemuksesi Susan! Itsellä myös kokoajan tunteet tosi pinnassa ja monta kertaa päivässä liikuttuu pienistäkin asioista niin että kyyneleet silmissä.
Raskain vauvauutinen on tänä vuonna ollut itseäni 10v. nuoremman pikkuveljeni ja hänen tyttöystävänsä vahinkoraskaus. Eka lapsenlapsi vanhemmilleni joten siellä ollaan myös ihan sekaisin. Varsinkin joulunpyhät olivat tosi raskaita viettää tuossa iloisen odottavassa tunnelmassa ja vauvamasua ihastellen. Itse olin viikon tämän uutisen jälkeen ihan shokissa ja hoin vaan miehelle että meidän vauva meni nyt väärään osoitteeseen ja itkin silmät päästäni. Kaiken lisäksi meitä tietysti on pyydetty sylikummeiksi enkä vielä tiedä miten selviän siitä ristiäispäivästä :'(

 

Apua, tunafish-78, miten ihmeessä kestät? Olet kyllä urhoollisuusmitalin ansainnut! Nimittäin mulla se tilanne, että isoveli vaimoineen saa ekan lapsen, myöskin eka lapsenlapsi vanhemmilleni. Mulle tämä oli niin iso järkytys ja haava (vaikka kyseessä siis isoveli ja toivottu raskaus), että olen päätynyt suojaamaan itseäni ja ilmoittanut ihan suoraan, että mulle tapaamiset tekee nyt liian kipeää. Esim. jouluna en mennyt samaan paikkaan missä muu perheeni oli, koska en vain _kestä_ nähdä mitään vauvamahoja perhepiirissäni. Enkä muuten kestä myöskään niitä raskauspuheita, mutta en sen enempää aiheesta puhumattomuutta, koska ymmärrän sen johtuvan minusta (ja sekin tuo tahattoman lapsettomuuden iholleni), joten en oikeastaan keksi mitään järkevää ratkaisua yhdessäoloon. Ei mun perhe ole tätä ihan hirveen hyvin ymmärtänyt, varmaan ne miettii että "osoitan mieltäni" tms., mut mulle tää on ollut ainoa mahdollinen ratkaisu. Nostan hattua niille jotka pystyy tekemään toisin, koska onhan se tosi surullista ettei voi tavata veljeään...

Nyt pelkään, kun kaksikin parasta ystävääni on kertonut alkavansa yrittää lasta. Pelkään niin paljon, että he tulevat raskaaksi, ja etäännymme toisistamme. Heidän elmänsä keskeisin asia on minun elämäni kipein asia, ei se varmaan voi olla tekemättä jonkinlaista etäisyyttä välillemme. Arvostan kyllä kovasti sitä, että he minulle kertoivat päätöksestään ja toki heille toivon onnea, mutta pelkään samalla ystävyytemme puolesta.

Ehkä olo helpottaa sitten kun ne lähipiirin raskaudet johtaa lapsen syntymään. "Lapselliset" ystävät eivät ole mulle niin vaikeita kuin raskaana olevat. Toivon kovasti että näin käy myös veljeni suhteen. Haluaisin olla läsnäoleva täti syntyvälle lapselle

 

myös minulla on samanlaisia tuntemuksia ja kokemuksia kuin teillä tunafish-78 ja aurinkoa79 kolme hyvää kaveriani on saanut nyt vuoden aikana vauvan, jokainen tietää, että olemme yrittäneet tulla raskaaksi jo kolmatta vuotta. Jokainen on kutsunut käymään, mutta en ole siihen pystynyt.
Nyt isoveljeni tyttöystävä on tullut raskaaksi ilman ensimmäisiäkään menkkoja pillereiden lopettamisen jälkeen.Heidän suvun naisilla on vaikea tulla raskaaksi.. just joo..
Kaikki onni ja ajatukset heille. Olen äärimmäisen onnellinen, että veljestäni tulee isä ja vaimokkeestaan loistava äiti. Itsellä vain turhauttaa katsoa vierestä..

 

Heippa, täällä ilmoittautuu yksi palstaa jo jonkin aikaa lukenut.

Meidän tarinamme on seuraava: minä olen 30 ja mies 33. Lasta ollaan yritetty vuoden 2010 toukokuusta asti ja matkalla on selvinnyt, että miehellä ei ole siittiöitä kromosomipoikkeavuuden takia. Eli luovutetuilla siittiöillä mennään.

Ensimmäinen hoidonsuunnittelukäynti oli syyskuussa 2011 ja nyt on kaksi epäonnistunutta inseminaatiota takana. Minussa ei ole todettu mitään vikaa olevan ja clomit on käytössä kp:t 5-9.

Tämä viimeisin kierto meni niin, että maanantaina oltiin ultrassa, missä näkyi kolme follikkelia 20, 20 ja 18. Lääkäri määräsi pregnylin samaksi illaksi ja keskiviikko aamuksi ultran, missä katsottiin onko kaikki kolme ovuloitunut. Jos siellä olisi ollut vielä follikkeleita, yksi niistä olisi otettu neulalla pois ennen inseminaatiota iltapäivällä.

Nyt kävi kuitenkin niin, että kaikki olivat ovuloituneet ja inseminaatiota ei voinut tehdä... Olo on aika turhautunut ja kovasti ihmettelen, että lääkäri edes oletti, että 36 tuntia pistoksesta siellä olisi voinut jotain vielä olla.

Mutta mielenkiinnolla seuraan, miten muiden palstailijoiden käy keskiviikon insseistä ja toivon parasta!

Pyrin ajattelemaan, että häntä pystyyn ja seuraavaa kuuta kohti.

 

Tässä tilanteessa on myös se kurja juttu että kuvittelin saavani äidiltäni jotain henkistä tukea tähän hoitotaipaleelle sillä äiti itsekin on 70-luvulla käynyt läpi siihen aikaan tarjotut lapsettomuushoidot. Olen siis äidille kertonut että käymme hoidoissa mutta mitään mielenkiintoa ei äidin puolelta ole tilannettamme kohtaan ollut. Ei kertaakaan ole tämän puolivuotisen hoitotaipaleemme aikana kysynyt että miten meillä hoidot menee. Tulevasta lapsenlapsesta on kyllä höyrytty senkin edestä ja juuri äsken äiti soitti, mutta heti toinen lause oli että pikkuveli tyttöystävineen oli lähdössä jotain vauvanvaatteita hakemaan jostain. Katkerin tästä tilanteesta olen tällä hetkellä äidille. Pikkuveljen ja tyttöystävän kanssa ollaan kyllä lähes viikoittain tekemissä ja olen yrittänyt itseäni siedättää tähän tilanteeseen. Haluan tietysti ja tilanteesta huolimatta olla maailman paras kummitäti pienelle. Eihän sitä tiedä suodaanko meille koskaan omia lapsia ja ehkä juuri nämä kummilapset ovat ne ainoat ja lähimmät lapsikontaktit meille.
Mulla on lisäksi puolihullu ja mummoikäinen työkaveri joka vuosikausia on paasannut kuinka se ensimmäinen lapsenlapsi merkitsee jotain ja sen jälkeen tulevat ei sit enää ole niin tärkeitä. Jotenkin tuntuu että nyt meidän lapselta sitten vietiin tämä ekan lapsenlapsen erityisasemakin ja meidän lapsi saa sitten ne rippeet mitä sattuu siltä ensimmäiseltä jäämään. Siis samalla tajuan että tuskin kukaan muu on näin pimeä kuin mun työkaveri että ajattelisi tosiaan lapsenlapsistaan näin.
Jopas tämä nyt meni taas synkäksi En mä onneksi näitä ihan päivittäin enkä viikoittainkaan kelaile!

 

Mä hyppään taas kyytiin kun on pari kuukautta saanut lepuuttaa aivojaan. Tuli tarpeeseen. Kolme viikkoa kiertelin kaverin kans taikkujakin enkä AJATUSTAKAAN suonut tilanteeseen. Nyt sit uusia tuulia päin. ens ma ultra kun nyt taas tässä pistelen puregonia napaan.

Yritän kiriä osan teksteistä läpi niin en oo ihan pihalla teidän muiden kuulumisista

 

Onko teillä kokemuksia tuosta lugesteronista emättimeen? Itselläni tuo alkaisi huomenna, ja on vähän epävarma olo.. Ja varmaan aika tyhmä kysymys mutta kun en löytäny mitään ohjetta netistäkään.. Onko se sitten muuta kun laittaa kapseli sinne, onko väliä kuinka syvälle ja tarviiko esim. maata kuinka kauan laiton jälkeen?

 

Tunafish, mulla myös äidin suhtautuminen tuottanut monta pettymystä. Siksi olen siitäkin päättänyt, että puhun sille seuraavan kerran aiheesta kun joko 1) olen raskausviikolla 12 tai jotain tai 2) ollaan adoptioneuvonnassa niin pitkällä että kehotetaan kertomaan lähipiirille. Äiti ei siis tiedä että edes hoitoihin ollaan edetty. Katsoin parhaaksi olla kertomatta, koska suhtautuminen myös hoitoihin oli niin negatiivista.

Tarantellah, ihanalta kuulostaa tuo taikkujen kiertäminen ja erityisesti se, että olet saanut lomaa tästä aiheesta. Mä niin kaipaisin sitä itsekin, mutta ei ole näköpiirissä.

toiveissa86, mulla ei ole kokemusta lugesteronista (ensi hoitokierrossa sitten varmaan onkin, koska taas oli tiputtelua), mutta mitä olen keskustelupalstoilta ymmärtänyt, niin ainakin kannattaa varautua siihen, että sitä kai valuu aika runsaasti sieltä ulos. Moni pitää niiden käyttöä kai aika ällöttävänä just tuon takia.

Kaikille piinailijoille mielenrauhaa ja rentoa oloa!