Minä tilasin sen dvd:n Simpukasta, en tiedä onko jossain lainattavissa. Mutta kohtahan sen sitten näkee telkkaristakin, ja sen jälkeen varmaan vielä netistäkin!
Tänään on sellainen tunne, että ovulaatio tapahtuu just nyt, eikä odottele inssiin asti. Limat on sellaiset, ettei ole ollut pitkään aikaan (sorry eritekuvaus)... Ja kun illalla vielä pistän pregnylin, niin pahoin pelkään että perjantain inssi myöhästyy
Taas stressaan vaikka ei pitänyt... Vai onko teillä muilla ollut näitä ovisoireita jo muutamia päiviä ennen ovulaatiota? Voiko ne limat olla nyt vaan runsaammat kun on ekaa kertaa stimuloitu hormoneilla? No mutta, jos tämä kerta epäonnistuu, niin seuraavassa olemme tätä kokemusta viisaampia.
Kiva kuulla, että joku on onnistunut raskautumaan! Onnea
Jypy! Kyllä nuo plussauutiset täällä virtuaalimaailmassa ainakin itseäni vain piristää ja tuo toivoa, toista ovat ne reaalimaailman omaan lähipiiriin osuvat plussat, joihin onkin sitten vaikeampi suhtautua...
Tunafish-78, jaan tunteesi, joita viestisi lopussa kuvaat. Minäkin olen tuntenut ja tunnen syyllisyyttä ja surua siitä, että vien mieheltäkin mahdollisuuden. Meille adoptio on tosin ihan realistinen mahdollisuus, ajoittain se vaihtoehto tuntuu meistä molemmista todennäköisemmältä kuin biologisen lapsen saaminen. En osaa nähdä itseäni raskaana, sen sijaan adoptioäitinä kyllä. Mutta silti surettaa miehen puolesta se, että minun takiani hän ei ehkä tule näkemään lapsensa ensimmäistä hymyä, kuulemaan ensimmästä sanaa jne. En kuitenkaan pelkää (ainakaan tietoisella tasolla), että mieheni jättäisi minut, sillä minä olen ollut tässä lapsiasiassa se aktiivinen osapuoli, hänellä on kestänyt tottua ajatukseen ja edelleen hän tulee ikään kuin vähän perässä tässä asiassa. Hänelle lapsen saaminen ei siis tunnu niin tärkeältä (ainakaan tässä vaiheessa) kuin itselleni, mikä tässä tilanteessa on helpottavaa, vaikka hänen suhtautumisensa aiheutti melkoisen kriisin itsessäni silloin kun yrityksen aloittamista suunniteltiin (siis minä suunnittelin ja suostuttelin häntä). Näin ne asiat menee, kummallisesti joskus, sillä nyt olen kiitollinen siitä, että hän pitää tärkeimpänä elämän jakamista minun kanssani, eikä lapset näyttele hänen elämässään niin suurta osaa.