Inseminaatio 2011

Voi itku, Jypy :hug: Tosi hankala tilanne! Ei voi kuin toivoa, että teidän talousnäkymä muuttuisi jotenkin niin, että vaikka lainan ottaminen tulisi mahdolliseksi. TIedän tavallaan, miltä tuo lopullisen "tuomion" fiilis tuntuu. Aikanaan ex-puolison kanssa 3 vuotta kestäneen yrityksen päätteeksi jouduin hyväksymään, että minä en tule ikinä saamaan lasta, johtuen omasta fysiikastani. No ihme on tapahtunut ja olen toipunut silloisesta tilanteesta, mutta jouduin kuitenkin silloin hyväksymään sen tilanteen, että lasta ei tule. Eihän tämä kuitenkaan ole asia, jonka vuoksi kannattaa uhrata muuten toimiva parisuhde, vai onko......? Siis toivottavasti teidän erimielisyydet ja kriisit pyörivät vain tämän lapsettomuusasian ympärillä, koska käsittääkseni niistä kriiseistä voi kuitenkin ainakin teoriassa selvitä, jos halua on. Toivotan voimia.

 

Hellou kaikki, täytyy nyt käydä kertomassa kuulumisia ja näitä mun kaikkia vainoharhaisuuksia välillä... meillä siis ekasta inssistä nyt kohta viikko ja mitään erityisiä oireita ei kyllä ole, ainut että aika paljon pistän näiden clomien piikkiin tuntemuksia. Niiden vaikutus kun kuulemma säilyy elimistössä pidemmänkin ajan. Vessassa ramppasin viime yönä kaks kertaa, normaalisti en ollenkaan... ja hieman tulee ikenistä verta niinkun kahden edellisen luomulapsen odotuksen aikaan. Tosin se voi johtua viisurihampaasta joka änkee taas enemmän pintaan... Aivan hirveää tää miettiminen, mut pitäis vaan osata olla hermoilematta liikaa ettei tuu turhaa stressiä. Onkos teitä muita inssin jälkeisiä jännittäjiä nyt tässä?

 

Jade, mulla on jännäily meneillään, eli tänään tuli tasan 2 viikkoa inssistä Ei ole onneksi menkkoja näkynyt eikä kuulunut, en ole kyllä vielä uskaltanut testata. En haluaisi hötkyillä - kestän mieluummin vaikka alkavat kuukautiset kuin negatiivisen testin Kaikenlaisia oireita olen toki havaitsevinani, mutta yritän muistuttaa itseäni, että ne voi yhtä lailla liittyä lähestyviin menkkoihin kuin raskauteen. Mutta jännää on silti!!!

 

Jade84 ja Scarleth, tsemppiä!!! Mä kävin tänään ultrassa ja ylihuomenna alkaa piikittely (Puregon) kolmatta inssiä ajatellen. Jotenkin tähän alkaa jo tottua tähän rumbaan. Mutta jos tästä ei lähde, edessä siintävä IVF kieltämättä vähän jännittää.

Jypy, miten voit?

 

Ensin pahoittelut Jypylle. Tuskin mitkään lohdutuksen sanat auttavat nyt. Mietin sinua eilen illalla nukkumaan mennessäni ja toivoin, että voisin jotenkin auttaa. En yleensä keskustele yläkerran herran kanssa mutta kun en eilen parempaakaan keksinyt laitoin hänellekin pyynnön että antaisi sinulle (ja meille kaikille) paljon, paljon voimia rämpiä eteenpäin.

Mitä tähän parisuhdeasiaan tulee niin meillä se kestänyt tähän asti hyvin. Mies suhtautuu asiaan järkiperäisemmin kuin minä. Teen itse kovasti töitä sen eteen, että parisuhteemme kestää tämän; varon nalkuttamasta ja painostamasta ja syyllistämästä. Meillä on kuitenkin siinä mielessä eri tilanne kuin esimerkiksi Jypyllä, että olemme vasta tien alussa, emme lopussa. Se antaa toivoa. Suhtaudumme myös molemmat avoimin mielin adoptioon, joten uskomme, että lapsia tulemme joskus saamaan, tavalla tai toisella.

Oikein ihanaa viikkoa kaikille teille ihanille!

 

Ilta kaikki kaverit tulen korkaaman täällä mitäs kuuluu..Solsolet oiken Paljon Paljon Onnea!
Jypy olen pahoilani ja tiedän että nää sanat ei koskan ikina riitä mutta koitahan jaksa ja ajettelle joulu vaikapa?. kyllä parisuhdessa on aalto joten se on normaali..
Itselani on vuoto jo 16pv tosin tepputelua että aina minulla on tosi pitkät vuoto inssin jalkeen.. soitin NKL:LLE ja sieltä vain sanoo että se lugesteron voinut vaikutaa? minulla on huomenna aika väestöliito lääkärin ensimainen käyntti, en tiedä sitten onko nro.4 inssi vai onko IVF. Sain myös Nkl.lle IVF jonotus huhtikuuhun ja toivon vaan että onnistun jumpi kumpi näistä hoidosta..täytän Toukukuussa 39 joten ikäkin on jo
Luru-73 miten mene??
kaikille piinailejoille tsemppiä!!

 

Heippa Mirdav, kiva kun vielä käyt meitä moikkaamassa Eiks kuitenkin kannata jatkaa inssejä kun se saattaa ivf-jonotusaikana sit vaik vielä tärpätä? Ellei nyt jo ole tärpännyt

Meillä oli siis maanantaina 2.inssi, ja kaikki tuntui menevän aika nappiin...mutta saa nähdä sitten mikä on tulos.

Puhuttiin lääkärin kanssa siitä IVF-jonoon laitosta, ellei tässä kierrossa tärppää niin joulukuussa on yhteinen aika miehen kanssa lääkärille josta ivf-sunnittelu sitten alkaa. Minäkin nääs täytän toukokuussa 39 v ja koska tämä olisi ensimmäinen lapsi, niin voi olla ettei ihan puolta vuotta tarvitsisi jonottaa. Ja vähän olivat sitä mieltä etteivät välttämättä tee kuin yhden hoidon - juuri tuon iän vuoksi. Mutta kuulemma kaikki on niin yksilöllistä... Vähän kyllä harmittaa jos se pitää sit jättää ns.kesken. Kun olen luullut että kun pääsee aloittamaan hoidot ennen 39 v niin niitä kuitenkin jatketaan sen jälkeenkin. Noh, elän toivossa ettei sinne asti tarvitsisi mennä...

Tsemppiä kaikille ja Onnekasta viikon jatkoa <3

 

Huomenta! Hei apua auttakaa? Siinä maanantaisessa inssissä ei näkynyt kuin yksi follikkeli (mihin lie toinen kadonnut) ja se oli juuri lytistymässä, eli kaiken järjen mukaan ovulaatio oli tapahtumassa. MUTTA sen jälkeen koko ajan jomottanut munasarjaa ja ajattelin et teenpä ovis-testin.... Ja se näytti plussaa! Ei yhtä vahva viiva kuin kontrolliviiva mutta melkein. Itse asiassa yhtä vahvaa viivaa en ole bongannutkaan. Mitä toi tarkoittaa? Testi näytti myös tänä aamuna plussaa. Tarkoittaako tämä että ovulaatiota ei sitten olekaan tapahtunut? Että kaikki mikä näytti hyvältä; ajoitus, simpat, kohdun limakalvo, onkin turhaa!

Itkettää

 

Scarleth: No meillä tuli tänään vasta viikko ja mä jotenkin pistän kaikki tuntemukset niiden clomien piikkiin. Menkat ei juuri varoittele meillä päin... Totta, en minäkään jaksa turhaan testata ja pettyä vaan toivoisin mieluummin tietäväni mahd. raskaudesta oireista tms. Ja sitten jos olo vaikuttaa liian normaalilta niin tiedän että menkat alkaa... mut jännään vielä niiiiiiiin pitkän viikon. :/ Voimia naiset!!!

 

Luin jokaisen kommentin vanhasta inseminaatioketjusta. 123 sivun läpikäymiseen meni noin viikko. Huhhuh. Jotenkin tuntuu nyt velvollisuudelta kirjoittaa itsekin jotain, mutta kun nyt löysin tämän uuden ketjun, niin kirjoitankin tänne. Aion lukea täältäkin kaikki viestit, mutta ensin omaa napaa.

Ollaan molemmat yli kolmekymppisiä ja nyt marraskuussa meillä tuli täyteen kolme epäonnen vuotta lapsettomuutta. Hoidot käynnisteltiin minun tutkimuksillani jo alkuvuodesta 2010, mutta monestakin syystä ensimmäinen oikea keskustelu lääkärin kanssa käytiin vasta kesäkuussa 2011. Periaatteessa kummassakaan ei ole vikaa: sperma on huippulaatuinen ja minullakin verikokeet ja sisuskalut kunnossa. Siirryttiin samaan aikaan pienestä aluesairaalasta isompaan sairaalaan jatkohoitoihin, ja siellä lääkäri sanoi ultratessaan, että pco-taipumusta taitaa olla. Se selittikin sitten kerralla sen, että naama on ollut teinivuosista asti kuin pizza (ainakin välillä) ja paino ei laske, vaikka olin aika kova sporttaamaan.

Vaikka bongasin ovulaation tikuilla, sain elokuussa clomit. Kaksi ekaa kiertoa annos oli 1 tbl, ja sen jälkeen 2 tbl vuorokaudessa. Toisessa kierrossa tapahtui jotain. Normikierto on minulla 27 päivää, ja se kierto venyi 40:een. Jälkikäteen ajateltuna kyseessä saattoi olla kemiallinen raskauden yritys, jota en kuitenkaan koskaan saanut näkyviin testiin.

Ultrauksen jälkeen toinen lääkäri arveli, että vaikka LH nousee, saattaa olla, ettei munasolu sittenkään irtoa. Hän tuplasi clomiannoksen kahteen ja määräsi Pregnylin. Oltiin menossa inssiin, mutta ultraus kp12 perjantaina paljasti ensimmäistä kertaa yli 20 millin follin, joten lääkäri käski pistää Pregnylin ja heilutella peittoja kotona. Mies oli hurjassa kuumeessa, mutta silti yritettiin. No eihän siitä mitään tullut.

Seuraavassa kierrossa alkoi olla mieli maassa. Entinen sporttityttö oli muuttunut sipsejä mussuttavaksi sohvaperunaksi ja paino alkoi vain nousta, vaikka pcon takia olisi pitänyt laihduttaa. Taas ultrattiin kp12 ja löytyi yksi 21-millinen ja toinen melkein 19-millinen folli oikealta. Lääkäri sanoi, että yleensä oikea munasarja tuottaa paremmat follit, mutta syytä ei tiedetä. Suurin odotuksin taas Pregnyliä massuun. Onnistuin vielä särkemään kuiva-aineampulin ja hetken aikaa vessa näytti teurastamolta, kun verentulo ei meinannut lakata.

Seuraavana aamuna ja monta kommellusta myöhemmin olimme ensimmäisessä inssissä. Meni sekin tipalle, koska oli jo perjantai. Aukiolotutkimus oli ollut todella kivulias, eikä sen tulos ollut ihan sataprosenttisen varma. Siksi pelkäsin inssiä kauheasti, mutta kaikki menikin ihan hyvin. Joku pieni mutka siellä vähän vastusti, mutta toisella katetrilla onnistui. Follit olivat kasvaneet 23 ja 21 milliin, joten kaksosmahdollisuus oli olemassa.

Inssin jälkeen olin illalla tosi kipeä. Ei tullut mieleenkään varmistella. Inssissä ovulaatio ei ollut tapahtunut. Pregnylistäkään ei ehtinyt kulua kuin 22 tuntia inssiin mennessä. Seuraavana aamuna varmisteltiin kotona, vaikka alavatsaan sattuikin melkoisesti.

Viikko myöhemmin odottelin kiinnittymisvuotoja, mutta mitään ei näkynyt. Olin ihan maassa kaikesta. Hormonihuuruissa raivosin miehelle ja tein jo eroa. Inhotti sekin, etten kehdannut enää urheilla ja läski ei kun lisääntyi. Sorruin sitten lipittämään viiniä. Otin ihan joka ilta jotain. Yleensä lasillisen, mutta usein kolme, neljä. Mielipahaa se ei ainakaan helpottanut. Ajattelin, että olen kyllästynyt alkoholiin, kun se alkoi maistua oudolle. Kaadoin lempiviiniä lasillisen lavuaariin, ja yhtä saunasiideriä join kolmena iltana. Mahassa alkoi väännellä menkkakipujen tapaan.

Lääkäri oli antanut lähetteen verikokeeseen tasan kaksi viikkoa inssin jälkeen eli kp27, pp14. Olin testannut virolaisilla halpistesteillä negan sekä kaksi päivää Pregnylin jälkeen (olisin halunnut nähdä positiivisen testin) ja päivää aikaisemmin. Siksi ajattelin jättää verikokeen väliin. Viime hetkellä labran ohi ajaessani ajattelin, että käynpä testaamassa niin onpahan ohi sitten.

Muutama tunti myöhemmin soitin polin sihteerille, joko tulos oli tullut. Olihan se. Hcg oli 72. Olin ihan äimänä. Sihteeri ei osannut sanoa mitään, mutta otti soittopyynnön lapsettomuushoitajalle. Kohta sairaalasta soitettiinkin, mutta soittaja oli meidän lääkäri. Hän ei onnitellut eikä mitään, mutta sanoi, että hormoni on koholla ja raskaus on alkanut. Kehotti ottamaan yhteyttä omaan sairaalaan. Hän kertoi, että kun hcg on yli 50, he tulkitsevat sen raskaudeksi. Inssistä oli kuitenkin vain 14 vuorokautta, eikä ovulaatiota ollut silloin vielä tapahtunut, joten hedelmöitys saattoi tapahtua vasta myöhemmin. Silloin hcg-arvo saattaisi olla ihan normaali.

Heti samantien alkoi nipistellä vatsassa ja piti aukaista housujen nappi. Pari päivää sulattelin asiaa ennen kuin kerroin miehelle. Hän oli tietenkin innoissaan. Minulla innostus oli jo ehtinyt vaihtua peloksi. Kun ensin oli odottanut raskautumista kolme vuotta, alkoikin sitten odottaa keskenmenoa. Tuntuisi niin epätodennäköiseltä, että ensimmäinen inssi toisi oikeasti tulosta.

Tulin melkein vainoharhaiseksi, kun kuulostelin olotilaani. Olin matkoilla ja pääsin testaamaan kotitestillä (Predictor) vasta maanantaina kp30, pp17. Kuukautiset olivat siis pari päivää myöhässä. Kun testiin tuli nega, olin jo valmis luovuttamaan. Keskenmeno tuntui ihan varmalta varsinkin, kun vatsakivut hellittivät. Luin kaksi päivää keskenmenoista ja kaikesta ikävästä, mutta viiniin en kuitenkaan sortunut. Minulla oli vielä yksi First Signal -testi, joten ajattelin käyttää sen tänä aamuna (kp32, pp19) ihan vain varmistaakseni, että kohta täti tulee ja mennään toiseen inssiin.

Minuutin kuluttua testi näytti negaa. Kun pesin käsiä, vilkaisin uudelleen ja heikko viiva alkoi piirtyä ikkunaan. Sitä sitten ihmettelinkin seuraavat viisi minuuttia epäuskoisena. Raskaana ollaan ehkä sittenkin!

Nyt toivon ison kasan tarrasukkia matkaan. Vielä voi tapahtua vaikka mitä, ja onhan näissä inssionnistumisissakin usein nähty ilon vaihtuvan epätoivoksi, mutta enää en aio lukea keskenmenoista. Lähden vaikka lenkille syyssäähän!

Anteeksi pitkä kirjoitus, mutta toivon, että teksti herättää edes joillakin uskon insseihin. On ihan mahdollista tärpätä eka inssistäkin. Palaan myöhemmin kertomaan kuulumisia.

 

Hei kiitos Clomiina! Oikein piristävä kirjoitus, valaa uskoa siihen, että niin kauan kuin kuukautisia ei näy, ei kannata heittää lusikkaa nurkkaan

Luru -73; mä en hirveästi laittaisi sinuna nyt painoarvoa noihin ovistestien näyttämisiin. Jos olet esim. pistänyt irrotuspiikin, niin arvelisin, että ovistesti saattaa reagoida irrotuspiikin hormoniin? Tämä nyt tosin on omaa arvailuani, mutta yritän sanoa, että luottaisin enemmän siihen, mitä lääkäri on ultrassa nähnyt ja arvioinut tilanteesta. Itselleni tehtiin inssi samaten hetkenä, jolloin rakkula oli juuri "lytistymässä" ja en kyllä sen jälkeen ole testaillut ovista.
Olen sitä mieltä, että näissä asioissa on aika paljon noita tuntemattomia muuttujia eli kaikki asiat ei aina näytä loogiselta, eikä kaikesta voi siten tehdä itse mitään johtopäätelmiä Relaa siis ystäväiseni ja odottele rauhassa (joo helpommin sanottu kuin tehty...) miten tilanne etenee. En usko ollenkaan, että hoito olisi tehty "turhaan"!!

 

Heipä hei Clomiina, ja ONNEA plussasta! Kyllähän tarinasi valaa hieman uskoa. Ja itsekin olen kyllä sitä mieltä että tällä keinolla voi onnistua vaikka prosentit ovatkin alhaiset. Toivotan hirmu paljon onnenkantamoista että pikkuinen pysyy matkassa

Sitten omaa napaa hieman lisää: edelliseen kirjoitukseeni viitaten, soitin klinikalle epätoivoissani, että mitä tarkoittaa tää jomotus ja ovisplussan jatkuminen. Olivat ensinnäkin sitä mieltä että ei pitäisi mennä enää testaamaan. Mutta olivat hyvinkin optimistisia siitä että jomottaa, sillä se kertoo että siellä jotain tapahtuu Koska maanantaina ovis oli selvästi alkamassa niin ei se kuulemma jarruja päälle pistä, eli kyllä ovulaation on täytynyt tapahtua. Ei se kuulemma ole voinut jäädä junnaamaan sinne. Tuli kieltämättä sen pahan mielen tilalle aika jännittynyt fiilis, et voisko tää jomotus todellakin johtua hedelmöittymisestä! Vaikka kaikki sanoo että hedelmöittymistä ei voi tuntea, mutta jos tässä käy hyvin, niin onpahan todettu että kyllä sen voi tuntea.

 

Luru, hienoa että soitit ja positiivinen mieli näköjään löytyi!

 

Heipä hei taasen,

Onpa täällä jännää - paljon piinailijoita ja iloisia uutisia Clomiinalta ja kuulumisia Mirdavilta IVF-puolelta

Luru-73: mulla oli tällä kertaa just pari päivää inssistä outoja tuntemuksia varsinki just sillä follipuolella, ja mieleen juolahti, että nytkö se sitten tapahtui... Ja siis ilmeisesti piti paikkansa, koska tänään tosiaan kävin lääkärillä, ja ultrassa näkyi 3 mm pituinen musta mötikkä Eli kyllä mä uskon, että hedelmöityksen voi tuntea, vaikken siis itse muuten ole ikinä tunnistanut saati ovista tms...

Mutta siis positiivisella mielellä ollaan täällä, ja tarkoitus ois palata lääkärin puheille parin viikon päästä...

Ei muuta kuin plussatuulia kaikille tällä listalla, ja 2012-vauvoja tekemään

 

Luru-73 toivotavasti tokka inssi nyt tuo onnellisen uutiset . Jo on kivaa tulla täällä palstalla ja turvaudun aina täällä..Miehenin kanssa olemme molemmat ulkomailta ja minun perhe on Filipiineillä koska olen alkuperäinen sieltä tosin asun jo suomessa 20Vuotta..mieheni on italialainen ja hän on ainot lapsi eli kaipaamme oman vauvan (perhejäsen) minulla on jo 17v tyttö edellisesta avioliitossa asuu meidän kanssa mutta yhteistä lapsi kaipamme.suhdedemme on tullut niin tiivisti tähän kaiken hoito tosin mun mies on niin ihana että jaksan näiden kaiken negatiivista tulosta ja km..ja hän on niin kiitollinen että jaksan ja haluan näiden hoitojen vaikka tää on niin vaikea meille naisille kun niille miehelle..
Eli tänään käytiin sinne väestöliiton lääkärin vastaanottolla ja kun minulla on vuoto jo 18 pv niin hän teke minulle ultra ja yllätys mun kohdussa on neste joka hän epäille että minulla on ulkoinen raskaus sen takia vuoto ei loppunut.. huomenna tiedän vielä vastaus eikö oo jännä tämä elämä? jos tai minulla on ulkoinen vuoto niin lauantaina aloitan primolut ja 13 joulukuuta on ultra ja sitten alkaa lääketys loppuvuoden puolella ja siirto on toinen viikko tammikuussa ei sentaan tarvi odotaa niin kauan..
Kysyn muuten että voinko olla jonossa tuolla NKL.lla vaikka olen nyt tässä hoidossa niin lääkäri vasta nain, jos sinulla ei ole alkiot ennä pakastessa niin hoito voi jatkaa ja tehdä julkisella..pitäis käytä kaikki alkiot ensin ennen kun voi menna julkiselle..eli toivon kovasti että en tarvi mennä ennä NKL.lle että tammikuun ivf hoito onnistuu haluan van jakaa tämän teille kun emme oikeastaan kertonut tämän kun mun miehen vanhemalle ja kaksi meidän paras kaveri ja sitten tähän palsta kun minulla on turvallinen olo jakaa tämä teidän kanssa..
Clomiina onnea..
Solsolet miten voit? vielä tule kynneleita kun mietin sinun onnistumista..mitäkähän negrescolla kuuluu olisi todella kivaa että käyvät joskus kirjoittelemaan täälää kuulumista
mukava illan jatkoa kaikkille..<3
Entäs Scarlet saitko plussa jo

 

Mirdav mukava kuulla kuulumisiasi, toivottavasti saat huomenna hyviä uutisia! Kylläpä sinua nyt koetellaan

Liitän itseni muiden piinailijoiden joukkoon, tänään tehtiin 3. inssi hieman aikaistetusti, koska joudumme lähtemään vkl-reissuun jo tänään. Folli oli vasta 18mm, eilen illalla pistin Pregnylin ja tänään kävin hakemassa vajaat 20milj. uimaria kyytiin. Ajoitus ei tälläkään kertaa ollut optimaalinen, mutta toivotaan parasta. Sen verran suunniteltiin tulevaa, että jos nyt ei natsaa niin tehdään vielä yks inssi ennen joulua ja sitten tammikuussa IVF..

 

Mökkelö, moi, aika samassa aikataulussa ollaan! Jännää aikaa. Mirdav, tsemppiä täältäkin!

 

Hei Scarleth, mikä boogi siellä teillä päin on? Joko olette testailleet?? Mun jännitys senkun jatkuu..... :/

 

Kiitos kysymästä Jade84, täällä on ollut tänään aika tapahtumarikas päivä. Lyhyesti; aamulla testasin hädintuskin silminnähtävän "haamuplussan", lähes samaan aikaan alkoi pieni verenvuoto, ja iltapäivällä veritestissä hcg oli 43 eli selkeästi positiivinen.

Ja sama tarina pidemmin: tulkitsin alkavan pikkuvuodon ilmanmuuta menkoiksi, ja soittelin klinikalta ohjeita seuraavaa inssiä varten. Tulin kuitenkin maininneeksi, että olin testannut tuon nippanappa erottuvan haamun, jolloin hoitaja langan päässä vinkaisi, että pelit seis, mitään clomeja et aloita ennenkuin raskauden mahdollisuus on poissuljettu ja mieluiten veritestillä. No, kiroilin mielessäni ja ajattelin, että vieläkö pitää itseään yhdellä negalla kiduttaa, että pääsee seuraavan yrityksen alkuun sunnuntain clomi-aloituksella. Ja sitten, tsadaa, kun soittelin klinikalle tuota hcg-arvoa (joka siis ei siinä vaiheessa kun olin sen itse labrasta saanut, sanonut mulle mitään), hoitsu siellä sanoo, että "kuule, sä olet raskaana".

Ensimmäiset viisi minuuttia meni tankatessa etten voi olla, sitten hoitaja pitkään ja hartaasti vakuutteli, että alkuraskauden verenvuodot, runsaatkin sellaiset, on ihan tavallisia, ja siitä huolimatta kyseessä voi olla ihan normaalisti sujuva raskaus. Hcg-arvo on vähän alakantissa eli tässä vaiheessa sen olis pitänyt olla noin 50, ja siksi veritesti pitää tehdä uudelleen maanantaina.

En tiedä mitä ajatella, en voi uskoa raskauden mahdollisuuteen, tämän vuodon takia tai oikeastaan muutenkaan. Jopa soitin sinne labraan uudestaan ja pyysin toistamaan sen lukeman (edellissoitolla olin kysynyt sen kolme kertaa ja kirjoittanut paperille) kun ajattelin, että mun on ollut pakko kuulla tai ymmärtää väärin Hoitaja käski mun nauttia tilanteesta ja siitä, että vaikka tää raskaus ei sujuisikaan nyt normaalisti ja uusintatestissä olis tilanne huonontunut, niin pitkälle on päästy ja monta raskaaksitulon estettä poissuljettu, koska on jo kehittynyt istukka joka erittää hormonia. (Kysyin noin sataan kertaan, että voiko veritesti valehdella ja tuo hormoni tulla siihen jostain muualta, mutta kuulemma ei voi....)

Mitä mieltä te olette, kannattaako antaa edes mielessä käväistä, että oikeasti voisin olla raskaana, vai onko se ihan turhaa haihattelua? Klinikan ihmisen mukaan mä OLEN ainakin tällä hetkellä raskaana ja toivotaan vaan että se jatkuu, muttamutta... mä en vaan voi uskoa sitä. Olokin on kuin olis vaan menkat, ei siis mitenkään tunnu erityisen raskautetulta. Anteeksi omanapainen vuodatus, mutta olen melko shokissa Tästä huolimatta kyllä luin teidän muidenkin kuulumiset....

 

Voi Scarleth, onnea!!!!!!!!! Pidetään peukkuja että kaikki menee hyvin!! Ihan mieletön juttu. :wave:

Mä olen piikittänyt kaks päivää Puregonia ja ollu pää kipeä, mieletön väsy ja lievä kuvotus. Onko kellään kokemuksia? Soitin klinikalle varuiksi, olivat sitä mieltä että johtuu muusta. Paha mennä sanomaan. Aikaisemmassa kahdessa rundissa ei ole ollut sivuvaikutuksia.

 

Kiitos Syys, plussasta voi toki jo sinänsä onnitella, onhan sekin jo jotain että raskaus on ylipäätään lähtenyt alulle. en kuitenkaan oikein usko, että kaikki olisi hyvin. Vuoto ei oo erityisen runsasta eikä ole kipuja (poislukien normaalien menkkakipujen oloiset pienet jomottelut). Silti olen kyllä melkoisrn varma että kyseessä on alkuraskauden keskenmeno tm, ne on kuitenkin niin tavallisia. Mutta maanantaina tilanne sitten selvinnee.

Mites Clomiinan tilanne etenee? Entäpä mitä kuuluu piinailijoille?

 

Voi että Scarleth ONNEA!!! Toivotaan nyt että kaikki menis hyvin ja eikä olis turhaa tuo piinailu. Kädet on täällä ristissä kyynärpäitä myöten.... tänne ei kuulu mitään erikoista, piinailu jatkuu vain, en löydä kyllä mitään erikoisia oireita, mitä nyt rinnat kipeet ja alamaha välillä arka. Näistä samoista oireista kirjoitinkin mutta nää nyt voi kyllä tarkoittaa mitä vain... millaisia raskauteen viittaavia oireita sulla on scarleth?

 

Scarleth miljoonasti onnea! Mennään melkein samassa veneessä, kun minä olin inssissä 28.10. ja sinä ilmeisesti 1.11. Kokemuksesta tiedän, että nyt ne sinun piinapäivät vasta alkaakin... Jos tähän asti on kytännyt ovulaation jälkeen mahdollisia raskausoireita, niin plussan jälkeen alkaakin sitten kytätä keskenmenon oireita.

En voi vieläkään uskoa, että jos kaikki on mennyt hyvin, tänään tuli 5+0 täyteen. Heti aamulla tuntui, että kaikki ne pienetkin oireet, rintojen arkuus ja aamuinen jano, ovat kadonneet. Ihan hirveä hätä ja ahdistushan siitä tuli, niin kuin jokaisena aamuna tähänkin saakka Tänään tosin piti kipaista apteekkiin uutta testiä hakemaan.

Maltoin odottaa 2 tuntia edellisestä pissistä, ja sitten ajattelin, että jos nyt vielä näyttää plussaa, niin sitten olen raskaana. Ja näyttihän se!

Jännä juttu, että vaikka on joutunut hoitojen aikana soittelemaan polille monta kertaa, kaikkein eniten jännitti soittaa tällä viikolla, ja kysellä, miten tästä eteenpäin. Sanoivat, ettei vielä tehdä mitään, ja kehottivat soittamaan uudelleen puolentoista viikon kuluttua. Hermothan tässä menee.

 

Kiitos myös Jade ja Clomiina onnnitteluista <3 Olette ihania Joskin olen melko varma, että maanantaina saatte vaihtaa onnittelunne pahoitteluiksi... Vuotoa on ihan tai ainakin lähes yhtä paljon kuin kuukautisten aikana, vaikea uskoa että tuolla likään pysyisi kiinni. Mutta ihmettä voi toki aina toivoa Jade, kyselit mun oireista. En tiedä onko mulla ollut varsinaisesti mitään erityisiä oireita - ja nyt tuntuu käyneen kuin Clomiinallekin, eli että nekin vähät olis kadonneet Mutta joo, rinnat on kyllä olleet jotenkin omituiset. Niitä jotenkin nipistelee... Tällä hetkellä on aika normaalit "menkkakivut" ja sitten vähän tästä jatkuvasta jännittämisestä johtuvaa extrajomotusta. Mies väitti mun olleen tällä viikolla useana iltana ihan tulikuuma, joten lienikö se joku oire sitten... Joo ja tarkemmin kun ajattelen, niin jotenkin ehkä on kovin herkästi närästänyt ja ollut pienestu metallinen maku suussa. Joo ja normaalia pahempi palelu Mutta siis ei näistä oireista mikään ole ollut järin voimakas.

Muoks. Niin, piti vielä sanoa, että tuntuu jotenkin häiriintyneeltä kuvitella olevansa raskaana, vaikka vuotaa kuin seula. Järki ei jätä muuta vaihtoehtoa kuin keskenmenon, kun kerran se veritesti kuitenkin osoitti että raskaus on alkanut...

 

Onnea plussanneille! Ja voimia muille, kärsivällisyyttä myös, itellä se on vähis..

Clomiinan kertomus on mulle ainakin tuonut paljon toivoa, kun vielä sitä ensimmäistä inssiä odottelen. Meillä on vähän saman tyylinen tilanne, miehessä ei vikaa, minussa pco:maisuutta, mutta sekin parempaan päin kilojen karistua. Minulla on odotukset todella korkealla ensimmäisen inssin suhteen ja tiedän tulevani alas rytinällä, jos ei se onnistukaan.

Kerroin tuossa aiemmin, että minulla hoidot siis etenee niin, että nyt tässä kierrossa (kp5 nyt) käyn verikokeissa ja seuraavasta kierrosta aloitetaan hoidot. Nyt kuitenkin kun soittelin hoitajalle, totesimme, että seuraava kierto osuu hyvin mahdollisesti vuodenvaihteeseen, joten siinä meni se kierto. Nyt siis -ellei tämä kierto veny todella pitkäksi- ensimmäinen inssi tehdään luultavasti vasta tammikuun lopussa tai helmikuun alussa. Inhottavaa odottelua, menee hermo!

Oletteko muuten tytöt ajatelleet, että kun on ovulaatioajat ja lasta yritetään luomusti, vaikuttaako yhdynnän kellonaika tärppäämiseen? Meillä kun ne aina sijoittuvat siihen puoleyön tienoilla ja ajattelin, että kannattaisiko yrittää vähän eri kellonaikoihin?? Se on kyllä aika hankalaa, kun tuntuu ettei ikinä ehdi esim. aamulla/iltapäivällä sellaseen irrottautumaan.. vinkkejä kiitos! Aion kuitenkin yrittää luomusti nämä pari kiertoa ennen hoitoja, olisi kivempi onnistua ihan omin keinoin