N
no jopas jotakin
Vieras
Riippuu aiheyhteydestä. Olisin voinut kirjoittaa myös tyypillinen ämmä, jos se nyt valuttaa hiekat vitustasi katukivelle.
Riippuu aiheyhteydestä. Olisin voinut kirjoittaa myös tyypillinen ämmä, jos se nyt valuttaa hiekat vitustasi katukivelle.
en puutu itse aiheeseen, mutta tuon ja tohvelieläimen välissäkö ole mitään muuta.
F
fgdf
Vieras
Tilanne on mennyt liian pitkälle..mitä enemmän sinä pyristelet sitä enemmän nössösi takertuu 
joo ei sais nauraa..
joo ei sais nauraa..
K
"kukkanen"
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja päätön;29214137:en puutu itse aiheeseen, mutta tuon ja tohvelieläimen välissäkö ole mitään muuta.
Ei taida olla kuin yksi ainoa ja se on meillä kotona; ystävällinen, jämpti ja hyvällä itsetunnolla varustettu mies, jota ei voi kyykyttää.
J
"jonna"
Vieras
Eikai tuossa miehessä oikeasti ole vikaa. Ehkä sinä tarviit rinnalle miesmäisen miehen johon tuketua ja voi luottaa että toinen seisoo vierellä eikä takana?
Ja miehellesi ehkä sopisi nainen joka taas haluaa päättää kaikesta.
Sano sille miehellesi, että tarvitset omaa aikaa ja tilaa! Kyllä miehen pitäisi sen verran luottaa ja antaa omaa rauhaa ettei pommita viesteillä kokoajan. Ja jos ei tuota ymmärrä nii laita puhelin äänettömälle tai et vastaa hänelle. Kun tulet kotiin sanot,että et vastannut koska ajattelit että kerkeätte sitten jutella kun tulet kotiin.
Ja miehellesi ehkä sopisi nainen joka taas haluaa päättää kaikesta.
Sano sille miehellesi, että tarvitset omaa aikaa ja tilaa! Kyllä miehen pitäisi sen verran luottaa ja antaa omaa rauhaa ettei pommita viesteillä kokoajan. Ja jos ei tuota ymmärrä nii laita puhelin äänettömälle tai et vastaa hänelle. Kun tulet kotiin sanot,että et vastannut koska ajattelit että kerkeätte sitten jutella kun tulet kotiin.
F
fffffffffk
Vieras
Käske sen miehen vetää pullo viinaa, kusta lattialle ja ajaa sinut kirveen kanssa pihalle. Tulee jännitystä elämään.
O
"onneton"
Vieras
No miehen perhe on mnun mielestäni sellaisia yllättävän tunnekylmiä ja kummallisia tyyppejä. Hellyyttä eli halailua tai muutakaan ei ole ikinä ollut minun nähden, kun minä taas saatan halailla ystäviäni aivan milloin vain ja missä vain. On mies joskus avautunutkin aiheesta että hänen vanhempansa eivät hänestä välitä, mutta en minä silti halua olla mikään kaiken monen kymmenen vuoden rakkaudenpuutteen kohde. Hänen perheeltään huomio tulee lähes aina vittuiluna tai arvosteluna. Ovat ilkeitä ja arvostelevia minun lapsilleni, mieheni ja minun yhteinen lapsi heille kyllä kelpaa.
Jos olemme yhdessä jossakin ravintolassa käymässä mieheni on koko ajan kiinni minussa, lääppii ja hinkkaa koko ajan, ja minä en voi tätä sietää. Tämä on ainoa asia mistä olemme julkisesti riidelleet ja silloinkin lähdimme samaa matkaa kotiin kuitenkin. En halua käydä enää missään yhdessä hänen kanssaan tämän vuoksi. Tästä myös on tullut sellainen seuraamus, etten saa ostaa uusia vaatteita jos aion käyttää niitä esim. jossain juhlissa joissa hän ei ole mukana.
Ja ei en ajattele itseäni perusämmäksi, mutta en ole myöskään kodistani mihinkään muuttamassa. Tämä on ollut minun kotini jo ennen kuin mies on tänne muuttanut, ja hän on se joka täältä lopppujen lopuksi lähtee jos siihen ratkaisuun päädytään. Olen jo yhden kerran eronnut ja lähtenyt tyhjin käsin, toista kertaa en halua lasten kanssa elämään tyhjästä aloittaa.
Jos olemme yhdessä jossakin ravintolassa käymässä mieheni on koko ajan kiinni minussa, lääppii ja hinkkaa koko ajan, ja minä en voi tätä sietää. Tämä on ainoa asia mistä olemme julkisesti riidelleet ja silloinkin lähdimme samaa matkaa kotiin kuitenkin. En halua käydä enää missään yhdessä hänen kanssaan tämän vuoksi. Tästä myös on tullut sellainen seuraamus, etten saa ostaa uusia vaatteita jos aion käyttää niitä esim. jossain juhlissa joissa hän ei ole mukana.
Ja ei en ajattele itseäni perusämmäksi, mutta en ole myöskään kodistani mihinkään muuttamassa. Tämä on ollut minun kotini jo ennen kuin mies on tänne muuttanut, ja hän on se joka täältä lopppujen lopuksi lähtee jos siihen ratkaisuun päädytään. Olen jo yhden kerran eronnut ja lähtenyt tyhjin käsin, toista kertaa en halua lasten kanssa elämään tyhjästä aloittaa.
J
ja vitut
Vieras
O
ok
Vieras
Monen mielestä tuo mies kuulostaa ihanalta, minun mielestä ei todellakaan. Tunnenkin pari tuollaista, jotka vastaavat kaikkeen puolisolleen "päätä sinä" "ihan sama, tehdään niinkuin sinä haluat". Mun mielestä ei hyvä asia lainkaan.
Ja tuo, ettei osaa olla lainkaan erossa, edes puolta päivää ilman jatkuvaa kyselyä; minusta kuulostaa ahdistavalta.
Ja tuo, ettei osaa olla lainkaan erossa, edes puolta päivää ilman jatkuvaa kyselyä; minusta kuulostaa ahdistavalta.
Ja onhan aapeen mies ilmeisesti mustasukkainen, kun pitää ulkona ollessakin olla koko ajan iholla, ja aapee ei saa laittaa uusia vaatteita päälle jos menee yksin.
Eli ei ole pelkkää hellää huolenpitoa miehen puolelta vaan myös vartiointia.
Eli ei ole pelkkää hellää huolenpitoa miehen puolelta vaan myös vartiointia.
S
"Sadetta"
Vieras
Muiden parjaamisesta ja mustavalkoisesta ajattelusta tyyliin "et arvosta miestäsi", toteaisin itse, että ei ole kovinkaan tervettä ja tasapainoista toiselta ihmiseltä elää pelkästään toista ihmistä varten, niinkuin aloittajan avaus antaa ymmärtää. Ymmärrän aloittajan ahdistuksen. Kun kuitenkin käsittääkseni parisuhteen ihanne ja hyvinvoinnin lähtökohta on se, että molemmilla on oma identiteetti ja tilaa antaa sen kasvaa ja kehittyä, tahto ja tarve elää itselleenkin parisuhteesta huolimatta. Kun toinen pitää huolta itsestään, on myös toisella parempi olla ja suhde saa hengittää. Ero ei ehkä oo vielä ratkaisu tuossa tilanteessa, muitakin keinoja vois löytyä... Hankalaa sen tietenkin voi olla jos mies kärsii heti riittämättömyyden- tai huonommuudentunteesta, kun toinen yrittää asiasta avata keskustelua.
J
Jaa mää vai?
Vieras
Moi
Olen semmoinen kiltti mies, en nyt ihan tahdoton. Aikanaan tein kaikkeni perheen ja parisuhteen eteen. Ei kelvannut sitten kuitenkaan avokille. 12 vuotta yhteiseloa meni ns. Halvalla. Avokkia ei kiinnostanut mikään, hän viimiseltään halusi erota... kuvitteli että kaikki menee niin kun ennenkin meillä kolme lasta ja jo kun sovittiin asioista tuntui että hän haluaa myös rusinat pullasta... No mä tein aika reilun jaon omaisuudesta lasten takia jotka jäivät äidilleen. Alkuun olin aivan maassa kun istui yksin uudessa kodissa ja tuntui ettei mitään ole tyhjä asunto, velkaa ei lapsia kun satunnaisesti... Mutta tiesin myös mitä on välinpitämättömyys. Olin oppinut jotakin. Tiesin myös että olen sellainen kun olen ja varmasti joku myös joskus pitää siitä. AP miehesi läheisyyden tarpeen ylipursuaminen voi johtua myös siitä että hän ei tavallaan saa läheisyyttä kun pyytämällä, eli jos hän ei sanoisi koskisi tai hellisi kuukauteen ja sinä et huomaisi tätä... vaarana on miehen riittämättömyyden tunne. Huonosti selitin yrittäkää tulkita
Aikaa on nyt kulunut parivuotta Meidän erosta. Selvisin itse hyvin kiitos kavereiden olen tapaillut viimeisen vuoden aikana paria naista (eriaikaan! Tietenkin! Olen sellanen luotettava kiltti mies! yllätys oli suuri kun saikin huomiota osakseen yksinkertaiset asiat. Kun tulin esim. Töistä toisen luo ja toinen on keittänyt kahvit ja tehnyt esim. Voileivän! Se fiilis sut huomioidaan kun molemmat huomioivat toisensa ehkä se tasoittuu... En siis tiedä ap:n asioista mitään en halua tuomita millään lailla... Jos homma ei toimi niin kannattaa erota. Mutta jos jotakin toivoa on kannattaa katsoa koska eron jälkeen kaikki asiat on toisin joulut juhlat ym. Ne on erilaisia! Mikään ei tunnu siltä samalta eronjälkeen. Aina on-ex jollain lailla lasten takia mukana. Se rassaa myös uusia suhteita.
... Niin exäni... Hän oli eron jälkeen iloinen ja vapautunut ... Vuoden. Hän tapaili jonkunaikaa miestä joka ei ollu vässykkä.. Meni kuten halusi, tais kännissä(romanttinen viini-ilta) vähä töniä. Tapaili muitakin... Aluksi kaikki oli niiin iihanaa... No nyt hän katuu ja haluaa korjata menneet. Näin sen jo aikaa sitten. Viihtyy tässä mun luona juttelemassa kun hakee lapset... Niin se maailma meitä aalloilla keinuttaa...
... Ja kun nyt kiinnostaa makuukamari asiat kuitenkin niin siellä on aina mennyt hyvin ;-)
Olen semmoinen kiltti mies, en nyt ihan tahdoton. Aikanaan tein kaikkeni perheen ja parisuhteen eteen. Ei kelvannut sitten kuitenkaan avokille. 12 vuotta yhteiseloa meni ns. Halvalla. Avokkia ei kiinnostanut mikään, hän viimiseltään halusi erota... kuvitteli että kaikki menee niin kun ennenkin meillä kolme lasta ja jo kun sovittiin asioista tuntui että hän haluaa myös rusinat pullasta... No mä tein aika reilun jaon omaisuudesta lasten takia jotka jäivät äidilleen. Alkuun olin aivan maassa kun istui yksin uudessa kodissa ja tuntui ettei mitään ole tyhjä asunto, velkaa ei lapsia kun satunnaisesti... Mutta tiesin myös mitä on välinpitämättömyys. Olin oppinut jotakin. Tiesin myös että olen sellainen kun olen ja varmasti joku myös joskus pitää siitä. AP miehesi läheisyyden tarpeen ylipursuaminen voi johtua myös siitä että hän ei tavallaan saa läheisyyttä kun pyytämällä, eli jos hän ei sanoisi koskisi tai hellisi kuukauteen ja sinä et huomaisi tätä... vaarana on miehen riittämättömyyden tunne. Huonosti selitin yrittäkää tulkita
Aikaa on nyt kulunut parivuotta Meidän erosta. Selvisin itse hyvin kiitos kavereiden
olen tapaillut viimeisen vuoden aikana paria naista (eriaikaan! Tietenkin! Olen sellanen luotettava kiltti mies! yllätys oli suuri kun saikin huomiota osakseen yksinkertaiset asiat. Kun tulin esim. Töistä toisen luo ja toinen on keittänyt kahvit ja tehnyt esim. Voileivän! Se fiilis sut huomioidaan kun molemmat huomioivat toisensa ehkä se tasoittuu... En siis tiedä ap:n asioista mitään en halua tuomita millään lailla... Jos homma ei toimi niin kannattaa erota. Mutta jos jotakin toivoa on kannattaa katsoa koska eron jälkeen kaikki asiat on toisin joulut juhlat ym. Ne on erilaisia! Mikään ei tunnu siltä samalta eronjälkeen. Aina on-ex jollain lailla lasten takia mukana. Se rassaa myös uusia suhteita.... Niin exäni... Hän oli eron jälkeen iloinen ja vapautunut ... Vuoden. Hän tapaili jonkunaikaa miestä joka ei ollu vässykkä.. Meni kuten halusi, tais kännissä(romanttinen viini-ilta) vähä töniä. Tapaili muitakin... Aluksi kaikki oli niiin iihanaa... No nyt hän katuu ja haluaa korjata menneet. Näin sen jo aikaa sitten. Viihtyy tässä mun luona juttelemassa kun hakee lapset... Niin se maailma meitä aalloilla keinuttaa...
... Ja kun nyt kiinnostaa makuukamari asiat kuitenkin niin siellä on aina mennyt hyvin ;-)
Mä joskus teininä seurustelin muutaman vuoden tuollaisen takertujan kanssa. Alkuunsa tosi kivaa, sittemmin vähemmän kivaa. Vähänkö oli helpotus kun sai sanottua että seurustelu loppuu nyt. Tosin tuo sitten tilttasi kun erottiin ja alkoi stalkkaamaan mua joksikin aikaa. Mulla oli juhlat pystyssä kun se löysi uuden tyttöystävän ja mä pääsin siitä lopullisesti eroon
F
fdsa
Vieras
Sekö on ainoa vaihtoehto? Hellä mies väkivaltaiseen hulluun?
Aloittaja: mulla oli samanlainen mies. Ihana, hellä, teki mun puolesta ihan kaiken ja ylikin. Ja alussa oli ihanaa, rakastin todella ja mieskin, kunnes mun rakkaus vaan kuoli. Luojan kiitos ei ollut yhteisiä lapsia, olin tuolloin vasta alle 25 eikä näin ollen vauvakuumetta ollut. Koin parhaaksi lopettaa suhteemme ja muuttaa pois yhteisestä asunnosta. Eropäivänä puhuttiin pitkään, mies olisi halunnut yrittää ja mennä kihloihin, minä halusin eroon. Ja me erottiin. Rankka kokemus se oli myös minulle, vaikken enää romanttisessa mielessä rakastanutkaan, ihana mies ja ystävä kun oli. Onneksi ystävyys on säilynyt tähänkin päivään asti (erosta kohta 10 vuotta), molemmilla on omat perheet ja lapsia ja yhdessä nähdään muutaman kerran vuodessa.
Ja minä kohtasin eron jälkeen miehen, ensin todella hyvän miehen mutta en kuitenkaan sitä oikeaa ja sitten sen oman, oikean miehen. Joka panee mulle hanttiin, omaa omat mielipiteet ja selkärankaa on enemmän kuin kymmenessä tossukkamiehessä. Oikea mies mulle! Yhtään väkivaltaista miestä en ole elämäni aikana kohdannut enkä usko, että tulen kohtaamaankaan.
Ainoa huono puoli on tuo teidän lapsi, mutta tuskinpa hänkään nauttii jos vanhemmat eivät ole onnellisia yhdessä.
N
Niinpä taas
Vieras
Parisuhteessa toinen voi olla aina samaa mieltä, jos ei uskalla olla kuka oikeasti on, jos ei ole sille tilaa. Ehkä ap olet karsea jyrä.
N
niin totta..
Vieras
"Olet tainnut vain kyllästyä liian tasaiseen ja hyvään elämään. Keksi jotain kivoja harrastuksia tai tapaa ystäviäsi enemmän, niin saat muuta ajankulua elämääsi kuin nyhjätä miehen kanssa kotona. Ehkä mieskin saa näin "tilaa" omille harrastuksille ja ystäville. Teillä on kuitenkin lapsi, joka on varmaan kovasti kiintynyt isäänsä ja isä varmaan myös hoitaa lasta ja kotiakin. Ero ei olisi helppo ja yhteishuoltajuus tuo elämään uusia ongelmia. Ei sitä täydellistä miestä tai parisuhdetta ole olemassa kuin korkeintaan suhteen alussa. Ongelmia tule jokaiselle ja jokaiseen suhteeseen. Joskus varmaan tuntuu, että muilla menee hyvin ja heillä on upeat kumppanit. Suhteen ulkopuolinen ei vain tiedä mitä heidän todellinen elämä ja minuus välillä on ja miten kotona menee. Siinäpä se miksi ruoho tuntuu aidan takana vihreämmältä. Lapsi on varmaan teille tärkein ja jos kotiasiat ovat kunnossa, et ainakaan eroamalla tee lapsesi elämää helpoksi. Lapsen on vaikea ymmärtää miksi et halua asua enää isän kanssa. Jos eroat pelkästä turhautuneisuudesta elämääsi, olet itse tilanteeseesi syypää. Ota elämästäsi koppi ja toteuta siinä itseäsi. Ethän sinä elä miehen kautta vaan olet suhteessakin itsenäinen ihminen. Tämä on onnellisen elämän kulmakiviä. Ei kukaan mies voi tehdä sinua onnelliseksi, jos sinä et itse kykene olemaan onnellinen."
Tämä on niin totta tämä kirjoitus, kuin minun elämästä!!! Se on itsestä paljon kiinni.
Tämä on niin totta tämä kirjoitus, kuin minun elämästä!!! Se on itsestä paljon kiinni.
S
semmoista
Vieras
[QUOTE="onneton";29214166]No miehen perhe on mnun mielestäni sellaisia yllättävän tunnekylmiä ja kummallisia tyyppejä. Hellyyttä eli halailua tai muutakaan ei ole ikinä ollut minun nähden, kun minä taas saatan halailla ystäviäni aivan milloin vain ja missä vain. On mies joskus avautunutkin aiheesta että hänen vanhempansa eivät hänestä välitä, mutta en minä silti halua olla mikään kaiken monen kymmenen vuoden rakkaudenpuutteen kohde. Hänen perheeltään huomio tulee lähes aina vittuiluna tai arvosteluna. Ovat ilkeitä ja arvostelevia minun lapsilleni, mieheni ja minun yhteinen lapsi heille kyllä kelpaa.
Jos olemme yhdessä jossakin ravintolassa käymässä mieheni on koko ajan kiinni minussa, lääppii ja hinkkaa koko ajan, ja minä en voi tätä sietää. Tämä on ainoa asia mistä olemme julkisesti riidelleet ja silloinkin lähdimme samaa matkaa kotiin kuitenkin. En halua käydä enää missään yhdessä hänen kanssaan tämän vuoksi. Tästä myös on tullut sellainen seuraamus, etten saa ostaa uusia vaatteita jos aion käyttää niitä esim. jossain juhlissa joissa hän ei ole mukana.
Ja ei en ajattele itseäni perusämmäksi, mutta en ole myöskään kodistani mihinkään muuttamassa. Tämä on ollut minun kotini jo ennen kuin mies on tänne muuttanut, ja hän on se joka täältä lopppujen lopuksi lähtee jos siihen ratkaisuun päädytään. Olen jo yhden kerran eronnut ja lähtenyt tyhjin käsin, toista kertaa en halua lasten kanssa elämään tyhjästä aloittaa.[/QUOTE]
Kirjoittamasi perusteella miehelläsi on paha ongelma ja hänen kotitaustansa tekee sen varsin ymmärrettäväksi, etä hän on mikä on. Minun on vaikea uskoa, että miehesi olisi silti täysin onnellinen, vaikka vaimo kuinka kiehnäisi kyljessä. Hän joutuu luultavasti elämään jatkuvan pelon kanssa, että tulee lopulta jätetyksi yksin. Ihmisen ptäisi löytää turva ja hyvä olo itsestään, sen jälkeen vasta pystyy luomaan hyvän parisuhteen. Semmoinen suhde ei ole hyvä eikä onnellinen, jossa on kyse riippuvuudesta. Suosittelen hänelle terapiaa.
Jos olemme yhdessä jossakin ravintolassa käymässä mieheni on koko ajan kiinni minussa, lääppii ja hinkkaa koko ajan, ja minä en voi tätä sietää. Tämä on ainoa asia mistä olemme julkisesti riidelleet ja silloinkin lähdimme samaa matkaa kotiin kuitenkin. En halua käydä enää missään yhdessä hänen kanssaan tämän vuoksi. Tästä myös on tullut sellainen seuraamus, etten saa ostaa uusia vaatteita jos aion käyttää niitä esim. jossain juhlissa joissa hän ei ole mukana.
Ja ei en ajattele itseäni perusämmäksi, mutta en ole myöskään kodistani mihinkään muuttamassa. Tämä on ollut minun kotini jo ennen kuin mies on tänne muuttanut, ja hän on se joka täältä lopppujen lopuksi lähtee jos siihen ratkaisuun päädytään. Olen jo yhden kerran eronnut ja lähtenyt tyhjin käsin, toista kertaa en halua lasten kanssa elämään tyhjästä aloittaa.[/QUOTE]
Kirjoittamasi perusteella miehelläsi on paha ongelma ja hänen kotitaustansa tekee sen varsin ymmärrettäväksi, etä hän on mikä on. Minun on vaikea uskoa, että miehesi olisi silti täysin onnellinen, vaikka vaimo kuinka kiehnäisi kyljessä. Hän joutuu luultavasti elämään jatkuvan pelon kanssa, että tulee lopulta jätetyksi yksin. Ihmisen ptäisi löytää turva ja hyvä olo itsestään, sen jälkeen vasta pystyy luomaan hyvän parisuhteen. Semmoinen suhde ei ole hyvä eikä onnellinen, jossa on kyse riippuvuudesta. Suosittelen hänelle terapiaa.
S
samis,,,
Vieras
Seurustelin vuoden tuollaisen kanssa. Mukaan tuli mustasukkasuutta. Ei uhkaava vaan sellasta itkusta,,,vei töihin haki töistä, edes kaupassa ei voinnu lopulta käydä ilman itkua,,,aivan kamalaa! Jos olin ystävillä kylässä niin ajeli siinä ees taas,,,mukaan sitä ei voinu ottaa kun olis pitäny kädestä pitää. Kokoajan ois pitäny koskea tai vakuutella että uuuh ja aaaah,,,
