Inhoan tuota koiraa! Mitä tehdä?

["a.p."]

Meillä on kaksi koiraa: yksi on vanha ja herttainen. Voi kuolla kupsahtaa jo huomenna, mutta toivottavasti saa elää terveenä vielä edes muutaman vuoden. Toinen koira taas... Kolmevuotias, villi ja rasittava, isompi kuin tuo vanhus. Kiltti sinällään, ei ole moksiskaan lasten riehumisesta tai muustakaan vastaavasta. Totteleekin suht hyvin.

Ongelma on se, ettei nuo koirat tule toimeen! Nukkuvat yhdessä ja ovat sovussa 90% ajasta, mutta 9% ajasta kyräilevät toisiaan kulmien alta. Nyt jo monta kertaa tuo kyräily on sitten kärjistynyt siihen, että nuorempi käy vanhemman (ja pienempikokoisen) kimppuun! Puree raivolla suoraan kaulaan. Olen saanut tilanteen joka kerta rauhoitettua, eikä suurempia vahinkoja ole tullut (joku naarmu joskus), mutta olen ihan kypsä tähän!

Olen alkanut inhota tuota nuorempaa koiraa, vaikka itse sen aikoinaan halusin ja otin. Hävettää ja ärsyttää. Mietin vaihtoehtoa antaa sen pois, mutta mitä jos tuo vanhus kuoleekin sitten melkein heti perään... Sitten ei ole enää yhtään koiraa ja tuon nuoremman pois antaminen olisi turhaa. Kun ehkä sitten opin pitämään siitä, kun tilanne rauhoittuu...? Mutta juuri nyt tekisi mieli lähettää se maata kiertävälle radalle, kun taas ottivat aamulla vanhuksen kanssa yhteen...

Ajatuksia?

 

["äiti88"]

Meilläkin vanhus ja nuorempi otti roisisti yhteen, usein taas olivat kuin paita ja peppu ja nukkuivat toistensa kainaloissa kirjaimellisesti. Se nyt vaan kuuluu koirien elämään. Usein myös perheen koirien tappelut näyttää rajummilta, mitä ne on. Nuorempi varmaan kokeilee nyt paikkaansa perheessä, eikä vanhempi vielä ole valmis pallilta väistymään. Näin meillä ainakin oli. Jos 90% ajasta menee hyvin, en olisi murheissani. Erotat ne tarvittaessa, ja jos pelkäät vanhuksen puolesta niin laitat ne eri huoneisiin kun lähdet kotoota. Mutta oikeastaan koirien tulisi vaan antaa selvittää itse välinsä, jos mahdollista.

 

["a.p."]

[QUOTE="äiti88";29263553]Meilläkin vanhus ja nuorempi otti roisisti yhteen, usein taas olivat kuin paita ja peppu ja nukkuivat toistensa kainaloissa kirjaimellisesti. Se nyt vaan kuuluu koirien elämään. Usein myös perheen koirien tappelut näyttää rajummilta, mitä ne on. Nuorempi varmaan kokeilee nyt paikkaansa perheessä, eikä vanhempi vielä ole valmis pallilta väistymään. Näin meillä ainakin oli. Jos 90% ajasta menee hyvin, en olisi murheissani. Erotat ne tarvittaessa, ja jos pelkäät vanhuksen puolesta niin laitat ne eri huoneisiin kun lähdet kotoota. Mutta oikeastaan koirien tulisi vaan antaa selvittää itse välinsä, jos mahdollista.[/QUOTE]

En ole uskaltanut antaa itse selvittää, kun tuo vanhempi on luontaisesti alistuja, eli kiljuu vain kivusta eikä laita vastaan yhtään ja vanhempi taas rodultaan sellainen, että purressaan kiinni puree tappaakseen. Kasvattaja väitti kivenkovaa, että näiden yhdistäminen ei ole ongelma, että on monissa perheissä nämä, mutta minua hirvittää.

Ja siis tosiaan, 90% ajasta noilla koirilla menee hyvin, nukkiuvat päällekkäin ja nuolevat/hoivaavat toisiaan. Mutta 95% ajasta minä silti nykyään inhoan tuota nuorempaa. Ja todella hävettää myöntää tällaista!

 

["a.p."]

[QUOTE="a.p.";29263562]En ole uskaltanut antaa itse selvittää, kun tuo vanhempi on luontaisesti alistuja, eli kiljuu vain kivusta eikä laita vastaan yhtään ja NUOREMPI taas rodultaan sellainen, että purressaan kiinni puree tappaakseen. Kasvattaja väitti kivenkovaa, että näiden yhdistäminen ei ole ongelma, että on monissa perheissä nämä, mutta minua hirvittää.

Ja siis tosiaan, 90% ajasta noilla koirilla menee hyvin, nukkiuvat päällekkäin ja nuolevat/hoivaavat toisiaan. Mutta 95% ajasta minä silti nykyään inhoan tuota nuorempaa. Ja todella hävettää myöntää tällaista![/QUOTE]

Korjasin virheen tuolta toiselta riviltä, ajatus tökkii näköjään.

 

["äiti88"]

[QUOTE="a.p.";29263562]En ole uskaltanut antaa itse selvittää, kun tuo vanhempi on luontaisesti alistuja, eli kiljuu vain kivusta eikä laita vastaan yhtään ja vanhempi taas rodultaan sellainen, että purressaan kiinni puree tappaakseen. Kasvattaja väitti kivenkovaa, että näiden yhdistäminen ei ole ongelma, että on monissa perheissä nämä, mutta minua hirvittää.

Ja siis tosiaan, 90% ajasta noilla koirilla menee hyvin, nukkiuvat päällekkäin ja nuolevat/hoivaavat toisiaan. Mutta 95% ajasta minä silti nykyään inhoan tuota nuorempaa. Ja todella hävettää myöntää tällaista![/QUOTE]

Niino vaikea sanoa, kun ei ole koiria nähnyt, mutta luulisin että nuorempi olisi jo vanhemman tappanut, jos niikseen haluaisi. Kerta teillä on noita yhteenottoja jo tullut. Vai onko teillä veri sitten jo pahasti roiskunut? Jos, niin selvästi koiria ei silloin voi pitää keskenään ainakaan vahtimatta, koska tietysti sun pitää taata molempien koirien turvallisuus. Ketään ei saa liikaa riepotella. Jos vanhempi ei pärjää tappelussa, se tietty alistuu, jolloin tappelu tavallisesti jää siihen ilman suurempia havereita. Terve koira harvoin kai haluaa kuitenkaan tappaa toisen, etenkään sellaista joka 90% ajasta on kiva kaveri sille ja tappelussakin alistuu. Miten noi tappelut sitten teillä menee, meetkö väliin kesken kaiken vai mitä?

 

[Vieras2]

Meillä sama.

Valtaosan ajasta ovat ylimpiä ystävyksiä, mutta sitten ajoittain se on sellaista kyräilyä, joka saattaa kärjistyä kunnon tappeluun, jos ei ehdi väliin mennä ennen yhteenottoa (komentaa koiria muualle).

Ja tappeluissa ei nykyään kumpikaan alistu, joten tulee oikeasti pahaa jälkeä. On pitänyt käydä tikattavana jne ja tappelu loppunut vasta kun koirat erotettu käyttämällä väkivaltaa koiria kohtaan (ei saanut muuten erilleen). Eli tappelevat niin kauan ja niin rajusti, että toinen on kunnolla selätetty, mutta koska ovat tasavertaisia (ikäeroa ei ole kuin muutama vuosi), tulee pahaa jälkeä. Mutta tätä tapahtuu TODELLA harvoin, ihan muutamasta kerrasta on kyse.

Olen ajatellut, että hierarkia ei ole koirilla aivan selvillä. Alussa annoimme tapella, jotta saisivat sen selvitettyä. Silloin tappelut eivät olleet niin pahoja ja loppuivat lyhyeen. Nykyään koirat erotetaan jo kyräilyvaiheessa/ komennetaan omille paikoilleen. Se, mitä eniten pelkään, että joskus kehkeytyy tappelu lapsen/lasten ollessa lähettyvillä ja lapsi jää jalkoihin.

 

["äiti88"]

Jos se nuorempi käy tosta vaan vanhuksen kimppuun kaulaan kiinni, vaikka vanhus ei edes haasta tai pistä vastaan, niin pitäisin kyllä nuorempaa jokseenkin "häiriintyneenä". Ei se ole mitään tappelua edes vaan kiusaamista.

 

[Vieras2]

Meillä ei ainakaan koirat tappele keskenään ollessaan, sitä en pelkää. Se vaatii jonkin ärsykkeen, joka on lähtöisin ihmisistä. En ole osannut tarkemmin paikallistaa, mikä se ärsyke tarkalleen ottaen on, mutta nuorempi koira ei esimerkiksi siedä millään tasolla, jos vanhempi koira murisee ja haukkuu ihmisille, edes leikeissä. Eli kova suojeluvaisto on nuoremmalla ihmisiä kohtaan. Ihmisille taas alistuu vähän liiankin herkästi, kävelee seiniä pitkin kun ääntä korottaa.

Me emme ole harkinneet koskaan luopuvamme koirista tuon takia, eikä tuo edes ole erityisen poikkeuksellista käytöstä koirilla.

 

[Jätkä]

[QUOTE="äiti88";29263594]Jos se nuorempi käy tosta vaan vanhuksen kimppuun kaulaan kiinni, vaikka vanhus ei edes haasta tai pistä vastaan, niin pitäisin kyllä nuorempaa jokseenkin "häiriintyneenä". Ei se ole mitään tappelua edes vaan kiusaamista.[/QUOTE]

Vai voisko olla, et se nuorempi haastaa vanhempaa siksi, että sille on epäselvää missä se on lauman hierarkiassa? Jos lähes aina ihminen menee väliin kesken haasteen, niin nuorempi koira taitaa olla hieman ihmeissään.
Meillä myös tuo nuorempi käy kiinni toisen koiran kurkkuun, ei vahingoittaakseen, vaan ihan selkeästi kokeilee jo haastaa vanhempaa koiraa. Rajultahan se näyttää ja kuulostaa, mutta väliin ei olla menty koskaan, annetaan koirien itse päättää kumpi on pomompi.

 

["äiti88"]

Vai voisko olla, et se nuorempi haastaa vanhempaa siksi, että sille on epäselvää missä se on lauman hierarkiassa? Jos lähes aina ihminen menee väliin kesken haasteen, niin nuorempi koira taitaa olla hieman ihmeissään.
Meillä myös tuo nuorempi käy kiinni toisen koiran kurkkuun, ei vahingoittaakseen, vaan ihan selkeästi kokeilee jo haastaa vanhempaa koiraa. Rajultahan se näyttää ja kuulostaa, mutta väliin ei olla menty koskaan, annetaan koirien itse päättää kumpi on pomompi.

Niin, totta. Jos kerran nuorempi haastaa ja vanhempi alistuu yhteenotossa, homma voisi selvitä sillä. Mutta jo ap menee aina kesken kaiken väliin, hommaa ei saada koskaan ratkaistua koirien kesken. On kyllä aika tavallista, että nuorempi jossain kohtaa koittaa kivuta laumahierarkiassa sen vanhuksen yläpuolelle, jolloin noita kyräilyjä tapahtuu. Voi tuntua pahalta vanhuksen puolesta, mutta sille voisi olla vaan helpottava juttu jos ne saisi välinsä selvitettyä keskenään. Jos ei ihan tappoasteelle mene tappelut, niin en menisi väliin.

 

[Vieras2]

[QUOTE="äiti88";29263630]Niin, totta. Jos kerran nuorempi haastaa ja vanhempi alistuu yhteenotossa, homma voisi selvitä sillä. Mutta jo ap menee aina kesken kaiken väliin, hommaa ei saada koskaan ratkaistua koirien kesken. On kyllä aika tavallista, että nuorempi jossain kohtaa koittaa kivuta laumahierarkiassa sen vanhuksen yläpuolelle, jolloin noita kyräilyjä tapahtuu. Voi tuntua pahalta vanhuksen puolesta, mutta sille voisi olla vaan helpottava juttu jos ne saisi välinsä selvitettyä keskenään. Jos ei ihan tappoasteelle mene tappelut, niin en menisi väliin.[/QUOTE]

Niin no, kuten aiemmin sanoin niin tuota meilläkin yritettiin mahdollisimman pitkälle toteuttaa. Kunnes alkoi tulla sellaista damagea tappeluissa, että parempi puuttua ajoissa, viimeisin tappelu oli niin paha että olisivat varmaan tappaneet toisensa - ja siinä vaiheessa on enää todella vaikea mennä väliin, varsinkaan yksin.

Ota noista selvää, molemmilla koirilla on selvä, että ovat ihmisten alapuolella, mutta tuskin edelleenkään on selvillä, kumpi koirista on kumman yläpuolella.

Meillä on myös ollut joskus todella vanha koira, jonka alapuolelle on nuoret tulokkaat aina asettuneet. Ei ole tarvinnut haastella eikä riehua, vaan hierarkia on ollut selvillä HETI. Tämä sai minut joskus luulemaan, että nuoremmat kunnioittavat aina vanhempaa, mutta en luule enää.

 

["a.p."]

Anteeksi, olin laittamassa lounasta tässä välissä.

En tarkalleen muista, kuinka monta noita tappeluita on ollut. Viimeksi loppukesästä ja nyt sitten tänään. Tänään tilanne lähti siitä, että täytin vesikupin ja molemmat halusivat heti juomaan, nuorempi meni ensin ja vanhempi jäi odottamaan. Hetken kuluttua kuulin, että nuorempi murisee vesikupin yllä ja menin tietysti katsomaan ja murahdin itse, että "noh?", jolloin se kuppia vartioinut nuorempi koira hyökkäsi vieressä odottavan vanhemman kimppuun. Hyökkäsi siis "lävitseni", eli olin koirien välissä. Onneksi sattui ryysimään jalkojeni välistä, jolloin sain napattua koiran polvieni väliin kiinni ja puristin niin, että ilmeisesti hengittäminen alkoi tuntua kivemmalta vaihtoehdolta, kuin hyökkääminen, koska koira rauhottui.

Viimeksi, kun koirat ottivt yhteen, oli kyse siitä, että nuorempi olisi halunnut leikkiä, mutta vanhempi ei ja murahti, jolloin nuorempi päätti pistää tappeluksi. Silloin menin väliin siinä vaiheessa, kun veri lensi seinille asti. Uskon, että olisi käynyt heikosti, jos olisin jättänyt puuttumatta.

Ihmisiä kohtaan tuo nuorempi on todella alistuva (ihan kuten "vieras2"kin kertoi koirastaan), ei tarvitse kuin katsoa tuimasti, niin alistuu. Ei myöskään siedä sitä, että vanhempi koira murisee leikkiessään kanssani tms, silloin yrittää heti kimppuun.

Yksinollessaan ovat aina olleet samassa tilassa (paitsi tappeluiden jälkeen), eikä siinä ole ollut mitään ongelmaa. Meillä on koirille rajattu oma tila, missä ovat, kun olemme poissa kotoa, ja silloin ovat aina sylikkäin ja kuin ylimmät ystävykset.

 

[vier]

No ei tuo kyllä kuulosta normaalilta.

Kyllä se arvojärjestys pitäisi noilla tappeluilla jo olla selvillä, jos siitä olisi kyse. Vanhempi on selkeästi jo alistunut osaansa, mutta nuorempi sitä kiusaa edelleen. Ehkä näkee sen heikkona?

Mä erottaisin nuo, ettei aidosti käy niin että tulet joku kerta kotiin ja vanhempi on hengetön.

Vanhuksella on oikeus rauhallisiin päiviin ja todennäköisesti se niin menisikin, jos olisi junnua isompi ja voisi näyttää närhenmunat.

Juniorilta kassit pois ja pidät huolen että loppuu tuo vanhuksen kiusaaminen!

 

[Jätkä]

[QUOTE="a.p.";29263715]Anteeksi, olin laittamassa lounasta tässä välissä.

En tarkalleen muista, kuinka monta noita tappeluita on ollut. Viimeksi loppukesästä ja nyt sitten tänään. Tänään tilanne lähti siitä, että täytin vesikupin ja molemmat halusivat heti juomaan, nuorempi meni ensin ja vanhempi jäi odottamaan. Hetken kuluttua kuulin, että nuorempi murisee vesikupin yllä ja menin tietysti katsomaan ja murahdin itse, että "noh?", jolloin se kuppia vartioinut nuorempi koira hyökkäsi vieressä odottavan vanhemman kimppuun. Hyökkäsi siis "lävitseni", eli olin koirien välissä. Onneksi sattui ryysimään jalkojeni välistä, jolloin sain napattua koiran polvieni väliin kiinni ja puristin niin, että ilmeisesti hengittäminen alkoi tuntua kivemmalta vaihtoehdolta, kuin hyökkääminen, koska koira rauhottui.

Viimeksi, kun koirat ottivt yhteen, oli kyse siitä, että nuorempi olisi halunnut leikkiä, mutta vanhempi ei ja murahti, jolloin nuorempi päätti pistää tappeluksi. Silloin menin väliin siinä vaiheessa, kun veri lensi seinille asti. Uskon, että olisi käynyt heikosti, jos olisin jättänyt puuttumatta.

Ihmisiä kohtaan tuo nuorempi on todella alistuva (ihan kuten "vieras2"kin kertoi koirastaan), ei tarvitse kuin katsoa tuimasti, niin alistuu. Ei myöskään siedä sitä, että vanhempi koira murisee leikkiessään kanssani tms, silloin yrittää heti kimppuun.

Yksinollessaan ovat aina olleet samassa tilassa (paitsi tappeluiden jälkeen), eikä siinä ole ollut mitään ongelmaa. Meillä on koirille rajattu oma tila, missä ovat, kun olemme poissa kotoa, ja silloin ovat aina sylikkäin ja kuin ylimmät ystävykset.[/QUOTE]

Vesikuppi episodissa sinä taisit tietämättäsi asettua vanhemman puolelle haastetilanteessa, siksi nuorempi kävi päälle?

 

["a.p."]

No ei tuo kyllä kuulosta normaalilta.

Kyllä se arvojärjestys pitäisi noilla tappeluilla jo olla selvillä, jos siitä olisi kyse. Vanhempi on selkeästi jo alistunut osaansa, mutta nuorempi sitä kiusaa edelleen. Ehkä näkee sen heikkona?

Mä erottaisin nuo, ettei aidosti käy niin että tulet joku kerta kotiin ja vanhempi on hengetön.

Vanhuksella on oikeus rauhallisiin päiviin ja todennäköisesti se niin menisikin, jos olisi junnua isompi ja voisi näyttää närhenmunat.

Juniorilta kassit pois ja pidät huolen että loppuu tuo vanhuksen kiusaaminen!

Nuorempi on leikattu narttu. Vanhempi on (myöskin leikattu) uros.

Harkitsin antavani vanhemman pois, että sillä olisi parempi olla, mutta tajusin heti, etten pysty. Se on todella rakas koira ja pillahdin itkuun pelkästä ajatuksesta, että olisi luovuttava (vaikka toki ymmärrän, että koiran paras menee minun tunteideni edelle).

Nuorempi olisi varmaan mukava perhekoira (sietää kaikki lasten hölmöilyt, oikein nauttii kun pääsee niihin mukaan) ja on suht fiksukin (ainakin tuohon höperöön vanhukseen verrattuna). Olen vain alkanut inhoamaan sitä, kun se kiusaa tuota vanhaa.

Kun vanha joskus kuolee, pääsen ehkä inhostani yli ja pystyn paremmin keskittymään tuon koiran hyviin ominaisuuksiin. Nyt kuitenkin vain kaduttaa, että sen koskaan otin.

 

["a.p."]

Vesikuppi episodissa sinä taisit tietämättäsi asettua vanhemman puolelle haastetilanteessa, siksi nuorempi kävi päälle?

En tullut ajatelleeksi, mutta niin taisin. Säikähdin, että taas tulisi tappelu ja riensin paikalle sen kummempia miettimättä.

 

[vie]

Ap, todennäköisesti nuo eivät tule koskaan saamaan välejään selväksi tappelemalla, ainakaan ilman että toinen joko menettää henkensä tai ainakin loukkaantuu vakavasti.

Olen seurannut vierestä ihan vastaavaa tilannetta, vanhus narttukoira ja kuvioihin uutena tullut isompi uros.
Nämä taistelut meni tikkeihin asti ja sitten oli pakko viheltää peli poikki kun kohta olisi ollut henki pois.

Tappelut nähneenä sä kyllä tiedät mistä on kyse, jos kyse on aidosti siitä että toinen tappelee tyylillä kurkkuun kiinni ja henki pois, niin täytyy erottaa ne koirat.

 

[vier]

[QUOTE="a.p.";29263809]Nuorempi on leikattu narttu. Vanhempi on (myöskin leikattu) uros.

Harkitsin antavani vanhemman pois, että sillä olisi parempi olla, mutta tajusin heti, etten pysty. Se on todella rakas koira ja pillahdin itkuun pelkästä ajatuksesta, että olisi luovuttava (vaikka toki ymmärrän, että koiran paras menee minun tunteideni edelle).

Nuorempi olisi varmaan mukava perhekoira (sietää kaikki lasten hölmöilyt, oikein nauttii kun pääsee niihin mukaan) ja on suht fiksukin (ainakin tuohon höperöön vanhukseen verrattuna). Olen vain alkanut inhoamaan sitä, kun se kiusaa tuota vanhaa.

Kun vanha joskus kuolee, pääsen ehkä inhostani yli ja pystyn paremmin keskittymään tuon koiran hyviin ominaisuuksiin. Nyt kuitenkin vain kaduttaa, että sen koskaan otin. [/QUOTE]

Mulle joskus yksi kasvattaja sanoi että urokset kun tappelee, niin ääni on kova mutta teot ei niinkään, mutta nartut tappelee siihen asti että toiselta on henki pois.

Et sä sitä vanhusta nyt voi pois antaa. Armeliaampaa on sitten viedä piikille.

Voisitko sijoittaa tämän nuoremman esim. vuodeksi, kahdeksi, kunnes vanhus kuolee, jonnekin tutulle, kasvattajalle, jne.?
Esim. maksat korvausta elinkustannuksista?

 

["a.p."]

Mulle joskus yksi kasvattaja sanoi että urokset kun tappelee, niin ääni on kova mutta teot ei niinkään, mutta nartut tappelee siihen asti että toiselta on henki pois.

Et sä sitä vanhusta nyt voi pois antaa. Armeliaampaa on sitten viedä piikille.

Voisitko sijoittaa tämän nuoremman esim. vuodeksi, kahdeksi, kunnes vanhus kuolee, jonnekin tutulle, kasvattajalle, jne.?
Esim. maksat korvausta elinkustannuksista?

Tuota on ehkä harkittava. Minun on todella vaikea myöntää kenellekään näitä ajatuksiani.

Perjaatteessa uskon, että pärjäämme ja saamme koirat pidettyä hengissä, tarvittaessa laitetaan eri tiloihin jne, mutta tuntuu, etten ehkä jaksa kohta enää pelätä, että jotain taas tapahtuu. Eikä se toki nuorempaakaan kohtaan ole reilua, etten pidä siitä. Toisaalta, onhan se sijoituskin stressaava tilanne koiralle, kun joutuu pois kotoaan ja perheensä luota.

 

["äiti88"]

Meillä on myös ollut joskus todella vanha koira, jonka alapuolelle on nuoret tulokkaat aina asettuneet. Ei ole tarvinnut haastella eikä riehua, vaan hierarkia on ollut selvillä HETI. Tämä sai minut joskus luulemaan, että nuoremmat kunnioittavat aina vanhempaa, mutta en luule enää.

Juu, ei aina. Meidän urosnassikka uhosi ja kyttäs vähän väliä tilaisuutta nokittaa vanhempaa, mutta vanha narttu oli loppuun saakka niin paljon "vahvempi", että pisti sen kukkoilut aina nopeasti ruotuun. Ja vaikka noikin oli pieniä koiria, niin hurjalta sekin näytti. Saatto siinä naarmujakin tulla. Ei sinne omia sormiaan mielellään mee väliin sorkkimaan.

Mutta tietenkään ei voi antaa toisen raadella toista henkihieveriin, ja eihän kaikki koirat koskaan sopeudu samaan perheeseen.. :/

Ja jos miettii kumpi pois, niin minusta viimeiseksi tullut lähtee uuteen kotiin jos joku. Olisi minusta julmempaa kiusata vanhaa koiraa pistämällä se uuteen kotiin, kun ei edes ole elinpäiviä niin paljon enää jäljellä. Vanhan koiran pitäisi saada viettää rauhalliset eläkepäivät omassa kodissa. Nuori koira sopeutuu paremmin uuteen laumaan. Ehkä se sijoitus nuorelle siis olisi hyvä vaihtoehto, jos niiden yhteiselo tuntuu mahottomalta.

 

[kiinnostaa]

Mua jäi kiinnostamaan, että mikä on tuon nuoremman koiran rotu? :/

 

[Vieras2]

Minkä ikäinen nuorempi on? Entä vanhempi? Minkä rotuisia? Tilanne voi olla myös väliaikainen. Meillä nuorempi koira tuli "murrosikään" ja silloin alkoi nuo koettelut, nykyään on hyvin, hyvin harvinaista. Alkoivat, kun koira oli 2, nyt koira on 3. Suuria koiria molemmat.

Ja se kun ulkopuoliset usein ajattelevat, että "ne vaan eivät sovellu samaan perheeseen, luopukaa toisesta" niin eivät näe kuitenkaan sitä todellista tilannetta; kuinka koirat nukkuvat vierekkäin, putsaavat joka ilta toisilta silmät ja korvat, myös leikkivät yhdessä onnellisina, ajattavat toisiaan, repivät leluja, tekevät yhteistyötä, jne. Meillä koirat juovatkin samasta vesikupista yhtäaikaa. Sitä se on valtaosan ajasta, joskus sitten vain kärjistyy tilanne jostain syystä (ota noista elukoista selvää, mikä on se syy) ja tulee tappelu.
Meillä se liittyy aina siihen, että vanhempi koira käyttäytyy ihmisiä kohtaan nuoren mielestä sopimattomalla tavalla. Murisee, haukkuu, komentaa tms. Nämä kyräilyt tapahtuvat aina, AINA ihmisiin liittyvästä syystä, ihmisten seurassa. Olen varma (tai no, niin varma kuin koirista nyt voi olla), etteivät koskaan keskenään ollessaan alkaisi tappelemaan.

 

["a.p."]

Mua jäi kiinnostamaan, että mikä on tuon nuoremman koiran rotu? :/

Tunnistettavuuden vuoksi en halua sanoa. Keskikokoisia molemmat, mutta eri rotusia.

 

["a.p."]

Minkä ikäinen nuorempi on? Entä vanhempi? Minkä rotuisia? Tilanne voi olla myös väliaikainen. Meillä nuorempi koira tuli "murrosikään" ja silloin alkoi nuo koettelut, nykyään on hyvin, hyvin harvinaista. Alkoivat, kun koira oli 2, nyt koira on 3. Suuria koiria molemmat.

Vanhempi on täyttämässä 10 (rodun keskimääräinen elinikä on alle 10v, sitkeä kaveri siis, täysin tervekin vielä) ja nuorempi on 3v. Aloin itsekin juuri tuossa miettimään, kun oltiin lenkillä, että olisikohan tuossa nyt vain teini-ikä menossa...? Koska tuo toinenkin oli siinä 3v iässä aikamoinen paskapää muutaman kuukauden, vaiko peräti puolisen vuotta... Aika kultaa muistot.

Ja se kun ulkopuoliset usein ajattelevat, että "ne vaan eivät sovellu samaan perheeseen, luopukaa toisesta" niin eivät näe kuitenkaan sitä todellista tilannetta; kuinka koirat nukkuvat vierekkäin, putsaavat joka ilta toisilta silmät ja korvat, myös leikkivät yhdessä onnellisina, ajattavat toisiaan, repivät leluja, tekevät yhteistyötä, jne. Meillä koirat juovatkin samasta vesikupista yhtäaikaa. Sitä se on valtaosan ajasta, joskus sitten vain kärjistyy tilanne jostain syystä (ota noista elukoista selvää, mikä on se syy) ja tulee tappelu.

Juuri näin. Itsekin olin vielä aamupäivällä valmis nakkaamaan tuon nuoremman koiran vaikka järveen, mutta en nyt enää, kun olen vähän rauhoittunut sen vesikuppiepisodin jäljiltä, ja katsellut, kun nuo vierekkäin tuossa sohvalla nytkin nukkuvat.

Meilläkin tuntuu, ettei noita tappeluita synny kuin silloin, kun ihminen on läsnä. Piha-aitauksessa tuo vanha höperö saa kaikessa rauhassa rähistä linnuille/oraville/puusta uhkaavasti putoaville lehdille, eikä nuorempi ole moksiskaan.

 

[Blue]

Mä en näe tuon kyllä loppuvan millään ennen kuin koirat erotetaan (vanhempi kuolee tai toinen lähtee).