K
Kffkej
Vieras
Mä puhkon itse kaikki paiseetkin 
Sormi jäi kerran lautojen väliin ja turposi sormenpää tosi isoksi ja oli täynnä verta sisältä, kamala paineentunne. Terkkari ronkkis sitä siinä aikansa kunnes sanoin et "anna minä" ja tökkäsin neulan puoleenväliin sormea, paine helpotti
Eli mun on vaikea kuvitella miltä tuollainen kammo tuntuu. Kipua se vain mun mielestä on, sitä pystyy hallitsemaan. Olet selvästi jo oppinut
Sormi jäi kerran lautojen väliin ja turposi sormenpää tosi isoksi ja oli täynnä verta sisältä, kamala paineentunne. Terkkari ronkkis sitä siinä aikansa kunnes sanoin et "anna minä" ja tökkäsin neulan puoleenväliin sormea, paine helpotti
Eli mun on vaikea kuvitella miltä tuollainen kammo tuntuu. Kipua se vain mun mielestä on, sitä pystyy hallitsemaan. Olet selvästi jo oppinut
H
Help me
Vieras
Yksityinen neuvola, jossa tosi asiantunteva ihminen, osaamista monelta alalta, mm. kätilö ja mielenterveyshoitaja. Itse asiassa jo ekalla kerralla tuli tuloksia, toki se vaati pari tuntia itkua ja tuskaa ja vaikeistakin asioista ääneen puhumista, mutta niin vain pistin itseäni, ilmapiiri oli sitten lopuksi tarpeeksi turvallinen eikä kukaan pakottanut, sain keskeyttää aina kun niin koin. Käytiin läpi missä kohtaa minua kohtaan on tehty väärin ja että saan olla vihainen siitä. Lisäksi löydettiin yhteys, että pelätessäni palaan siihen lapsuuden traumaan ja käyttäydyn samoin kuin lapsi - sitä ne minun kohtaukset on. Seuraavaksi harjoitellaan sitä että minua pistää joku muu. Nyt minulla on neula kotona ja kerran päivässä pitää pistää itseä tai miestä. Pahin asia taisikin olla se pakottamisen pelko, että en itse hallitse tilannetta ja minulle tehdään jotain vasten tahtoani. Kun kaikki oli omissa käsissäni sain "kohtauksen" vasta pistettyäni, sitten itkin ja ulvoin ja tärisin pitkään... Mutta helpottuneena. Minulle kerrottiin myös että esim hemoglobiinin voi ottaa vaikka korvalehdestä, joka ei välttämättä ole niin vaikeaa jos pelkää sormeen pistämistä. Ja että raskaana voin itse pistää ne pienet pistot, kukaan ei pakota minua. Nämä vaihtoehdotkin helpottivat mieltä.
K
"kätilö"
Vieras
Hienoa Ja kun sen pelkonsa tuo jatkossakin esiin, niin kyllä ne huomioidaan. Upea tulos, onnea jatkoonkin ja plussatuulia!
Ja kun sen pelkonsa tuo jatkossakin esiin, niin kyllä ne huomioidaan. Upea tulos, onnea jatkoonkin ja plussatuulia!
E
ex-piikkikammoinen
Vieras
Hei.
Piikkikammosi kuulostaa tosi pahalta. Sinun täytyy käsitellä pelkoasi. Ilman sitä se ei edes lievene. Sinulla täytyy olla hyvä motivaatio työstää piikkikammosi ja se motivaatio voi olla juuri biologisen kellosi tikitys, halu saada oma lapsi! Mikä loistava syy! Sinusta tulee vielä äiti! Saat ihanalta tuoksuvan pikkuisen lämpimän vauveliinin syliisi, sinun ja miehesi ikioman. Haluathan antaa miehellesikin lahjan saada olla isä...
Sinulla on monia vaihtoehtoja työstää piikkikammoasi. Sinun täytyy vain löytää oikea tapa ja kokeilla niin montaa, että löytyy se, joka puree. Kyllä terveydenhuollon kautta löytyy väyliä tuohon, jo ennen kuin olet raskaana. Minä olen löytänyt apua vaihtoehtoisista hoidoista. Esimerkiksi Reiki-hoidosta ja kokonaisvaltaisesta vyöhyketerapiasta, jossa otetaan tunteet mukaan.
Tästäkin on hyötyä, että haluat puhua asiasta täällä keskustelupalstalla. Minun kokemukseni piikkikammosta on tällainen: Sairastin lapsena paljon virtsatieinfektioita ja mm.vatsanpeitteiden läpi otettiin kokeita. Olin leikkauksissa jne. Minulla kesti pitkään käsitellä mm. hylätyksitulemisen pelkoa, joka oli ilmeisesti aiheutunut näistä sairaalajaksoista, kun äiti ei voinut olla siellä jatkuvasti luonani ja olin ihan pieni. Verikokeissa olen pystynyt tarvittaessa käymään, jos en katso pistämistä ja saan levätä kokeen jälkeen siinä paikallaan vähän aikaa. Tiedäthän sinä, että se verikokeen ottaminen ei satu? Ei tunnu juuri miltään... Olen todella lapsirakas ja olen synnyttänyt peräti neljä kertaa! Olen saanut kivunlievitykseksi vain ilokaasua ja tullut ihan hyvin toimeen. Sillä epiduraalia en haluaisi ottaa. Tietysti jos lapsen terveys jotenkin vaarantuisi, esim. olisin joutunut vaikka sektioon, niin olisin pystynyt siihenkin. Minulla on sellainen tunne, että olen päässyt kammostani eroon ja tilalle on jäänyt vain arkuutta pistoksia kohtaan. Toivon, että sinäkin saat käsiteltyä asian. Päätä, että pelkäämisen sijaan sinulle on tärkeämpää saada lapsi. Voimia siihen!
Piikkikammosi kuulostaa tosi pahalta. Sinun täytyy käsitellä pelkoasi. Ilman sitä se ei edes lievene. Sinulla täytyy olla hyvä motivaatio työstää piikkikammosi ja se motivaatio voi olla juuri biologisen kellosi tikitys, halu saada oma lapsi! Mikä loistava syy! Sinusta tulee vielä äiti! Saat ihanalta tuoksuvan pikkuisen lämpimän vauveliinin syliisi, sinun ja miehesi ikioman. Haluathan antaa miehellesikin lahjan saada olla isä...
Sinulla on monia vaihtoehtoja työstää piikkikammoasi. Sinun täytyy vain löytää oikea tapa ja kokeilla niin montaa, että löytyy se, joka puree. Kyllä terveydenhuollon kautta löytyy väyliä tuohon, jo ennen kuin olet raskaana. Minä olen löytänyt apua vaihtoehtoisista hoidoista. Esimerkiksi Reiki-hoidosta ja kokonaisvaltaisesta vyöhyketerapiasta, jossa otetaan tunteet mukaan.
Tästäkin on hyötyä, että haluat puhua asiasta täällä keskustelupalstalla. Minun kokemukseni piikkikammosta on tällainen: Sairastin lapsena paljon virtsatieinfektioita ja mm.vatsanpeitteiden läpi otettiin kokeita. Olin leikkauksissa jne. Minulla kesti pitkään käsitellä mm. hylätyksitulemisen pelkoa, joka oli ilmeisesti aiheutunut näistä sairaalajaksoista, kun äiti ei voinut olla siellä jatkuvasti luonani ja olin ihan pieni. Verikokeissa olen pystynyt tarvittaessa käymään, jos en katso pistämistä ja saan levätä kokeen jälkeen siinä paikallaan vähän aikaa. Tiedäthän sinä, että se verikokeen ottaminen ei satu? Ei tunnu juuri miltään... Olen todella lapsirakas ja olen synnyttänyt peräti neljä kertaa! Olen saanut kivunlievitykseksi vain ilokaasua ja tullut ihan hyvin toimeen. Sillä epiduraalia en haluaisi ottaa. Tietysti jos lapsen terveys jotenkin vaarantuisi, esim. olisin joutunut vaikka sektioon, niin olisin pystynyt siihenkin. Minulla on sellainen tunne, että olen päässyt kammostani eroon ja tilalle on jäänyt vain arkuutta pistoksia kohtaan. Toivon, että sinäkin saat käsiteltyä asian. Päätä, että pelkäämisen sijaan sinulle on tärkeämpää saada lapsi. Voimia siihen!