Infrenaalinen piikkikammo ja toivo raskaudesta

[Help me]

Hei!
Onko täällä palstalla ketään, jolla olisi kokemusta tästä. Olen kolmeakymppiä lähestyvä nainen ja minulla on niin paha piikkikammo, että verikoetta ei ole otettu yli 20 vuoteen, rokotukset saatu kerran pistettyä rauhoittavilla (maksimiannos) ja tämä on tullut lapsena siitä, kun verikoe on otettu väkisin ja olen repäissyt käden juuri pistäessä. En pysty olemaan millään muotoa rauhallinen piikkitilanteissa, vaan tilalle tulee kuin pakokauhuinen eläin, voisin varmaan hypätä jostain ikkunasta läpi ja vaikka lyödä ihmisiä, kunhan eivät pistä. NLP-terapiaa on kokeiltu, ilman tulosta.
Haluaisin kammosta eroon, sillä olen todella lapsirakas ja haluaisin saada lapsia, ihana mieskin on, parempaa isää tuskin voisi toivoa. Elämäntilanne alkaa olla kaikin puolin kohdillaan. Tiedän, että mies voisi vaikka adoptoida, koska pelkään niin - ja tiedän että kyllä minulla rakkautta riittäisi lapselle, oli biologinen tai ei. Mutta silti, olisi ihana onnistua pääsemään tästä eroon ja elää normaalia elämää. Kohtalotovereita? Vinkkejä?

 

[*****]

Käy ostamassa apteekista neuloja ja ruiskuja ja pidä niitä esillä niin kauan että ne lakkaa häiritsemästä. Tämän jälkeen kokeile akupunktiota. Sitten verenluovutukseen.

 

[Katylina]

Itse kammoan piikkejä, tosin lähinnä taju menee, en sentään sekoa. Piikittelyä tulee paljon raskaana ja testit sun muut tehdään lapsen hyväksi, joten jos joka kerta sekoat kuin hullu, voit vahingoittaa lastakin mahassasi hullunkohtauksen aikana.

 

["vieras"]

Itselläni oli ennen raskauksia piikki/veri/sairaalakammo, mutta kappas kun ei näin 3 lapsen jälkeen ole enää...

Kammoni ei tosin ollut ehkä niin paha kuin sinulla, mutta välttelin viimeiseen asti noita juttuja ja jo pelkkä ajatus verinäytteenotosta aiheutti pahoinvointia. Jotenkin sitä vaan vähitellen tottui ja alkuunhan se oli pitkälti hemoglobiinin ottamista neuvolassa sormenpäästä. Siinä se meni muun jutustelun lomassa. Terkka kyllä minulle merkkasi ylös papereihin, että ei turhaan piikitellä...Hemoglobiininkin otti vain jos oli ihan pakko se tarkistaa, eli ei edes joka kerralla. Sokerirasitus olikin sitten jo vähän jännempi juttu, mutta siitäkin selvisi. Jotenkin se vauva siellä vatsassa on vaan niin tärkeä, että sitä seisoo vaikka päällään jotta sillä olisi hyvä olla. Sitten kun synnytys on käynnissä, siinä ei paljon jouda miettimään mitään sairaala tai verkammoja.

 

[äitiiiiii]

Aloin 18v odottaan esikoistani ja olin kauhusta jäykkänä mennessäni ensimmäiseen verikokeeseen. Tuntu, että en selviä siitä mitenkään, pelotti niin. Menin makuulleen varalta.

Neljä lasta on ja on jouduttu synnytyksen aikana/jälkeen pistämään: verikokeita, sormenpäästä ja kyynärtaipeesta, tiputus, on pistetty suonesta ohi (sattuu), on laitettu epiduraali jne.

Epiduraalikaan ei edes sattunut, mutta en sitä näin "järjissään" antas hevillä laittaa. Niiden kipujen kanssa... se tuntu ihan samalta mitä tekevät kunhan se kipu häviää.

Minulla ei ole sellaista kammoa ollu ku sulla, mutta jotenkin olen tottunut niihin kuitenkin.

En osaa auttaa, mutta voisiko olla apua, jos puntaroisit: piikit ja vauva... onko vauva niin iso juttu, että kestäisit ne piikit, oman pienokaisen eteen? HALUATKO kestää? Jne...

Eihän ne verikokeet pakollisia ole, mutta vauvan ja sinun parasta niillä haetaan. Ja kun synnytyksen aika on ja jos jotain menee vikaan tai edes vähän sinnepäin, niin ainakin sen tipan "saa" aika helposti käteen, eli pistetäänhän siinäkin...

 

[Help me]

Tippa on mulle ehkä jopa pahin, kun olen kerran nukutuksessa tehdystä toimenpiteestä herännyt tippa kädessä, vaikka henkilökunta oli ohjeistettu, että se pitää ottaa pois kammoni takia. Revin sen samantien itse ja sekös vasta asiaa pahensi. Tuntuu, ettei uskalla luottaa terveydenhuoltohenkilöihin, vaikka he jotain lupaavatkin. Ja synnytyksessä uskon kestäväni esim. Epiduraalin, mutta kanyyleja en, kun olen tätä illat pitkät jo viikkokausia netistä tutkinut. Mutta ne kai tulee yhdessä...
Juuri tuota taistelua yritän päässäni käydä, oma lapsi olisi niin ihana asia että kestäisikö sitä mitä vaan. Mutta entä jos en pysty hallitsemaan itseäni ja satutan jotain ihmistä, itseä tai vauvaa... Uskallanko ottaa sitä riskiä koskaan.

 

[puuh]

Jos satut raskautumaan, on varmaan viisainta antaa miehen hoitaa lapsen neuvola- ja lääkäriasiat, ettet tartuta kammoasi lapseenkin. Piikkikammoa mulla ei edes ole ja silti oli inha paikka viedä lapsi ekoille rokotuksille. Lääkäriin lähtee mies, joko yksin lasten kanssa tai mulle avuksi, sillä lapsuudenkokemuksista johtuen musta ei olisi pitelemään huutavaa ja rimpuilevaa lasta, jos olisi pakko puhkaista korva tulehduksen takia. Olisi pakko jättää laps miehelle ja häipyä itse paikalta tai lapsi pelkäisi varmasti lääkäriä loppuikänsä, kun näkisi äidin hätääntyvän.

 

[Help me]

Mies varmasti ilomielin hoitaakin ne sitten. En missään nimessä halua lapsille samanlaista pelkoa, enkä kellekään muullekaan!

 

[Help me]

Onko täällä terveydenhoitoalan ammattilaisia? Olisiko kellään muuta lisättävää?

 

["sari"]

Itse kammoan piikkejä, tosin lähinnä taju menee, en sentään sekoa. Piikittelyä tulee paljon raskaana ja testit sun muut tehdään lapsen hyväksi, joten jos joka kerta sekoat kuin hullu, voit vahingoittaa lastakin mahassasi hullunkohtauksen aikana.

Oletpa avuton, tällasia nämä nykyajan odottajat ovat, huoh.

Etkös sinä pitänyt avuttomuutena pelkoja. Ja etenkin jos niitä helpottaa joillain keinoilla (joita juuri sinä et käytä).

 

[En minäkään piikeistä pidä]

Aika vähilläkin piikeillä raskaudesta ja synnytyksestä voi selvitä. Raskausaikana otetaan kertaalleen verikokeet ja mittaillaan lisäksi hemoglobiinia. Jos sokerirasitukseen joutuu, siellä pistetään vähän enemmän.

Synnytyksessä minua pistettiin tasan kerran, se oli istukan syntymistä nopeuttava oksitosiinipiikki.

 

[LisaMarie]

Mun piikkikammo loppui raskauksien myötä. Ekan raskauden alussa se oli mun suurin murhe, nyt kun on kolme lasta en pelkää pistämistä enää juuri lainkaan.
Ekassa synnytyksessä ehdottomasti kamalin asia oli oksitosiini tiputus!

 

[Help me]

Voiko siitä oksitosiinitipasta kieltäytyä?

 

["Lumikki"]

Voisikohan hypnoosista olla apua tuohon kammoosi? Onhan sillä päästy eroon kaikenmoisista muistakin fobioista.

Mun ystävällä oli suht' paha piikkikammo ennen kuin alkoi hedelmöityshoidot (ei toivoa saada lasta muuten). Hänen onnistui päästä kammostaan tutun sairaanhoitajan avulla - ystävä, joka selitti, jaksoi rauhoitella ja käytti alussa puudutusainetta kaikkiin piikkeihin. Ja tietysti ystävä puristi silmänsä kiinni koko toimituksen ajaksi ja kuunteli musiikkia. Mutta hänenkään kammonsa ei tainnut olla yhtä paha kuin sulla.

Itseänikin piikit inhottavat, mutta kun haluan lasta niin kovasti, että IVF-hoidossa on oltava täälläkin ja päivittäisiä piikkejä otettava, olen tottunut. Vieläkään en tykkää katsoa piikitystä enkä verikokeen ottoa, mutta olen oppinut luottamaan sairaalahenkilökuntaan. Yleensä ei ikinä enää satu.

Uskon, että sullekin löytyy vielä tuohon ongelmaan ratkaisu. Oletko lukenut jo tämän: http://www.needlephobia.com/ ?

 

["vieras"]

Kognitiivinen käyttäytymisterapia on tehokas fobioiden hoidossa. Siis käytännössä altistusterapia. Ja ei tarvitse kun noin 10-15 käyntiä.

 

[astrolabe]

Voiko siitä oksitosiinitipasta kieltäytyä?

Ei sitä välttämättä edes tarvita, mutta verikokeita raskaana olevalle kyllä tehdään.

 

[leijona76]

Kognitiivinen terapia mullekin tuli mieleen. Raskaus on sikäli hankala että ei yhtään tiedä miten se menee ja mitä tapahtuu. Jos hyvin menee niin lähinnä muutama verikoe, jos vähemmän hyvin niin tippaaa,kanyylia jne. Eikä sillon kysellä sopiiko pistää jos se on vaan tehtävä. Ootko ap hypnoosia aatellu?

 

["kätilö"]

Voiko siitä oksitosiinitipasta kieltäytyä?

pääsääntöisesti kyllä, mutta on tilanteita joissa tippa on pakko laittaa esim puudutuksiin tarvitaan tippatie, synnytyksen jälkeisessä vuodossa laitetaan tippa ja jos raskausaikana todetaan streptokokki, niin tarvitset synnytyksessä iv antibiootit. Kukaan ei pysty sulle varmaksi lupaamaan, ettei tippaa laiteta, tilanteet voi synnytyksessä muuttua äkkiäkin. Kammosi kuulostaa tosi hankalalta ja sitä kyllä kannattaa hoitaa esim jonkunlaisella siedätyksellä ennen raskautta. Itsessään raskaus kun on joillekin esim raskausdiabeteksen tai raskausmyrkytyksen takia melkoista piikitystä.

 

[En minäkään piikeistä pidä]

Voiko siitä oksitosiinitipasta kieltäytyä?

En kieltäytyisi mistään mitä henkilökunta viisaaksi katsoo. Mutta synnytyksestä voi tosiaan ihan hyvin selvitä ilman tippakanyylia. Itse sain oksitosiiniannoksen ruiskeena reiteen heti vauvan synnyttyä, eikä sitä siinä juuri huomannut.

Tällainen tosiaan edellyttää, että kaikki menee hyvin, eikä ole tarvetta koviin kivunlievityskeinoihin.

 

["vieras"]

Minulla on myös tosi paha neulakammo. Olen saanut paniikkikohtauksen hammaslääkärillä mielikuvan voimasta kysyttäessä haluanko puudutuksen. Minulla on kaksi lasta jotka molemmat ovat syntyneet sectiolla. Loppujen lopuksi sitä pistämistä on todella vähän. Alkuraskaudessa otetaan verikoe ja synnytyksessä laitetaan tippa, mutta jos kaikki menee muuten hyvin, ei muita neuloja tarvita. Oksitosiinitippa ei todellakaan ole mikään automaatio, nesteytystippa sen sijaan useimmissa sairaaloissa on. Sectiossa toki jouduttiin pistämään useampaankin kertaan ja leikkauksen jälkeenkin joutuu olemaan jonkin aikaa letkuissa. Jos ja kun raskaudut neulakammo kannattaa ottaa heti aluksi puheeksi, niin tein minäkin ja kammooni suhtauduttiin tosi hyvin. Alkuraskaudessa hoitajat ovat jutelleet mukavia ja pistämistilanteet ovat sujuneet hyvin. Synnytyksissä olen llut hysteerinen pistämisvaiheessa, mutta miehen tuen ja ymmärtäväisten lääkärien, hoitajien ja kätilöiden ansiosta olen selvinnyt niistäkin. Ensimmäisen lapsen kohdalla mies hoiti kaikki lapsen rokotukset, toisen kohdalla olen ollut pari kertaa lapsen kanssa, mutta kun kammoni on neuvolan tiedossa, ovat osanneet ihan hienosti auttaa noissa tilanteissa.

Edelleenkin kärsin pahasta neulakammosta. Ensimmäisen section jälkeen minulta leikattiin viisaudenhampaat ja onneksi pääsin opetushammaslääkäriin, missä sain yhden lähihoitajaopiskelija ihan vain rauhoittelemaan minua toimenpiteen ajaksi. Olin hysteerinen ja tärisin koko ajan. Verenluovuttajaksi en edes kelpaa, joten siitä ei ole minulle hoitokeinoksi. Olen kuitenkin koittanut rationalisoida kammoani siten, että mieluummin otan ne muutamat tarvittavat rokotukset muutaman vuoden välein ja käyn hammaslääkärissä kolmen vuoden ajan ottaen puudutuksen jos se on tarpeen, kuin kärsin niistä sairauksista jos en noihin mene ja joudu sitten kärsimään kivun lisäksi vielä useammasta pistoksesta kerrallla. Lasten hankintaa piikkikammo ei estänyt, jotenkin se lapsi kkuitenkin teki asioista helpompia ja ajatus siitä että kärsin hänen parhaakseen antoi voimia.

 

[LisaMarie]

Voiko siitä oksitosiinitipasta kieltäytyä?

Eihän sitä normaalisti laiteta, mutta mulla oli lapsivesi mennyt 2 vrk aiemmin, niin supistuksia oli pakko saada. Siinätapauksessa ei voinu kieltäytyä.

 

[Help me]

Mistähän tuota kognitiivista terapiaa osaisi hakea? NLP on vähän hypnoosityyppistä aivojen uudelleenohjelmointia mut se ei toiminu mulla. Jotenkin aivot osasi järkeilä mitä siinä tehdään ja pisti vastaan.

 

[Help me]

Ajattelin kirjoittaa vielä jos joku joskus törmää tähän ketjuun. Sain todellakin avun tuosta kognitiivisesta terapiasta! Tänään pistin itseäni jo kahdesti. Ammattilaisen avulla oppii näkemään "pelon taakse". Yksityisellä neuvolalla, rauhallisen superammattilaisen avulla saatiin ekat tipat verta 22 vuoteen minusta.

 

["vieras"]

Joko olet raskaana?

 

[Help Me]

En vielä, toivottavasti kuitenkin pian, nyt kun pahin pelko on selätetty!