Salaisia haaveita

[Tuskaisia mietteitä]

Eräs tuttuni jätti perheensä. Käveli pois, jätti lapset ja aviopuolisonsa. Olen hänelle salaisesti ja sisäisesti kade..

Tiedän mitä haluan elämältäni. Tiedän, että tulen tässä suhteessa ja elämässä kuihtumaan pikkuhiljaa pois, näivetyn ja kuristun sisältäpäin. Silti hymyilen ja olen ystävällinen ja iloinen. Hoidan perheeni niinkuin kuuluu. Otan vastuun, kasvatan ja rakastan. Silti en rakasta itseäni.

Haluaisin muuttaa ulkomaille. Paikan tiedän jo. Olen siellä käynyt katselemassa. Haluaisin ottaa ohjat omiin käsiini, haluaisin olla vain minä. Tehdä työtä jota rakastan, elää ja ollaa niinkuin haluan ilman katkeruutta ja pahan suopia ajatuksia lähisukulaisilta. Haluaisin tavata ja rakastaa/rakastella ihania naisia. Haluaisin olla vapaa. Haluaisin taas tuntea iloa ja surua, aidosti, muistaa miltä tuntuu kun joku asia koskettaa. Haluaisin elää..

Minulla on ihana aviopuoliso. Hän rakastaa minua ja haluaa minua, olen hänelle turva. Minulla on ihania lapsia hänen kanssaan. Rakastan lapsiani, haluan suojella heitä kaikelta pahalta ja siksi en lähde mihinkään. Elän tässä, teen kaikkeni perheeni eteen.

Jospa joskus voin lähteä, elää, rakastaa.. jospa joskus päädymme eroon kun lapset ovat isoja, voin muuttaa vaikka vain hetkeksi pois, elää täysillä omana itsenäni, ellää unelmaani ja vaikka palata takaisin, jos siltä tuntuu.

Jos joskus tuntisin edes jotain pientä..

 

[r u u s a]

Ihania haaveita.

Mutta sitten, kun muistelee, miten yksin lopulta oli sinkkuaikoinaan...

 

[Nyynä]

Ihania haaveita.

Mutta sitten, kun muistelee, miten yksin lopulta oli sinkkuaikoinaan...

niin. juuri niin. :/

 

[Tuskaisia mietteitä]

Mutta kun minä HALUAN olla yksin! Tällä hetkellä en osaa edes iloita lapsistani, kodistani tai mistään muustakaan mitä minulla on. Tuntuu, että olen aivan turta ja vain turrun lisää..

 

[vieras]

oliskohan käynyt nyt niin että et ole elänyt sitä nuoruuttasi vaan sännännyt suinpäin suhteeseen ja lasten tekoon?

 

[vieraS]

elämässä ei saa ikinä mitään,jos ei tee haaveiden eteen mitään.
ota omaa aikaa,lähde yksin joksikin aikaa ulkomaille.

 

[Tuskaisia mietteitä]

oliskohan käynyt nyt niin että et ole elänyt sitä nuoruuttasi vaan sännännyt suinpäin suhteeseen ja lasten tekoon?

Kyllä olen ihan aikuisena saanut lapseni ja pitkä suhde on takana. Villi ja viriili olen ollut jo nuorena, eli kokeiltu elämää on..

 

[r u u s a]

Mutta kun minä HALUAN olla yksin! Tällä hetkellä en osaa edes iloita lapsistani, kodistani tai mistään muustakaan mitä minulla on. Tuntuu, että olen aivan turta ja vain turrun lisää..

No onko se mahdotonta?
Mökki korvesta vuokralle ja nökötät siellä viikonlopun tai vaikka koko viikon.


(Ei musta toi tuntea ja rakastella ihania naisia kuulostanut lainkaan yksinololta.)

 

[Tuskaisia mietteitä]

(Ei musta toi tuntea ja rakastella ihania naisia kuulostanut lainkaan yksinololta.)

Yksin ololla tarkoitan sitä, että ei tarvitse huolehtia muista. Ei tarvitse vahdata kelloa ja ruoka-aikoja ja kotiintuloaikoja ja kaikkea sitä, mitä tähän perheeseen ja eritoten lapsiin kuuluu. Mennä ja tulla niinkuin haluaa, tehdä töitä vaikka 20tuntia putkeen jos siltä tuntuu. Nukkua kun nukuttaa ja valvoa kun haluaa.

Enkä tarkoita tätä nyt lapsellisella mielellä, vain ihan tosissani.

Ja niitä naisia, ei että...

 

[Pajulanpirkkona]

Aikuisen on otettava vastuu teoistaan ja itsestään. Jos et ole onnellinen, tee asialle jotain, mutta et voi tosiaan kuitenkaan jättää perhettäsi huomioimatta. Täytyy kai vaan tehdä kompromisseja järkevän rajoissa.

Ei mikään tietysti estä haaveilemasta, ei siinä ole mitään vikaa. Asennoituminen asioihin kuitenkin vaikuttaa pitemmän päälle. Jos ajattelee et perhe ja suhde tukahduttaa ja kuristaa, niin tapahtuu pitemmän päälle. Jos kuitenkin yrittää etsiä ja keskittyä myös hyviin asioihin, alkaa ehkä tuntuakin vähän helpommalta. Jos ei, niin tilanteelle täytyy tehdä jotain...

Tiedän tunteen, että haluaisi häipyä, joskus haaveilee siitä itekkin kun on tosi lopussa ja väsynyt. Kuitenkin se on vaan sellanen ajatusleikki, joka ei ainakaan minulle ole mitään todellista. :hug:

 

[vieras]

Tuosta ulkomaille muutto haaveista kysyisin että oletko todella valmis jättämään myös lapsesi? lapset tarvitsee molempia vanhempia.

 

[r u u s a]

Niin.

Heräät. (yksin)
Syöt aamiaisen (yksin), mietit, mitä tekisit (yksin). Loistoidea; soitanpa kaverille, mennään jonnekin. Mutta eipä sille tietenkään käy. Istut kotona lounasaikaan ja syöt. (yksin)
No, joku varmasti lähtee illalla pitämään kivaa; soitat poppoon läpi vain todetaksesi että yksin mennään sitten.

Istut jossain, ei näy ketään kiinnostavaa. Tai jos näkyy, niin se ei ole yksin.

Jäät juttelemaan jonkun kanssa. Oikeasti se ei ole hirmu kiinnostava. Ohitat sen katoamalla vessaan ja jatkat etsimistä. Koko illan... Loppuyöstä se ei hirmu kiinnostavakin olisi jo kiinnostava mutta sekään ei ole enää yksin. Toisin kuin...

Ja sitten menet nukkumaan vain herätäksesi seuraavaan aamuun ihan yhtä (vitun) yksin.

En sitten tiedä. Mulle siitä, että olisi joku, tuli ihan yhtä kahlitsevaa.
Sulle ehkä ei, mistäs mä sen voin tietää.


Helpointa on kai oppia elämään siinä mitä on.


(kunhan muistutin)