Ahdistaako muilla omistaminen?

["santtu"]

tarkoitan kaikenmaailman tavaraa, lainaa, velkaa jne. Haluaisin myydä kaiken pois ja muuttaa vuokralle, tavalllaan huolettomampaan elämään. Matkustella enemmän, asua lähellä tapahtumia ja menoja. Käydä joskus teatterissa (kesäteatteri kerran kesässä ei vaan riitä), tai jossain.

Enpä tiedä, nyt kun tämän kirjoitin, niin tajuan että ehkä olen sittenkin kaupunkiasuja. Voisin käydä joskus mökillä, mutta pakkoko täällä olisi asua.. rakastan kyllä eläimiä ja niiden pito ei kaupungissa vaan yhtä helppoa..

 

["vieras"]

Myy ja mene.. Jos sinä kaupungissa toteat, että vikatikki tuli tehtyä niin ainahan pääsee maalle muuttamaan takaisin. Tai voithan tietysti jahkata asiaa maailmaan loppuun saakka..

 

["aap"]

sillähän se ratkeaisi mutta mutta.. mies on vaan hidaste tässä. Hän tykkää puuhailla kaikenlaista ulkosalla, ja luulen että hän kuolisi tylsyyteen kaupungissa. Mistäs tähän löytäisi kompromissin. Onko joku joka saanut tällaisen ratkaistua järkevästi..?

 

["vaimo"]

Mun mies on samanlainen. Hän haluaa kaikesta tavarasta eroon, heittää kaiken mahdollisen pois ja haaveilee siitä, että ei omistaisi mitään.

Hänellä se on eniten menettämisen pelkoa. Kun ei omista, ei voi menettääkään, ei ole liian kiintynyt mihinkään. Ja vähän on sitten mukana sitä, että on todella siisti ihminen

Mutta jos on vaan sitä, että tylsistyt, voisitko alkaa käydä kotimaan kaupunkilomilla? Aika halvallakin pääsee nykyään Tampereelle tai Helsinkiin katselemaan menoa. Mies voi sitten ruopsutella kotosalla