T
Turkilmas
Vieras
Sisko kertoi että äidin juominen on entisestään pahentunut. Perjantaina oli humalassa, eilen oli humalassa ja tänään...yllätys yllätys kännissä. Äippällä on diabetes, sydänvika, alhainen verenpaine, vakava masennus... lista on loputon. Hän syö hyvin vahvoja lääkkeitä koko ajan, joten sanomattakin selvää että viina EI tuohon joukkoon sopisi.
Sisko kertoi että äiti on nykyään vähintään kolmena päivänä viikosta kännissä ja vetää usein niin paljon viinaksia että on aivan tillin tallin ja oksentelee yms.
Äiti täytti tänä vuonna 50 vähän isän kuoleman jälkeen. Elinvuosia tuskin on tuota menoa montaa jäljellä.
Mutta mitä mä voin tehdä? Voinko yhtään mitään? Siis ihan oikeesti. Ensinnäkin sisko joutui olemaan likasankona kun äiti ei mulle uskalla kännissä soittaa. Sisko saa kuulla jatkuvasti milloin mistäkin murheesta ja 18-vuotias tyttö huolehtii mm. äitinsä lääkkeistä yms. Nytkin täällä ollessaan (sisko tuli siis eilen), äiti on soittanut varmaan lähemmäs 10 kertaa milloin mistäkin.
Eli siskon ei mun mielestä tarvis kestää tuollaista, vaikkakin ymmärrän toki yksinäistä äitiänikin (paitsi että veli asuu siellä tällä hetkellä ja äippä ryyppää hänen ja veljen kavereiden kanssa...).
Toisekseen pitääkö mun vaan tosiaan katsoa miten äiti tappaa itsensä viinaan? Se kun on täysin vääjäämätöntä. Mutta mitä sitten voisin tehdä? Soittaa tietty äidin sisaruksille...mutta kun he tietävät tasan tarkkaan missä mennään. Soittaa äidille...no juu, äippä on aina ollut valehtelun ja manipuloinnin mestari. Hän ei alkoholismiaan myöntäisi edes unisukilleen.
Mä tunnen vaan olevani niin avuton ja myös jotenkin julma ja välinpitämätön kun vierestä seuraan miten äiti tuhoaa elämäänsä.
Sisko kertoi että äiti on nykyään vähintään kolmena päivänä viikosta kännissä ja vetää usein niin paljon viinaksia että on aivan tillin tallin ja oksentelee yms.
Äiti täytti tänä vuonna 50 vähän isän kuoleman jälkeen. Elinvuosia tuskin on tuota menoa montaa jäljellä.
Mutta mitä mä voin tehdä? Voinko yhtään mitään? Siis ihan oikeesti. Ensinnäkin sisko joutui olemaan likasankona kun äiti ei mulle uskalla kännissä soittaa. Sisko saa kuulla jatkuvasti milloin mistäkin murheesta ja 18-vuotias tyttö huolehtii mm. äitinsä lääkkeistä yms. Nytkin täällä ollessaan (sisko tuli siis eilen), äiti on soittanut varmaan lähemmäs 10 kertaa milloin mistäkin.
Eli siskon ei mun mielestä tarvis kestää tuollaista, vaikkakin ymmärrän toki yksinäistä äitiänikin (paitsi että veli asuu siellä tällä hetkellä ja äippä ryyppää hänen ja veljen kavereiden kanssa...).
Toisekseen pitääkö mun vaan tosiaan katsoa miten äiti tappaa itsensä viinaan? Se kun on täysin vääjäämätöntä. Mutta mitä sitten voisin tehdä? Soittaa tietty äidin sisaruksille...mutta kun he tietävät tasan tarkkaan missä mennään. Soittaa äidille...no juu, äippä on aina ollut valehtelun ja manipuloinnin mestari. Hän ei alkoholismiaan myöntäisi edes unisukilleen.
Mä tunnen vaan olevani niin avuton ja myös jotenkin julma ja välinpitämätön kun vierestä seuraan miten äiti tuhoaa elämäänsä.