vierailija
Sisältää avautumisen:
Lähipiirissäni on parikin ihmistä, joilla on taipumusta vihjailla asioista suoraan puhumisen sijaan.
Ensin hienovaraisesti, sitten painokkaammin jne.
Kyseessä on varsinkin eräs vanhempi sukulaisnainen, olen itsekin nainen ja ilmeisesti pitäisi osata lukea rivien välistä kaikki.
Huoh, varsinkin tuon sukulaisnainen kohdalla alkaa käämit palaa kohta!
Siis kuulemma vihjailut (jotka ovat voimakkaita ja särähtävät jo ulkopuolisten korvaan kuulemma) ovat kyseisen ihmisen tapa sanoa asiat "nätisti" kohteelle eli tässä tapauksessa minulle..
Valitettavasti olen ilmeisesti niin tyhmä (myönnän, etten ymmärrä yleensäkään vihjailuja saati outoja sellaisia) etten tajua edes kyseisen ihmisen vihjailevan, ennen kuin vasta rautalangasta on asiaa väännetty.
Usein joku sukulainen tms on "joutunut" minulle asiaa selvittämään, että "x koittaa vihjailla asiaa y, tajusitko?" ja silloin tulee typerä olo itselleni.
Asiaa ei voi sanoa suoraan minulle tai sille kenelle yleensäkään vihjaillaan (olen tätä vihjailuja sukulaisille ihmetellyt) koska suoraan sanomisesta tulee paha mieli ihmisille kuulemma..
Huoh.
Ei, minä en mene rikki siitä, että asiat sanotaan suoraan vaan arvostaisin asiaa!!
Esim lauseet:
- En pidä siitä, että puhut tästä asiasta/ihmisestä/tapahtumasta minulle noin...
- En pidä siitä, että moni ihminen puhuu päällekkäin, koska keskustelua on vaikea seurata...
- En ymmärrä tuollaista huumoria koska se tuo mieleeni *selitys*....
Ovat kyseiselle sukulaiselle liian vaikeita sanoa, ettei kenenkään mieli pahoitu...
Ei, en mene rikki siitä asiat paukauttaisi suoraan vaan arvostaisin sitä - ei tarvitsisi lopulta ihmetellä, että mitä tuokin outo kommentti taas tarkoitti kun vihjaillaan jo voimakkaammin..
Olen koittanut ymmärtää ja ajatella, että kyseessä on vanha ihminen jne jne mutta tuntuu että alkaa tulla raja vastaan.
Onko teillä kokemusta näistä vihjailevista ihmisistä tai harrastatteko ehkä itse sitä?
Tätä ihmistä ei enää saa ilmeisesti (jos on vinkkejä, otetaan ne kehiin) lopettamaan vihjailuja ja puhumaan suoraan, mutta koitan ymmärtää asiaa.
Tähän asti on paljon minunkin toimestani autettu kyseistä sukulaista, mutta en vain enää kauheasti jaksa - suurin syy siihen on tosiaan tuo, että mitä älyttömimmistä asioista vain vihjaillaan ja pitkään.
Kun taas sen sijaan suoraan sanomalla asia hoituisi muutamassa minuutissa ja ymmärtäisin kyllä.
Ehkä täytyy vain radikaalisti vähentää auttamista, en usko että keskustelu asiasta auttaisi mitään - todennäköisesti vain loukkaisi kyseistä ihmistä?
Huoh, kokemuksia/neuvoja/jotain?
Lähipiirissäni on parikin ihmistä, joilla on taipumusta vihjailla asioista suoraan puhumisen sijaan.
Ensin hienovaraisesti, sitten painokkaammin jne.
Kyseessä on varsinkin eräs vanhempi sukulaisnainen, olen itsekin nainen ja ilmeisesti pitäisi osata lukea rivien välistä kaikki.
Huoh, varsinkin tuon sukulaisnainen kohdalla alkaa käämit palaa kohta!
Siis kuulemma vihjailut (jotka ovat voimakkaita ja särähtävät jo ulkopuolisten korvaan kuulemma) ovat kyseisen ihmisen tapa sanoa asiat "nätisti" kohteelle eli tässä tapauksessa minulle..
Valitettavasti olen ilmeisesti niin tyhmä (myönnän, etten ymmärrä yleensäkään vihjailuja saati outoja sellaisia) etten tajua edes kyseisen ihmisen vihjailevan, ennen kuin vasta rautalangasta on asiaa väännetty.
Usein joku sukulainen tms on "joutunut" minulle asiaa selvittämään, että "x koittaa vihjailla asiaa y, tajusitko?" ja silloin tulee typerä olo itselleni.
Asiaa ei voi sanoa suoraan minulle tai sille kenelle yleensäkään vihjaillaan (olen tätä vihjailuja sukulaisille ihmetellyt) koska suoraan sanomisesta tulee paha mieli ihmisille kuulemma..
Huoh.
Ei, minä en mene rikki siitä, että asiat sanotaan suoraan vaan arvostaisin asiaa!!
Esim lauseet:
- En pidä siitä, että puhut tästä asiasta/ihmisestä/tapahtumasta minulle noin...
- En pidä siitä, että moni ihminen puhuu päällekkäin, koska keskustelua on vaikea seurata...
- En ymmärrä tuollaista huumoria koska se tuo mieleeni *selitys*....
Ovat kyseiselle sukulaiselle liian vaikeita sanoa, ettei kenenkään mieli pahoitu...
Ei, en mene rikki siitä asiat paukauttaisi suoraan vaan arvostaisin sitä - ei tarvitsisi lopulta ihmetellä, että mitä tuokin outo kommentti taas tarkoitti kun vihjaillaan jo voimakkaammin..
Olen koittanut ymmärtää ja ajatella, että kyseessä on vanha ihminen jne jne mutta tuntuu että alkaa tulla raja vastaan.
Onko teillä kokemusta näistä vihjailevista ihmisistä tai harrastatteko ehkä itse sitä?
Tätä ihmistä ei enää saa ilmeisesti (jos on vinkkejä, otetaan ne kehiin) lopettamaan vihjailuja ja puhumaan suoraan, mutta koitan ymmärtää asiaa.
Tähän asti on paljon minunkin toimestani autettu kyseistä sukulaista, mutta en vain enää kauheasti jaksa - suurin syy siihen on tosiaan tuo, että mitä älyttömimmistä asioista vain vihjaillaan ja pitkään.
Kun taas sen sijaan suoraan sanomalla asia hoituisi muutamassa minuutissa ja ymmärtäisin kyllä.
Ehkä täytyy vain radikaalisti vähentää auttamista, en usko että keskustelu asiasta auttaisi mitään - todennäköisesti vain loukkaisi kyseistä ihmistä?
Huoh, kokemuksia/neuvoja/jotain?