"Ihminen tuomitaan yhden virheen perusteella"

["vieras"]

Mitä ihmeitä tässä nyt on toivottu? Onko se todella ihmeeseen verrattava asia, että ihminen saisi olla hyväksytty sellaisena kuin on ja vastata elämästään itselleen parhaalla tavalla? Minun puolestani tuet voi vaikka lakkauttaa, mutta samalla tulee purkaa ihmisten elinkeinonvapautta rajoittavaa lainsäädäntöä siten, että omillaan toimeen tuleminen on todellinen olemassa oleva vaihtoehto JOKAISELLE. Myös sille, joka ei osaa täyttää veroviraston kuponkeja, samoin kuin sille jonka ainoa erityisosaamisala on erinäisten väkijuomien valmistus ja kaupittelu. Samoin tulee purkaa rakennusmääräyksiä, jotta ihminen voi oikeasti asua itselleen sopivan hintaisessa asumuksessa. Luonnollisesti jätevedet tulee saada laskea mihin haluaa, ja kasvattaa pihallaan mitä haluaa. Ja jos tahtoo vaihtaa sen naapurin kanssa sikaan, niin sen tulee olla luonnollista ja normaalia eikä tällaisesta vaihtokaupasta tule joutua verolle tai mitenkään tilivelvolliseksi. Jatkuvan talouskasvun unelma on hylättävä, ja Suomen palattava omavaraistalouteen. Silloin täältä löytyy taas kaikille hommia, eikö olisi hyvä?

Valtio ei voi kaikkea parantaa, ei kukaan voi. Valtio ei voi parantaa sitä, että pikku Pentti ei saa rakkautta vanhemmiltaan, eikä hänelle kehity psyykkisiä valmiuksia varttua "tasapainoiseksi" aikuiseksi joka pärjää nykypäivän yhteiskunnassa. Mutta miten helkkarissa se on sen Pentin vika, ja miten se paranee sillä että Pentti laitetaan kärsimään?! SITÄ tässä kritisoidaan.

Se, joka määrittelee raamit, on vastuussa siitä että yhä useampi ei niihin mahdu. Me olemme yhteiskunta, miksi suostumme tähän? Miksi tämä meidän "hyvinvointi" tuottaa niin paljon pahoinvointia? Miksei tätä saa miettiä ja kyseenalaistaa? Jos suomalaisen ainoa tarkoitus on raataa ulkomaisen pääomasijoittajan pussiin kahisevaa, niin onko se nyt jumankauta kauhea ihme jos ei oikein enää näe hommassa mitään mieltä? Ja tätä meille markkinoidaan unelmien täyttymyksenä, kun pääsee kerran vuodessa thaikkuihin eikä siellä olla köyhiä eikä kipeitä, kun on niin halpaa nääs. Kun se oma hima, minkä eteen teki 30 vuotta perse ruvella töitä, on niin ahdistava paikka että eihän siellä voi lomailla. Voihan vee sanon minä.

Mitä terapiaan tulee, en minäkään ole sitä mieltä että terapeutin kuuluu välittää. Eihän semmoista jaksa kukaan. Siksi onkin niin käsittämätöntä, että sitä kuitenkin tarjotaan patenttiratkaisuksi ihan mihin tahansa vaivaan. Kun se ei todellakaan aina ole se oikea lääke.

Ei sellaista normaalilla älykkyysosamäärällä varustettua ihmistä olekaan, joka ei osaisi täyttää veroviraston papereita. Eikä sellaistakaan ihmistä ole, jonka ainoa taito olisi viinan teko. On ihmisiä, jotka luulevat, että he eivät muuhun pysty, mutta silloin heille pitää näyttää, että he pystyvät muuhunkin eikä antaa heidän jäädä sosiaalitukien varaan, koska he luulevat, että ei heistä mihinkään ole.

Ja ei, ei se tietenkään ole Pentin vika, että Pentin vanhemmat olivat perseestä. Mutta se on Pentin vika, jos hän ei yritäkään korjata vanhempiensa tekemiä vahinkoja. Ja eihän kukaan olekaan Penttiä rankaisemassa. Vai onko se rankaisemista, että toimeentulotuki ei ole 4000 euroa kuussa ja sossu ei hanki loistolukaalia?

 

[Moraalinvartija]

[QUOTE="vieras";28132464]Ei olekaan automaattisesti ratkaisu kaikkeen, mutta valitettavasti ainoa mitä yhteiskunta voi tarjota. Valtio kun ei voi palkata ketään olemaan ihmisen ystävä tai välittävä perhe.[/QUOTE]

Nonni. Eli ihan turha miettiä, mikä voisi ehkä auttaa, kun ei ole rahaa. Mitäs jos, tiedän tää on tosi hurja idea, jokainen meistä tekisi ihan itse asialle jotain? Vaikkei siitä maksettaisikaan rahaa? Voitaisiinko aloittaa vaikka siitä, että ensiksi arvostettaisiin jokaista ihmistä ja jätettäisiin termi "loinen" tarkoittamaan lapamatoja sun muita? Sitten voitaisiin vaikka seuraavaksi puhua ystävällisesti toisillemme, ja sanoa sille luokan adhd:lle että oot muuten tosi kova jätkä kiipeemään. Kandee mennä eräopaskurssille.

 

["vieras"]

Nonni. Eli ihan turha miettiä, mikä voisi ehkä auttaa, kun ei ole rahaa. Mitäs jos, tiedän tää on tosi hurja idea, jokainen meistä tekisi ihan itse asialle jotain? Vaikkei siitä maksettaisikaan rahaa? Voitaisiinko aloittaa vaikka siitä, että ensiksi arvostettaisiin jokaista ihmistä ja jätettäisiin termi "loinen" tarkoittamaan lapamatoja sun muita? Sitten voitaisiin vaikka seuraavaksi puhua ystävällisesti toisillemme, ja sanoa sille luokan adhd:lle että oot muuten tosi kova jätkä kiipeemään. Kandee mennä eräopaskurssille.

Sinä olet ainoa, joka on puhunut rahasta. Ihmisluonto kuin toimii niin, että ihminen haluaa olla ystäviä mukavien tyyppien kanssa. Ei kyse ole rahasta, vaan siitä, että ystävyyttä ei voi pakottaa valtion toimesta. Totta kai kaikkien pitäisi olla toisille ystävällisiä, ja sen adhd tyypin kanssakin pitäisi leikkiä. Tämä nyt ei liity mitenkään terapiaan. Minä uskon, että jos Pentin vanhemmat hakkaavat Penttiä päivittäin, on asianmukaisesta terapiasta Pentille enemmän hyötyä kuin siitä, että luokkakaveri sanoo, että kannattaa mennä eräopaskurssille. Totta kai se ystävällisyys on ihan elintärkeää, mutta mä en vaan ymmärrä miten se terapiaan liittyy.

 

[Moraalinvartija]

[QUOTE="vieras";28132506]
Ja ei, ei se tietenkään ole Pentin vika, että Pentin vanhemmat olivat perseestä. Mutta se on Pentin vika, jos hän ei yritäkään korjata vanhempiensa tekemiä vahinkoja. Ja eihän kukaan olekaan Penttiä rankaisemassa. Vai onko se rankaisemista, että toimeentulotuki ei ole 4000 euroa kuussa ja sossu ei hanki loistolukaalia?[/QUOTE]

Onko sulle ihan täysin vieras sellainen ajatus, että Pentillä ei ehkä ole olemassa mitään henkisiä tahi älyllisiä edellytyksiä korjata sitä asiaa? Että jotain sieltä pääkopasta kerta kaikkiaan jää joskus puuttumaan? Ja miten kukaan ulkopuolinen voi arvioida toisen yrittämistä tai sen puutetta? Tämä on se yksi ongelma: kuvitellaan, että x määrä yrittämistä johtaa aina lopputulokseen y, riippumatta siitä mistä kohtaa on lähdetty matkaan. Tämän harhan vallassa on myös moni ns. sossupummi, pitää olla samaa kuin "kaikki muut", muuten ei ole mitään. Jos Pentti yrittää ihan täysiä, eikä silti työllisty vaan se yrittäminen auttaa saavuttamaan vain tilanteen jossa hänestä ei ole suurta haittaa jos ei hyötyäkään. Niin mitäs sitten?
Minusta sosiaalitukien ei kuulu mahdollistaa leveää elämää, sen keksit aivan itse. Rankaisemista on ihmisen jättäminen täysin syrjään jos ei kykene täysin samaan tai enempään kuin "kaikki" muut. Ihmisyyden kieltäminen.

Silti edelleen kysyn: miten se Pentin syyttäminen ratkaisee tämän ongelman?
Vastaus: ei se ratkaise, mutta se saa meidät kuvittelemaan että joku muu hoitaa homman.

 

["vieras"]

Onko sulle ihan täysin vieras sellainen ajatus, että Pentillä ei ehkä ole olemassa mitään henkisiä tahi älyllisiä edellytyksiä korjata sitä asiaa? Että jotain sieltä pääkopasta kerta kaikkiaan jää joskus puuttumaan? Ja miten kukaan ulkopuolinen voi arvioida toisen yrittämistä tai sen puutetta? Tämä on se yksi ongelma: kuvitellaan, että x määrä yrittämistä johtaa aina lopputulokseen y, riippumatta siitä mistä kohtaa on lähdetty matkaan. Tämän harhan vallassa on myös moni ns. sossupummi, pitää olla samaa kuin "kaikki muut", muuten ei ole mitään. Jos Pentti yrittää ihan täysiä, eikä silti työllisty vaan se yrittäminen auttaa saavuttamaan vain tilanteen jossa hänestä ei ole suurta haittaa jos ei hyötyäkään. Niin mitäs sitten?
Minusta sosiaalitukien ei kuulu mahdollistaa leveää elämää, sen keksit aivan itse. Rankaisemista on ihmisen jättäminen täysin syrjään jos ei kykene täysin samaan tai enempään kuin "kaikki" muut. Ihmisyyden kieltäminen.

Silti edelleen kysyn: miten se Pentin syyttäminen ratkaisee tämän ongelman?
Vastaus: ei se ratkaise, mutta se saa meidät kuvittelemaan että joku muu hoitaa homman.

Mä en vaadikaan, että Pentti menestyis vaan, että Pentti yrittäis. Ehkä Mirakin on yrittänyt. Ehkä hänsetä ei ollut opiskelemaan, mutta hän on sentään yrittänyt opiskella. Se riittää mulle, että yrittää parhaansa.

Kuka on kieltämässä ihmisyyttä? Millä tavalla Pentti ja Mira on jätetty syrjään?

 

[Pikkuinen Jättiläinen]

Olipas kyllä ärsyttävä teksti. En tiedä pitäisikö tästä sen enempää provosoitua mutta ainakin nyt nämä kohdat:

- "Mutta ei kukaan siihen myöskään pelkästään omien valintojensa takia joudu. Ei todellakaan." Mika muu se on kuin oma valinta, jos jätetään koulu kesken, koska "emmä vittu haluu opiskella mitään automekaniikkaa" Se jos ei pääse mihinkään kouluun on sellainen asia mikä ei ole oma valinta! Ja on ymmärrettävää että ei ainakaan kovin helposti löydy töitäkään 16-vuotiaalle, jolla ei ole mitään koulutusta.

- "Joku sanoi joskus tosi fiksusti, että täytyy olla aika sairas, että sopeutuu näin sairaaseen yhteiskuntaan. Käydään nappulasta saakka peruskoulua yhdeksän vuotta, ja sitten pitäisi kouluttautua vielä lisää. " Onpa joku sanonut tosi fiksusti Jos 16-vuotiaana pitää opiskelle vielä 3 vuotta lisää saadakseen ammatin niin onpa kamalaa! Työelämäänkö sitä pitäisi olla heti valmis peruskoulun jälkeen? Luulenpa että se opiskelu on kuitenkin se helpompi vaihtoehto, mutta ehkä tämän viisauden jakaneen henkilön mielestä se kotiin jääminen on ansaittua sen peruskoulun jälkeen.

- "Se on jatkuvaa vääntämistä tilanteessa, jossa oikeasti tarvitsisi aikaa miettiä, että hetkinen, mihin mä olen itseni saanut ja mitä voisin tehdä. Virastoissa juoksuttaminen vie viimeisetkin mehut ihmisestä." Kuinka usein siellä virastoissa tarvitsee ihan oikeasti käydä? Kaksi kertaa kuussa? Useammin? Onko se liikaa vaadittu siitä, että kuitenkin sen ansiosta on se katto pään päällä ja saa ruokaa? Eikö siinä kuitenkin nyt jää sitä aikaa siihen tulevaisuuden miettimiseen?

En tiedä, toisaalta ymmärrän sen että elämässä ei kaikki aina mene putkeen ja siinä tulee sitten valtio apuun ja hätiin. Ja varmaan tässäkin tapauksessa paniikkikohtaukset selittää sitä että ei pysty opiskelemaan.. Mutta sitten tuo asenne on nimenomaan se mikä nostaa karvat pystyyn. Että ei ole edes tavoitteena tehdä töitä, kokee että on ihan oikein että hänen elämänsä maksaa joku muu ja hänellä on oikeus olla kotona, mutta ei näe ollenkaan sitä että eihän yhteiskunta näin toimi, entä jos kaikki jäisi vaan kotiin?

Sekin mikä taas heräsi mieleen, on se että yhteiskunta sallii tämmöisen.. Pitäisikö sitten olla pakollista opiskella peruskoulun lisäksi joku ammatti?

 

[Moraalinvartija]

[QUOTE="vieras";28132589]Mä en vaadikaan, että Pentti menestyis vaan, että Pentti yrittäis. Ehkä Mirakin on yrittänyt. Ehkä hänsetä ei ollut opiskelemaan, mutta hän on sentään yrittänyt opiskella. Se riittää mulle, että yrittää parhaansa.
[/QUOTE]

No sittenhän me ei olla kauheasti eri mieltä. Moni tässäkin keskustelussa on kuitenkin tuonut esiin ajatuksen siitä, että esimerkiksi tuo Mira ei ole yrittänyt kun ei ole "tuon enempää". Minusta on, ja vaikkei olisi niin mistäs me se tiedetään? Hän on sitäpaitsi hyvin nuori vielä, ja ajatusmaailma voi hyvinkin muuttua kun lapsen kanssa oppii eri käsityksen vastuusta ja aikuistuu muutenkin.

Tunnen muutaman tosielämän "Pentin". Yksi heistä vieläpä ihan hyvästä kodista, mutta ei vaan oikein älynlahjoilla (tai muillakaan) loista. Sitkeästi yrittää ja on ahkera kuin mikä. Mutta vain hyvin hyvin harvoin pääsee edes työhaastatteluun. Erilaisia hanttihommia on tehnyt, ja jokaisesta saanut koeajalla potkut. Ja tiedän myös, mitä hänestä jotkut ajattelevat. Laiska, tyhmä, saa aina kenkää kun ei viitsi tehdä hommia kunnolla. Luuseri, loinen, ei minkään arvoinen. Siinä on pakko olla jotain vikaa. Ja minä mietin, että miten ihmeessä se aina pystyy yrittämään, vaikka aina tulee köniin eikä kelpaa? Ei koskaan ole riittävän nopea tai nokkela tai ei opi jotain monimutkaista tietokoneohjelmaa. Minä en ainakaan ole niin vahva, että kovin montaa vuotta kestäisin tuollaista. Minusta olisi vaan ihan inhimillistä, että häntäkin pidettäisiin silti arvokkaana ihmisenä vaikka panoksensa ei tälle yhteiskunnalle kovin iso olekaan.

 

["vieras"]

No sittenhän me ei olla kauheasti eri mieltä. Moni tässäkin keskustelussa on kuitenkin tuonut esiin ajatuksen siitä, että esimerkiksi tuo Mira ei ole yrittänyt kun ei ole "tuon enempää". Minusta on, ja vaikkei olisi niin mistäs me se tiedetään? Hän on sitäpaitsi hyvin nuori vielä, ja ajatusmaailma voi hyvinkin muuttua kun lapsen kanssa oppii eri käsityksen vastuusta ja aikuistuu muutenkin.

Tunnen muutaman tosielämän "Pentin". Yksi heistä vieläpä ihan hyvästä kodista, mutta ei vaan oikein älynlahjoilla (tai muillakaan) loista. Sitkeästi yrittää ja on ahkera kuin mikä. Mutta vain hyvin hyvin harvoin pääsee edes työhaastatteluun. Erilaisia hanttihommia on tehnyt, ja jokaisesta saanut koeajalla potkut. Ja tiedän myös, mitä hänestä jotkut ajattelevat. Laiska, tyhmä, saa aina kenkää kun ei viitsi tehdä hommia kunnolla. Luuseri, loinen, ei minkään arvoinen. Siinä on pakko olla jotain vikaa. Ja minä mietin, että miten ihmeessä se aina pystyy yrittämään, vaikka aina tulee köniin eikä kelpaa? Ei koskaan ole riittävän nopea tai nokkela tai ei opi jotain monimutkaista tietokoneohjelmaa. Minä en ainakaan ole niin vahva, että kovin montaa vuotta kestäisin tuollaista. Minusta olisi vaan ihan inhimillistä, että häntäkin pidettäisiin silti arvokkaana ihmisenä vaikka panoksensa ei tälle yhteiskunnalle kovin iso olekaan.

Miran arvosteluun vaikuttaa se miten tuo lehtijuttu on tehty. Siitä kun saa helposti sellaisen kuvan, että Mira ei vain yritä. Jutussa ei kerrota juuri mitään Miran lapsuudesta, mikä on ymmärrettävää, mutta ihmisten reaktiot olisivat varmasti erilaisia, jos Miran lapsuus olisi ollut hirveä ja siitä kerrottaisiin jutussa.

Tuntemasi Pentin pitäisi mielestäni olla jonkunlaisessa työkkärin tms. ohjelmassa, jossa hän voisi tehdä työtä omien taitojensa mukaan. Juuri luin artikkelin kehitysvammaisesta, joka oli töissä kierrätyskeskuksessa, siivosi, täytti hyllyjä jne. Tällainen järjestely on oikein hyvä, sillä ihminen saa niitä onnistumisen kokemuksia ja tuntee olonsa tarpeelliseksi, vaikka normaalissa työelämässä ei pärjäisikään. Sinun tuntemallasi Pentillä on suuri vaara siihen, että lopulta kyllästyykin siihen ainaiseen epäonnistumiseen ja ei enää jaksakaan yrittää.

 

[Moraalinvartija]

[QUOTE="vieras";28132663]Miran arvosteluun vaikuttaa se miten tuo lehtijuttu on tehty.
Niin. Herää kysymys, mistä syntyy tarve tehdä juttu siihen sävyyn, miksi sille on tilausta?

Tuntemasi Pentin pitäisi mielestäni olla jonkunlaisessa työkkärin tms. ohjelmassa, jossa hän voisi tehdä työtä omien taitojensa mukaan.

Minustakin se olisi hänen itsetunnolleen parempi ratkaisu, mutta hänen luontonsa ei anna periksi. Ja vaikka on sinänsä hyvä, että tällainen järjestelmä on....niin kyllä minussa herättää surua ja ihmetystä että työkykyiselle riuskalle miehelle ei ole yhteiskunnassa käyttöä vaan hänelle pitää keinotekoisesti luoda tunne siitä että on tarpeellinen. [/QUOTE]

Milloin ja miksi maailmasta tuli tällainen?

 

["Maarit"]

Olipas kyllä ärsyttävä teksti. En tiedä pitäisikö tästä sen enempää provosoitua mutta ainakin nyt nämä kohdat:

- "Mutta ei kukaan siihen myöskään pelkästään omien valintojensa takia joudu. Ei todellakaan." Mika muu se on kuin oma valinta, jos jätetään koulu kesken, koska "emmä vittu haluu opiskella mitään automekaniikkaa" Se jos ei pääse mihinkään kouluun on sellainen asia mikä ei ole oma valinta! Ja on ymmärrettävää että ei ainakaan kovin helposti löydy töitäkään 16-vuotiaalle, jolla ei ole mitään koulutusta.

- "Joku sanoi joskus tosi fiksusti, että täytyy olla aika sairas, että sopeutuu näin sairaaseen yhteiskuntaan. Käydään nappulasta saakka peruskoulua yhdeksän vuotta, ja sitten pitäisi kouluttautua vielä lisää. " Onpa joku sanonut tosi fiksusti Jos 16-vuotiaana pitää opiskelle vielä 3 vuotta lisää saadakseen ammatin niin onpa kamalaa! Työelämäänkö sitä pitäisi olla heti valmis peruskoulun jälkeen? Luulenpa että se opiskelu on kuitenkin se helpompi vaihtoehto, mutta ehkä tämän viisauden jakaneen henkilön mielestä se kotiin jääminen on ansaittua sen peruskoulun jälkeen.

- "Se on jatkuvaa vääntämistä tilanteessa, jossa oikeasti tarvitsisi aikaa miettiä, että hetkinen, mihin mä olen itseni saanut ja mitä voisin tehdä. Virastoissa juoksuttaminen vie viimeisetkin mehut ihmisestä." Kuinka usein siellä virastoissa tarvitsee ihan oikeasti käydä? Kaksi kertaa kuussa? Useammin? Onko se liikaa vaadittu siitä, että kuitenkin sen ansiosta on se katto pään päällä ja saa ruokaa? Eikö siinä kuitenkin nyt jää sitä aikaa siihen tulevaisuuden miettimiseen?

En tiedä, toisaalta ymmärrän sen että elämässä ei kaikki aina mene putkeen ja siinä tulee sitten valtio apuun ja hätiin. Ja varmaan tässäkin tapauksessa paniikkikohtaukset selittää sitä että ei pysty opiskelemaan.. Mutta sitten tuo asenne on nimenomaan se mikä nostaa karvat pystyyn. Että ei ole edes tavoitteena tehdä töitä, kokee että on ihan oikein että hänen elämänsä maksaa joku muu ja hänellä on oikeus olla kotona, mutta ei näe ollenkaan sitä että eihän yhteiskunta näin toimi, entä jos kaikki jäisi vaan kotiin?

Sekin mikä taas heräsi mieleen, on se että yhteiskunta sallii tämmöisen.. Pitäisikö sitten olla pakollista opiskella peruskoulun lisäksi joku ammatti?

ja peesi.

 

["vieras"]

Mä en ole syyttänyt pelkästään tuota tyttöä, vaan meidän hyvinvointiyhteiskuntaa, joka mahdollistaa tuollaisen kellumisen. Oikeasti, meillä on asiat todella hyvin. Tuokin tytsy on saanut ilmaisen peruskoulun, päässyt moneen kertaan opiskelemaan ilmaiseksi, ja jättänyt ne kesken. Hälle on tarjottu vuosia kestävää psyykkistä kuntoutusta, jota ei aloittanut. Aika hyvä repertuaari monia eri mahdollisuuksia parantaa elämäänsä.

Ehkä syrjäytynyt tosiaan tarvis jonkunlaista elämänhallinnanohjausta terapian lisäksi/sijaan. Sellaista henkilöä kuka potkis persuulle, hoitas yhdessä asioita, huolehtis vähäsen, jonkinlainen tukihenkilö, äidin korvike. Olen sitä mieltä, että terapia on hyvä ja aivan upea mahdollisuus jos siihen tarttuu. Parhaassa mahdollisessa tapauksessa oppii tuntemaan itsensä, omat hyvät ja huonot puolet, saa monia uusia taitoja ja luottamusta itseen ja elämään. Eikä enää pelkää tuota jotakin leimaa (itse näkisin sen huonona omatuntona tai häpeänä).

Elämänhallintaopetusta pitäisi olla peruskoulussa. Mistä asioista terve elämä koostuu, uni, ruoka, liikunta, mielekkäät tekemiset, kaverisuhteet, miten eletään aikuisen elämää, laskujen maksu, asuminen, kodin siivoaminen, työelämä. Ja myös sitä kuinka tunnen itseni, mitä haluan elämältä, mitä osaan, mitkä on vahvuuteni. Ammatinvalintapsykologit voisi olla vakiona yläasteella ja myös joku kokonaiselämän kartoitus. Tässä siivilöitäs ne ketkä tarvis apua. Nyt koulussa oppii asiat ja kotona taidot. Mut jos kotiolot on huonot, niin huonot on sit elämisen taidotkin.

 

["vieras"]

Milloin ja miksi maailmasta tuli tällainen?

Vielä hälyttävämpää on se, että tuo juttu oli Helsingin Sanomissa, eikä jossain iltapäivälehdessä, joilta voi odottaa tuon tasoista journalismia.

Kysymys taitaakin olla se, että onko tuntemasi Pentti työkykyinen. Jos hän jatkuvasti saa potkut töistä, todennäköisesti hän ei ole. Myöhästeleekö hän, tekeekö virheitä tms? Ymmärrän kyllä sinun lähtökohtasi, mutta maailma on osittain aina ollut tällainen. Ei kiviajallakaan katsottu miestä, jonka takia ruoat jäi saamatta vaan sillon oltiin vielä julmempia ja hänet tapettiin. Ei yritys yksinkertaisesti tule toimeen, jos sen työntekijöistä on vain haittaa yritykselle. Mielestäni se on täysin ymmärrettävää. Yrityksen pitää saada rahaa, jotta yrityksen omistajat ja työntekijät saavat rahaa, jolla taas voivat ostaa ruokaa ja asunnon ja pitää perheensä hengissä.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";28132787]Mä en ole syyttänyt pelkästään tuota tyttöä, vaan meidän hyvinvointiyhteiskuntaa, joka mahdollistaa tuollaisen kellumisen. Oikeasti, meillä on asiat todella hyvin. Tuokin tytsy on saanut ilmaisen peruskoulun, päässyt moneen kertaan opiskelemaan ilmaiseksi, ja jättänyt ne kesken. Hälle on tarjottu vuosia kestävää psyykkistä kuntoutusta, jota ei aloittanut. Aika hyvä repertuaari monia eri mahdollisuuksia parantaa elämäänsä.

Ehkä syrjäytynyt tosiaan tarvis jonkunlaista elämänhallinnanohjausta terapian lisäksi/sijaan. Sellaista henkilöä kuka potkis persuulle, hoitas yhdessä asioita, huolehtis vähäsen, jonkinlainen tukihenkilö, äidin korvike. Olen sitä mieltä, että terapia on hyvä ja aivan upea mahdollisuus jos siihen tarttuu. Parhaassa mahdollisessa tapauksessa oppii tuntemaan itsensä, omat hyvät ja huonot puolet, saa monia uusia taitoja ja luottamusta itseen ja elämään. Eikä enää pelkää tuota jotakin leimaa (itse näkisin sen huonona omatuntona tai häpeänä).

Elämänhallintaopetusta pitäisi olla peruskoulussa. Mistä asioista terve elämä koostuu, uni, ruoka, liikunta, mielekkäät tekemiset, kaverisuhteet, miten eletään aikuisen elämää, laskujen maksu, asuminen, kodin siivoaminen, työelämä. Ja myös sitä kuinka tunnen itseni, mitä haluan elämältä, mitä osaan, mitkä on vahvuuteni. Ammatinvalintapsykologit voisi olla vakiona yläasteella ja myös joku kokonaiselämän kartoitus. Tässä siivilöitäs ne ketkä tarvis apua. Nyt koulussa oppii asiat ja kotona taidot. Mut jos kotiolot on huonot, niin huonot on sit elämisen taidotkin.[/QUOTE]

Koulussa käydään jo aika paljon noita asioita. On kotitaloutta, jossa opitaan laittamaan ruokaa ja siivoamaan. On biologiaa, jossa kerrotaan kuinka tärkeää ruoka ja uni on. Yhteiskuntaopin tunneilla käydään läpi laskujen maksamista, lainan riskejä. On opon tunteja, jossa käydään läpi omia vahvuuksia, heikkouksia ja unelmia. Ainakin minun ylä-asteaikana, meillä oli myös nk. perhekasvatusta, jossa käytiin läpi ihmissuhteita, tapoja ottaa vastaan kritiikkiä, omia toiveita elämän suhteen jne.

Lukiossa käydään myös psykologiaa ja ns. lukiolaiskurssi, joka on opon pitämä kurssi, jossa käydään lisää tuelvaisuuteen ja ammatinvalintaan liittyviä asioita.

 

[Moraalinvartija]

[QUOTE="vieras";28132805]
Kysymys taitaakin olla se, että onko tuntemasi Pentti työkykyinen. Jos hän jatkuvasti saa potkut töistä, todennäköisesti hän ei ole. Myöhästeleekö hän, tekeekö virheitä tms? Ymmärrän kyllä sinun lähtökohtasi, mutta maailma on osittain aina ollut tällainen. Ei kiviajallakaan katsottu miestä, jonka takia ruoat jäi saamatta vaan sillon oltiin vielä julmempia ja hänet tapettiin. Ei yritys yksinkertaisesti tule toimeen, jos sen työntekijöistä on vain haittaa yritykselle. Mielestäni se on täysin ymmärrettävää. Yrityksen pitää saada rahaa, jotta yrityksen omistajat ja työntekijät saavat rahaa, jolla taas voivat ostaa ruokaa ja asunnon ja pitää perheensä hengissä.[/QUOTE]

Kyllä Pentti on työkykyinen, koska tyhmyys ei ylitä diagnoosirajaa. Hän vain tarvitsisi riittävän yksinkertaisen rutiinityön, sekä riittävästi aikaa ja kärsivällisen opastajan oppiakseen sen. Toki ymmärrän senkin, että yrityksen pitää tehdä voittoa. Mutta kuinka paljon, ja millä hinnalla?

Nykyajan länsimaisen ihmisen kuviteltu sivistys on ohuen ohut pintakerros. Mikä meidät erottaa eläimistä tai siitä luolaihmisestä? Tai toisiaan kivittävistä arabeista?
Totta, että Penttejä on aina ollut. Eikä heitä välttämättä ole kohdeltu sen paremmin kuin nykyäänkään. Muodot muuttuvat, laumasta eristäminenkin on ikivanha keino. Silti mietin, mikä saa tässä ajassa pärjäävän ihmisen tuntemaan niin suurta epävarmuutta että se saa aikaan primitiivireaktioita? Meillähän menee paremmin kuin ikinä...eikö? Meillä menee niin hyvin, että voimme kuluttaa aikaa hiomalla termejä ees sun taas, ettei vähemmistö a, b, c tai d vain nyrpistä nenää. Olemme niin humaaneja, että emme puhu epäkunnioittavasti ihmisen ihonväristä emmekä seksuaalisesta suuntautumisesta. Sen sijaan voimme vapaasti purkaa pelkomme ja epävarmuutemme heihin, jotka eivät tuota tai kuluta riittävästi rahaa.

 

["vieras"]

Kyllä Pentti on työkykyinen, koska tyhmyys ei ylitä diagnoosirajaa. Hän vain tarvitsisi riittävän yksinkertaisen rutiinityön, sekä riittävästi aikaa ja kärsivällisen opastajan oppiakseen sen. Toki ymmärrän senkin, että yrityksen pitää tehdä voittoa. Mutta kuinka paljon, ja millä hinnalla?

Mä en tarkoittanutkaan onko hän Kelan silmissä työkykyinen vai onko hän oikeasti työkykyinen. Maailmassa on edelleenkin myös melko yksinkertaisia töitä. Ja jos hän ei edes näistä selviydy niin ei häntä voi mielestäni kutsua työkykyiseksi. Itse olen ollut jakamassa sanomalehtiä, siinä työssä ei paljon älyä tarvittu. Töihin tuli uusi työntekijä, jolla oli ainakin adhd, en tiedä oliko muita diagnooseja. Hänen oli hyvin vaikeaa oppia jakelureitti, mutta hän oppi sen silti. Tarvitsi hieman enemmän aikaa kuin muut ja sai ottaa jakelulistan kotiin mukaan, jotta pystyi vielä itse harjoitellamaan reittiä. Mutta hän tuli aina töihin ajoissa ja hoiti työnsä hyvin. Jos hän olisi tullut töihin milloin sattuu tai jättänyt taloja välistä, niin totta kai hän olisi saanut potkut, asiakkaat olisivat kärsineet hänen työstään.

 

[kissanmakkara]

"Sen sijaan voimme vapaasti purkaa pelkomme ja epävarmuutemme heihin, jotka eivät tuota tai kuluta riittävästi rahaa."

Ihan fiksua kirjoitat muuten, mutta tuo tökkii. Mua ei tympäse tossa hesarin jutussa mikään muu, kuin se asenne. Se hemskatin "se on mun kansalaisoikeus saada rahaa ja onko pakko jos ei halua" Ihan sikatympeetä!

Sillon kun minä olin nuori niin aika oli toinen, ihmiset teki töitä ja vain poikkeuksesta käytiin sossussa, nyt tuntuu et nuorilla on päinvastoin. On ihan tavallista luibailla vaan päivät pitkät. Jos yleisesti ajatellaan et on ok olla vaan, et kyllä yhteiskunta pitää huolen niin mihin tämä menee? Okei, ehkä se sitten on mulla jotain pelkoa. Että tämä hyvä, lojaali, köyhiä auttava, tasa-arvoisuuteen pyrkivä yhteiskunta romuttuu kun kaikki, nekin, jotka töihin kykenisivät ei sitä tee. Ja jos syy on, ettei pääse just siihen unelma-ammattiin, niin voi perä! Harvat pääsee. Jos ei pääse niin sit tekee sitä paskaduunia ja elää vapaa-ajallaan, mutta tienaa itse kun siihen kykenee. Tolla neidillä ei ollut mitään varsinaista syytä olla tekemättä työtä. Hukassa hän on joo, mutta menis hoitaan pään, ottas sen yhteiskunnan avun vastaan, eikä valittas kun on mukamaste jotenki kerrasta tuomittu.

Nuori hän on ja säälittää koko juttu. Aika huonosti hesarilta kun tuollaisen jutun kirjoitti. Olisi tosiaan voinut kirjoittaa ihan todella monella tavalla hienomman tekstin syrjäytyneistä.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";28125771]"Ihminen tuomitaan yhden virheen perusteella" - Syrjäytyminen - Elämä - Helsingin Sanomat

Ärsyttävä juttu. Kyllä tuossa on tehty virheitä virheiden perään, mm. ei menty terapiaan, koska poikaystävä ei halua. Tuossa ei tietysti kovin paljon puhuta siitä minkälainen lapsuus on ollut, mutta jossain vaiheessa pitäis kuitenkin ottaa se vastuu omasta elämästä eikä syytellä edelleen jotain viestintäluokan hylkäämispäätöstä 12-vuotiaana. Ja tuo viiminen lause "Jos en halua tehdä mitään muuta niin onko mun pakko?" Totta helvetissä sun on pakko. Niin on meidän muidenkin. Sillä tavalla tämä yhteiskunta pyörii.[/QUOTE]

kun en usko kaikkea paskaa!Jos sinulle sanotaan selvät sävelet niin oltas kaikki robotteja pakko tehdä näin! missä välin yksilöllisys tulee esiin! minä hyväksyn kaikki mielipiteet!

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";28133933]kun en usko kaikkea paskaa!Jos sinulle sanotaan selvät sävelet niin oltas kaikki robotteja pakko tehdä näin! missä välin yksilöllisys tulee esiin! minä hyväksyn kaikki mielipiteet![/QUOTE]

Voi ei, sä tulit tänne....

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";28133967]Voi ei, sä tulit tänne....[/QUOTE]

mistä olin lähtenyt? Hei tää tyttö on ollut jo pitemmän aikaa!

 

["vieras"]

Aika harva meistä on niin itseriittoinen, etteikö koskaan tarvitsisi myös muiden arvostusta. Harvalla on henkistä kovuutta olla piittaamatta yleisestä ilmapiiristä ja mielipiteestä, ihminen on sillä tavoin rakennettu. On ihan turha väittää, että uraa siivoojana yleisesti pidetään yhtä lailla onnistumisena kuin uraa lääkärinä. Sinä ja minä voimme toki sitä mieltä olla. Ystäväni, kaupan kassa, joutuu jatkuvasti selittämään ihmisille miksi hän on edelleen kaupan kassa. Hän aidosti pitää työstään, mutta joutuu silti puolustelemaan valintaansa joka käänteessä.

Entäpä ihminen, joka ei pärjää palkkatyössä eikä paperihommissa? Saako hän tulla omillaan toimeen vaikkapa myymällä kutomiaan villasukkia tuolla kadunkulmalla? No eipä saa. Tämä nyt ihan vaan ajatuksia herättämään, että mikähän on kun nykyään ihmiset on niin valtavan kyvyttömiä? Voisiko ehkä ihan pikkiriikkisen olla niinkin, että ne tuet ja laiskat loiset eivät ole se ainoa syy?

Mitä tulee viimeiseen kohtaan...onko varmaa, että näin pitäisi olla? Voiko loputon, jatkuva talouskasvu olla ainoa olemassaoleva vaihtoehto? Mitä seuraa siitä, että merkittävä osa nykyajan hyvinvoinnista rakentuu silkalle tyhjälle turhuudelle? Miksi nykyajan hyvinvointi aiheuttaa myös niin kauheasti pahoinvointia? Minä en todellakaan ole varma siitä, etteikö todella kannattaisi ottaa huomioon myös toisenlaisia vaihtoehtoja.

Mä en oikeassa elämässä tunne ketään, joka joutuisi puolustelemaan omaa ammattiaan. Tunnen ihmisiä moniltakin eri aloilta kuitenkin . Enkä mä ole koskaan kuullut kenenkään oma-aloitteisesti kyseenalaistavan toisen tekemää työtä. Kyseenalaistaminen lähtee yleensä siitä, että henkilö a valittaa työstään toistuvasti, siinä vaiheessa lähipiiri jo kysäisee, olisiko aika harkita jotain muuta.

Ja se on sitä kasvamista, että otetaan ohjat omiin käsiin, oman työn, elämän ja arvojen arvostus lähtee itsestä ja omasta olosta, ei jonkun tuntemattoman yhteiskunnan arvonannosta.

Aika moni 'tulee toimeen' myymällä itse tekemiään villasukkia vaikka kirppiksillä tai markkinoilla. Yhteiskunnassamme on tietyt normit ja niiden mukaan on oikeus ja velvollisuus elellä.

En mä elämässäni mitenkään kannata jatkuvaa talouskasvua ja loputonta kuluttamista. Mutta rehellisesti, miten rahat kertyvät valtiolle ja tulonsiirtoina tarvitseville? Jos ei ole niitä, jotka maksavat veroja palkastaan ja välillisesti, ei ole mitään mitä jakaa. Mikä olisi sinun vaihtoehtosi?

Pahoinvointia aiheuttaa (mun mielestä) paljolti vertailu ja ahneus. Jos haluat aina vain enemmän ja vähintäänkin saman kuin joku tuntematon Kalle Kuluttaja ja keskityt vain puutteisiin ja riittämättömyyteen, on seurauksena pahoinvointi. Aika vaikean tien kautta olen tässä tilanteessa kuin nyt, tyytyväinen siihen mitä minulla on, ilman halua vertailla muihin tai halua hankkia enemmän kuin mihin pystyn. Ei sen oivaltaminen tule mistään ulkopuolelta tai muiden sanomisista...

 

[Moraalinvartija]

Sillon kun minä olin nuori niin aika oli toinen, ihmiset teki töitä ja vain poikkeuksesta käytiin sossussa, nyt tuntuu et nuorilla on päinvastoin.

Mikäköhän tämän aiheuttaa? Kun kuitenkin olettaisi olevan ihmiselle luontaista tehdä jotakin, haluta pyrkiä eteenpäin. Jotenkin en itse käsitä miksi asenne on yhtäkkiä niin muuttunut. Olen ehkä joiltain osin tässä keskustelussa esittänyt aika kärjistettyjä mielipiteitä. Mutta kun olen sellainen, että haluan ymmärtää mistä asiat johtuvat jotta niille voisi tehdä jotakin. Ja se, että todetaan että tuolla on paska asenne, ei vielä oikein vie asioita eteenpäin. Ongelman edessä täytyy nöyrtyä sen verran, että malttaa kehittää ratkaisuja. Vaikka ne joskus kävisivät oman arvovallan ja imagon päälle. Ihmisen ajaminen nurkkaan ei yleensä ole kovin hedelmällinen lähestymistapa, jos halutaan oikeasti muutosta. Ja siksi näistä keskusteluista usein välittyy se kuva, että todellista ratkaisua ei edes haluta miettiä vaan purkaa omaa epävarmuutta ja pahoinvointia huutamalla "Tuet pois" ynnä muuta keppiä luusereille. Noin yleisesti, ei juuri sinulle tämä.

Ja kyllä, ajan henki näköjään on se että köyhiä saa nimittää heikommaksi ainekseksi ja tuilla eläviä loisiksi. Kokeilepa sanoa vastaavia asioita vaikkapa ihmisistä, jotka ovat tulleet maasta x. Huomaat eron viimeistään käräjillä.

 

["vieras"]

Mikäköhän tämän aiheuttaa? Kun kuitenkin olettaisi olevan ihmiselle luontaista tehdä jotakin, haluta pyrkiä eteenpäin. Jotenkin en itse käsitä miksi asenne on yhtäkkiä niin muuttunut. Olen ehkä joiltain osin tässä keskustelussa esittänyt aika kärjistettyjä mielipiteitä. Mutta kun olen sellainen, että haluan ymmärtää mistä asiat johtuvat jotta niille voisi tehdä jotakin. Ja se, että todetaan että tuolla on paska asenne, ei vielä oikein vie asioita eteenpäin. Ongelman edessä täytyy nöyrtyä sen verran, että malttaa kehittää ratkaisuja. Vaikka ne joskus kävisivät oman arvovallan ja imagon päälle. Ihmisen ajaminen nurkkaan ei yleensä ole kovin hedelmällinen lähestymistapa, jos halutaan oikeasti muutosta. Ja siksi näistä keskusteluista usein välittyy se kuva, että todellista ratkaisua ei edes haluta miettiä vaan purkaa omaa epävarmuutta ja pahoinvointia huutamalla "Tuet pois" ynnä muuta keppiä luusereille. Noin yleisesti, ei juuri sinulle tämä.

Ja kyllä, ajan henki näköjään on se että köyhiä saa nimittää heikommaksi ainekseksi ja tuilla eläviä loisiksi. Kokeilepa sanoa vastaavia asioita vaikkapa ihmisistä, jotka ovat tulleet maasta x. Huomaat eron viimeistään käräjillä.

ne jotka haluaa esiin asian ne tietää! Ei muuta!

 

["vieras"]

Mikäköhän tämän aiheuttaa? Kun kuitenkin olettaisi olevan ihmiselle luontaista tehdä jotakin, haluta pyrkiä eteenpäin. Jotenkin en itse käsitä miksi asenne on yhtäkkiä niin muuttunut. Olen ehkä joiltain osin tässä keskustelussa esittänyt aika kärjistettyjä mielipiteitä. Mutta kun olen sellainen, että haluan ymmärtää mistä asiat johtuvat jotta niille voisi tehdä jotakin. Ja se, että todetaan että tuolla on paska asenne, ei vielä oikein vie asioita eteenpäin. Ongelman edessä täytyy nöyrtyä sen verran, että malttaa kehittää ratkaisuja. Vaikka ne joskus kävisivät oman arvovallan ja imagon päälle. Ihmisen ajaminen nurkkaan ei yleensä ole kovin hedelmällinen lähestymistapa, jos halutaan oikeasti muutosta. Ja siksi näistä keskusteluista usein välittyy se kuva, että todellista ratkaisua ei edes haluta miettiä vaan purkaa omaa epävarmuutta ja pahoinvointia huutamalla "Tuet pois" ynnä muuta keppiä luusereille. Noin yleisesti, ei juuri sinulle tämä.

Ja kyllä, ajan henki näköjään on se että köyhiä saa nimittää heikommaksi ainekseksi ja tuilla eläviä loisiksi. Kokeilepa sanoa vastaavia asioita vaikkapa ihmisistä, jotka ovat tulleet maasta x. Huomaat eron viimeistään käräjillä.

Vaikea sanoa mikä sen aiheuttaa, kun siihen vaikuttaa niin moni asia. Varmasti osaksi vaikuttaa se, että maailma on nykyään kova paikka ja ihmisillä on pelko siitä tulevatko he pärjäämään. Mutta varmasti vaikuttaa myös se, että nykyään on mahdollista elää vain tuilla ja jos kotoa on saatu se esimerkki niin sitä on helppo jatkaa.

Mä en ole törmännyt missään muualla kuin netissä tuollaiseen asenteeseen, että köyhät on loisia tai siivoojat tai kaupan kassat eivät ole arvokkaita. Ja olen itsekin ollut siivooja ja köyhä ja silti minua on aina kohdeltu hyvin ja tasa-arvoisena.

 

[Moraalinvartija]

[QUOTE="vieras";28134127]
Ja olen itsekin ollut siivooja ja köyhä ja silti minua on aina kohdeltu hyvin ja tasa-arvoisena.[/QUOTE]

Hyvä

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";28132369]

Jumankauta, amiksen käyminen on maailman helpoin homma. Jos ei huvita, hanttihommiin meneminen vaikka palkkatuetuksi työntekijäksi sitten. Mutta kun sitäkään ei voi tehdä kun "kato vittu kun mua ei oikeestaan huvita enkä mä jaksanut herätäkään ja saman rahan saa kotona olemalla"[/QUOTE]

Ei edes se amiksen käyminen ole maailman helpoin homma, jos opiskelijalla on esim. diagnosoimattomia oppimisvaikeuksia tai mielenterveyden ongelmia(tai edes silloinkaan vaikka nämä olisivat hoidossa ja saisi apua).
Yleensä ne kaiken keskeyttäneet on moniongelmaisia ihmisiä jotka tarvitsisivat apua ja ennenkaikkea tukea ja uskoa siihen että pärjäävät.
Jos opiskelu on ja elämä yleensä on älytöntä takkuamista, siihen iskee yleensä päälle masennus eikä se olekaan enää niin helppoa jaksaa käydä yhtään missään.
Tämän lisäksi aika harvat nuoret aikuiset tietävät mitä tekisivät elämällään mikä on aivan luonnollista ja silloin voi niitä koulujakin jäädä kesken jos huomaa ettei tämä ollutkaan ihan se oma juttu.