"Ihminen tuomitaan yhden virheen perusteella"

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
"Ihminen tuomitaan yhden virheen perusteella" - Syrjäytyminen - Elämä - Helsingin Sanomat

Ärsyttävä juttu. Kyllä tuossa on tehty virheitä virheiden perään, mm. ei menty terapiaan, koska poikaystävä ei halua. Tuossa ei tietysti kovin paljon puhuta siitä minkälainen lapsuus on ollut, mutta jossain vaiheessa pitäis kuitenkin ottaa se vastuu omasta elämästä eikä syytellä edelleen jotain viestintäluokan hylkäämispäätöstä 12-vuotiaana. Ja tuo viiminen lause "Jos en halua tehdä mitään muuta niin onko mun pakko?" Totta helvetissä sun on pakko. Niin on meidän muidenkin. Sillä tavalla tämä yhteiskunta pyörii.
 
  • Tykkää
Reactions: 1mintchoc
Ja työkykyä oli ulkomailla, mutta ei sitten Suomessa. Luin tuon itsekin ja kävi ärsyttämään aivan simona. Minun ei pitänyt kyetä edes kävelemään, saati koskaan elämään itsenäisesti, mutta niin vain olen opiskellut (ja omalla rahalla, itse maksaen opinnot ja ilman tukia) ja teen töitä tuottavana kansalaisena. Kaikilla on joskus vaikeaa, mutta päihteistä nyt ei ainakaan mitään apua saa ja tuollainen kaiken kesken jättäminen on vain niin huonoa käytöstä!!!
 
  • Tykkää
Reactions: Land
[QUOTE="vieras";28125799]Et viitsis laittaa sisältöä tuosta jutusta kans kun Hesarin linkitykset on siitä perseestä että siellä on se 5 artikkelia viikossa.[/QUOTE]

Jos käytät Internet Exploreria, valitse sieltä pyöräratas-valikosta safety/turvallisuus tms. ja InPrivate browsing. Chromella käytä incognito -ikkunaa. Näin voit lukea juuri niin monta HS-artikkelia kuin tahdot.
 
[QUOTE="vieras";28125799]Et viitsis laittaa sisältöä tuosta jutusta kans kun Hesarin linkitykset on siitä perseestä että siellä on se 5 artikkelia viikossa.[/QUOTE]

In Private-tilassa voi lukea vaikka kuinka monta artikkelia.
 
en jaksa miettiä mitä mieltä hänen tilanteestaan, mikä itseaiheutettua ja mikä ei. Ihmissuhteistaan ei esim. kertonut mitään, lapsuudenperheestään tai poikaystävistään. Mite paljon pahaa tulee sieltä.

siitä olen samaa mieltä että yhteiskunta leimaa todella helposti huumeita kokeilevan, nuorena tupakkaa tai alkoholia kokeilevan. Oikeasti paljo pahaa toisille tehdää monen urheiluharrastuksen piirissä, jääkiekkonuoret /lapset ovat usein luokkansa pahmipia kiusaajia, ja häirikköjä. Nuolevat kyllä opettajaa hyvin.

se viestintäjuttu oli vähän naurettava, eiköhän me muutkin ole jouduttu elää ilmnan että meidät on valittu 12-vuotiaana viestintäryhmään.
 
Artikkeli on hyvä kuvaus luuserista, joka ei jaksa tai viitsi tehdä mitään. Asenne on että: mulla on oikeus, mun kuuluu saada tehdä mitä haluan. Laiskuus opinnoissa, laiskuus työelämässä, huumeisiin sekaantuminen, näistä johtuva rahapula, lapsen tekeminen sisällöksi omaan elämään jne. kaikki ovat yhteiskunnan vika. Maksakaa mulle prkl, maksakaa!!! Tä o teijä vika!
 
Ja työkykyä oli ulkomailla, mutta ei sitten Suomessa. Luin tuon itsekin ja kävi ärsyttämään aivan simona. Minun ei pitänyt kyetä edes kävelemään, saati koskaan elämään itsenäisesti, mutta niin vain olen opiskellut (ja omalla rahalla, itse maksaen opinnot ja ilman tukia) ja teen töitä tuottavana kansalaisena. Kaikilla on joskus vaikeaa, mutta päihteistä nyt ei ainakaan mitään apua saa ja tuollainen kaiken kesken jättäminen on vain niin huonoa käytöstä!!!

Minua on lapsena hakattu, olen kokenut seksuaalista hyväksikäyttöä ja nuorena käyttänyt runsaasti päihteitä. Olen jättänyt kesken ammattikoulun kolmesti, amk:n kolmesti, yliopiston kaksi kertaa. Lukion sain räpiköityä läpi.

Minulla on adhd, sain sen tietää vähän alle 30-vuotiaana. Siinäpä se on syy "huonoon käytökseen". Minä joudun tekemään paljon enemmän töitä, että pystyn samaan kuin muut. Minulla ei vaan ole ollut eväitä tehdä enemmän töitä, koska lapsuuteni on traumatisoinut minua. Minä tunnen adhd-ihmisiä, joilla asiat on menneet paremmin putkeen. Yleensä niilä ihmisillä on ollut perheen tai edes jonkun muun tuki takanaan. Minulla ei ole ollut.

Että minä en kyllä lähtisi kamalasti huutelemaan kenenkään elämästä. Aika luuseri minäkin paperilla olen.
 
[QUOTE="vieras";28126035]Minua on lapsena hakattu, olen kokenut seksuaalista hyväksikäyttöä ja nuorena käyttänyt runsaasti päihteitä. Olen jättänyt kesken ammattikoulun kolmesti, amk:n kolmesti, yliopiston kaksi kertaa. Lukion sain räpiköityä läpi.

Minulla on adhd, sain sen tietää vähän alle 30-vuotiaana. Siinäpä se on syy "huonoon käytökseen". Minä joudun tekemään paljon enemmän töitä, että pystyn samaan kuin muut. Minulla ei vaan ole ollut eväitä tehdä enemmän töitä, koska lapsuuteni on traumatisoinut minua. Minä tunnen adhd-ihmisiä, joilla asiat on menneet paremmin putkeen. Yleensä niilä ihmisillä on ollut perheen tai edes jonkun muun tuki takanaan. Minulla ei ole ollut.

Että minä en kyllä lähtisi kamalasti huutelemaan kenenkään elämästä. Aika luuseri minäkin paperilla olen.[/QUOTE]

No luuletko että kellään meillä on ollut pelkästään ruusuinen lapsuus ja pelkästään hyviä kokemuksia? Samanlaista se on kaikilla, vaikeuksia on, mutta niiden yli on vaan pakko päästä jos haluaa jotain. Sinun tapaksessa enisin terapiaan, jos lapsuutesi vaikuttaa vieläkin ettet kykene normaaliin elämään.
 
No luuletko että kellään meillä on ollut pelkästään ruusuinen lapsuus ja pelkästään hyviä kokemuksia? Samanlaista se on kaikilla, vaikeuksia on, mutta niiden yli on vaan pakko päästä jos haluaa jotain. Sinun tapaksessa enisin terapiaan, jos lapsuutesi vaikuttaa vieläkin ettet kykene normaaliin elämään.

"Pelkästään ruusuinen" lapsuus? Onko siis yleistä, että lapsi kokee väkivaltaa ja seksuaalistahyväksikäyttöä? Onko kaikki joutuneet pelkäämään omia vanhempiaan?
 
No luuletko että kellään meillä on ollut pelkästään ruusuinen lapsuus ja pelkästään hyviä kokemuksia? Samanlaista se on kaikilla, vaikeuksia on, mutta niiden yli on vaan pakko päästä jos haluaa jotain. Sinun tapaksessa enisin terapiaan, jos lapsuutesi vaikuttaa vieläkin ettet kykene normaaliin elämään.

Tällaisesta mene terapiaan - huutelusta on tullut lyömäase keskusteluissa. Mene terapiaan tarkoittaa, että mielipiteesi ei ole hyväksyttävä, sinulla on traumoja. Kun olet käynyt terapian, ajattelet kuten kuuluu.
 
[QUOTE="vieras";28126035]Minua on lapsena hakattu, olen kokenut seksuaalista hyväksikäyttöä ja nuorena käyttänyt runsaasti päihteitä. Olen jättänyt kesken ammattikoulun kolmesti, amk:n kolmesti, yliopiston kaksi kertaa. Lukion sain räpiköityä läpi.

Minulla on adhd, sain sen tietää vähän alle 30-vuotiaana. Siinäpä se on syy "huonoon käytökseen". Minä joudun tekemään paljon enemmän töitä, että pystyn samaan kuin muut. Minulla ei vaan ole ollut eväitä tehdä enemmän töitä, koska lapsuuteni on traumatisoinut minua. Minä tunnen adhd-ihmisiä, joilla asiat on menneet paremmin putkeen. Yleensä niilä ihmisillä on ollut perheen tai edes jonkun muun tuki takanaan. Minulla ei ole ollut.

Että minä en kyllä lähtisi kamalasti huutelemaan kenenkään elämästä. Aika luuseri minäkin paperilla olen.[/QUOTE]

Olen pahoillaan, että olet joutunut kokemaan hirveän lapsuuden ja ymmärrän, että se varmasti tekee asioista paljon vaikeampaa. Mutta vikaa löytyy silti asenteestasi. Miten sä voit koskaan edes yrittää, kun sun mielessäsi sä olet jo tuomittu epäonnistumaan lapsuutesi takia? Sun pitää lopettaa sen syyttäminen ja päättää mielummin näyttää sinua satuttaneille, että sinusta on johonkin ja he eivät pilanneet koko elämääsi.
 
Tällaisesta mene terapiaan - huutelusta on tullut lyömäase keskusteluissa. Mene terapiaan tarkoittaa, että mielipiteesi ei ole hyväksyttävä, sinulla on traumoja. Kun olet käynyt terapian, ajattelet kuten kuuluu.

Ai että kun ihmisellä on traumoja, jotka estävät häntä elämästä normaalia elämää, 'mene terapiaan' ei ole varteenotettava neuvo? Paljon hyödyllisempää tietysti on maata sohvalla ja rypeä niissä traumoissa ja itsesäälissä.
 
[QUOTE="vvieras";28126092]"Pelkästään ruusuinen" lapsuus? Onko siis yleistä, että lapsi kokee väkivaltaa ja seksuaalistahyväksikäyttöä? Onko kaikki joutuneet pelkäämään omia vanhempiaan?[/QUOTE]

Eivät ole.

Ja jotkut taas ovat, mutta ovat olleet tarpeeksi kovia ja vahvoja että ovat selvinneet ilman apua. Toiset olisivat tarvinneet apua mutta eivät ole saaneet, ja heitä sitten mollataan vahvuuden puuttumisesta. Kyllä sitä saa sanoa, että olisin tarvinnut tukea ja olisin tarvinnut vanhemmat siihen vierelle. Että se ei ollut niin helppoa yksin ja että kaikkeen mitä pitäisi tehdä, en kyennyt.

Ei se ole heikkoutta.
 
  • Tykkää
Reactions: Millenia
Tällaisesta mene terapiaan - huutelusta on tullut lyömäase keskusteluissa. Mene terapiaan tarkoittaa, että mielipiteesi ei ole hyväksyttävä, sinulla on traumoja. Kun olet käynyt terapian, ajattelet kuten kuuluu.

En sitä todellakaan tarkoittanut vaan jos vielä 30-vuotiaana lapsuuden kokemukset vaikuttavat niin ettei pysty normaaliin elämään, niin eikö se (jos mikä) ole syy hakeutua terapiaan? Eikö ne asiat pitäisi jossain vaiheessa käsitellä tai ainakin yrittää?
 
[QUOTE="vieras";28126105]Ai että kun ihmisellä on traumoja, jotka estävät häntä elämästä normaalia elämää, 'mene terapiaan' ei ole varteenotettava neuvo? Paljon hyödyllisempää tietysti on maata sohvalla ja rypeä niissä traumoissa ja itsesäälissä.[/QUOTE]

Terapia auttaa, kyllä. Se ei auta, että sinä heität että ainoa vaihtoehto sille on sohvalla makaaminen.
 
[QUOTE="vieras";28126098]Olen pahoillaan, että olet joutunut kokemaan hirveän lapsuuden ja ymmärrän, että se varmasti tekee asioista paljon vaikeampaa. Mutta vikaa löytyy silti asenteestasi. Miten sä voit koskaan edes yrittää, kun sun mielessäsi sä olet jo tuomittu epäonnistumaan lapsuutesi takia? Sun pitää lopettaa sen syyttäminen ja päättää mielummin näyttää sinua satuttaneille, että sinusta on johonkin ja he eivät pilanneet koko elämääsi.[/QUOTE]

Niin, siis minähän yritän. Kun sain tuon diagnoosin, niin olen osannut hoitaa asiani paremmin. Minulla on työpaikka, perhe ja asuntolaina. En minä nyt itseäni ihan toivottamana pidä, mutta parempaankin pystyisin.

Minä käyn terapiassa. Mutta ei se ole mikään automaatti, että asiat muuttuisivat paremmiksi tai että voisin "unohtaa menneisyyteni" tms.
 
Jossain vaiheessa ihmisen on otettava vastuu omasta elämästään ja lakattava syyttämästä lapsuutta kaikesta epäonnistumisesta. Kyllä, olen pelännyt vanhempiani. kyllä, minua on lyöty ja henkisesti alistettu lapsena. Olen käsitellyt asioita ja pystynyt jopa jollain tapaa antamaan vanhemmilleni anteeksi. En halua että vanhempani pystyvät pilaamaan koko elämäni, vaikka lapsuudestani ei niin onnellisen tekivätkin.
 
[QUOTE="vieras";28126119]Niin, siis minähän yritän. Kun sain tuon diagnoosin, niin olen osannut hoitaa asiani paremmin. Minulla on työpaikka, perhe ja asuntolaina. En minä nyt itseäni ihan toivottamana pidä, mutta parempaankin pystyisin.

Minä käyn terapiassa. Mutta ei se ole mikään automaatti, että asiat muuttuisivat paremmiksi tai että voisin "unohtaa menneisyyteni" tms.[/QUOTE]

Eli sinä siis kuulutkin näihin, jotka ovat ottaneet itse vastuun elämästään ja selvinneet. Hienoa! Näin pitäisi tehdä useamman, myös kyseisen artikkelin naisen, vaikka epäilen, että hän ei ole edes joutunut käymään läpi yhtä hirveitä asioita kuin sinä.
 
[QUOTE="vvieras";28126092]"Pelkästään ruusuinen" lapsuus? Onko siis yleistä, että lapsi kokee väkivaltaa ja seksuaalistahyväksikäyttöä? Onko kaikki joutuneet pelkäämään omia vanhempiaan?[/QUOTE]

No jos katsoo noita lukemia, että moniko vanhemmista hyväksyy ruumiillisen kurituksen, kuinka moni kokee seksuaalista hyväksikäyttöä, moniko joutuu parisuhdeväkivallan uhriksi (vaikka vaan lapsuutta eli vanhempia mutta kotioloja ajattelis) niin onhan tässä iso prosentti ihmisiä kuitenkin. Siihen vielä päihdeongelmat ja mielenterveysongelmat sekä elämää tiukasti rajoittavat uskonlahkot (kyllä, julkeasti rinnastan) niin sanoisin, että aika moni on kokenut lapsuudessaan ainakin yhden suuremman ikävän asian. Lisätään siihen vielä perheiden talousvaikeudet, työttömyys jne. Ja perheenjäsenten terveydelliset ongelmat muuten, aika moni menettää toisen vanhempansa ja siitä tulee sitten muitakin vaikutuksia kuten taloudellisen tilanteen heikentyminen.

Joskus elämältä saa aika kököt kortit, mutta niillä pelataan mitä kädessä on.
 
Mutta tähän saattaa tarvita apua, ja ilman vanhempia tai sukua sen avun pitäisi tulla joltain viranomaisten taholta. Eikä sitä apua aina saa, se syrjäyttää.

Sellaista viranomaista meillä ei ole, jonka tehtävänä olisi olla vanhempi, suku tai lähimmäinen. Lähimmäisen rakkautta, huolenpito velvollisuutta tai miksi sitä nyt nimittää haluaakin on kovin vaikea ulkoistaa yhteiskunnalle tai viranomaiselle/työntekijälle.
 
Sellaista viranomaista meillä ei ole, jonka tehtävänä olisi olla vanhempi, suku tai lähimmäinen. Lähimmäisen rakkautta, huolenpito velvollisuutta tai miksi sitä nyt nimittää haluaakin on kovin vaikea ulkoistaa yhteiskunnalle tai viranomaiselle/työntekijälle.

Sellainen viranomainen on, joka seuraa miten koulussa sujuu ja puuttuu asiaan ja auttaa eteenpäin auttaville tahoille. Sellainenkin viranomainen on, joka ohjaa tarvittaessa terapian ja tuen pariin.
 

Yhteistyössä