Olen itse ihastunut minua vuoden vanhempaan poikaan. Olen harvinaisen rohkea(Taino ei oikeestaan): Kun hän ottaa katseen silmiini(ilmeillään mitään paljastamatta), katson häntä silmiin rohkeasti rauhallisella, mutta selaisella ilmeellä, joka ei paljasta juuri mitään tunteistani, en punastele. Pian ihastus kääntää katseensa pois, hän on jotenkin hiukan normaalia ujompi ja varovaisempi minun kohdallani. Olen huomannut ihastukseni välillä katselemassa minua jotenkin haaveilevana... Olen hänen kanssa muuten hyvää kaveria, vaikkakin molemmat olemme hiukan hermostuneita toistemme seurassa. Kun olen alkanut olla rennompi ja itsevarmempi, osaa ihastuksenikin olla sitä seurassani. Vaikkakin emme pidä paljon samoista asioista, toimeen tulemme. Pojat eivät melkein koskaan kerro tunteistaan, mutta aika saa rohkeammaksi kummatkin osapuolet
Ei kannata pölhön lailla kokoajan yrittää näyttää ihastustaan. Oma ihastukseni pitää minua lahjakkaana käsistäni, ehkä hiukan kömpelönä, vähän aikaa sitten sain ompelukoneesta kaksi cm:än neulanpalaa sormeeni. Olen iloinen, kun ihaatukseni näytti huolensa. Kaksi neulanpalaa miltein lävistivät sormeni!-.-Mutta, sopiva ripaus itsevarmuuttaa ja sitten mukavaa rentoa meininkiä iloisella mielellä saa ihastuksesikin rennommakdi ja tämä joskus kyllä varmasti kertoo tunteistaan, jos niitä on