Ihastuminen toiseen parisuhteessa

[N26]

Olen vakituisessa parisuhteessa, olemme seurustelleet avomieheni kanssa lähemmäs viisi vuotta josta noin neljä asuneet yhdessä. Viime talvena suhteemme oli koetuksella kun kumpikin tahollaan mietti toiselle kertomatta onko koko suhteessa enää järkeä. Kevään tullen saimme kuitenkin asiat puhuttua selviksi ja nyt meillä on mennyt puolisen vuotta paremmin kuin koskaan.
En ole koskaan pettänyt miestäni, enkä usko että hän on pettänyt minua.

Nyt tilanne on kuitenkin päälaellaan. Elämäni ja ajatukseni ovat vieläkin täysin sekaisin.
Pari kuukautta sitten tapasin miehen jota en saa mielestäni, eikä hänkään minua. Tapasin miehen ja hänen suuren ystäväporukkansa eräänä iltana töiden jälkeen, ja lähdin heidän kanssaan muutamalle lasilliselle. Oma avomieheni oli myös mukana. Alkuillasta en kiinnittänyt tähän toiseen mieheen sen enempää huomiota mutta jossain vaiheessa huomasin keskustelevani vain hänen kanssaan. Vaihdoimme pitkiä katseita ja syvällisiä keskusteluja. Loppuillasta myös yhden suudelman.
Seuraavana iltana lähdin jälleen lasilliselle hänen kanssaan, tälläkertaa kaksin. Puhuimme kaikesta maan ja taivaan välillä, enkä ole koskaan tuntenut mitään vastaavaa ketään kohtaan. Ilta muuttui yöksi ja hän pyysi minua luokseen viettämään yötä. Lähdin epäröimättä hetkeäkään.
Tilanne on se ettei sillä tapahtuiko mitään fyysistä vai ei, ole mitään merkitystä. Henkisellä tasolla tapahtui se suurin 'klikkaus', jollaista en ole kokenut koko elämäni aikana. Lohduttauduin ajatuksella siitä että mies asuu kaukana toisessa maassa jossa hänellä on tahollaan vaimo ja lapsi. Mitään vakavaa ei siis voisi tapahtua.
Muutamat ensimmäiset päivät tapahtuman jälkeen olin aivan sekaisin, en pystynyt keskittymään mihinkään. Olemme vaihtaneet sähköposteja, joskin varoen sillä mies ei saa vaimoltaan hetken rauhaa. Eilen hän soitti minulle, koska hänen oli pakko kuulla ääneni ja halusi tietää mitä ajattelen -itse hän ei pysty lopettamaan ajattelemistani. Mies ei ole tyypillinen pelimies, hän ei ole ennen pettänyt vaimoaan ja omien sanojensa mukaan ei uskonut että voisi tehdä sen koskaan.

Minä en tiedä mitä tekisin. Miten pääsen eteenpäin elämässäni? Janoan hänen yhteydenottoaan, odotan kuin kuuta nousevaa maanantaita jolloin hän taas soittaa. Tavallaan kuitenkin kammoan sitä, koska sitten olen taas aivan sekaisin monta päivää.
Todennäköisesti hän on tulossa Suomeen taas tammikuussa, jolloin haluaa nähdä. En tiedä mitä ajatella.
Onko kenelläkään kokemuksia vastaavasta? Miten selvisitte eteenpäin elämässä?

 

[Tottakai sillä on väliä!]

Petitkö miestäsi vain henkisesti vai fyysisesti.Totta helvetissä sillä on väliä! Haloo!!!

Ihmeellinen ajatusmaailma sinulla! Ja kun tällä toisella miehellä on vielä perhekkin, uskomatonta ja vastuutonta käytöstä teiltä molemmilta.

Unohda koko sälli, tai sitten jätä miehesi ja lähde maailmalle sen toisen perään roikkumaan, näet sitten jättääkö se perhettään vuoksesi!

 

[N26]

No mielestäni on huomattavasti pahempaa että istun ajattelemassa tätä toista miestä jatkuvasti, kuin se että olisin harrastanut hänen kanssaan merkityksetöntä seksiä ja koko juttu olisi ollut siinä.

En missään nimessä halua jättää omaa miestäni, enkä toivo eroa tälle miehelle vaimostaan, vaan haluan vain katsoa mihin tämä johtaa vaikka tiedänkin sydämessäni ettei se johda mihinkään.

Totta kai haluaisin vain pystyä unohtamaan kaiken ja jatkamaan elämää normaalisti, mutta en pysty! Ja tavallaan en myöskään halua...
Tietysti tiedän että käytös oli sekä minun, että hänen puoleltaan äärettömän vastuutonta ja typerää ja lapsellista mutta asioiden kululle ei vain mahtanut mitään.

 

[doggie:,]

Olet selvästikin ihastunut ja heittäytynyt ihastumiseesi täysillä. Nyt sitten vain odottelet puoli vuotta häntä herkeämättä ajatellen, niinkö? Onko kovin reilua nykyiselle miehellesi, että energiasi on kokonaan toisen miehen ajattelussa, etkä mieti sitä, mikä on parisuhteenne tilanne ja mitä siitä voi seurata?

Oletkohan ihan loppuun asti miettinyt, että mitä voi seurata siitä, jos todella "saisit" miehen omaksesi? Kivaa seksiä vähäksi aikaa, äitipuolena toimimista miehen lapsille, katkeruutta sekä ex-vaimon että sinun ex-miehesi taholta, joita kohtaan olette olleet epärehellisiä jne. Sitä paitsi kun intohimonne väljehtyy, niin kuka siitä tietää, hakeeko mies uudestaan intohimoista suhdetta työmatkallaan tms.

Ihastumiseen et voi vaikuttaa, mutta pystyt vaikuttamaan siihen, että kuinka pitkälle annat tuon ihastumisen mennä. Rakastaminen on tahtolaji, joten alahan päättämään, että haluatko jatkaa suhdetta nykyisen miehesi kanssa vai haluatko erota ja lähteä sitten sinkkunaisena tutkimaan, miten suhde ihastukseesi sujuu.

 

[N26]

doggie, puhut asiaa. Ja kaiken tuon kirjoittamasi toki tiedän itsekin. Ongelma on vain siinä etten saa sitä ajatusasteelta toimimisasteelle. En ole tyhmä -tiedän mitä pahimmillaan voi tapahtua ja en todellakaan halua sellaista lopputulosta.
Enkä missään nimessä edes ole haaveillut yhteisestä elämästä tämän toisen miehen kanssa. Olen vain niin mielettömän kiinni hetkessä juuri nyt tässä asiassa. Looginen ajattelu ja järki ovat tyystin kadonneet.

Miten pystyn saamaan itseni takaisin raiteille?

 

[Pakottamalla]

Niin me muutkin olemme joutuneet tekemään ja onnistuneet.
Jäitä hattuun ja järki käteen, vaikka siinä haavemaailmassa on niin ihanaa! -Tuskien tie se olisi.

 

[tunnemyrsky]

Kun aloit seurustelemaan nykyisen avomiehesi kanssa, oliko tunnemyrsky silloin alussa samanlainen? Olitko yhtä varma rakkaudestasi silloin kuin nyt? Miten vertaat suhdettasi avomieheesi ja tähän uuteen ihastukseen?

 

[shfj]

No mielestäni on huomattavasti pahempaa että istun ajattelemassa tätä toista miestä jatkuvasti, kuin se että olisin harrastanut hänen kanssaan merkityksetöntä seksiä ja koko juttu olisi ollut siinä.

En missään nimessä halua jättää omaa miestäni, enkä toivo eroa tälle miehelle vaimostaan, vaan haluan vain katsoa mihin tämä johtaa vaikka tiedänkin sydämessäni ettei se johda mihinkään.

Totta kai haluaisin vain pystyä unohtamaan kaiken ja jatkamaan elämää normaalisti, mutta en pysty! Ja tavallaan en myöskään halua...
Tietysti tiedän että käytös oli sekä minun, että hänen puoleltaan äärettömän vastuutonta ja typerää ja lapsellista mutta asioiden kululle ei vain mahtanut mitään.

Kerro miehellesi mitä olet tehnyt. Toimit rehellisesti ja saat samalla takuuvarmasti muuta ajateltavaa ja putoat samalla taatusti pilvilinnoistasi elämän realiteetteihin. Vai eikö ole kanttia? Arvaan että ei. Te pettäjät olette pitkälle pelkureita. Haluatte jotakin uutta, mutta ette uskalla päästää irti vanhasta.

 

[ei välttämättä]

kertomalla miehelle saattaa saada hetkellisen helpotuksen tunteen mutta samalla loukkaa pahan kerran...eihän se miehen syytä ole ja jos tosiaan haluaa edelleen yhdessä yrittää, on parempi kun pitää suunsa supussa ja kärsii itsessään. kuten joku tuolla aiemmin sanoikin, niin me muutkin on jouduttu tekemään. Eli erittäin suurella todennäköisyydellä ihastus menee ohi kun aikaa kuluu ja päätät että et toimi sen ylläpitämiseksi...näitä mahtuun pitkään parisuhteeseen kaikilla, mutta yleensä ne menee myös ohi.

 

[rrrrrrrrrr]

kertomalla miehelle saattaa saada hetkellisen helpotuksen tunteen mutta samalla loukkaa pahan kerran...eihän se miehen syytä ole ja jos tosiaan haluaa edelleen yhdessä yrittää, on parempi kun pitää suunsa supussa ja kärsii itsessään. kuten joku tuolla aiemmin sanoikin, niin me muutkin on jouduttu tekemään. Eli erittäin suurella todennäköisyydellä ihastus menee ohi kun aikaa kuluu ja päätät että et toimi sen ylläpitämiseksi...näitä mahtuun pitkään parisuhteeseen kaikilla, mutta yleensä ne menee myös ohi.

Kysymyspä kuuluikin, kuinka saada eliminoitua nopeasti tuo itse rakastumisen tunne! Eli mielestäni: kuinka päästä asiasta omalla kohdalla helposti eroon. Jos yö vieraan, varatun miehen luona onnistuu (vaikkei "mitään" tapahtunutkaan), ei kysyjälle liene tässäkään asiassa ensisijaisesti väliä mitä kumppani joutuu mahdollisesti kokemaan. Kunhan ITSE pääsee helpolla ja pääsee tuosta ah niin kiusallisesta tunteesta eroon...

Luonnollisesti paras vaihtoehto olisi elää tuon tunteen kanssa, mutta toimimatta sen mukaisesti. Suhtautua siihen kuten aggressioon: hyväksyä tunne, mutta kontrolloidan omat tekonsa. Niin yksinkertaista se on. Rakastumiset/ihastumiset ovat elämän realiteetti myös niille jotka elävät parisuhteessa. Jokaisen omassa päätäntävallassa on, antaako järjen, tunteen, moraalin vaiko omantunnon ohjata toimintaansa.

 

[Höpö höpö]

No mielestäni on huomattavasti pahempaa että istun ajattelemassa tätä toista miestä jatkuvasti, kuin se että olisin harrastanut hänen kanssaan merkityksetöntä seksiä ja koko juttu olisi ollut siinä.

En missään nimessä halua jättää omaa miestäni, enkä toivo eroa tälle miehelle vaimostaan, vaan haluan vain katsoa mihin tämä johtaa vaikka tiedänkin sydämessäni ettei se johda mihinkään.

Totta kai haluaisin vain pystyä unohtamaan kaiken ja jatkamaan elämää normaalisti, mutta en pysty! Ja tavallaan en myöskään halua...
Tietysti tiedän että käytös oli sekä minun, että hänen puoleltaan äärettömän vastuutonta ja typerää ja lapsellista mutta asioiden kululle ei vain mahtanut mitään.

Kerro miehellesi mitä olet tehnyt. Toimit rehellisesti ja saat samalla takuuvarmasti muuta ajateltavaa ja putoat samalla taatusti pilvilinnoistasi elämän realiteetteihin. Vai eikö ole kanttia? Arvaan että ei. Te pettäjät olette pitkälle pelkureita. Haluatte jotakin uutta, mutta ette uskalla päästää irti vanhasta.

Kuule, ihmiset ihastuu toisiinsa, elää parisuhteessa tai ei.
Järjetöntä on mennä rääkkämään puolisoaan ihastus -tunnustuksilla.
Kuka siitä mitään hyötyy?
Ihastumiset tulee ja menee, vaikka alussa tuntuisi siltä, että tässä on nyt se oikea.
Kannattaa miettiä, onko ihastumisen kohde todella henkilö vai tunne.
Ihastuminen on tunteena kuin huume arkiseksi muuttuneessa parisuhteessa elävälle.
Mausteena ihan kiva, kunhan jalat pysyy maassa.
Rauhassa voi katsella ja kuulostella tunteitaan ilman fyysistä kontaktia, se ei ole keneltäkään pois.

 

[shfj]

Kuule, ihmiset ihastuu toisiinsa, elää parisuhteessa tai ei.
Järjetöntä on mennä rääkkämään puolisoaan ihastus -tunnustuksilla.
Kuka siitä mitään hyötyy?
Ihastumiset tulee ja menee, vaikka alussa tuntuisi siltä, että tässä on nyt se oikea.
Kannattaa miettiä, onko ihastumisen kohde todella henkilö vai tunne.
Ihastuminen on tunteena kuin huume arkiseksi muuttuneessa parisuhteessa elävälle.
Mausteena ihan kiva, kunhan jalat pysyy maassa.
Rauhassa voi katsella ja kuulostella tunteitaan ilman fyysistä kontaktia, se ei ole keneltäkään pois.[/quote]

Kommenttini olikin provo. Lue edellinen teksti niin tiedät, että olen kanssasi samaa mieltä.
Mielestäni aloittaja saisi irtautua myös noista puheluista tuon ihastuksen kanssa. Sillä ei muuta kuin ruoki omaa tunnettaan.

 

[HannaHe]

Kuule, nuorena solmitut parisuhteet välttämättä eivät kestä loppuikää. Elämä on kokeilemista ja oppimista, tunnetasollakin. Ei sinun tarvitse sen takia kokea syyllisyyttä, että olet nuorena sitoutunut johonkuhun. Niin monet tekevät ja parempi erota ennen vakavampaa sitoutumista, kihloja ja aviota ja lapsia. Tutki itseäsi ja opettele tuntemaan tunteesi, tämä uusi mies on väline itsetuntemuksesi kasvattamiseen.

Sama tilanne on myös hänellä, tällä uudella. Ei sielunyhteyksiä synny elämässä useita. Ei KLIK kuulu joka päivä, ei joka vuosikaan. Eläkää ja kokekaa, olkaa vastuullisia teoistanne, älkää pelätkö uutta, mutta älkää kaihtako kasvaa ihmisinä.

 

[Ylös alas aallokossa]

Miksi näin
unelmoida,
vavista, soida,
antautua
niin kokonaan
ettei helpompaa
saalista olekaan?
Miksi Miksi Miksi
halu jos oikein haluaa
pitää tahtoa pilkkanaan?

Tommy Tabermann

 

[Ymmärtäjä]

Otan osaa... Itsekin olin samassa tilanteessa vuosi sitten, mutta lohdutuksesi voin sanoa, että kyllä ne ajatukset siitä laantuvat kun vaan vettä virtaa vähän sillan alta.

Vaikka sinusta nyt tuntuu siltä, ettei päähäsi mahdu mitään muuta kuin tämä mies, niin odota muutama päivä... viikko... niin kyllä se siitä. Huomaat ettei jokainen ajatuksesi liity enää häneen.

Tavallaan ruokit tätä tunnettasi kirjoittamalla tänne, saadaksesi kertoa hänestä, kirjoittaa hänestä, ja näin vahvistuu ihastumisesi sana sanalta, lause lauseelta. Sitten käyt lukemassa tätä viestiketjua uudelleen ja uudelleen ja näin palaat taas niihin hetkiin, mitkä sait hänen kanssaan viettää.

Itselleni kävi niin, että mieheni löysi täältä Elleistä aloittamani viestiketjun tästä ihastuksestani, jossa kyselin samaa asiaa kuin sinä, eli että miten saada tämä mies pois mielestä. Muutama päivä asiaa kotona selviteltiin, itkettiin ja surtiin sitä, että miten tästä jatkaa kun vaimo on ihastunut toiseen mieheen. Loppujen lopuksi asia päätettiin lakaista pois päiväjärjestyksestä ja unohtaa koko juttu, että voisimme jatkaa elämäämme kuten ennen tätä tapahtumaa.

Itselleni tämä tarkoitti sitä, että lakkasin pitämästä mitään yhteyttä tähän mieheen, välttelen työhön liittyviä tapaamisiakin ja systemaattisesti torppaan kaikki häneen liittyvät ajatukseni ja haaveeni. Se on tahdonvoimaa vaativaa, mutta tuloksellista. Pikkuhiljaa ihastumiseni irrottaa otettaan ja tunne siitä, että voin itse hallita tekemisiäni ja ajatuksiani on palkitseva.

En olisi uskonut sillä hetkellä kun tämä tunne ja ihastus oli voimakkaimmillaan, että pääsisin vielä joskus tähän tilanteeseen, mutta niin vain kävi. Oman perheen kanssa eläminen ja omaa miestäni rakastaminen on todellakin tahdonasia.

En usko että saat tästä kirjoituksestani vastausta ongelmaasi, mutta toivon että jaksat odottaa muutamia aikoja eteenpäin, ennen kuin teet mitään radikaalia. Se vaan on niin, että kun olet tuon tunteesi turbulenssissa, ei mikään muu tunnu oikealta vastaukselta kuin ne, joissa tuetaan tätä ihastumistasi.

Kirjoita päiväkirjaa... runoja... tajunnanvirtaa... Ne helpottavat. Pohdi niissä elämäntilannettasi, ja useammaltakin kantilta kuin nyt tästä ihastumisestasi. Ajattele miestäsi, hänen tyrmistystään jos hän tietäisi. Sillä minä tiedän senkin tunteen, mikä iski kasvoilleni kuin märkä rätti kun hän vei minut tietokoneelle ja istutti lukemaan oman viestiketjuni, missä tilitin syvimmät tuntoni ihastuksestani. Sehän oli hänelle kuin olisi päiväkirjaani lukenut. Olin niin suruissani hänen puolestaan, että hänen piti saada selville vaimonsa hölmöilyt. Hän olisi ansainnut parempaa. Mutta rakkaus kantoi ja nyt on kaikki niin hyvin, kuin tämmöisen tapauksen varjossa vaan voi olla.

Tsemppiä sinulle tahdonvoimasi kanssa!

 

[N26]

Hän ei soittanut ja elämä on palannut normaaleille raiteilleen. Olen niin helpottunut. Osa minusta suree ettei hänestä kuulunut mitään, mutta osa riemuitsee.

Nyt en tiedä mitä teen jos hän kuitenkin soittaa jossain vaiheessa. Vastaanko vai annanko olla?

 

[Vendredi]

Osa minusta suree ettei hänestä kuulunut mitään, mutta osa riemuitsee.

Nyt en tiedä mitä teen jos hän kuitenkin soittaa jossain vaiheessa. Vastaanko vai annanko olla?

Erosin aikanaan Maailman Ihanimmasta Miehestä. Luulin, että mikään ei enää koskaan tunnu miltään. Sitten tapasin hänet kolmen vuoden päästä erosta. Hämmennyin, koska hänen hauskat juttunsa olivat yhä samoja millä hän hurmasi minut aikoinaan.

Olen tyytyväinen, että tapasimme. Tajusin, että suurin osa suhteestamme oli ollut minun pääni sisällä, olin kuvitellut hänestä toisenlaisen, itselleni sopivan.

Älä ihan heti vastaa puhelimeen tai viesteihin. Mutta tuommoinen suhteen jälkipuinti voi olla rakentavaakin. Tai sitten vaan tajuaa hukanneensa vuosia... No, ei sitä etukäteen tiedä. Jos olet päättänyt olla onnellinen miehesi kanssa, niin pysy päätöksessäsi. Se vaatii työtä ja kieltäytymisiä, mutta kantaa myös hedelmää.

 

[Kokenut+-]

Hän ei soittanut ja elämä on palannut normaaleille raiteilleen. Olen niin helpottunut. Osa minusta suree ettei hänestä kuulunut mitään, mutta osa riemuitsee.

Nyt en tiedä mitä teen jos hän kuitenkin soittaa jossain vaiheessa. Vastaanko vai annanko olla?

Itse olen 8v. parisuhteen aikana ihastunut palavasti 2 kertaa, ja molemmilla kerroilla olen tehnyt nopeasi saman päätöksen: aloin välttelemään ihastuksen kohdetta kaikin keinoin.

Jos tuli jotain viestiä saatoin vastata tyyliin "jaa" tms. lyhyttä, itse en ottanut mitään yhteyttä. En mennyt juhliin jossa oltais voitu törmätä, otin hetkeksi etäisyyttä yhteisiin ystäviin jne. Molemmilla kerroilla ei mennyt kuin pari viikkoa tätä "vieroitusta" ja tunteet oli jo kurissa.

Ihastuminenhan on ihan normaalia, silloinkin kun parisuhte toimii täydellisesti. On vaan ihastujasta kiinni että pitääkö itsensä kurissa ja kontrollissa, vai heittäytyykö tilanteeseen jossa potentiaalisesti voi menettää melkeinpä kaiken. Itse olen näissä tilanteissa kuunnellut loppujen lopuksi järjen ääntä, vaikka samalla sydän pamppailee ja perhoset on mahassa ja punastuttaa. Ei mene kauaakaan kun kaikki ajatukset ovat jo suuntautuneet omaan, maailman rakkaimpaan aviomieheen.

 

[halipulaa]

Vendredi kuvasi hyvin tilannetta. Itsekin aikoinaan tulisesti rakastuin (tai ehkä tunne oli pikemminkin hurja intohimon puuska), kun omassa pitkässä parisuhteessa tuli kausi, jolloin olin suuresti tyytymätön mieheeni niin fyysisessä kuin henkisessäkin mielessä. Oma seksielämämme oli silloin tylsää ja ennalta-arvattavaa ja muutoinkin jo harkitsin eroa kuvitelmissani. Siinä tilanteessa on kovin helppoa etsiä pakotienä se helpoin reitti eli heittäytyä tylsästä suhteesta uuteen viettelykseen.

Omalla kohdallani tunne oli nimenomaan sitä, että halusin rakkautta ja tulla rakastetuksi. Ostin ihastukselleni lahjoja, suunnittelin jo yhteisiä häitä ja mietin, millaiseksi ihastukseni voisi tulla (hän opiskeli silloin laiskanlaisesti) ja seksinkin osalta tunne oli enemmänkin kai sitä, että kelpasin jollekulle, joka himokkaasti ei malttanut pitää näppejään erossa minusta. Aika nopeasti suhde kuitenkin laimeni, kun tajusin, mitä olin menettämässä ja kun intohimon tieltä tuli järki esiin, tajusin, että tässä suhteessa olisin nopeasti onnettomampi kuin vanhassa suhteessa.

Voimakkaat ihastumiset ovat kasvunpaikkoja. Olen lähes varma, että melkein jokaisessa pitkässä suhteessa kumpikin osapuoli kokee ainakin joskus voimakkaan ihastumisen. Joillakin kyse on etäihastumisesta, jotkut ryhtyvät ajatuksista tekoihin. Osa sammuttaa ihastuksen tunteen ja suuntaa voimavarat takaisin parisuhteeseen, mutta osa käyttää tilaisuuden hyväkseen ja perustelee pettämistä vanhoilla kliseillä kuten "Kerranhan täällä vain eletään".

 

[fatamorgana]

Itseltäni ovat suhteen ulkopuoliset ihastukset laantuneet sillä, että olen alkanut kuvitella arjen elämistä heidän kanssaan. Aluksi varmasti olisi rakkauden huumaa, mutta samaan arjen uomaan meno solahtaa kaikkien kanssa. Siivousta, kokkausta, kaupassakäyntiä, roskienvientiä, töihin heräämistä. Vaikka mies olisi millainen ihme aluksi, kyllä hän siltä jalustalta tippuu ajan kanssa.

Pääasia oman suhteen ylläpidossa onkin saada arki luistamaan ja luoda niitä juhlahetkiä väliin - miksi odottaisit, että miehesi järjestää jotain, kun voit itsekin esim. kutsua treffeille ihanaan ravintolaan tms.?

Kirjoituksessasi särähtää heti se, että mies on naimisissa ja lapsen isä. Tsiisus, pidät moista auervaaraa elämäsi ihastuksena. Varmasti hyviä puolia tulvillaan ja hyvännäköinen, mutta eikös luotettavuus romahda tuossa täysin? Miksi hän olisi koskaan sinua kohtaan luotettava tai rehellinen, kun ei ole ollut sitä vaimolleen ja lapselleen? (äläkä vain lankea siihen iänikuiseen "vaimoni ei ymmärrä" lässytykseen. Ei varmasti ymmärräkään, jos mies ei puhu vaimolleen vaan jollekin kolmannelle pyörälle). Anna olla koko miehen. Ehkä omasta miehestäsi vielä löytyisi rakastettavia puolia kumminkin...? Ihastus on tunne, ja ihmiset kyllä voivat tehdä tunteilleen jotain. Niitä voi lietsoa tai niitä voi laannuttaa. Se on valinta.

 

[No ei kai!]

Harva mies alkaa ihastuksista (ja irtosuhteista) heti kuvitella uutta kumppania. Ja toivottavasti ei moni nainenkaan. Sehän on mukava olla ihastunut! Anna palaa - mutta vain pääsi sisällä. Ei mitään äksöniä. Kotona on yleensä paras.

 

[N27]

On tuo ihastuminen toiseen niin energiaavievää, että ei jaksa siihen omaan parisuhteeseensa enää panostaa. Ja varsinkin silloin, kun lähtee siihen peliin ihastuksensa kanssa. Itselläni on ollut suhde muutaman kuukauden ajan ja olen päätynyt pettämään sitten kunnolla. Vaikka se pahin mikä on tapahtunut minun mielestä siinä, että tämä ihastus on minun ajatuksissa. Fyysinen hetki on ohi kuitenkin hetkessä, mutta ne ajatukset ovat pään sisällä koko ajan. Se vaan tässä näyttää olevan, kun varmaan olen hyvin tyypillinen nainen, että tietenkin alan kuvittelemaan mahdottomia ja alkujaan suhteeseen lähdettiin vaan seksin takia. Lueskelin paljon kaikkia tälläisiä palstoja ennen kuin mitään juttua oli ees olemassa ja en halunnut uskoa, että ei kannata lähteä tälläiseen peliin ja että tässä vaikeuttaa vaan omaa elämäänsä. Nyt voin ihan rehellisesti sanoa, että ei olisi kannattanut. Ei sen puoleen mitään, että olisin jäänyt kiinni tai edes harkitsisin tämän kertomista puolisolleni oman olon helpottamiseksi. Vaan siksi, että mitä kauemman tämä kaikki kestää, sitä enemmän olen kiinni mahdottomassa ja yksipuolisessa suhteessa, jonka kuitenkin on loputtava jossain vaiheessa syystä tai toisesta. Tietenkin se siinä on, että jotkut suhteet alkavat pettämisen seurauksena ja kestävät. Uskon sen kuitenkin olevan harvinaisempaa kuin särkyneet sydämet. Ja varmaan ne ajatukset lähtevät pois kun ei tee mitään ja ei tapaa miestä, mutta eivät tällä lailla kun minä toimin..

 

[nikolain]

Itse olen 8v. parisuhteen aikana ihastunut palavasti 2 kertaa, ja molemmilla kerroilla olen tehnyt nopeasi saman päätöksen: aloin välttelemään ihastuksen kohdetta kaikin keinoin.

Jos tuli jotain viestiä saatoin vastata tyyliin "jaa" tms. lyhyttä, itse en ottanut mitään yhteyttä. En mennyt juhliin jossa oltais voitu törmätä, otin hetkeksi etäisyyttä yhteisiin ystäviin jne. Molemmilla kerroilla ei mennyt kuin pari viikkoa tätä "vieroitusta" ja tunteet oli jo kurissa.

Ihastuminenhan on ihan normaalia, silloinkin kun parisuhte toimii täydellisesti. On vaan ihastujasta kiinni että pitääkö itsensä kurissa ja kontrollissa, vai heittäytyykö tilanteeseen jossa potentiaalisesti voi menettää melkeinpä kaiken. Itse olen näissä tilanteissa kuunnellut loppujen lopuksi järjen ääntä, vaikka samalla sydän pamppailee ja perhoset on mahassa ja punastuttaa. Ei mene kauaakaan kun kaikki ajatukset ovat jo suuntautuneet omaan, maailman rakkaimpaan aviomieheen.

Itselläni sama tilanne menossa. 7 vuotta parisuhteessa, arki tylsistynyt. Sitten työpaikalle tupsahtaa uusi mies johon ihastun korviani myöten!
Mutta kuinka unohtaa ihastus tässä tilanteessa kun näkee häntä päivittäin töissä??

 

[miten nykyään]

Kerro n26 miten nykyään? täällä samanlainen tilanne. Ei lapsia ei avioliittoa mutta pitkä suhde.

 

[Ex-ihastunut]

Otan osaa... Itsekin olin samassa tilanteessa vuosi sitten, mutta lohdutuksesi voin sanoa, että kyllä ne ajatukset siitä laantuvat kun vaan vettä virtaa vähän sillan alta.

Vaikka sinusta nyt tuntuu siltä, ettei päähäsi mahdu mitään muuta kuin tämä mies, niin odota muutama päivä... viikko... niin kyllä se siitä. Huomaat ettei jokainen ajatuksesi liity enää häneen.

Tavallaan ruokit tätä tunnettasi kirjoittamalla tänne, saadaksesi kertoa hänestä, kirjoittaa hänestä, ja näin vahvistuu ihastumisesi sana sanalta, lause lauseelta. Sitten käyt lukemassa tätä viestiketjua uudelleen ja uudelleen ja näin palaat taas niihin hetkiin, mitkä sait hänen kanssaan viettää.

Itselleni kävi niin, että mieheni löysi täältä Elleistä aloittamani viestiketjun tästä ihastuksestani, jossa kyselin samaa asiaa kuin sinä, eli että miten saada tämä mies pois mielestä. Muutama päivä asiaa kotona selviteltiin, itkettiin ja surtiin sitä, että miten tästä jatkaa kun vaimo on ihastunut toiseen mieheen. Loppujen lopuksi asia päätettiin lakaista pois päiväjärjestyksestä ja unohtaa koko juttu, että voisimme jatkaa elämäämme kuten ennen tätä tapahtumaa.

Itselleni tämä tarkoitti sitä, että lakkasin pitämästä mitään yhteyttä tähän mieheen, välttelen työhön liittyviä tapaamisiakin ja systemaattisesti torppaan kaikki häneen liittyvät ajatukseni ja haaveeni. Se on tahdonvoimaa vaativaa, mutta tuloksellista. Pikkuhiljaa ihastumiseni irrottaa otettaan ja tunne siitä, että voin itse hallita tekemisiäni ja ajatuksiani on palkitseva.

En olisi uskonut sillä hetkellä kun tämä tunne ja ihastus oli voimakkaimmillaan, että pääsisin vielä joskus tähän tilanteeseen, mutta niin vain kävi. Oman perheen kanssa eläminen ja omaa miestäni rakastaminen on todellakin tahdonasia.

En usko että saat tästä kirjoituksestani vastausta ongelmaasi, mutta toivon että jaksat odottaa muutamia aikoja eteenpäin, ennen kuin teet mitään radikaalia. Se vaan on niin, että kun olet tuon tunteesi turbulenssissa, ei mikään muu tunnu oikealta vastaukselta kuin ne, joissa tuetaan tätä ihastumistasi.

Kirjoita päiväkirjaa... runoja... tajunnanvirtaa... Ne helpottavat. Pohdi niissä elämäntilannettasi, ja useammaltakin kantilta kuin nyt tästä ihastumisestasi. Ajattele miestäsi, hänen tyrmistystään jos hän tietäisi. Sillä minä tiedän senkin tunteen, mikä iski kasvoilleni kuin märkä rätti kun hän vei minut tietokoneelle ja istutti lukemaan oman viestiketjuni, missä tilitin syvimmät tuntoni ihastuksestani. Sehän oli hänelle kuin olisi päiväkirjaani lukenut. Olin niin suruissani hänen puolestaan, että hänen piti saada selville vaimonsa hölmöilyt. Hän olisi ansainnut parempaa. Mutta rakkaus kantoi ja nyt on kaikki niin hyvin, kuin tämmöisen tapauksen varjossa vaan voi olla.

Tsemppiä sinulle tahdonvoimasi kanssa!

Jotenkin niin tyypillistä , että parisuhteessa kuvitellaan omistavansa puolisonsa. Ihastuminen tai rakastuminen toiseen parisuhteen aikana ei ole rikos. Tunteet kuuluvat elämään.

Itsekin rakastuin tulisesti toiseen mieheen isäni kuoleman jälkeen. Tunne oli suuri ja yritin sitä pakolla sammuttaa kunnes ymmärsin, että tunteet ei kuole pakolla vaan elämällä. Näin jälkikäteen ymmärrän, että reagoin suureen menetykseen rakastumalla aivan kuin alitajuisesti olisi hakenut korvausta elämästäni ikuisesti poistuneesta ihmisestä.

En tietenkään kertonut miehelleni mitään, mutta toiseen rakastuminen jopa elähdytti eroottista elämäämme, koska oli paljon halukkaampi kuin aikaisemmin.

Suuri tunne kesti n. 2,. 5 vuotta ja loppui sitten kuin seinään. Intohimo kestää tutkitusti n. 2,5 v ja sitten se joko hiipuu tai muuttuu rakastamiseksi.

Olen edelleen onnellisesti mieheni kanssa ja tuo toinenmies on kuin toisesta maailmasta ja täyttä historiaa.