Ihan uusia vauvahaaveita

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Pauliina35
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Heipsankeikkaa! :)
Raskausmyrkytys on loppuraskauden sairaus, joka ilmenee yleensä 32.-36. raskausviikoilla, (esiintyy n. 5% raskauksista). Sen syitä ei tunneta eikä riskiä raskausmyrkytykseen sairastumiseen voida ennustaa. Joitakin riskitekijöitä kuitenkin on, mm. ensimmäinen raskaus, diabetes, verenpainetauti ja sukurasite. Oireina esiintyy korkeata verenpainetta, turvotusta, valkuaisaineiden erittyminen virtsaan, väsymystä, jatkuvaa päänsärkyä ja migreenityyppisiä häiriöitä, kuten näköhäiriöt. Yleisimpiä on nuo turvotus, korkeat verenpaineet ja valkuaiset pissassa. Korkeat verenpaineet aiheuttaa häiriöitä istukan ja munuaisten toiminnassa ja istukan toiminnan heikentyminen vaikuttaa sekä äidin että lapsen vointiin. Neuvolassa ja äitiyspolilla verenpainetta, pissaa ym tarkkaillaan joka kerta, joten aika hyvin raskausmyrkytys havaitaan. Lievässä raskausmyrkytyksessä äidin ja vauvan vointia seurataan neuvolassa, vakavammassa tapauksessa voidaan tarvita sairaalanhoitoa. Pahimmassa tapauksessa raskausmyrkytys voi johtaa raskauskouristukseen jossa äidin ja sitä myötä sikiön vointi huononee vakavasti hapenpuutteen takia. Varsinaista hoitoa ei ole, äidin tulee levätä, jonkin verran korkeaa verenpainetta voidaan laskea lääkkeillä, vaikeassa raskausmyrkytyksessä synnytys joudutaan käynnistämään.

Tuosta sikiöstä ja alkoholista sen verran, että ensimmäisinä viikkoina alkio saa kaiken tarvitsemansa ruskuaispussista eikä silloin alkiolla ole vielä äidin kanssa yhteistä verenkiertoa. Eli ei pitäisi olla vaaraa vaikka raskaus ei olisi heti alussa tiedossa ja kohtuudella käyttää alkoholia. Alkion sydän alkaa lyödä 25 päivää hedelmöittymisen jälkeen ja muistaakseni n. 7. viikolla kuona-aineet alkaa kulkea pois alkiosta ja tärkeät ravinteet äidistä alkiolle.

Itellä kans on nuo hurjat nuoruus ja sinkkuajat jääneet taakse. Nykyään tulee käytyä tosi harvoin juhlimassa. Alkoholiakin menee tosi vähän, ei vaan jotenkin enää maistu enkä kyllä kaipaa yhtään krapulaisia aamuja. Ja muutenkin viikonloppuisin kotisohvalla kölliminrn viltin alla vaikka leffaa katsellen houkuttaa paljon enemmän. Ja musta on tullut hyvinkin iltauninen, yleensä iltaisin on niin väsy ettei sitä jaksa kovin myöhään enää valvoa, eilenkin nukahdin puoli kymmenen aikaan. :)

 
Alkuperäinen kirjoittaja toisesta ketjusta minäkin:
Ei kun just hieno, tuo Haaveilevan Pun lausahdus! Ei se tee äidistä huonoa, jos yrittää suhtautua omiin pelkoihinsa realistisesti. Ainakaan niihin pelkoihin, joiden toteutumiseen ei voi itse vaikuttaa. Tuskinpa kukaan 24/7 tuolla tavalla ajattelee. ;)

terveisin Muppelo

Hupsu, tarkoitin vain että syntymä ja kuolema ovat tasan yhtä luonnollisia asioita. Ne ovat saman tarinan alku ja loppu. Noiden kahden pisteen välissä yritetään järjestää elämä mahdollisimman mukavaksi (mikä ei ole synonyymi helppoudelle tai laiskuudelle) sekä itselleen että läheisille.

Viime vuosina olemme joutuneet hautaaman suvun vanhimman polven, sekä mieheni äidin. Siinä tuli vähän liikaakin perspektiviä elämän kaareen. Sukulaisten pienokaiset toivat oman ulottuvuutensa noihin surullisiin juhliin. Siinä oli symboliikkaa sangen suoraviivaisella tavalla, kun jopa kolme polvea oli laskemassa kimppua äidin/mummon/isomummon arkulle.

Noh, menipä synkäksi, mutta välillä menee, onneksi ei kuitenkaan liian usein.

Ainahan sitä yrittää elämäänsä suunnitella ja elää parhaan taitonsa mukaan, kuitenkaan kaikkeen ei pysty aina vaikuttamaan.
 
Laureli: sp-tauti eli sukupuolitauti.
Tuo lyhennelmä ei vaikuta niin "kalsalta" kun tuo pitempi versio, vaikka sama asia ja yhtä vakava.

Täällä ukkoa ootan töistä kotiin, pitkäks hällä taas työpäivä venyi. Vähän tylsää... :(

Mukavat illanjatkot kaikille =)
 
Täällähän on taas kovin aktiivista keskustelua ollut, kiva!
Palatakseni edellissivun asiaan, minullakin olisi tarkoitus aloittaa yritys parin kuukauden sisällä. Tässä siis lista meistä:
Pope, Matkailijarouva, Laureli, Talitinttinen, Pauliina35 ja minä.

Mua ei niin kauheasti pelota synnytysjutut (vaikka on ihan älyttömän matala kipukynnyt!), koska en vielä ajattele koko asiaa. Enemmän pelkään sitä, että tulenko raskaaksi ollenkaan. No, jos jossain vaiheessa tulen, niin sitten varmaan rupeaa pelottamaan synnytyskin... ja se, että kaikki menisi lapsen terveyden kanssa hyvin.
 
Meillähän on yrityksen aloitajia täällä paljon! Jihuu! Tosi kivaa. Pidetään omaa palstaa kumminki kasassa, vaikka "yrittäjiksi" aletaankin, haaveilijoitahan me silti ollaaan, kunnes mahd.vauva syntyy.

Mä jo odottelen kuumeisesti kuukautisten alkamista ja sitä, että saa alkaa jännään tärppääkö. Vielä vähän kauhistuttaa, että mitä jos mies sittenkin peruu vielä... En siksi uskalla hulluna hehkutella ja sille puhua vauvajuttuja.

Toi isänpäivä oli kyllä tarpeen. Silloin tuli juteltua paljon ja mietittyä miehen kanssa, miten kiva olis jos saisi itse jo viettää isänpäivää. Niin, toivottavasti vuoden päästä sitä jo juhlittais. Äitienpäiväksi paketti ei vielä voi ehtiä ;)

Itsekin usein iltaisin ennen nukahtamista suunnittelen päässäni kodin kalustusta, jos olisi vauva ja sitä, millainen vauvan huoneesta (sitten joskus) tulisi.

Onko teillä mietittynä nimiehdotuksia jo? Meillä ei oikein ole. Leikillään on joitain nimiä rankattu pois ja ollaan puhuttu suosikkinimistä, mutta ei mitään oikein vakavaa.
 
Terveisiä treenisalilta. Muuten harrastuksessa menee oikein mukavasti, mutta reilun viikon ajan on ollut nolona riesana tolkuton nöpötys. Pitää aina etsiä paksuimmat T-paidat käyttöön, ettei herätä turhaa huomiota. Noh eiköhän tämä tästä kohta taas asetu, onneksi eivät ole kipeät. Kyllä naisen elämä on välillä yhtä hormonimylläkkää.
 
Joo, joo, kyllä mä ymmärsin. ;) Pidän itse kovasti lakonisista kommenteista. Kaikki eivät niitä (munkaan ystäväpiiristä) käytä, joten yritin tuossa vaan järkeistää mun mielestä järkevää lausahdusta. Hmm, olipa selvästi sanottu. Mutta siis joitain munkin ajatuksia ja kommentteja pidetään joskus kylminä, jollen niitä juurtajaksain selittele. ;)
 
Heippa hei!
Terveisiä kampaajalta! Nyt on ihan uus tyyli. Jee!

Kyllä mä olen salaa omassa mielessä pohtinut lapsille nimiä. Mutta voipi olla, että sitten tämä mahdollinen lapsi ei näytä yhtään siltä. Äh, siis että lapsi ei näyttäisi yhtään Maijalta, jos Maijaa on nimeksi ajateltu. Koittakaa tajuta... :)
 
Tuli tuossa mieleen, kun oli aiemmin jotain juttua noista sairauksista...Itselläni ei ole vielä mitään ainakaan tutkittua sairautta...sokeritauti eli diabetes on äidilläni ollut todella kauan, ja kun ylipainoa minullakin on niin se pelottaa todella...Että jos se sitten viimeistään puhkeaa raskausaikana niin voi että. =( Mutta kuten jo edellä sanottiin, niin kyllähän niitä sairauksia on aina ollut ja senkin diabeteksen kanssa elää todella paljon suomalaisiakin ihmisiä koko ajan....niin kai sitä tulisi toimeen sittenkin ja voihan se sairaus iskeä minuun muutenkin, raskaus tuntuu vaan sille että se kärjistäisi, altistaisi minut herkemmin sille. =(
 
Niin ja jatkan vielä, kun unohdin...verenpainetautikin äidilläni on.Eikä se kovin matala ole itsellänikään.Olin jonkin aikaa seurannassakin, mutta se on niin helppo jättää seuraamatta täällä tuppukylässä...kukaan ei kysele kun ei vaan mene sinne. Niin niin, pitäisi mennä...tiedän, muttei täällä enää seurantaa taideta edes järjestää, kun ei lääkäriäkään ole. =) Eikös se raskaus lisää sitä verenpainetta entisestään?
 
Minulta just kesällä mitattiin verensokereita tms. ihan vaan varmuuden vuoksi, koska toisella mummullani oli diabetes. Siinä testissä ei löytynyt mitään hälyyttävää. Parit sairaudet mietityttää kyllä, että periytyykö ne minulle vai ei. Ainakin kilpirauhasen kanssa on jännää. Pieni kysta siellä jo on, se ei ole vielä paha, mutta se polottaa, että tuleeko jotain muutakin vielä. Onko muuten kilpirauhasella ja raskaudella jotakin tekemistä keskenää?

Leena, minullakin on joskus olleet verenpaineet koholla, ja sen takia minulle ehdotettiin ehkäisyksi juuri sitä Cerazettea. Äidillä on kanssa välillä paineet kohollaan. Mutta minun käsittääkseni nykyään meillä molemmilla paineet on ok. Löysin tuosta raskaudesta ja verenpaineesta ihan hyvä perustietoa sisältävän jutun.
http://www.tohtori.fi/?page=6333637&id=1190129
 
Kun lueskelin teidän juttuja, tulin havainnoineeksi, että jokaisellahan meillä on jotain: diabetesriski, verenpaineet koholla, sukupuolitauti... tai ainakin se synnytyspelko. Eiköhän näistä selvitä niinkun kaikki muutkin. Helpottaa kovin, kun saa täällä jakaa pelkonsa, toiveensa ja tietämättömyytensä. Porukka, siis te, vaikuttaa tosi mukavalta, kiitos siitä! Itselläni lähinnä pelottaa liian alhainen verenpaine, perinnöllistä sekin! Välillä huimaa rajustikin, onneksi ei niin paljon enää, ku murkkuiässä, kasvuiässä. Lääkäri käski syödä suolakurkkuja ja salmiakkia!!! Kävinkin heti namikaupassa ja sanoin miehelle, että lääkärin määräys, eihän sitä nyt tohdi uhmata :)
En malttaisi millään odottaa, pilleriliuskassani on vielä mooonta tabua jäljellä!
 
Laureli: Minulla myös alhaiset verenpaineet, ei ole kyllä haitaksi asti alhaiset olleet, en ole kärsinyt huimauksesta vaikka yläpaine yleensä 90-100. Alapainekin huitelee 60 tietämissä. Suvussa kyllä verenpainetautia, joten saa nähdä miten sitten vanhetessa käy.

Mustakin tää ketju on niin ihana, kun saa tänne ajatuksiaan purkaa. Miehelle en voi kauheesti hössätä, se pian hermostuu ja vauvanteko siirtyy. Sen mielestä kun asiat ollaan kerran jo puhuttu ja sovittu, että sitten keväällä yritys alkaa jne. niin se on sitten sillä selvä eikä se jaksa hössöttää nin kuin minä. :) Onneks saa täällä teidän kanssa turista. Mua niin jännittää teidän pian yrittämisen aloittavien puolesta, ihanaa jännätä sitten teidän kanssa ja samalla se oma yritys ajankohtakin lähenee. :D
 
Iltaa leidit!
Minä olen kanssa niin iloinen, että meillä on tämä ketju! <3 Tänne on niin hyvä tulla kertomaan ja lukemaan teidän muiden juttuja. Ja vielä sekin, että meillä on niin hyvä porukka. Kukaan ei arvostele ja marmata.

Mä odotan jo kovasti teidän kohta vauvapuuhailun aloittavien uutisia. Voi että kun tärppäis nopeasti!
 
Joo on kyllä tosi kiva, kun tää palsta on pysynyt näin hyvänä ja meillä on mukava porukka täällä! Saadaan vaihtaa mielipiteitä ilman, että alkaa kauhea arvostelu, vaikka eri mieltä oltaisiinkiin.

Kirjoitelkaa sitten tänne tilannetietoja, kun alatte yritykseen. Päästään porukalla jännäilemään :-)
 
Voisin lisätä sairauslistaan vielä oman astmani... Tiedä sitten, miten se vaikuttaa mahdolliseen odotukseen ja synnytkseen. Ainakin kasvava maha vaikuttaa keuhkojen tilavuuteen ja raskaana olevia kavereita kun on tarkkaillut, niin tuntuvat kovasti puuskuttavan hengästyneenä pienestä jo.

Mulla olis tänään sitten se vika pilleri! Jihuu! Silti vielä pelkään, että miehelle tuleekin pakokauhu. Saa nähdä... Varmaan kahden viikon päästä oon viisaampi.

Ootteko muuten kattonut neloselta arki-iltapäivisin klo 13 tulevaa sarjaa "Meille tuli vauva"? Mä seuraan sitä jatkuvasti. Nauhotan aina ja katon töistä tultuani. Onhan se vähän amerikkalais/kandalaista hössötystä. Siellä muuten synnytettän yllättävän paljon kotona ja tosi monesti ilman kipulääkkeitä.

Mikä kanta teillä on kivuntorjuntaan synnytksessä? Mä aion kyllä vetää täydet lastit kaikkea kipuapoistavaa, mitä ikinä saakaan...

Oon kans huomannut, että meidän porukassa annetaan tilaa kaikille ajatuksille ja pysytään asiassa toisia arvostelematta. Ihanaa, kun kukaan ei myöskään tuijottele täällä pilkkuvirheitä yms.

Kiitos teille kaikesta tuesta ja avusta!
 
Huomenta!
Minäkin katon nelosen vauvaohjelmia, jos satun olemaan vapaalla. Yllättävän paljon ne kyllä kotona synnyttävät, liekö siihen syynä sitten jenkkilän kauheat sairaalakulut, enpä osaa sanoa. Oma äitini on kertonut sen verran synnytyksistään, ettei minkäänlaisia kipulääkkeitä oltu annettu, oli käsketty olemaan huutamatta ja keskittymään "suoritukseen". Aika karua. Jotkut sanoo ettei suostu mistään hinnasta synnyttämään ilman lääkkeitä ja toiset vannoo luomun nimiin sen vuoksi, että lääkkeillä lähtee "tehot", ei tunnista enää supistuksia eikä tiedä millon pitäis ponnistaa. Mutta kai tuostakin joku välimalli löytyy..

Näin viime yönä unta, että meillä (siis mulla ja miehelläni) oli lapsi. Se uni oli samalla pelottava ja ihana, eli ei taida itellä vielä olla ihan selvillä nuo asiat. Mies vaan kysyi aamulla, että oliko se tyttö vai poika, ei muuta kommenttia... *pieni pettymys*
No, tästä taas eteenpäin.
Toivon täyteistä torstaita kaikille =)
 
Kipulääkekantani on, että kaikki avut, mitkä on mahdollista, ilolla otetaan vastaan. Olen muutenkin kauhea pelkuri kaikissa sairaus- ja sairaalahommissa ja pyörtyilen piikitettäessä. En kuitenkaan vielä osaa synnytystä pelätä ja sit jos ja kun se tilanne on päällä, ni eihän siinä ole muuta vaihtoehtoa, kun synnyttää.
 
Mulla samanlainen kanta kipulääkkeisiin kuin Laurelillakin. Kaikki vaan mulle ja vähän lisääkin! J totta tuokin, että sitten kun se on menoa sen synnytyksen kanssa, niin paljon ei ole jäljellä vaihtoehtoja. Ei taida auttaa vaikka laittas sakset kiinni ja sanos, että olkoot sielä. Jotenkin haluaisin uskoa, että kyllä luonto ohjaa tuossa tilanteessa.

Millään en malttas oottaa tätä pikkusen reilua viikkoa, että saa lopettaa hormonit. Ja sittenkö vasta onkin tulisilla hiilillä kun jännätään, että alkaako menkat vai ei...

Minusta on ihanaa kun on tällanen paikka missä voi käydä vuodattamassa omia haaveilujaan ulos. En halua miestä hermostuttaa kauheella vaahtoamisella aiheesta. Sen tyyli innostua kun on aika paljon hiljaisempi kun mun... Mie tykkään kääntää ja vääntää asioita ja suunnitella kaikkea ja huomenna suunnitella uusiksi! Tässä joskus tapahtuu sitten yhteentörmäyksiä kun mie loukkaannun siitä, ettei toinen ole innostunu ja toinen loukkaantuu siitä, että mie painan päälle ku yleinen syyttäjä!

Ja luulen, että täällä ois kiva pysyä päivittelemässä kaikkea uutta ja ihmeellistä sittenkin jos onnellisesti joskus se plussa tärähtää tikkuun. Täällä on tosiaan mukava leppoisa ilmapiiri ja saa rauhassa olla omaa mieltään jokainen!
 
Hello!
Minä niin toivon, että sitten te plussanneet kirjoittelette niistä ensioireista ja raskaudesta ja kaikesta siihen liittyvästä tänne meidän ketjuun. Älkää jookos kadotko sitten minnekään.

Minä olen kanssa ihan samaa mieltä kuin te muutkin, että kaikki mahdollinen kivun lievitys tänne sitten kiitos. Mutta auttaako se tieto hyvästä kivunlievityksestä siihen pelkoon? Minä en kai sitten kumminkaan pelkää sitä kipua... mitä sitten? En tiedä. Koko synnytystä. Jostakin jutusta luin, että sektion voisi saada, jos pelot ovat hallitsemattomat. Mutta ei kai minulla nyt niin pahat pelot ole. Sitten olen lukenut, että jos sitä sektiota ei jostain syystä valmiiksi luvata, niin sen voisi saada yksityiseltä. Olenko oikeassa näissä jutuissa? En nyt siis tarkoita, että minun pitäisi saada se sektio. Ihan vaan kyselen, kun tuollaiset jutut on tullut luettua.
 
Minäkin odotan jännityksellä ja innolla teidän muiden aloitusyrityksiä!
Itselläni on vauva-ajatukset nyt hiukan taka-alalla, koska olen keskittynyt niin tiiviisti työasioihin. Ei siis ole ollenkaan ongelma odottaa yrityksen aloitusta ensi keväälle.

Luulen, että synnytyksessä haluaisin kaiken mahdollisen lääkityksen. Joku sanoi, että lääkityksen takia ei tunne supistuksia, mutta eikös niillä ole niitä hienoja laitteita, jotka kertovat, koska supistus tulee ja sen mukaan osaisi sitten ponnistaa? Ainakin telkkarissa on. ;) Ja kuinkas kauan se ponnistusvaihe kestää? Eihän se ole kai kovin pitkä? Toivottavasti...

Kiitos raskausmyrkytyksen tiedoista. Taas tuli opittua jotain uutta. :)
 
Heippa hei.

Ekana täytyy minunkin todeta, että on hienoa että meillä on täällä tällainen mukavan kokoinen ja sanoisinko makuinenkin porukka. =) Tullaan hienosti juttuun ja sekaan sopii kaikkien huolet, murheet ja pelot...niin kuin ilotkin. Ihanaa kun on joku kanava mitä kautta purkaa näitä tuntoja. Kun ei todellakaan voi miehen kanssa näitä päivästä päivään puhua.Me ollaan varmaan rakennettu aivan eritavalla, siis miehet ja naiset.Miehille kun se on kerralla selvä että ok näin toimitaan.Mutta ainakin minulle se tarkoittaa vielä pitkään jahkaamista eteen ja taakse...kaikki asiat pitää saada tarkistaa sen kolme kertaa ja miettiä. =( Sellaista se vain on.Ja ukko sitten vaan suutahtaa jos alan joka toinenkaan ilta avautumaan...että kiitos teille kaikille kun olette täällä!

Kiitos Floxille linkistä. =) Rauhoitti minua hieman...minä syön diane novaa...nyt ei ole edes sivuvaukutuksia...etten mielellään ala niitä vaihtelemaan...katsotaan nyt miten menee.

Ja sitten siihen kivunlievitykseen...kuka sitä kysyikään. =) Kaikki vaan tänne kiitos...ei luomuna tätä naista saa synnytyssaliin.Jos sitten tosipaikka tulee niin varmaan pyydän aivan kaikki morffiinnit. =)

Juu...ja sitten vielä tämä asia, ketkä nyt aloittaa jo yrittämisen.Olen aivan vihreä kateudesta teille! Teillä on ollut jo kanttia myöntää itselleen että alkaa siihen koitokseen ja haluaa sen lapsen.Kun minä en vieläkään tiedä! Seuraan kyllä kiinnostuneena ja nenä ruudussa kiinni kuulumisianne....mutta kateellisena.
=( Kaikkea hyvää toivon tottakai, mutta kateus todella pistelee.
 
Jep, minustakin meillä on varsin mukava porukka kasassa. On ihanaa jakaa ajatuksia maan ja taivaan väliltä teidän kanssanne. Minua ainakaan ei saa täältä pois kulumallakaan, vaikka plussa joskus testiin ilmestyisikin :) Eli kiitos, kun olette olemassa!

Tuosta kivunlievityksestä... mulla ei ole mitään tarvetta synnyttää "luomuna", mutta epiduraalia en halua ainakaan näillä näkymin. Mielihän voi kyllä muuttua sitten, jos kivut ovat kovat. Mulle on tehty lumbaalipunktio (eli otettu selkäydinnäyte), ja toimenpide oli suoraan sanottuna yhtä hel*****ä. Mulla on lääkärin mukaan niin kapeat nikamaraot, että neula ottaa helposti kiinni nikaman pintaan. Ja se sattuu! Silloin päätin, että yksikään valkotakkinen ei tule tuikkaamaan minua neulalla selkään. Tämähän on tosi yksilöllistä, tiedän monia, joille on tehty lumbaalipunktio, eikä se heistä ole tuntunut juuri miltään.

Kohdunkaulan puudutuksen nyt ainakin voin ottaa ja hengitellä ilokaasua, vaikka monen mielestä siitä tulee huono olo. Siskoni kokeili toisen synnytyksen yhteydessä aquarakkuloita, mutta hänelle niistä ei ollut mitään hyötyä. Mutta niinhän se on näissäkin asioissa, että se, mikä jonkun mielestä on loistojuttu, ei välttämättä toimi toisella lainkaan.

Ja ainahan voi käydä niin, että synnytys on niin nopea, ettei mitään kivunlievityksiä ehditä antaa. Mulla on yksi kaveri, tosi pieni ja hento nainen, jonka molemmat synnytykset ovat menneet sellaisella vauhdilla, että lapset ovat tulleet maailmaan pakostakin luomuina: lapsivesi on mennyt kotona, ja kun äiti ja isä ovat päässeet sairaalaan, on lapsella melkein pää ulkona, joten siinä ei paljoa puudutella :) Eikä äiti ole edes saanut mitään repeämiä tai muita vaurioita kummallakaan kertaa, vaan on suurin piirtein puoli tuntia synnytyksen jälkeen ollut ihan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan!

Luulisin, että sektion voi saada, jos kovin pelkää. Toisaalta sektion jälkeen äiti on monesti kipeämpi kuin alatiesynnytyksen jälkeen, ja liittyhän sektioon enemmän komplikaatioriskejäkin kuin alatiesynnytykseen.
 

Yhteistyössä