Ihan uusia vauvahaaveita

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Pauliina35
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Samaa ihmettelen minäkin. Minne kaikki ovat kadonneet? Minun työpaikallanikin on kuoleman hiljaista, mutta nyt sateleekin vettä.Kukapa tuonne harmauteen ja koleuteen kehtaisi lähteä, ellei ole aivan pakko.No kohtapa minäkin pääsen kotiin. =) Toisinaan on niin kiire ettei ehdi edes ajatella näitä palstoja, mutta tällaisena hiljaisena päivänä täältä etsii oikein seuraa.
 
Heipsan!
Juu, hiljaista on kovin ollut. Taitaa ottaa koville tää pimeä ja kylmä vuodenaika... Mä ainakin oon ihan puhki, kun töistä tulen ja sitten ei oikein jaksa mitään tehdäkään. En ole varmaan ikinä katsonut elämässäni niin paljon televisiota kuin tänä syksynä! Vois varmaan jotain järkevämpääkin keksiä...

Onkos kellään nyt mitään uutisia kertoa? Suunniteltua ehkäisyn poisjättöajankohtaa tms? Onko neulontatyöt edistyneet?
 
Terveiset treeneistä. Hiljaista on, iso osa tänä syksynä treenit aloittaneista on vähitellen kadonnut ryhmästä. Liekkö syysväsymystä vai mitä. Itse saan niin paljon energiaa liikuntaharrastuksesta, että pienet sateet eivät tahtia hidasta.

Nyt on treffit Nukku-matin kanssa. Energistä viikkoa kaikille.
 
Heipä hei!
Minä olen ollut ihan hiljaa monta viikkoa useastakin syystä. Ensin oli se ihana ulkomaanmatka, sitten virus hajoitti tietokoneen ja nyt on virus hajottanut minut. Melkein viikko jo mennyt sängyn pohjalla. Ei ei kovin hehkeetä....

Onneksi te uskollisest siskot jaksatta täällä tsempata.

Mitää uutta ei ole vauvarintamalla. Nykyään ollaan juteltu paljon asiasta ja tiedostettu on molemmat, että pian pitää alkaa tositoimiin. Ikää tulee ja nyt olisi hyvä elämäntilanne saada lapsi. Kaveritkin on alkaneet nii sikiämään ympärillä, että tuntuu melkein, että me ollaan pian ainoita lapsettomia! Mites teillä muilla? Onko "kaikilla " kavereilla jo lapsi/a?

Mulla on jäljellä pillereitä vielä kahdeksi kuukaudeksi ja sitten pitäs mennä gynelle hakeen uusi resepti ja sisätutkimukseen. Siihen en enää haluaisi mennä, vaan toivoisin, että voisin jättää mahd. pian ehkäisyn pois. Mies vain haluaisi, että olisimme naimisissa ennen vauvapuuhiin ryhtymistä. Naimisiin kyllä haluttaisiin, mutta kun energiaa häiden järkkäämiseeen ei olisi.. Ollaan kyl sovittu, että mennään ihan kaksin salassa naimisiin ilman mitää suuria häähumuja. Mä oon yrittänyt vakuuttaa, että ei se vauva todellakaan synny heti, että jätetään vaan ehkäisy pois ja mennään puolen vuoden sisään naimisiin. Saa nyt nähdä, mihin päädytään.

Ihana kun täällä voi purkaa sydäntään muille samassa tilanteessa oleville. Vastailkaahan pian ja laitetaan taas keskustelu vilkkaasti käyntiin!

 
Heippa Naiset!

Joo, kiirettä on pitänyt, etenkin töissä. Nyt on sen verran hengähdystaukoa, että ehdin muutaman rivin kirjoittaa.

Me ollaan miehen kanssa lyöty asia lukkoon, että ensi vuosi aloitetaan sitten ilman mitään ehkäisyä. Pillerithän mä jo lopetinkin, ja nyt mennään sitten kumin voimin vuodenvaihteeseen. Mutta siitä se sitten alkaa, vauvantekopuuhat nimittäin :)

Neulontahommat eivät ole edistyneet. Sain kyynärpääni jostain älyttömän kipeäksi, joten pitää saada se kuntoon ennen kuin voin taas tarttua puikkoihin. Mites teillä muilla kutojilla?

Luin eilen KaksPlussaa ja sen koko illan pyöri vauva-ajatukset mielessä. Elämänmuutos vauvan syntymän jälkeen on totisesti hurja! Siellä yksikin isä kertoi, miten ulkopuoliseksi hän tunsi itsensä, kun koko elämä oli täynnä kipeää, uupunutta ja hormonimyrskyssä pyörivää äitiä, tissiä ja äidissä riippuvaa lasta. Ne ekat viikot vauvan kanssa kotona ovat takuulla aikamoista "kaaosta"! Vai mitä sanoo OM, meidän "konkari"?
 
Heips!
Tuohon onko jo "kaikilla" kavereilla lapsia... Niin ei oikeastaan ole. Minun hyvistä ystävistä vain yhdellä on lapsi ja toisella ihan järkyttävä vauvakuume (+vähän jo yritystäkin). Mutta sitten miehen ystävistä muutamilla on jo lapsia. Eli meillä päin ei kyllä tunnu siltä, että kaikilla muilla olisi jo lapsia ja meillä ei. (Asuntokuumeisena minusta tuntuu siltä, että kaikilla muilla on jo oma asunto, ja meillä ei...:D)

Mulla olis kanssa pillerreitä vielä muutamaksi kuukaudeksi. Vähän olen miettinyt, että mitähän niiden kanssa pitäis tehdä. Uusiakko resepti vai keksiä joku muu keino? Hmmm... Tämä ei nyt kumminkaan olisi oikein hyvä hetki alkaa siihen yritykseen, kun on vielä nämä opinnot ja sitä asuntoakin pitäis ihan oikeasti hankkia. Eikä me olla edes mitään oikein kunnolla sovittu. Ollaan vaan puhuttu, että sitten joskus. Ja meilläkin on tuo "periaate", että ensin naimisiin ja sitten lapsi(a). Mutta niinhän ne viisaammat sanoo, että koskaan ei ole oikea aika, aina löytyy joku syy lykätä... Niinhän se varmasti on.
 
Niin tuohon Pauliinan kysymään kutomis asiaan... Minä olen heilutellut puikkoja aika paljon. Nuo pöksyt alkaa kohta olla valmiit. Toivottavasti niistä tulee mieleiset. Ja ennen kaikkea toivottavasti lapsi itse tykkää. :) Ja sitten viime viikonloppuna mä opettelin uudestaan virkkaamaan. Virkkaisin sitten myssyt itselleni ja siskolleni. Nyt sitten mulla olis jo suunnitelmissa uusi neulontaprojekti. Mä olen nyt jotenkin tosi innostunut tästä neulomisesta. Onneksi nyt on vähän hiljaisempaa opintojen suhteen, niin ehtii hyvin neulomaan.
 
Hei vain!

Voi Pope...minulla aivan samanlaisia haluja kuin sinun miehelläsi.Eli mielestäni meidän pitäisi ensin olla naimisissa, ennen kuin sitä raskautta edes yritetään.Mies ei oikein ole koko naimisiinmenosta innostunut...urisee lähinnä kun siitä mainitsen. =( Nyt jännään aivan sairaasti kun ollaan hieman sovittu, että mentäis jouluna kihlohin!!! Toteutuukohan tämä harras toiveeni, vai jänistääkö mies loppumetreillä??? Hitsi tätä elämää.

Tänään on ollut aivan paniikin omainen tarve hankkiutua raskaaksi.Tuli aivan sellainen tunne etten ota enää pillereitä, tulkoon sitten mitä tulee...Sellainen uhmamieli että onhan siitä selviytyneet miljoonat naiset kautta aikojen, miksen siis minäkin.Pois turhat jahkaamiset ja miettimiset...ei muuta kuin äkkiä raskaaksi ja sillä sipuli. Mutta se alkaa jo pikkuhiljaa kaikota tämä tunne kun kuuntelee järkeään.Tulee väkisin mieleen ne vaipparallit ja unettomat yöt...oman vapaa ajan puutos yms.Vaakakupissa häämöttää se unelma omasta perheestä ja siitä suloisesta pellavapäästä miehen käsivarsilla...kun se pitelee omaa ainokaistaan...(huokaus) ajatteleekohan miehet lainkaan näitä tällaisia asioita? Vai ollaanko me naiset ainoita typeryksiä kun kiusataan itseämme??? =(
 
Heippa täältäkin!

Mä en muista kyllä mitään parista ensimmäisestä vauvakuukaudesta. Meillä meni kyllä kaikki helposti siis vauva on ollut hyvä nukkumaan ja syömään, mutta ei siis siltikään mitään muistikuvaa :). Taisi siis olla aika uutta ja ihmeellistä kaikki. Siksi haluasin vielä sen toisen ja kokea kaiken uudestaan. Mutta tiedän itsestäni, että taas mä olisin kuin ensikertalainen :). Meillä ei mitään uutta suunnitelmaa raskauden suhteen. Työt on sovittu ensi syksyyn asti, joten sitä ennen on mahdoton käydä hommiin. Ja pystyykö sitä sitten kuitenkaan aloittamaan kaikkea alusta? Tosin jos lama sotkisi tämän hetkisiä töitä, niin silloin voisi kyllä olla kotona lasten kanssa pari vuotta :). Pelkään kyllä pahoin, että tämä jää ainokaiseksi. Miehillä on niin helppoa, koska heidän elämä (lähinnä työ ja harrastukset) eivät muutu miksikään lapsen tultua, mutta naisella muuttuu kaikki.... JOs saisi jostain takuuta siitä, että tämä raskaus menisi yhtä hienosti kuin ensimmäinen olisi päätös varmaan helpompi kuin nyt.
Meillä lähestyy etelänmatka. Lähdetään ensi keskiviikkona etelän lämpöön viikoksi :). Ihana katkaista syksyn pimeys edes hetkeksi!
 
Moikka!
Minä oon käyny vain lueskelemassa täällä juttuja, jotenkin tuntuu ettei ajatus juokse sen vertaa että vois tänne jotain kirjotellakin....
Noh, meijän suunnitelmat ei ole ainakaan edenneet tän lapsiasian kanssa. Välillä tuntuu, että vois sen yrityksen jo alottaa ja sitten kun on niin rättiväsynyt kaikkeen, sitä miettii että mitähän sitten jos siinä vielä kersa pyöris nilkoissa. Huh! Kai sitä kaikkeen tottuu ja siinä vaiheessa ajatuskin on varmasti erilainen, tietää että on omasta lapsesta kyse...
Tästäkin vuodatuksesta huolimatta mukavaa keskiviikkoa kaikille :)
 
moi!
Meillä alkaa yritys tammikuussa,miehen kaa sovittiin et tammikuun jälkeen ja sinne saakka odotellaan ihan siksi kun mulla on pitkä työmatka tammikuussa ulkomailla melkein 3 viikkoa, et jos tärppäiski heti, ni en haluis olla parin ekan kuukauden aikana ulkomailla jos jotain tapahtus. Mutta olen päättänyt mennä tähän lapsi asiaan nyt ihan rohkealla ja pelottomalla mielellä, täs oon pelänny lapsettomuutta, omaa ikääni ja vähän kaikkea koht vuoden, eli aion ostaa työmatkalta ehkä jo vauvan vaatteen tai tarvikkeita, ihan siksi että kyseisessä kaupungissa on ihania vauvaliikkeitä ja mammavaateliikkeitä ja vähän muistoksikin ajasta jolloin vauvasta ei vielä ollut tietoa mutta oli jo vahvasti elämässämme mukana ajatuksena. Sain neuvon lääkäriltä vetää kuurin vitamiineja ja foolihappoa nyt 3 kk ennen yrittämistä, ihan iän , eli 30 lähestyy ja myös hän sanoi että ei menis sit vitamiini/foolipuutoksen takia "hukkaan" eka mahdollinen hedelmöitys, eli puhui aika vakavasti siitä, että talvella liian heikot varastot voi oikeesti aiheuttaa sen että kroppa reagoi hedelmöittymiseen niin, että ei oo tarpeeks rakennusaineita, jos on vaik anemiaa tms. Ja koska laihdutan samalla tosissani, niin en todellakaan saa kaikkea tarpeeksi. Eli olen päättänyt olla pelkäämättä mahdollista lapsettomuutta- eli mitä jos ei kuulukkaan.. vaan aion nauttia nyt täysin tästä yrittämisen aloittamisesta.
 
Juu kiirettä on pitänyt täälläkin suunnalla! Oon kyllä käynyt juttuja aina välillä lukemassa, mutta jotenkin ei oo vaan saanu aikaseks kirjoitettua itse.

Tuohon keskuteluun onko kavereilla lapsia, niin ei kovin monella kaverillani oo lapsia vielä, muutamat odottavat kyllä ensimmäistään, osa ei todellakaan halua vielä. Miehen kavereilla on useammalla lapsia, veljellä kaksi ja siskolle eka tulossa. Eli jonkun verran lähipiiri sikiää.

Mun vauvakuume ei ole asettunut yhtään. Ei auta asiaa kun lähipiirissä muutamien mahat vaan kasvaa ja työharjoittelun puolesta on vauvojen kanssa tekemisissä, joka päivä vaan nään äitejä isoilla mahoilla, jotkut vauvat jo saanena jne. Äh, ei tuu mitään. Ei ne aina sitten sinne työpaikallekaan ne vauva asiat jää kun on päivän niitä käsitelly. Mies ei jaksa jatkuvasti kuunnella/puhua niin sitten itsekseen tulee roikuttua vauva foorumeilla melkein joka päivä. :D

No jospa tää pahin kuume helpottais ku harjottelu loppuu ja alkaa ihan uudet kuviot taas. Meillä tosiaan olis tarkoitus jättää ehkäisy pois vasta ens keväänä kun toivonmukaan valmistun. (Voi kun reilu puoli vuotta tuntuu niin pitkältä ajalta!) Miehen kanssa ollaan asiat sillain käyty läpi, mut se ei jaksa vouhottaa niin kuin minä. Onneks on tää keskustelu sitten minne saa purkaa :D
 
Hauskaa perjantaita!
Arvatkaas mitä mä tein eilen. Syötiin iltapalaa ja katselin samalla lehdestä isänpäivä mainoksia ja kysyin sitten tuolta mieheltä ja haluaisitko hän viettää isänpäivää. Mies sitten vastasi siihen jotain, että jos olisin vanhempien luona, niin joo. Mä vaan nauroin siihen ja sitten hän tajusi mun salaperäisen kysymyksen jujun! Hän siihen sitten hymyili leveästi ja vastasi jotain, että joo.

Joo, tiedän. Vauva ei nyt vielä ole kovin ajankohtainen juttu täällä, mutta hyvältä tuntui. :)

Hauskaa perjantain jatkoa kaikille!
 
Hei!
Vieläkö mahtuu mukaan? Tuli niin lämmin olo lueskellessani noita teidän juttujanne. Huojentavaa lukea toisten kirjoittamana samoja ajatuksia, joita omakin polla vilisee tällä hetkellä. En ole koskaan aiemmin haaveillut lapsista. Kolme vuotta sitten tapasin ihanan miehen ja tässä viimesen vuoden aikana vauvahaveet ovat alkaneet täyttää päääni kuten myös miehenkin päätä. Juuri tänään hän mietti, että onkohan tämä hänen viimeinen isänpäivänsä ei isänä. Ehkäisyn lopettamisen ajankohdasta ollaan keskusteltu ja päätetty, että kenties tämän kierron jälken sen voisi jätää pois. Takaporttina on kuitenkin vielä molemmilla veto-oikeus paniikin uhatessa. Mukava olisi näin anonyymisti vaihtaa ajatuksia. Lueskelin muita palstoja ja ne vilisivät termejä ja konsteja, joista minä olen vielä autuaan tietämätön. Viitsisikö joku kerrata ihan perusasiat tai laittaa linkin, mistä löytäisin tietoa esim. mihin aikaan kannattaa toiveilla ( onko se viikko kuukautisista vai kuinka )? Kannattaako ruokavalioon lisätä jotain / jättää pois? Miten nopeasti teidän tietämänne ihmiset ovat plussanneet? Miten muuten kotikonstein voisin edesauttaa asiaa, jos se nyt tulee ajankohtaiseksi? Ja vaikka ei ihan vielä tulisikaan, niin mukava olisis omata asiasta tietoutta.

Kiitos ja mukavaa isänpäivää kaikille!
 
Hei, Laureli! Kyllä tänne mukaan mahtuu.

Minä mietin tänään, että kuinkahan hankalaa on oikein tulla raskaaksi. Ja mitä oikein pitäisi tietää, vai tarvitseeko mitään erityistä edes tietää. Vai onko tämä yksi niitä luonnollisista jutuista, jotka vaan onnistuu jos on onnistuakseen. Jaa, en tiedä. Mutta, mutta... Tuolla tämän vauvahaaveet palstan etusivulla on nostona sellainen kuin tietoisku Lauran kirjoittamana (ainakin jotain sinne päin) ja siinä ketjussa on joitakin linkkejä englannin kielisille sivuille. Ja eikös ne olleet ne foolihapot ja vitamiinit, mitä kannatti lisätä ruokavalioon ennen raskaaksi tulemista. Tunnustan, mä olen ihan pihalla näistä jutuista.

Sataa, sataa, ropisee, tiri, tiri, tom, Floxin varpaat palelee...
 
Tervetulia Laureli,
Juu tuo Lauran ketju on tiedollisesti ehkä paras pätkä tällä palstalla.
Parasta aikaa seksiin (pupuiluun) on noin 14. päivä ennen seuraavia kuukautisia (tätiä), silloin on (yleensä) ovulaatio.
Monenlaisia jippoja on täällä esitetty lapsilykyn lisäämiseksi. Mm. greippimehun juominen joka päivä kierron puoliväliin asti (pitäisi lisätä naisen kosteutta ja auttaa siimahäntiä löytämään maaliin) oviksen jälkeen juovat lasin punaviiniä joka ilta (sen pitäisi vilkastuttaa verenkiertoa ja edistää hedelmöittyneen munasolun kiinnittymistä).
Foolihapon (eräs b-vitamiini) runsas nauttiminen auttaa vähentämään joidenkin epämuodostumien riskiä.
Itse saan ajoittain uutiskirjeitä erään kirjan kirjoittajalta. Aiheena on lapsettomuuden voittaminen. Ei en ole kärsinyt lapsettomuudesta, mutta kuten moni muu tällä palstalla, yritän tehdä kaiken mahdollisimman oikein, että en mahdollista tulevaa lasta yrittäessä joutuisi odottelemaan tulokasta pidempään kuin on tarpeen (ja että lapsi saisi mahdollisimman terveen alun elämälleen jo sikiöaikana).
Voisin copy-pastettaa niitä Bethin (se kirjailija) englanninkielisiä vinkkejä tänne, jos teitä muita kiinnostaa.

Kylläpä tänään jaksaakin sataa.
 
Meillä on nyt vihdoin päädytty iloiseen ratkaisuun: vauvanhankinta alkakoon! Pillereitä on jäljellä 4 kappaletta tästä laatasta.Ne syön loppuun ja sitten pillereiden syönti loppuu. Ihan rennosti aiotaan pupuilla ilman ehkäisyä ja katsotaan mitä tapahtuu. ..

Miehen kanssa on pitkin syksyä ja jo kesää ollut puheissa tuo vauva-asia. Nyt sitten pädyimme siihen, että mitä hittoa sitä enää lykkää. Tulee jos on tullakseen. Tervetullut on. Meillä on vakaat olot, oma asunto, jossa tilaa lapselle, vakkarityöt molemmilla ja mutenkin olemme ihan tasapainoisia ihmisiä. Naimisiin pitäisi mennä maaliskuun tietämillä ihan vain salassa kaksin. Mut jos vauva ilmoittaa tulostaan aikaisemmin, voi olla että käymme papin juttusilla jo aiemmin. Jihuu! Ihanaa. Nyt riitti nämä lapsettomat isän- ja äitienpäivät. Toivottavasti ensi vuonna tähän aikaan saamme juhlistaa ekaa isänpäivää.

Itse kumminkin suhtaudun jotenkin pessimistisesti lapsen tuloon. Aina sitä valmistautuu pahimpaan: entä jos ei onnistukaan? Entä jos jäämme lapsettomiksi? Se pelottaa.

Tervetuloa Laureli mukaan! Joukkoon kyllä mahtuu!

Mukavaa työviikkoa kaikille haaveilijoille!
 
Voi kuinka ihania uutisia Pope! Paljon onnea vauvapuuhiin. :D
Ja Laurelille tervetuloa mukaan joukkoon, tänne mahtuu kyllä! :)

Tuota itsekin olen ajatellut jo nyt, että sitten kun niihin puuhiin tosiaan ryhdytään, niin entäs jos ei tärppääkkään? Kyllä meilläkin sitten mennään sillä asenteella, että tulee jos tullakseen, mutta aattelin kuitenkin itse valmistautua sen verran, että foolihappo kuurin meinasin ainakin syödä ja juoda greippimehua. :D Siinä vaiheessa olisi varmaan ikävää, jos kovasti toivottua perheenjäsentä ei kovin pain kuuluisikaan. No se on sen ajan murhe, meillä ei ihan vielä ole tuo ehkäisy jäämässä pois.

Hyvää sunnuntai-iltaa ja alkavaa viikkoa leideille! :D
 
Nuo oli hienoja uutisia Pope, onnea matkaan. Tuo kuulostaa siltä, että kuukauden - puolentoista päästä pääsette jännäilemään.
Meillä taisi mennä ”kokeen” jälkimmäinen puolisko muutamalla päivällä pieleen, mies lähti työreissuun kp 10/28, eli en uskalla paljoa haaveilla tällä erää. Noh, viikon päästä sen sitten tietää varmasti. Jatketaan harjoituksia myöhemmin talvella.

Heräsin reilut puoli tuntia sitten ja huomasin, että meille ei tule vettä. Onneksi olin ladannut kahvinkeittimen ja käynyt suihkussa ennen nukkumaan menoa. Pitää kipaista talkkarille ennen töihin lähtöä. Tuommoisia asioita kuin veden saanti pitää niin itsestään selvänä, että on melko hukassa, kun se yhtäkkiä katkeaakin.
 
Huomenta!
Hienoja uutisia, Pope ja tervetuloa mukaan, Laureli! =)
Täällähän on käynyt vilske viikonloppuna, oikein hyvä :)

Oltiin käymässä kavereilla viikonloppuna, heillä on reilu vuosikas lapsi. Kävipä sitten niin, että lapsella luonto kutsui ja leikkisästi jälleen kyseltiin, että ketä kiinnostaisi vaipanvaihto. Mieheni siihen tuumasi, että menepäs sinä vaihtamaan niin katotaan miten vauvakuumeelle käy. No, kaverit siinä katteli vähä toisiaan ja varovasti kyselivät että onko vauvauutisia pian tiedossa. Siinä sitten yritin jotain änkyttää, ukko jatkoi juttuaan jostain serkun lapsista....
Kun lähdettiin, avauduin. Jos mies ei voi mulle puhua suoraan, miksi sitten alottaa "keskustelu" jossain vieraspaikassa? Ei olla puhuttu tästä kunnolla ees keskenämme, enkä todellakaan haluais puhua siitä muillekaan ennenkun jotain tulosta on saatu aikaan. Ukko tuumas, ettei tienny ettei asiasta saa puhua, ja että se on hälle jotekin "vaikea ymmärtää".
Ehkä ylireagoin, mutta tuntu siltä, että mies vetää maton jalkojen alta.

Mites teillä muilla, tietääkö lähipiiri vauva-ajatuksistanne vai pidättekö ne omana pikku salaisuutenanne?
 
Voi elliisa, varmasti kurjaa. Meillä just tuossa puhuttiin, että ihan omana tietona pidetään, mitä nyt tänne palstalle puran ajatuksiani :), tämä muuten huvittaa miestäni suuresti. Välillä hän on kyllä ruvennut myhäilemään tietäväisen näköisenä, kun sukulaiset ovat vauva-asioista udelleet, mutta ainakaan toistaiseksi suusta ei ole päässyt sammakoita. Kannattaisi varmaan vaan yritää keskustella ja selittää, miksi aihe on niin arka ja sen haluaa pitää suojeltuna. Tsemppiä ja mukavaa maanantaita!
 
Heippa kaikki!

Laurelile lämpimästi tervetuloa mukaan. Ja Pope, olipa mukava lukea, että teillä se yritys nyt sitten alkaa! Ihan masun pohjasta kouraisi :) Pian olen itsekin sitten samassa tilanteessa. Luin taas viikonloppuna vauvalehtiä ja mielessä kyllä käväisi jo ajatus, että mitäpä sitä turhaa odottelemaan sinne vuodenvaihteeseen. No, tässä nyt on kaikenlaista häslinkiä ennen joulua, joten viikot menevät takuulla kuin siivillä, joten enköhän malta odottaa. Kumma, miten vauvakuume nousee kuin kohisten, kun näistä asioista teidän kanssanne vaihtaa ajatuksia.

Nyt töiden pariin. Mukavaa maanantaita kaikille!
 
Tervetuloa Laurelille! =) Ainahan sekaan sopii.

Minäkin olen aivan ulalla kaikkien vitamiinien ja foolihappojen kanssa, eivät jaksa kiinnostaa, niin en kerää niistä tietoakaan.Kun se vauvan hankinta häilyy niin epävarmana, kun en saa itsestäni selvää...haluanko vaiko en. =( Paljon hyödyllisiäkin apuja olen saanut aloittamastani ketjusta tuolla vauvanhoito puolella. =) Kannattaa käydä lukaisemassa sekin...jos kiinnostaa.

Meillä hävisi yhdessä yössä lähes kaikki se 30cm lumikertuus mitä viimeviikolla satoi, vettä on ryöppyyttänyt illasta alkaen. =( Sivutiet paikoitellen aika liukkaita.

Ystävä piipahti aamulla täällä työpaikallani pienen tyttärensä kanssa...onkohan minussa jotain vikaa, kun en näe sitä pienokaista...niin kuin en muitakaan pikkulapsia suloisina. ??? Silti minulla on aivan varmasti vauvakuume, mutta miksi toisen lapset eivät kiehdo, eivätkä tunnu edes ollenkaan kiinnostaville. =( APUA!
 

Yhteistyössä