Ihan uusia vauvahaaveita

[Flox]

Heippa!
Voi kuinka hieno uutinen Pope! <3 Jännää, jännää!!

Olipas elliisalla hankala tilanne. Voin kuvitella. Kerran olen ollut vähän samantyyppisessä tilanteessa. Miehen kaveri kyseli mieheltä puhelinkeskustelun lomassa, että koskas olis perheenlisäystä tulossa. Ja mies sanoi huolimattomasti jotakin semmoista, että on siitä puhuttu. Ja että kyllä joskus. TÄH?! Ja se miehen kaveri ymmärsi tästä, että se vauva olis jotenkin tosi ajankohtainen juttu. Sitten mies näki mun hämmästyneen ilmeen ja tajus, että kaveri oli mennyt jo asioiden edelle. Ja sitten se parka oli ihan solmussa. Ja puhelin lopetettuaan oli sitten sitä, että ei tuollaisia juttuja olisi sitte kaverille pitänyt edes sanoa, koska hän on semmoinen juoruilija. Ja sitten vähän aikaa me oltiin pienessä paniikissa, että tietääkö koko Jyväskylä, että meillä on yritys meneillään. Tämä kaveri siis asuu Jkl:ssä ja siellä asuu myös paljon meidän kaverita.

Eli, en kyllä haluaisi kertoa kenellekkään sitten joskus, että meillä yritetään vauvaa. Mä jotenkin koen, että jos kerrotaan siitä, niin me luotaisiin itsellemme vaan ulkopuolista painetta, vaikka kukaan ei siitä mitään koskaan kysyisikään. Ja jos kysyisi, niin mitä sitten siihen voisi edes vastata, jos vauvaa ei kuulukkaan... Tämän yhden ystävän vauva yrityksistä kuulin vasta sen jälkee kun he olivat yrittäneen muutaman kuukauden ja lopettaneetkin jo aktiivisen yrityksen. Yrittäminen loppui uusien työ- ja opiskelukuvioiden takia, ei siellä toivosta luovuttu! Noh, ehkä voisin tälle ystävälle kertoa yrittämisestä. Ehkä. Minusta tuntuu, että hän osaisi suhtautua siihen oikein.

Minusta tuntuu siltä, että tuo meidän ukko on miettinyt vauva juttuja omassa päässään viime aikoina aika paljon. Hän sanoi mm. viikonloppuna useampaan kertaa asioista puhuttaessa, että "... sitten joskus kun on perhettä. Ja toivottavasti on."

Mukavaa viikon alkua kaikille!

 

[Flox]

Leena, kävin lukemassa sitä aloittamaasi ketjua. Aika hyviä ajatuksia siellä kyllä.

Ei minussakaan muiden lapsen herätä juurikaan suuria tunteita. Tällä hetkellä vain se ystäväni lapsi on sellainen, jonka näkeminen ilostuttaa todella. Ja sitä ennen olivat serkkuni lapset mielestäni sellaisia kullan murusia. Näitä serkkuni lapsia en enää oikein osaa pitää lapsina vaan pikemminkin varhaisnuorina, ja heihin pitääkin suhtautua jo ihan eri tavalla. Mutta niin kuin olen jo sanonutkin, niin minä ajattelen sen niin, että omaan/omiin suhtautuu sitten ihan, ihan varmasti toisella tavalla. Enkä minä näe sitä mitenkään erikoisena/vääränä tms., että muiden lapsen eivät saa aikaan mitään sen isompaa ihastusta. En usko, että tuo mies pitää edes kaikkia kavereidensa lapsia ihanina jne., vaikka hänen vauvakuumeena onkin vakaammalla pohjalla kuin minun.

 

[Pauliina35]

Hei taas!

Luin viikonvaihteessa uusinta Vauva-lehteä, ja siellä oli artikkeli, jonka otsikko oli jotain "Minustako äiti - ei ikinä!". Jutussa oli haastateltu neljää äitiä, joilla oli ennen raskaaksi tuloa pitkälti samanlaisia ajatuksia lapsista kuin monella meillä täällä. No, kaikki olivat nyt saaneet oman lapsen, joku parikin. Osa lapsista oli ihan "tietoisesti hankittuja", osa vahinkoja. Mutta jokainen noista naisista vakuutti, että oman lapsen saaminen on ollut oikeastaan ihaninta maailmassa. Joku naisista oli puhunut ennen synnytystä lääkärin kanssa siitä, kun hänellä ei ole ikinä ollut edes vauvakuumetta, ja nyt hän kuitenkin oli raskaana (nainen oli elänyt parisuhteessa vuosia ilman ehkäisyä luullen, ettei heille lapsia ikinä tulisikaan, ja sitten kuitenkin vauva ilmoitti tulostaan). Lääkäri oli lohduttanut naista sanoen, ettei kaikki naiset ole kanaemoja, jotka rakastaisivat jokaista lasta maailmassa. Mutta omiaan hekin rakastavat ja ovat oikein hyviä äitejä, vaikka eivät yleiseti ottaen mitään "lapsifaneja" olekaan.

Jutusta sain kummasti vahvistusta sille ajatukselle, että takuulla minustakin tulee hyvä äiti ja rakastan omia lapsiani, vaikka muiden lapset (lukuun ottamatta omia kummilapsiani ja sisarusteni lapsia, jotka nyt tietysti muutenkin ovat tärkeitä) eivät minussa mitään valtavia tunnekuohuja herätäkään.

 

[Flox]

Hehee, pitäisiköhän minunkin ostaa joku vauva-lehti. Niissä kun tuntuu olevan tosi hyviä ja asioita selkiyttäviä juttuja. Vaan missähän välissä sitä sitten ehtisi lukemaan. Tuntuu, että nämä nyttenkin tilatut lehdet tulee melkein aika luettua tosi huonosti. Ennen mulla oli torstai sellainen keksien syönti ja naistenlehtien luku päivä. Pitäis varmaan ottaa tämä juttu uudelleen käyttöön.

Mitäs te muuten ajattelette raskaana olosta ja synnytyksestä? Mua mietityttää synnytys kaikista eniten. Tai no, ei se mitään mietitytä se PELOTTAA. Mistä ihmeestä minulle on jo voinnut kehittyä ihan kamala synnytyspelko vaikka raskaana olosta en tiedä yhtään mitään. Mitä näille synnytyspeloille voi oikein tehdä? Minusta tuntuu, että tämä pelko on aika iso jarru mun haaveilulle. Ja varmaan loppupeleissä yritykselle, jos tälle ei mitään saa tehtyä.

Jopas minä olen tänään kova pälättämään.

 

[Pauliina35]

Mua ei kyllä synnytys mitenkään suoranaisesti pelota, on korkea kipukynnys enkä muutenkaan pode mitään sairaalakammoa. Siis puhun nyt itse synnytyksestä, en mahdollisista komplikaatioista ja muista. Ne sitten pelottavat senkin edestä, esim. repeämät ja muut mahdolliset komplikaatiot. Ja voihan siinä aina käydä huonostikin: joku oli tuonut tänne töihin tän päivän iltapäivälehdet, ja selasin niitä lounaalla. Siellä oli juttu miehestä, joka vietti eilen ekaa isänpäivää, leskenä. Vaimo oli kuollut raskausmyrkytykseen, mutta vauva saatiin pelastettua. Tuollainen kyllä saa pelot nousemaan pintaan ja mielen matalaksi.

 

[Leena]

"Flox"

Mitäs te muuten ajattelette raskaana olosta ja synnytyksestä? Mua mietityttää synnytys kaikista eniten. Tai no, ei se mitään mietitytä se PELOTTAA. Mistä ihmeestä minulle on jo voinnut kehittyä ihan kamala synnytyspelko vaikka raskaana olosta en tiedä yhtään mitään. Mitä näille synnytyspeloille voi oikein tehdä? Minusta tuntuu, että tämä pelko on aika iso jarru mun haaveilulle. Ja varmaan loppupeleissä yritykselle, jos tälle ei mitään saa tehtyä.

Voi taivas! Minä tunnen samoin...pelkään synnytystä aivan hirveesti! =( Ja hassua todella, kun ei teidä edes raskaana olosta mitään, sitä kehittää kaikenmaailman pelkoskennaaroiota, entä jos....ja mitä sitten...vaikka mitä jossittelua. Mutta pakko hiljentää välillä mielikuvitusta, eihän kaikki maailman paha voi sattua juuri minun eikä sinunkaan kohdallesi, eiköpähän kaikesta selville.Luulisin.
Kiitos kauniista sanoistasi, toivon todella että omasta lapsesta sitten pitää aivan erityisesti, vaikkeivat vieraiden lapset millään lailla edes viehätä.

Pälätä vain, kyllä juttua maailmaan mahtuu. =)

 

[Leena]

Pauliiina 35...hui kamala! =/

 

[Papunen84]

Onpas täällä ollut vilkasta keskustelua tänään! Kiva lukea, kun on tullut paljon tekstiä.

Mä olen ihmetellyt samaa kuin Flox, miten voi pelätä synnytystä näin kovin vaikkei ole raskaudesta vähään aikaan tietoakaan!? Tai ei mua varsinaisesti se itse synnytys niin pelota, mutta mulla on aika alhanen kipukynnys niin pelottaa ne kivut, jos ei vaikka kerkeiskään ajoissa saada epparia tai muuta kivunlievitystä tai sitten jos repeää oikein pahasti. Täälläpäin järjestetään onneksi sellaista pelkopolia, jossa saa käydä keskustelemassa synnytyspeloista ym. Eiköhän teiltäkin jotain vastaavaa toimintaa löydy Flox, niin voi ottaa sitten yhteyttä kun se on ajankohtaista.

Meilläkin on päätetty ettei lapsenteko suunnitelmista eikä niistä puuhistakaan muille kerrota. Raskaudestakin vasta sitten kun ensimmäinen kolmannes on takana ja maha alkaa näkyä. Kyllä mustakin tuntuu, että tulisi hurjasti ulkopuolisia paineita, jos muut tietäis lapsentekoyrityksistä ja jos ei heti tärppäiskään niin ei tarvi sitten selitellä miksei vauvaa ihan heti kuulukaan. Ja on se kiva ajatus, että se olis sitten meidän oma pieni salaisuus.

 

[Laureli]

Mitenkä, kun luin jostain, että ei tartte olla huolissaan, vaikka olis tullut ryypiskeltyä raskauden aivan alussa, kun se ei vielä ollut tiedossa, että lapsen ja äidin verenkierto ei vielä ole yhtä. Millon se sitten on yhtä? Tämä aasinsilta johtaa siihen, että aiottteko / oletteko lopettaneet täysin alkoholin käytön yrityksen ajaksi? Tarkoitan nyt normaalia kohtuukäyttöä.

 

[Laureli]

Ystäväni soitti minulle paniikissa toisella raskauskuulla, että hän ei uskalla synnyttää, seitsemännellä kuulla hän jo oli hyvin rauhallinen asian suhteen. Tässä vain yksi esimerkki. Jokainen pelkää tavallaan, mutta varmasti jokainen jännittää tai pelkää. Ei ole kokemusta, mutta monia se 9 kuukautta varmasti kummasti valmistaa ajatukseen, siinä kerkeää kypsytellä. Tuntuu, että yleensäkin elämässä pahinta ovat yhtäkkiset muutokset, joihin ei ole aikaa valmistautua. Tähän onneksi on . Ja kuten jo tuossa tulikin apua on saatavilla, kun sitä vain pyytää. Itse lohduttaudun pelon iskiessä ajatuksella kaikista naisista kautta aikain, jotka ovat olleet samassa tilanteessa ja hyvin on ihmissuku jatkunut!

 

[Pope]

Raskaus ja synnytys ovat maailman luonnollisimpia asioita, joten ei niissä pitäisi olla mitään pelottavaa. Kyllähän ne tietysti jännittävät se kipu ja mahdolliset ongelmat. Mutta turha sellaista murehtia, mikä ei ollenkaan ole ajankohtaista.

En aio kertoa kennellekään (tätä palstaa lukunottamatta) vauvantekoyrityksistä. Siinä tosiaan luo vaan turhia paineita itselleen ja suuria odotuksia muille. Miehen sisar kokoajan kyselee ja ehdottelee, että olis kiva olla täti. Minä vaan aina nauraa hekotan, että just joo, ei oo ajankohtaista, tehkää itse lapsi... Voi kun tietäisikin...

Oon ajtellut ylipäätään pitää koko mahdollisen alkaaneen raskauden mahdollisimman pitkään omana tietona. Sitten tietty on pakko kertoo, kun raskaus rupee näkymään. Saa nähdä miten se todellisessa tilanteessa sitten onnistuisi. Kumminkin keskenmenonriski on alkuraskaudesta niin suuri, ettei halua huudella asiasta ulkopuolisille.

Mietin itsekin myös tuota juhlimispuolta. Nytkin kun pikkkujouluaika, niin pitääkö alkaa pidättäytymään alkoholista täysin? Voihan sitä sivistyneesti ottaa seuran vuoksi, kunhan ei enää perskännejä vedä! Sehän nimittäin herättää epäilyt, jos kieltäytyy juomasta. Onko teillä tutkimustietoa, kuinka alkuaikana/ kun ei tiedä olevansa raskaana juotu alkoholi vaikuttaa sikiöön? Jostain muistan kuulleeni, että ei olisi vielä alussa vaikutusta.

Kiva, että tällä palstalla voi jakaa näitä kokemuksiaan ja toiveitaan... Mieskään ei jaksa jauhaa näistä asioista liikaa. Hermostuu vielä ja lopettaa koko yrityksen. No nyt innolla odottelen kuukautisia ja tositoiminta alkaa.

Ketkäs muut aiko aloittaa lähiaikoina yrityksen? Joulun jälkeen oli muistaakseni muutamia aloittajia?

 

[Laureli]

Meillä siis joulun jälkeen alotellaan. Vielä semmosta, kysymyksiä satelee, kukahan näihin kaikkiin osaisi vastata. On tullut vietettyä aika railakasta sinkkuelämää aikanaan ja muutamia sukupuolitautejakin koettua. Pelottaako teitä, että menneisyyden haamut, klamydiat ja muut voisivat estää toivotun raskauden?

 

[matkailijarouva]

Hienoa Pope! Ihan alkaa itseäkin jännittää. Eli meillä alkaa joulun jälkeen niinkuin Laurelillakin.Keitäs muita oli samassa veneessä?
innolla luen teidän juttujanne täällä ja mukavaa että tulee lisää porukkaa.En osaa oikein pelätä synnytystä, mutta lapsettomuutta pelkään ja jotain hoitovirheitä.

 

[Haaveileva Pu]

Minulla jäi se ”railakas sinkkuelämä” väliin myös sinkkuaikoina. Yökerhoissa tuli kyllä juostua monta kertaa joka viikko, mutta olin sen verran ujo, että en lähtenyt miesten matkaan. Edelliseltä pitkäaikaiselta miesystävältä sain yhden vähemmän mukavan yllärin, mutta muuten olen välttynyt seksitaudeilta. Suurimmat syyt lienee (hyvän tuurin lisäksi) hissukka-luonne ja pitkät parisuhteet hissukoiden kanssa.
Nykyinen juhliminen ja etenkin alkoholin käyttö on niin vähäistä, että en näe syytä rajoittaa sitä yritysaikana. Kotisohva on sen verran mukava, että nykyisin pyörähdän yöelämässä enää 3-6 kertaa vuodessa. Krapulaa ei ole ollut moneen vuoteen, kun nautittujen juomien määrä on kohtuullinen.
Kohta alkaa taas pikkujoulukausi, eikä niitä ilmaisen viinan pippaloita ole tähän näköön tiedossa kuin kahdet tai kolmet.
Lapsettomuutta en osaa pelätä. Jälkikasvua tulee jos on tullakseen. Synnytystä olen pelännyt vuosikaudet. Se oli yksi syy miksi en aikaisemmin halunnut ajatella itseäni mahdollisena äitinä. Nyttemmin olen muuttunut enemmän fatalistiksi ja ajattelen, että asiat menee niin kuin on tarkoitus mennä, riippumatta siitä mitä itse suunnittelen. Näen synnytyksen vaarallisena, mutta hyvin luonnollisena osana raskautta. Yritän vakuuttaa itseni siitä, että hoitohenkilökunta osaa asiansa, jos jokin menee pieleen. Jos heidän ammattitaitonsa ei riitä mahdollisten komplikaatioiden hoitoon, niin sitten se vain menee niin. Elämä on sukupuoliteitse leviävä ja kuolemaan johtava sairaus. Joillekin se kuolema vain tulee nuorempana kuin toisille.

 

[Leena]

Heii! Minut valtasi niin hullu päähänpisto, että miten ihanaa olisikaan saada synnyttää kotona! Omassa rauhassa, omassa tutussa ympäristössä.Kun eikös tuolla muualla maailmalla ole aivan tapanakin synnyttää kotona.Meillä täällä suomessa ei niin tehdä, onhan siihen kai syynsä...vauvan ja synnyttäjän turvallisuus tulee nyt ekana mieleen.Mutta se olisi minusta sellainen vaihtoehto mitä miettisin jos olisi mahdollinen.

 

[toisketjulainen]

Haaveileva Pu:
"Elämä on sukupuoliteitse leviävä ja kuolemaan johtava sairaus."

Öh...Tuota....Pitäisköhän sun edes yrittää äidiksi ??
Siis tarkoitan, jos ajatusmaailmasi todella on tuon tyyppinen.

 

[toisesta ketjusta minäkin]

Ei kun just hieno, tuo Haaveilevan Pun lausahdus! Ei se tee äidistä huonoa, jos yrittää suhtautua omiin pelkoihinsa realistisesti. Ainakaan niihin pelkoihin, joiden toteutumiseen ei voi itse vaikuttaa. Tuskinpa kukaan 24/7 tuolla tavalla ajattelee.

terveisin Muppelo

 

[Talitinttinen,]

Heipparallaa!!!

Kivaa, että kohta päästään jännäämään täälläkin! Meillä on vähän siihen suuntaan keskusteltu, että tämän hormonisatsin jälkeen ei enää uutta aloteta ja parin viikon päästä alkas menkat ja sen jälkeen vauva saa tulla jos on tullakseen! Nyt mua hymyilyttää koko ajan ja ei meinais malttaa ottaa paria viikkoa...

Mua kans pelottaa ihan kauheesti joskus edessä oleva synnytys, vaikka koko raskaudesta ei ole vielä tietoa. Ihanaa kuulla ettei ole ainoa jota hirvittää! Neuvolassa asiasta voi varmaan sitten tulevaisuudessa puhua ja saada keskusteluapua, jos pelot meinaa mennä liian koviksi. Mutta muuten odotan raskautta innolla. Toivottavasti meille kaikille siunaantuis helppo raskausaika ja jaksais touhuta mahdollisimman loppuun saakka!

Mie oon jo vähän mielessäni sisustanu tulevaa lastenhuonetta. Oon vähän kattellu netistä kalusteita ja miettiny mitä kaikkea tulis hankkia. Ja muutenkin olen mielessäni koittanut elää mielikuvitusleikkiä siitä millasta meiän elämä mahtaa olla sitten kun meitä onkin kolme.

Mutta on meillä naiset jännät ajat edessä! Innolla niitä päin!

 

[Pauliina35]

Liityn Matkailijarouvan ja Laurelin kanssa Popen porukkaan vuoden vaihteessa, eli silloin meilläkin alkaa yritys. Muistaakseni ainakin Lenaki oli myös samoissa ajatuksissa?

Nyt on niin paljon töitä, että en ehdi enempää kirjoittaa. Palaan asiaan sitten vähän myöhemmin tänään. Ai juu, minusta tuo Haaveilevan Pun lausahdus oli loistava! Niinhän se tosiaan on, tämä elämä.

 

[Pauliina35]

Talitinttinen ehtikin kirjoittaa ennen mua. Eli lisätäänpä hänet tähän nyt ihan parin kuukaukauden sisällä yrityksen aloittavien listaan. Meitä on nyt siis Pope, Matkailijarouva, Laureli, Talitinttinen ja minä. Muita?

 

[Flox]

Hello!
Vettä sataa! ( Höh. Masentaa tuollainen sää! (

Minulta on kyllä kanssa jäänyt tuo "villi sinkkuilu" väliin. Kyllähän minäkin niissä baareissa ja yökerhoissa hilluin aikoinani, mutta se vaihe on jäänyt taakse jo kauan sitten. Ja arka kun olen aina ollut, niin eipä sitten niiden miesten mukaankaan koskaan tullut lähdettyä. Noh, olisiko ketään sellaisessa baariympäristössä edes kiinnostanut tällainen arkajalka. Mutta pakkohan se on tunnustaa, että kyllä joskus niin harmitti se, että minusta ei kukaan kuntunut olevan kiinnostunut ja kaikilla muilla tuntui ilevan vientiä. Aika aikaansa kutakin. Nykyään tuo baarittelu on tosi vähäistä. Joskus kyllä tunnen itseni tosi tylsäksi, kun joku kaveri kertoo baarikierroksistaan tai jostain bileistä, missä on ollut. Mutta mutta... pääsisinhän minäkin niihin samoihin kekkereihin, mutta ei vaan oikein enää kiinnosta. Kotona on vaan nykyään niin mukava olla. Vaikka ei täällä ole mitään sen kummempaa tekemistä edes.

Mistähän me synnytyspelkoiset saataisin helpotusta pelkoon jo ennen raskautta? Muistan, että Rosa Meriläinen puhui joskus synnytyspelostaan (?). Muistaakseni hän sai joltakin taholta lupauksen, että hän saa sektion, jos pelot käyvät liian suuriksi. Korjatkaa, jos puhun puutaheinää.

Pitäisi lukea tenttiin. Plääh.

 

[Leena]

Tuohon tahdoin vielä kommetoida, etten minäkään aio huudella vauva haaveistani ja jos ja kun aletaan yrittämään, aivan omassa tiedossa pidetään.Vanhemmilleni olen kyllä kertonut että minulla on vauvakuume, sekä parille parhaalle ystävälleni mutta siinäpä se onkin.
Miehen kanssa on tosiaan pidettävä kieli keskellä suuta siinä asiassa, ettei mene liikaa puhumaan ja lepertelemään vauvoista vaikka vauvakuume vaivaakin.Helposti se hiiltyy ja sanoo sitten ettei ala koko hommaan jos liikaa hihkun...maltti on valttia, minun varmaan pitää odotella että häneenkin iskee jonkinsortin vauvakuume, ennen kuin alan kaupoissa hypistelemään vauvan vaatteita.

 

[Emmi32]

Täällä ollaan taas!
Masu pullottaa mukavasti. Mutta eipä johdu raskaudesta ei, vaan lomalla nautitusta ruoasta. Maksoin tästä masusta tonnin, joten kyllä nyt pitäisi olla tyytyväinen. Eiköhän viikon detox ja urheilu taas tasoita tilannetta...

Leena, ymmärrän ajatuksesi kotisynnytyksestä, mutta sinun ja lapsesi tähden toivon, että unohdat ajatuksen toteuttamisen. Jos jotain sattuu synnytyksen aikana, se voi olla minuuteista kiinni.
Itse taas olen ajatellut synnytystä altaassa, mutta Suomessa se kai ei ole mahdollista?

Kertokaas muuten mikä on raskausmyrkytys?

 

[elliisa]

Moi
Mä kans pelkään hulluna synnytystä, sitä kipua ja jos ei pysty hallitsemaan sitä mitenkään eikä kehoaankaan. Lisäksi koen aivan ylitsepääsemätöntä piikkikammoa, joten hyvissä kantimissa on mulla tämä touhu... Pitäis varmaan mennä ennakkoon jonnekin pelkojenhallintakurssille. Kuitenkin haluan katsoa esim nelosen sairaala-ohjelmaa jne. Siis katsoa ja potea pahoinvointia kun jonkun tippaletku vilahtaa kuvassa. *höh* Mutta ne pienet nyytit on kyllä aika söpöjä, melkein tuntee jo sen vauvantuoksun omassa nenässään

Mulla alkoholinkäyttö on vähentynyt aika radikaalisti tupakoinnin lopettamisen jälkeen. Ei se vaan maistu enää niin "hyvälle" ja joka kerta poden myös morkkista, tulipa sitten otettua vähän tai enemmän. Krapulattomat sunnuntaiaamut on kyllä ihan parhaita! =) Kyllä tuon miehenkin juomatottumusten tulisi vähän muuttua, ennenkun mitään lasta alkaa yrittämään... Eikä se ole reilua tai kivaa, jos esim.raskausaikana toinen ottaa kaljan harva se ilta kun ite olet kuivin suin. Pitäis olla semmosta yhteen hiileen puhaltamista.

Itelläkin on sp-tauti, kyllä sitä välillä miettii että miten se tulevaisuuteen vaikuttaa. Miten lapseen, tai edes koko yrittämiseen. Toisaalta, kyllä maailma on pullollaan kaikenlaista tautia ja ihmiset on siitä huolimatta saaneet jälkikasvua, toiset helpommin ja toiset pitemmän kaavan kautta. Ehkä minullakin on toivoa...

Onnea matkaan niille, joilla yrityksen aloittaminen on suorastaan jo nurkan takana, ja voimia meille muillekin että jaksetaan pitää toivoa yllä!

 

[Pauliina35]

Emmi, tervetuloa takaisin! Toivottavasti oli oikein rentouttava ja leppoisa loma

Wikipediassa luki näin: Pre-eklampsia eli raskausmyrkytys tai toksemia on yleensä 32.-36. raskausviikolla esiin tuleva ongelma, jonka syy on epäselvä. Oireita ovat mm. turvotus varsinkin kasvoissa, huonovointisuus, päänsärky, verenpaineen kohoaminen ja proteiinin erittyminen virtsaan. Pahimmillaan pre-eklampsia voi johtaa eklampsiaan eli raskauskouristukseen, joka voi olla vaarallinen äidille ja sikiölle. Pre-eklampsiaa ei voida periaatteessa hoitaa muuten kuin synnytyksellä, joskin lievien oireiden yhteydessä äidin vointia vain tarkkaillaan tehostetusti. Eräitä lääkeaineita kuten verenpainelääkkeitä tai salisylaatteja käytetään valikoiden sairaalahoidossa.
Maailmanlaajuisesti pre-eklampsia ja eklampsia (raskauskouristus) ovat yleisin äitikuolleisuuden syy. Suomessa kuolemanriski on nykyään hyvin pieni. Pre-eklampsia uhkaakin enemmän sikiön kuin äidin terveyttä ja henkeä. Silti tiedetään, että raskauden aikana pre-eklampsiaan sairastuneilla on kohonnut riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin myöhemmin. Pre-eklampsian riski on suurempi ensimmäisessä raskaudessa verrattuna uudelleen synnyttäjiin.

Mun siskolla, joka on tosi hoikka ja liikunnallinen, todettiin molemmissa raskauksissa sekä raskausdiabetes että loppuaikoina myös lievä raskausmyrkytys. Molemmat raskaudet onneksi kuitenkin päättyivät onnellisesti.