Ihan sama millä puolustelette lapsenne virikehoitoa, olette laiskoja!

näimpä kun tyttäresi ei paremmasta elämästä tiedä kun on pienestä asti aivopesty luulemaan pk elämää normaali elämäksi.Älä huoli kyllä ne vaikutukset tulevat vielä teilläkin näkymään.

Ja mitä muuta se pk-elämä on kuin normaalia elämää? Eikö normaaliin elämään kuulu se, että arkipäivisin (tai joskus jopa vkl, jos tekee vuorotöitä) isi ja äiti menevät hoitoon ja lapset menevät iästä riippuen päiväkotiin tai kouluun?

Nyt olen kyllä ulalla, mitäköhän elämää me sitten olemme täällä eläneet nämä vuodet?? Ja kaikki ystäväperheemmekin!

 

Mun esikoinen oli 1v11kk kun veli syntyi. Oli ehtinyt olla päivähoidossa 11kk lähtien (minä opiskelin). Sisaruksen syntymän jälkee. Oli hoidossa 3 pv/vko, koska edelleen opiskelin, vaikka oli vauva ja iltaisin kodin, esikoisen ja parisuhteen hoito. Näin sain pidettyä päivähoitopaikan myös meillä ja pokkuveli pääsi samaan ryhmään kun aloitin kokopäiväisen opiskelun.

 

[QUOTE="vieras";28954887]Ja mitä muuta se pk-elämä on kuin normaalia elämää? Eikö normaaliin elämään kuulu se, että arkipäivisin (tai joskus jopa vkl, jos tekee vuorotöitä) isi ja äiti menevät hoitoon ja lapset menevät iästä riippuen päiväkotiin tai kouluun?

Nyt olen kyllä ulalla, mitäköhän elämää me sitten olemme täällä eläneet nämä vuodet?? Ja kaikki ystäväperheemmekin! [/QUOTE]

Freudilainen lipsahdus juu, tarkoitin että TÖIHIN

 

näimpä kun tyttäresi ei paremmasta elämästä tiedä kun on pienestä asti aivopesty luulemaan pk elämää normaali elämäksi.Älä huoli kyllä ne vaikutukset tulevat vielä teilläkin näkymään.

Meillä on sitten onnistunut aivopestä lapsi jo hyvissäajoin ennen päivähoidon alkuakin.

Tyttö 2v9kk aloitti virikehoidossa pari viikkoa sitten ja olisi jo vuosi sitten halunnut jäädä päiväkodille leikkimään kun isosiskoa sinne vietiin. Sama juttu isosisarusten koulujen kanssa ja leikkipuistossakin olisi halunnut mukaan päiväkotilaisten touhuihin vaikka se oma äiti (ja vauvasisko) olivat siinä vieressä. Kieroutunut lapsi...?

Viihtyy päiväkodissa hyvin ja menee sinne mielellään, tosin vanhemman poislähtiessä itkee vielä mutta eiköhän tuokin kohta ohi mene, iltapäivästä lähtee mielellään taas kotiin.

Vaikutukset näkyvät, sitä todella toivon! Eilenkin oli aivan ihana nähdä tytön leikkivän kavereiden kanssa veneilyleikkiä ja kuulla kuinka hän oli innoissaan ollut mukana tanssituokiossa ja rakennellut isoa junarataa kahden kaverin kanssa. Pikkujuttuja muille varmaan, mutta kahden autistisen lapsen pikkusiskolle luksusta. Kyllä, juuri sitä "normaalielämää" mitä toivon hänenkin saavan välillä kokea. Kyllä hän kerkeää silti elämään myös tuota vähemmän normaalia arkea kotona, mikä ehkä näkyy myös siinä etteivät pk-ryhmän vaikeasti vammaisen erityislapsen apuvälineet hämmästyttäneet häntä lainkaan, viittomat ja kuvakortit olivat tuttuja jne.

 

Meillä on lapset (2 ja 4 vuotiaat) yhtenä päivänä viikossa päiväkodissa. Mulla on silloin siivous- ja kaupassakäyntipäivä. Jos minut tällä perusteella luokitellaan laiskaksi, niin siitä vaan. Minä itse nimitän tuota hoitoa ennemmin sosialistumishoidoksi kuin virikehoidoksi. Lapsilla on kyllä virikkeitä kotonakin ja paljon kavereita. Mutta mielestäni ovat jo sen ikäisiä, että ovat valmiita näkemään muutakin kuin kotipihan ja joskushan ne on joka tapauksessa vietävä kokopäivähoitoon. Olkoon tämä totuttelujakso. Vielä heidän ei ole tarvinnut kokopäivähoidossa olla. Mutta minä saan neljästi kuussa hoitaa omat asiani, eilen kävin hammaslääkärissä ja edellisviikolla työkkärissä. Sillekin reissulle sain aikaa tuhlattua yli 4 tuntia, vaikka kävin vain työkkärissä. Paljon helpompaa on ilman lapsia sellaiset asiat.

Mutta tiedän jopa perheen, jossa äiti suunnittelee neljättä lasta, vaikka samaan aikaan valittaa kolmen alle kouluikäisen vaativuudesta. Ja pienin on vielä vauva, kaksi isompaa ovat joka päivä hoidossa, koska ei muuten jaksaisi kolmatta (vauvaa) hoitaa. Miksi, oi miksi suunnitellaan vielä neljättä?

 

Pakko sanoa, että yksi syy siihen miksi pidettiin tuo pk-paikka 2v10kk ikäisellä oli se, ettei tuo lapsi ole koskaan missään hoidossa. Tai siis äärimmäisen harvoin edes mummolassa ja sielläkin siis pari tuntia ehkä puolessa vuodessa ollut. Ihan hyvää tekee välillä olla muuallakin hoidossa ja onhan se myös niin hyvä paikka, ei haluttu siitä luopua. 1-2krt/vko siellä käy, joskus ei käy ollenkaan koko viikkona esim. nyt kun isovanhemmat on käymässä.

 

Semmonen juttu ärsyttää minua, että työssäkäyvien tai opiskelevien vanhempien lapset joudutaan viemään päivähoitoon toiselle puolelle kaupunkia, kun virikelapset vievät heidän paikat lähipäiväkodista. Se ei ole reilua. Päiväkodit on kuitenkin alunperin perustettu sitä varten, että sinne viedään lapset hoitoon siksi aikaa, kun vanhemmat käyvät töissä.

Jollakin lailla ymmärrän isomman lapsen virikehoidon silloin, kun ei kertakaikkiaan ole mahdollisuutta viedä lasta kerhoon. Meidän kaupungissa tuo vaan ei ole toimiva selitys, kun kaupunki tarjoaa ilmaista kerhotoimintaa, seurakunta tarjoaa ilmaista kerhotoimintaa, on kaikenmaailman kansalaisopiston muskareita ym... Lisäksi kaupungin päiväkodeissa on hoitopaikkatakuu käytössä, joten hoitopaikkaakaan ei menetä. Silti niin monet kotiäidit kiikuttavat lapsensa muiden hoidettavaksi päiväkoteihin, jotka muutenkin ovat ihan täynnä. Näille lapsille ei ole esim. sosiaalisista syistä päiväkotia suositeltu vaan vanhemmat ovat patalaiskoja. Tuommoinen pistää vihaksi.

 

Noista päivähoitoketjuista yms. paistaa niiin läpi, ihan vain kädettömyys ja laiskuus. Perustellaan 1-2vuoitaan lapsen kaipaavan kavereita kun äiti keskittyy vauvaan..ei helkkari, oletteko te ihan tyhmiä? se 2vuotiaskin on vielä ihan vauva!
Katsokaa ihan oikeasti peiliin, tai jättäkää lapset tekemättä.
Eräskin mamma perusteli sillä lasten tekemistä pienellä ikäerolla, että haluaa lapsillensa sisaruksen, mutta tiedostaa, ettei jaksa hoitaa yhtäaikaa kokopäiväisesti taaperoa ja vauvaa.. joku taas perusteli, että on se esikoinenkin saanut olla äidin keskipisteenä vauvana, joten niin täytyy kuopuksenkin olla...
perusteluna oli myös syntyyvyyden lasku... tiesittekö, että viimeisen parin vuoden aikana syntyvyys on ollut nousussa? eikä se laskeminen pahitteeksi tekisi tälle maapallollekkaan, kaikkien ei mielestäni tarvitse lisääntyä.

En nyt mene täysilä mihinkään noista kategorioista, koska olen mennyt melko pian äitiysloman jälkeen töihin. Tekisi mieli muistuttaa että aivan aina elämää ei voi suunitella, ja joskus se yllättää. Esimerkiksi meille syntyi kaksoset, vaikka yhtä vauvaa suunniteltiin. Aina äiti ei tiedä voimavarojaan ennen kuin on siinä tilanteessa että lapsia on useampia ja joku heistä sairastuu.

Syntyvyyden nousu kohdistuu lähinnä niihin maihin joissa lapsia on perinteisesti tehty enemmän kuin Suomessa. Minun on vaikea ymmärtää miksi täällä pitäisi jättää lapset kokonaan tekemättä että Afrikan sarvessa voidaan lisääntyä holtittomasti?

 

[QUOTE="vieras";28954887]Ja mitä muuta se pk-elämä on kuin normaalia elämää? Eikö normaaliin elämään kuulu se, että arkipäivisin (tai joskus jopa vkl, jos tekee vuorotöitä) isi ja äiti menevät hoitoon ja lapset menevät iästä riippuen päiväkotiin tai kouluun?

Nyt olen kyllä ulalla, mitäköhän elämää me sitten olemme täällä eläneet nämä vuodet?? Ja kaikki ystäväperheemmekin! [/QUOTE]

Elämä päiväkodissa on kaikkea muuta kuin normaalia koti elämää?jos todelakin ajatelet näin suosittelen menemään muutamaksi päiväksi sinne päiväkotiin vierailemaan ja katsomaan millaista se on..Laitos elämä on yhtä kaukana normi elämästä kuin aurinko maasta.

 

[QUOTE="lhh";28955210]Elämä päiväkodissa on kaikkea muuta kuin normaalia koti elämää?jos todelakin ajatelet näin suosittelen menemään muutamaksi päiväksi sinne päiväkotiin vierailemaan ja katsomaan millaista se on..Laitos elämä on yhtä kaukana normi elämästä kuin aurinko maasta.[/QUOTE]

Missä minä sanoin KOTIelämää??? Onko täällä nyt jotenkin astetta tyhmempiä ihmisiä paikalla vai mikä teitä vaivaa? Pää pehmentää aivot näköjään kun ette tee töitä...

 

[QUOTE="vieras";28954032]
Lapsi voi käydä kerhossa ilman, että vanhempaa syyllistetään toisilla hoidattamisesta. Lapsi voi käydä kerhossa ilman, että hänen psyykeensä vaurioituu pysyvästi. Lapsi voi käydä kerhossa ilman, että sisarussuhteille koituu siitä yhtään mitään negatiivista. Lapsi voi käydä kerhossa ja silti äiti saa mainostaa hoitavansa lapsensa ihan itse.

Yllämainitut eivät päde 9 tuntia viikossa hoidossa olevaan pk-lapseen.[/QUOTE]

Jotenkin en ole yhtään yllättynyt, että kukaan yllämainittuja lausahduksia argumentteina käyttävä ei osaa tätä taas(kaan) perustella, että miksi se kerholapsi ei traumatisoidu ja kärsi toisilla hoidattamisesta samoin kuin pk-lapsi? Kun viikkotuntimäärät ovat about samat.

 

[QUOTE="Vieras";28955448]Missä minä sanoin KOTIelämää??? Onko täällä nyt jotenkin astetta tyhmempiä ihmisiä paikalla vai mikä teitä vaivaa? Pää pehmentää aivot näköjään kun ette tee töitä...[/QUOTE]

Sinun mielestäsi ilmeisesti kotona lapsensa hoitava on jotenkin tyhmempi kuin se joka vie lapsensa Missä minä sanoin etten tee töitä? olen se joka elää sitä "arkea" niiden teidän lasten kanssa jokaikinen arki päivä.Se pk elämä on sitä lapsen arkea jota alkaa pitämään normaalina "koti elämänä" koska ei muustakaan tiedä.Jos lapsi on muutaman tunnin herellä olo ajasta siellä kotona niin ei siinä paljon ehdi sitä koti arkea näkemään.Väännänkö rautalangasta vai ymmärtäisitköhän jo?

 

[QUOTE="lhh";28955521]Sinun mielestäsi ilmeisesti kotona lapsensa hoitava on jotenkin tyhmempi kuin se joka vie lapsensa Missä minä sanoin etten tee töitä? olen se joka elää sitä "arkea" niiden teidän lasten kanssa jokaikinen arki päivä.Se pk elämä on sitä lapsen arkea jota alkaa pitämään normaalina "koti elämänä" koska ei muustakaan tiedä.Jos lapsi on muutaman tunnin herellä olo ajasta siellä kotona niin ei siinä paljon ehdi sitä koti arkea näkemään.Väännänkö rautalangasta vai ymmärtäisitköhän jo?[/QUOTE]

En ymmärtänyt sillä en ole missään vaiheessa verrannut päiväkodissa oloa kotielämään. Ymmärrätkö? Sanoin, että se kuuluu normaaliin elämään; aikuiset töihin ja lapset hoitoon, sitten kun työt loppuu niin lapset hoidosta ja mennään kotiin. Se, kuinka pitkä hoitopäivä on, riippuu vanhempien töistä. Meillä lapsi ollut meidän töissäollessamme hoidossa 3pv/vko max 8h päivässä kun itse olen tehnyt kokoajan lyhennettyä viikkoa. Muilla voi olla eri tilanne.

Sitä suuremmalla syyllä teidän tulee tehdä työnne hyvin, jos joillakin ne päivät venyy. Lapsiraukat jos joutuvat vielä ne hoitotunnit viettämään sunlaisten kanssa.

 

[QUOTE="vieras";28954923]Pakko sanoa, että yksi syy siihen miksi pidettiin tuo pk-paikka 2v10kk ikäisellä oli se, ettei tuo lapsi ole koskaan missään hoidossa. Tai siis äärimmäisen harvoin edes mummolassa ja sielläkin siis pari tuntia ehkä puolessa vuodessa ollut. Ihan hyvää tekee välillä olla muuallakin hoidossa ja onhan se myös niin hyvä paikka, ei haluttu siitä luopua. 1-2krt/vko siellä käy, joskus ei käy ollenkaan koko viikkona esim. nyt kun isovanhemmat on käymässä.[/QUOTE]

Mun mielestä on tosi ok jos haluaa laittaa lapsensa hoitoon vaikka on itse kotona, mutta joka ropo pitäisi maksaa itse. Todellisten kustannusten mikaan. Ellei siis ole kyse sosiaalitapauksista.

Eli mä siis en ole sitä mieltä että lapset traumatisoituu hoidosta. Ja uskon kyllä että joillekin 'hyvien' perheidenkin lapsille päivähoito on tosi kivaa. Halusin vaan sanoa tämän ettei mene kaikkien vastaajien kohdalla puurot ja vellit sekaisin.

Mun oma pointti siis koko keskustelussa oli vaan se, ettei sitä kivaa kuuluisi verorahoista maksaa.

 

Tai niin no sekin että kotonakin kyllä pystyy järjestämään kaikkea sitä samaa kivaa olemalla itse aktiivinen. Ettei siis ole rahastakaan kiinni vaihha virikeph maksaisikin.

 

Tai niin no sekin että kotonakin kyllä pystyy järjestämään kaikkea sitä samaa kivaa olemalla itse aktiivinen. Ettei siis ole rahastakaan kiinni vaihha virikeph maksaisikin.

Pystyy toki, mutta eipä se niitä kavereita korvaa se kaikki kivakaan. Kokopäiväistä virikehoitoa en hyväksy minäkään, vaikka lapsi olisi kuinka vanha.

 

[QUOTE="vieras";28954032]No mutta ei tietenkään *taputtaa olalle* koska se oli kerhossa <3 Vaikka viikkotuntimäärä on sama kuin osapäiväisellä virike-pk-lapsella, niin kerhohan nyt on aiiiiiivan eri asia.

Lapsi voi käydä kerhossa ilman, että vanhempaa syyllistetään toisilla hoidattamisesta. Lapsi voi käydä kerhossa ilman, että hänen psyykeensä vaurioituu pysyvästi. Lapsi voi käydä kerhossa ilman, että sisarussuhteille koituu siitä yhtään mitään negatiivista. Lapsi voi käydä kerhossa ja silti äiti saa mainostaa hoitavansa lapsensa ihan itse.

Yllämainitut eivät päde 9 tuntia viikossa hoidossa olevaan pk-lapseen.[/QUOTE]

Onneksi ei munt noi virike tenavat kauheasti vaivaa.

 

Me laiskat vanhemmat jotka suomme lastemme edes joskus olevan onnellisia ja virikkeistä hyötyviä emme välttämättä näe pahana asiana sitä että lapsemme voivat nauttia jostakin asiasta vaikka emme käykkään töissä samana päivänä kun lapsemme ovat hoidossa. me kykenemme myös suomaan koko perheellemme onnea ja lepoa että jaksamme myös toistemme kanssa. Tämän ketjun aloittaja vaikuttaa nimenomaan sellaiselta ihmiseltä joka ei koskaan soisi ihan periaatteesta lapsen saavan mitään mistä voisi olla onnellinen/iloinen ja kun ukkokin tulee töistä kotiin niin pitää saada sillekkin vain väsymystä ja mäkättää. Enkä koe hetkeäkään huonoa omaatuntoa sen takia että koko perheellämme on parempi olla, vaikka lapsi on virikehoidossa. Juuri tuollaiset ihmiset aiheuttavat perhesurmia yrittämällä väkisin näyttää ulkopuolisille "kyllä minä jaksan olla neljän alle kouluikäisen kotiäiti, samalla jaksan pitää mielenterveyteni ja asuntoni kunnossa ja vielä sen lisäksi jaksan olla hyvä vaimo miehelleni"

Omat lapseni on kyllä ihan kokoajan onnellisia, siihen ei päiväkotia tarvita
Lapseni ovat erittäin toivottuja, joten tunuu ihan oudolta ajatukselta, että tarvitsisis päiväkodin apua sinä lyhyenä aikana kun lapsiani sain kotona hoitaa täysipäiväisesti, itselleni ei tullut yllätyksenä yövalvomiset ja eri ikäkausien uhmat yms.
Kumma juttu, että avioliittommekin voi ihan hyvin ilman virikehoitoa, koskaan en ole miehelle raivonnut hänen tultuaan töistä kotiin.
Eikä mun ole koskaan tarvinnut näytellä tai kokoea oloani pakotetuksi hoitamaan lapsia, edelleen olen itse halunnut perustaa perheen ja rakastan lapsiani suunnattomasti, he ovat vain hetken pieniä!
Perhesurmatapauksiin en ota kantaa, koska ulkopuolisena en pysty analysoimaan otsikoissa olleiden perheiden perimmäisiä syitä.

Ikävää, että koet niin, että ilman virikehoitoa teidän perheessänne asiat olisivat näin, on myös hyvä tiedostaa, että oma jaksaminen ei riitä normaaliin arkeen, varmasti kannattaa ottaa yhteyttä neuvolaan ja pyytää lisäapua.

 

Omat lapseni on kyllä ihan kokoajan onnellisia, siihen ei päiväkotia tarvita
Lapseni ovat erittäin toivottuja, joten tunuu ihan oudolta ajatukselta, että tarvitsisis päiväkodin apua sinä lyhyenä aikana kun lapsiani sain kotona hoitaa täysipäiväisesti, itselleni ei tullut yllätyksenä yövalvomiset ja eri ikäkausien uhmat yms.
Kumma juttu, että avioliittommekin voi ihan hyvin ilman virikehoitoa, koskaan en ole miehelle raivonnut hänen tultuaan töistä kotiin.
Eikä mun ole koskaan tarvinnut näytellä tai kokoea oloani pakotetuksi hoitamaan lapsia, edelleen olen itse halunnut perustaa perheen ja rakastan lapsiani suunnattomasti, he ovat vain hetken pieniä!
Perhesurmatapauksiin en ota kantaa, koska ulkopuolisena en pysty analysoimaan otsikoissa olleiden perheiden perimmäisiä syitä.

Ikävää, että koet niin, että ilman virikehoitoa teidän perheessänne asiat olisivat näin, on myös hyvä tiedostaa, että oma jaksaminen ei riitä normaaliin arkeen, varmasti kannattaa ottaa yhteyttä neuvolaan ja pyytää lisäapua.

Hienoa että sinä koet lastesi olevan onnellisia ilman vakinaista kontaktia muihin ikätovereihin. Ilmeisesti sinä äitinä pystyt ja jaksat tarjota kaiken sen huomion mitä lapsi kaipaa ikätovereiltaan. Olet selkeästikkin niitä äitejä jotka eivät koskaan sano lapselleen 'en jaksa nyt leikkiä' tai 'äitillä on nyt kesken jotain muuta' tms.

 

Hienoa että sinä koet lastesi olevan onnellisia ilman vakinaista kontaktia muihin ikätovereihin. Ilmeisesti sinä äitinä pystyt ja jaksat tarjota kaiken sen huomion mitä lapsi kaipaa ikätovereiltaan. Olet selkeästikkin niitä äitejä jotka eivät koskaan sano lapselleen 'en jaksa nyt leikkiä' tai 'äitillä on nyt kesken jotain muuta' tms.

Näin sivusta asiaan puuttuen, lapselle on hyväksi oppia ettei äiti (tai joku muu aikuinen/lapsi) aina jaksa tai että toisella voi olla joku muu juttu kesken. Sitä lapsille opetetaan siellä päiväkodissakin.

Perheillä on erilaisia tilanteita ja lapsilla erilaisia tarpeita -ainakin jossain suhteessa. Siinä kun yksi kaipaa virikehoitoa tms ryhmätekemistä voi toinen ihan hyvin pärjätä kotihoidossa eskariin asti. Ei näissä ole sitä yhtä ja ainoaa oikeaa ratkaisua.

 

Hienoa että sinä koet lastesi olevan onnellisia ilman vakinaista kontaktia muihin ikätovereihin. Ilmeisesti sinä äitinä pystyt ja jaksat tarjota kaiken sen huomion mitä lapsi kaipaa ikätovereiltaan. Olet selkeästikkin niitä äitejä jotka eivät koskaan sano lapselleen 'en jaksa nyt leikkiä' tai 'äitillä on nyt kesken jotain muuta' tms.

mielestäni en ole missään vaiheessa väittänyt, että en koskaan sano lapsilleni, että äiti ei nyt jaksa leikkiä tms. enkä myöskään ole sanonut, että lapsillani ei ole kavereita. Paljon on touhuttu keskenämme, mutta paljon on ollut päiviä, jolloin lähdetään kotiympyröistä ihan muualle. autoa ei aina ole ollut käytössä, silloin matkustetaan bussilla, pyörällä, hiihtäen tai jalkaisin.

 

[QUOTE="vieras";28951490]Ja tiedatteko mita? Taalla Tanskassa saa viela ihan hyvalla omallatunnolla olla "laiska". Ja uskokaa tai alkaa, myos lapset tykkaavat olla hoidossa.

Suomessahan taytyy karvistella vaikka viimeiseen hengenvetoon asti.[/QUOTE]

Muistan lukeneeni että jossain (olikohan Ranskassa) ei imettämistäkään pidetä pakollisena niinkuin Suomessa...olis totisesti paljon oppimista ulkomailta!

 

Minusta on hyvin perusteltua, että yli 4 vuotias jatkaa tarhassa osa-aikaisena jos vanhempi jää työttömäksi. Varsinkin jos naapuruston lapset, tulevat koulukaverit, ovat päiväkodissa. Ei ole järkevää altistaa lasta syrjäytymiselle, vaikka vanhempi tippuisikin työelämästä pois.

Toi on muuten ihan totta. Tuolla tavalla en ajatellutkaan asiaa.

 

Me laiskat vanhemmat jotka suomme lastemme edes joskus olevan onnellisia ja virikkeistä hyötyviä emme välttämättä näe pahana asiana sitä että lapsemme voivat nauttia jostakin asiasta vaikka emme käykkään töissä samana päivänä kun lapsemme ovat hoidossa. me kykenemme myös suomaan koko perheellemme onnea ja lepoa että jaksamme myös toistemme kanssa. Tämän ketjun aloittaja vaikuttaa nimenomaan sellaiselta ihmiseltä joka ei koskaan soisi ihan periaatteesta lapsen saavan mitään mistä voisi olla onnellinen/iloinen ja kun ukkokin tulee töistä kotiin niin pitää saada sillekkin vain väsymystä ja mäkättää. Enkä koe hetkeäkään huonoa omaatuntoa sen takia että koko perheellämme on parempi olla, vaikka lapsi on virikehoidossa. Juuri tuollaiset ihmiset aiheuttavat perhesurmia yrittämällä väkisin näyttää ulkopuolisille "kyllä minä jaksan olla neljän alle kouluikäisen kotiäiti, samalla jaksan pitää mielenterveyteni ja asuntoni kunnossa ja vielä sen lisäksi jaksan olla hyvä vaimo miehelleni"

ihanko oikeasti joku perustelee virikehoitoa näin? Nämä korvessa asumiset ja kerhojen puutteen yms ymmärrän mut mut...

 

Näin sivusta asiaan puuttuen, lapselle on hyväksi oppia ettei äiti (tai joku muu aikuinen/lapsi) aina jaksa tai että toisella voi olla joku muu juttu kesken. Sitä lapsille opetetaan siellä päiväkodissakin.

Perheillä on erilaisia tilanteita ja lapsilla erilaisia tarpeita -ainakin jossain suhteessa. Siinä kun yksi kaipaa virikehoitoa tms ryhmätekemistä voi toinen ihan hyvin pärjätä kotihoidossa eskariin asti. Ei näissä ole sitä yhtä ja ainoaa oikeaa ratkaisua.

Samaa mieltä että yli 2,5-3 vuotiaan voi laittaa päiväkotiin ja lapsi saa siitä kivasti irti, mutta sitä nuorempi ei :/ Sinäkö kannatat kaiken ikäisten pk-hoitoa?