Hyväksyisittekö tällaisen käytöksen ystävältä liittyen hänen lapsettomuuteensa?

Olen 37v nainen, naimisissa, kahden lapsen äiti. Ystäväni on 38v, avoliitossa, yrittää nyt neljättä vuotta lasta miehensä kanssa. Mies tupakoi, ei suostu lopettamaan ja ystäväni joutui sen vuoksi menemään yksityisiin lapsettomuushoitoihin. Tässä jotain taustaa.

Hyväksyisittekö tähän taustaan peilaten tällaisen käytöksen ystävältä; kun sain 3 vuotta sitten esikoiseni hän hyvin vastahakoisesti tuli yhden ainoan kerran katsomaan meitä. Silloinkin vain ovelle, ei edes kahville. Kuulumisten vaihtelu harveni, yhteydenpito vain s-postitse. Jos sähköpostilla jonkun kuvan vauvasta lähetin, siihen ei koskaan tullut mitään kommenttia, ei mitään. Sain toisen lapsen, tuli hyvin lyhyt onnitteluviesti. Hän ei koskaan tullut katsomaan vauvaa, vaikka kutsuin. Lähetin kuvan uudesta tulokkaasta, hän ei kommentoinut sitä mitenkään.

Ymmärrän lapsettomuuden tuskan, mutta huonoa käytöstä en. Kun hänen isänsä kuoli, olin hänen tukenaan. Kun hänen sisarensa hylkäsi ystäväni, olin olkapäänä. Olemme olleet hyvät ystävät, erittäin tiiviisti tekemisissä. Nyt kaikki on minun varassani.

Onko hyväksyttävää, että lapseton ihminen kohtelee minua näin vain siksi, ettei HÄN saanut samaa kuin minä sain? Eikö hänen tarvitse enää muistaa käytöstapoja tai sitä, millä tavalla olen ollut hänelle läsnä. Tällaista on vaikea enää paikata myöhemmin, vaikka haluaisi.

Osaako joku selittää tämän käytöksen, sillä minä en sitä ymmärrä.

 

No kyllähän se pahalta tuntuu nähdä vastasyntyneitä, jos ei itse yrityksestä huolimatta tule raskaaksi. Se tuntuu oikeasti tosi pahalta.

Ymmärrän kyllä ystävääsi, ettei innosta hehkuen tule katsomaan vauvaasi, siinä tulee vain itselle entistä pahempi mieli. Itsekkin yritän vältellä vastasyntyneitä

 

Kuulostaa siltä, että sinä olet muuttunut lasten saamisen myötä tylsäksi seuraksi. Ex-ystäväsi ei enää viihdy seurassasi, teillä ei ole enää hauskaa jne.
Lisäksi kieltäydyt itse tajuamasta, että vika on sinussa, vaan keksit lapsettomuudesta ja muusta tekosyitä asialle.
Siltä tuo nyt äkkiseltään ulkopuoliselle kuulostaa.

 

On vaikea tietää miten kumpikin osapuoli käytännön tilanteissa on käyttäytynyt, kun on vain tämä yksi tarina.

Itse en olisi lähettänyt lapsettomuudesta kärsivälle ystävälle oman vauvani kuvaa, enkä olisi muutenkaan asiaa korostanut. Olisin tietenkin toivonut, että hän tulee edelleen käymään, mutta ei vauvan, vaan minun takiani - eihän hän ole vauvan, vaan minun ystäväni.

Joten vaikea sanoa mistä loppujen lopuksi on kyse, koska hän on voinut kokea sinun yhteydenottosi loukkaaviksi ja ei-hienotunteisiksi. Hän on kuitenkin onnitellut sinua vauvasta jne., joten sinun ei ehkä enää olisi tarvinnut lähetellä vauvasta erikseen kuvia tai muuta. Eli voisit rakentaa ystävyyssuhdetta muun kuin sinun lastesi ympärille.

 

No kyllähän se pahalta tuntuu nähdä vastasyntyneitä, jos ei itse yrityksestä huolimatta tule raskaaksi. Se tuntuu oikeasti tosi pahalta.

Ymmärrän kyllä ystävääsi, ettei innosta hehkuen tule katsomaan vauvaasi, siinä tulee vain itselle entistä pahempi mieli. Itsekkin yritän vältellä vastasyntyneitä

Huom, kaveri oli yrittänyt raskautua vasta vuoden verran, kun aloittaja sai esikoisensa. Tuskin vielä vuoden yrittämisen jälkeen olisi tuollaisella katkeruudella ladattu. Veikkaan, että aloittajalle on käynyt samoin kuin monille muillekin naisille. Heistä tulee toooosi tylsiä jo raskausaikana, ja samaa tylsyyttä kestää vähintään pari ensimmäistä vuotta. Aina on väsynyt, jotain ongelmaa ja huolta, puheenaiheet yksitoikkoisia, ei kiinnista muiden elämä tai maailman tapahtumat, jne.

 

Omat vastentahtoaan lapsettomat ystäväni ovat rehellisesti pystyneet kertomaan minulle, että pahaa tekee (vaikka haluaisikin iloita toisen onnesta ja lapsista ja raskauksista) kohdata ystävää, joka tulee helposti raskaaksi yhä uudestaan, kun se itselle on niin kovin vaikeata tai jopa mahdotonta. Ymmärrän sen. Eräs ystäväni, joka on puolisonsa kanssa jo vuosia toivonut lasta purskahti viimeksi luonani itkuun, kun minä olin taas maha pömpöllään.. Pyysi itkunsa lomassa anteeksi. Hän tunnusti, että ei mahda sille katkeruudelle mitään- että kun meillä on jo monta, eikä heille suoda yhtään. Kyllä minä sen ymmärrän. Enkä todellakaan loukkaantunut. Oman lapsen kaipuu ja se tyhjä syli on elämän raastavimpia asioita. Olen onnekas, kun olen nämä itselleni tärkeät ihmiset saanut pitää elämässäni, ja olemme tästä lapsi ja lapsettomuusasiastakin voineet puhua rehellisesti kenenkään ottamatta itseensä. En minä silti heiltä odota mitään erityistä hehkutusta siitä että meille nyt taas syntyy uusi pienokainen, enkä taatusti muutenkaan paasaa heille äitiyden onnesta - tai valita raskauden vaivoja. Tulevat meille katsomaan pientä sitten kun tulevat, jos tulevat. Lähtökohtaisesti he ovat minun ystäviäni. Eivät lasteni ystäviä. Toki sekin on ymmärrettävää, että olisit kaivannut ystävältäsi vähän erilaista suhtautumista.. Koska sekään ei mielestäni lähtökohtaisesti ole hyvä, että ne keillä lapsia on alkaisivat tarkoituksella karttaa tai vältellä lapsettomia, etteivät vaan satu loukkaamaan- vaan suhtautuvat heihin kuten muihinkin. Ette ehkä ole niin läheisiä, että pystyisitte juttelemaan tästä-- tai että tietäisit puhumattakin että juuri siitä on kyse, kuin mitä itse luulet..'?

 

Ihminen joka ei ole itse lapsettomuutta kokenut niin ei voi tietää miltä se tuntuu. Ja olet vielä erikseen lähetellyt vauvan kuvia, tuskin ystävästäsi se on kivaa. Ystävä sentään onnitteli vauvasta, monelle sekin voi olla jo kova paikka. Selvästikkään ystäväsi ei halua olla tekemisissä kanssasi, ainakaan vähään aikaan. Usein tilanne saattaa muuttua kun lapset kasvaa. Voit yrittää ehdottaa ystäväsi kanssa tapaamista jossain lapsettomassa paikassa esim menette ravintolaan syömään. Ja muistat olla hehkuttamatta lapsiasi, vastaat jos niistä kysytään.

 

Miksi lähettelet ystävällesi toistuvasti kuvia lapsista, kun selkeästi hän ei niitä halua? Minusta toimit hyvin ymmärtämättömästi. Tuossa tilanteessa jo onnittelukin kyllä riittää - tuskin ystäväsi haluaa sen kummemmin alkaa ihastelemaan lapsiasi. Ja on sinulta hyvin tökeröä sellaista odottaa. Kuten joku jo sanoikin, niin ystävyytenne ei perustu lapsille, mutta sinun juttusi kuulostaa siltä että olet koko ajan "lapset edellä". Ettekö voisi käydä (ilman lapsia!!!) esim. kahvilla, elokuvissa, syömässä tai mitä nyt ennen lapsiasikin teitte.

 

Mitenköhn tuo miehen tupakointi liittyy asiaan?

Mutta mikä tässä kuviossa sitten on vaikea tajuta? Jos kerran ystäväsi kärsii lapsettomuudesta eikä selvästikään jaksa intoilla toisen toistuvista raskauksista ja uusista vauvoista, ymmärtää varmaan vähän yksinkertaisempikin, että ehkä hän ei nyt tuossa tilanteessa pysty jakamaan iloasi vauvasta. Ihan ymmärrettävää. Mikä tuossa on huonoa käytöstä? Oli hienoa, että pystyit tukemaan häntä läheisen surussa, mutta sinun elämäntilanteesi oli silloin varmaan sellainen, että sen pystyit tekemään. Ehkä ystäväsikin pystyisi tukemaan sinua vastaavassa tilanteessa. Mutta ei hän pysty omaa pahaa oloaan siirtämään syrjään vain iloitakseen sinun lapsistasi.

Itse en myöskään lähettelisi vauvakuvia lapsettomuudesta kärsivälle ystävälle enkä vaatisi tulemaan katsomaan vauvaa, jos ystävästä tuntuu, ettei hän pysty. Synnytyksen jälkaisissä hormoneissa se voi toki tuntua itsestä ikävältä, mutta kunhan tilanne tasoittuu, sen ymmärtää kyllä.

 

Kyllä lapsettomuus sattui. (Nykyään minua on siunattu ihanalla yllätyslapsella kymmenen vuoden lapsettomuuden jälkeen.) Mutta vaikka emme saaneet itse lapsia, ilahduin silti muiden vaivauutisista, kuvista ja kummin tehtävistä. Oli ihan tarpeeksi katkeraa tuijottaa negoja raskaustestejä vuodesta toiseen, että en halunnut katkeroitua lisää muiden vauvauutisista. Sitä olisi ollut helppoa vaipua vain voivottelemaan omaa kohtaloa, mutta en suostunut siihen. En halunnut menettää ystäviä tai elämänasennettani. Toki ymmärrän hyvinkin ettei se kaikilta onnistu. Joillekin asia on niin kova paikka, että ei kestä vauvoja missään. Lapsettomuus on raskas taakka kannettavaksi.

 

Meidän esikoista väännettiin neljä vuotta. Mulla oli hyvin erilainen näkökulma, mua ärsytti suunnattomasti hyysääminen ja varovainen anteeksipyytelevä lapsista puhuminen. Tein sitten selväksi että en tahdo kenenkään muun lasta, en ole kateellinen heidän jälkikasvustaan ja haluan aidosti iloita muiden vauvauutisesta! Se kun ei ole minulta mitenkään pois. Ystäväni olivat helpottuneita ja niin olin minäkin.
Ainoa mikä minua katkeroitti oli jos luin/kuulin/näin että ihmiset, ketkä eivät halunneet lasta, eivät alunperinkään olleet kykeneviä vanhemmuuteen tms. raskautuivat. Se ei tuntunut reilulta että ihminen jonka elämä on rappiolla saa kokea ihmeen ymmärtämättä sitä. Se teki tiukkaa.

Mutta mitä ystävääsi tulee.. meitä on erilaisia. Tämä oli mun suhtautumistapani. Tutustuin palstoilla neljän vuoden yrittämisen aikana moniin kanssasisariin ja on yhtä monta tapaa käsitellä asiaa kuin on käsittelijää.
Sekin on totta että kun me mammaudutaan (niin, minäkin sain oman ihmeeni), niin moni ystävä unohti. Lapset mullistaa elämämme, myös sosiaalisissa suhteissa.

 

On vaikea tietää miten kumpikin osapuoli käytännön tilanteissa on käyttäytynyt, kun on vain tämä yksi tarina.

Itse en olisi lähettänyt lapsettomuudesta kärsivälle ystävälle oman vauvani kuvaa, enkä olisi muutenkaan asiaa korostanut. Olisin tietenkin toivonut, että hän tulee edelleen käymään, mutta ei vauvan, vaan minun takiani - eihän hän ole vauvan, vaan minun ystäväni.

Joten vaikea sanoa mistä loppujen lopuksi on kyse, koska hän on voinut kokea sinun yhteydenottosi loukkaaviksi ja ei-hienotunteisiksi. Hän on kuitenkin onnitellut sinua vauvasta jne., joten sinun ei ehkä enää olisi tarvinnut lähetellä vauvasta erikseen kuvia tai muuta. Eli voisit rakentaa ystävyyssuhdetta muun kuin sinun lastesi ympärille.

Kommenttisi on oikeastaan aika koominen Olemme olleet ystäviä 20 vuotta, ei ystävyyttämme ole rakennettu minun lasteni ympärille, he ovat vasta 3 ja 1 -vuotiaat

En minä ole mihinkään muuttunut, elämäntilanteeni vain. Olen se sama ihminen, se sama ystävä. En voi hävittää perhettäni ja lapsiani vain koska ystäväni ei lapsia ole onnistunut saamaan. Miksi oman elämän onnelliset asiat pitäisi vaieta kun toisella on vaikea vaihe? En minä sellaista ainakaan haluaisi. Haluatko sinä?

 

..lisään vielä vastauksen kysymykseesi. Eli hyväksyisin tuossa kohtaa sen, että ystävyys on katkolla tai ohi. Pakottaa ei voi, eikä aina ymmärtääkään. Aika näyttää muuttuuko asia, mutta sinuna en roikkuisi kiinni. Itselläkin on helpompi olla kun päästää irti vaikkei ymmärräkään miksi.

 

Pakko tulla kommentoimaan sen verran, että itsellänikin eräs ystävistä, joka kärsii lapsettomuudesta, purskahti itkuun kun kuuli raskautumisestani. Hän ei selitellyt sitä, mutta kyllä mä tiesin että se johtui siitä. Hän vältteli mua tovin, melkein oikeastaan siihen asti, että vauva syntyi, mutta TULI KATSOMAAN. Tuli katsomaan vauvaa ja otti syliin ja hoiti lastani. Arvostan tosi paljon.

 

En oikeasti ymmärrä ihmisiä,jotka eivät pysty ylläpitämään pitkää ystävyyssuhdetta vaikka toinen osapuoli saisi jotain, mistä itse haaveilisi. Katkeruuden yms. ymmärrän, mutta oikeasti jos ihminen välittää toisesta, voi silti edes esittää sen pienen onnitteluviestin ajan, että olen iloinen onnestasi.

 

Ensimmäisestä viestistäsi saa sen kuvan, että olet lähestynyt ystävääsi vain lapsiesi "kautta". Siis lähetellyt lasten kuvia, pyytänyt vauvaa katsomaan jne. Se kuulostaa hieman siltä, että kääntäisit veistä haavassa. Et maininnut, oletko lähettänyt viestiä jossa kysyt kuulumisia, kerrot, että olisi kiva nähdä, ehtiskö toinen vaikka kahville tms. ja miten ystäväsi niihin on vastannut.

Viestisi perusteella olet vain "hehkutellut" vauvojasi ja hän ei välttämättä sitä oikein kestä. Ystävälläsi alkaa ikä tulla vastaan ja se on varmasti todella pelottavaa, varsinkin kun toive vauvasta on kova.

 

Kommenttisi on oikeastaan aika koominen Olemme olleet ystäviä 20 vuotta, ei ystävyyttämme ole rakennettu minun lasteni ympärille, he ovat vasta 3 ja 1 -vuotiaat

En minä ole mihinkään muuttunut, elämäntilanteeni vain. Olen se sama ihminen, se sama ystävä. En voi hävittää perhettäni ja lapsiani vain koska ystäväni ei lapsia ole onnistunut saamaan. Miksi oman elämän onnelliset asiat pitäisi vaieta kun toisella on vaikea vaihe? En minä sellaista ainakaan haluaisi. Haluatko sinä?

Usko pois, olet muuttunut. Kukaan pienten lasten vanhempi ei ole enää samanlainen kuin ennen lapsia. Ja oikeasti, tylsempää seuraa saa hakea kuin mammalomalla olijat. Väsymys painaa, aivot eivät toimi, vaikka toisen kuulumisia kysyy ja ne jopa kiinnostaisivat, ei niitä ehdi kuunnella kun joku lapsen tarve tulee väliin. Ja vaikka joskus kuuntelisi toisen kuulumiset, ei niitä muista enää seuraavana päivänä. Ajatukset pyörivät etupäässä vain niissä lapsissa ja suurinta huvia elämässä on rankan päivän jälkeen istua sohvalla ja tuijottaa seinää.

Eli hyväksy tuo elämänvaihe ja etsi itsellesi seuraa toisista mammoista. Heidän kanssaan ei ole niin väliä, vaikka puheenaiheet pyörivät lapsissa ja kaikki ovat yhtä väsyneitä. Kun lapset vähän kasvavat, väsymys helpottaa ja elämässäsi on muutakin tapahtumia kuin vain lapset, jne, saattaa ystäväsi taas alkaa viihtymään seurassasi.

 

Kommenttisi on oikeastaan aika koominen Olemme olleet ystäviä 20 vuotta, ei ystävyyttämme ole rakennettu minun lasteni ympärille, he ovat vasta 3 ja 1 -vuotiaat

En minä ole mihinkään muuttunut, elämäntilanteeni vain. Olen se sama ihminen, se sama ystävä. En voi hävittää perhettäni ja lapsiani vain koska ystäväni ei lapsia ole onnistunut saamaan. Miksi oman elämän onnelliset asiat pitäisi vaieta kun toisella on vaikea vaihe? En minä sellaista ainakaan haluaisi. Haluatko sinä?

Mitä ihmeen "koomista" kommentissa oli? Sinun ei tarvitse hävittää perhettäsi mihinkään, mutta voit myös olla puhumatta niistä sen erityisemmin, ellei ystäväsi aloita aiheesta keskustelua.

Et ilmeisesti tajunnut pointtiani ollenkaan, kun yritin sanoa, että ystäväsi on ystävä sinun kanssasi, ei lastesi. Tarkoitin sillä sitä, että voit olla lähettämättä lapsettomuudesta kärsivälle ystävällesi lastesi kuvia, jos hän on jo kertaalleen vauvasta onnitellut.

Sinä et ole siis vaiennut lapsiasiasta, vaan olet sen ystävällesi kertonut ja hän on sinua onnitellut. Mitä hänen vielä pitäisi tehdä, että olisit tyytyväinen?

Minulle tämä on ihan itsestäänselvää. Joku lapseton kykenee nauttimaan aidosti toisen vauvaonnesta, joku toinen ei. Ystävän erottaa siitä, että hän pystyy lukemaan toista ja näkemään mitä tämä haluaa ja mitä ei halua.

Minulla on useita lapsettomia ystäviä, ja itse asiassa puhun hyvinkin vähän heidän kanssaan lapsista ja perheestä - toki he kyselevät lapsista ja tietysti silloin aiheesta puhumme. Jostain syystä meillä riittää muutenkin puhuttavaa, enkä oleta enkä odota, että ystävieni pitäisi olla hirveän kiinnostuneita lapsistani.

Minun korviini ap. kuulostaa hieman ymmärtämättömältä ja julmaltakin, jos näin selvä asia on hänelle vaikea ymmärtää.

 

Ehkä kannattais jättää ne kuvat laittamatta. Ja varmaan hän tietää myös sen, että kun joku on saanut lapsen, niin hän ei osaa puhua juuri muusta kui että nooran vaippa sitä ja vaippa tätä. Noora tuota ja noora tätä. Mitäs jos jätäisit lapset kotiin, ja menisit ystäväsi luo. Pyydä hänet ulis vaikka syömän tai elokuviin. Älä puhu lapsista, joshän ei kysy. Ehkä vähitellen tilanne muuttuisi ja ystävä usksltautuisi myös teille lapsista huolimatta

 

Outoa että olet lähetellyt vauvakuvia hänelle. Lapsettomuus sattuu ilmeisesti vielä tosi pahasti ystävääsi ja selkeästi yrittää kaikkensa, onnittelee, tulee katsomaan vauvaa, ei sano mitään tyhmyyksiä vaan yrittäåä ottaa vähän etäisyyttä. Sinä sen sijaan lähettelen vauvakuvia ja odotan kommentteja vauvakuvista vaikka onnittelut onkin jo tulleet, vaikka nekään ei ole ihan hvyiä kun pitäisi enemmän onnitella. Oikeasti, nyt voisit katsoa peiliisi.

Itse en korostanut YHTÄÄN vauvajuttuja vaan annoin ystäväni sulatella asian, loppupeleissä hän nousi takaisin sieltä masennuksesta ja kiitti etten silloin pakottanut häntä tuntemaan mitään mun onnesta. TUputtamalla vauvajuttujani olisin todennäköisesti työntänyt häntä kauemmaksi.

Nyt näen kyllä vikaa vain sinun käytöksessä ap.

 

Ystävääsi sattuu lapsettomuus ja sun lähettämät vauvakuvat ja muut vauvajutut sattuttaa lisää.
Sä käännät veistä ystäväsi haavassa. Lähesty ystävääsi muulla tavoin, kutsu kahville, älä katsomaan vauvaa,kysy mitä kuuluu ystävälle.

Mie kärsin itse lapsettomuudesta, onnittelen kyllä vauvasta ja raskausuutisista ja katson vauvan kuvia ja käyn katsomassa, mutta silti lapsettomuus viellä välillä satuttaa ja surettaa, alussa oli vaikea kuulla uutisia ja katsoa vauvoja. Tuputtamista en suosittele, ajat ystävän kauemmaksi.

 

Ei ole varmaan kommentoinu lastesi kuvia mitenkään, koska on varmasti tosi vaikee asia ja tekee kipeetä. Miksi muuten olet lähettäny ystävällesi lapsistasi kuvia ja odotat hänen kommenttia lapsistasi, vaikka varsin hyvin tiedät, että asia tosi vaikea ystävällesi? ! Ei mun mielestä kukaan ole velvollinen kommentoimaan kenenkään lasta tai mitään muutakaan. Ilmeisesti haluat vaan saada vahvistuksen, että lapsesi on niin ihania, söpöjä jne. Anna ystävällesi tilaa ja lakkaa ahdistamasta häntä. Aika törkee tyyppi oot jos tollasen takii hylkää ystävän ja sä ite et ole sen jälkeen minkään Arvonen ystävä. Yök, jotkut äiti ihmiset on rasittavan lapsellisia, tässä yks syy, miksi ei kiinnosta tutustua muihin äiteihin. Ei kiinnosta sun kaltaset pikkusielut.

 

Eipä sitä yleensä toisia kiinnosta toisten lapset.
Tokihan kiva juttu sinulle.

 

Mä olen jotenkin aina pitänyt itsestäänselvänä ettei mun ystäviä muiden lapset kiinnosta. Yksi löytyy jota kiinnostaa, mutta hän onkin lapseni "kummitäti". Tykkään muutenkin pitää perheeni ja ystäväni erilään toisistaan.
Voiko olla, että ap nyt vaan luulee tämän lapsettomuuden olevan syy tähän "välirikkoon"? Jos sitä sun ystävää ei vaan lapsiperheesi kiinnosta?

 

Miten kuvia voi tai pitäis kommentoida? En minä keksiisi mitä sanoa jonkun lapsen kuvista. Ei mitään vastaan, en vaan tietäisi mitä sanoa.