Hyvä parisuhde ilman seksiä ?

Miten voikin olla, että hyvässä .... parisuhteessa ei ole seksiä?

Ei voikaan olla. Hyvässä parisuhteessa on tarpeeksi seksiä.

 

Meillä on välillä "kausia" jolloin kummallakaan ei seksiä tee mieli. Voi mennä parikin kuukautta ihan hiljaiseloa, mutta sitten taas on kiihkeämpää, parikin kertaa päivässä.

Onneksi niin meillä, kuin monilla muillakin vistiketjuun vastanneilla, halut parisuhteessa kohtaavat. Ettei kummankaan tarvitse olla puutteessa.

En kyllä voisi kuvitella APn kaltaista tilannetta omakseni. Ettei vaan olisi käynyt niin, että hyvästä parisuhteesta on tullut hyvä ystävyyssuhde?

 

Yli 30 v. meilläkin yhteiseloa. Joskus on kiihkeitä kausia, joskus taas pitkiä aikoja hiljaista. Mutta se ei ole meille ongelma. Kyse ei ole siitä, etteikö toista haluaisi, mutta joskus vaan elämä on niin hektistä, ettei seksille tunnu olevan aikaa. Tiedän, kuulostaa tekosyyltä, mutta niin se vaan joskus on.

Ei jaksa tehdä aloitetta, kun koko päivä on mennyt pää kolmantena jalkana juostessa ja illalla myöhään kaatuu väsyneenä sänkyyn. Jos taas jompikumpi aloitteen tekee, ei toinen koskaan kieltäydy.

Tämä on meidän elämää ja koska se meille sopii, niin siitä on turha kenenkään tehdä päätelmiä, että toinen juoksee vieraissa tai katselee nettipornoa (niillekään ei ole aikaa!). Minunkin mielestäni ja kumma kyllä myös MIEHENI mielestä seksi on nostettu liian korkealle jalustalle. Se voi olla hyvää ja tyydyttävää ilman paineita tehdä sitä monta kertaa viikossa. Sitäpaitsi syvä ystävyys on kyllä ihan riittävä syy jatkaa parisuhdetta sekin. Miksi muuten olisimme jaksaneet yhdessä ja vielä rakastaneet toisiamme näin pitkään? Nykyisin päinvastoin tuntuu suhteet päättyvän ennenkuin ehtii kunnolla edes tutustua toiseen, kun pitää etsiä sitä jatkuvaa kiihkon tunnetta, tulista rakkautta, kaiken nielevää intohimoa. Tervetuloa arkeen, ei sellaista kukaan jaksa vuosikymmeniä, kyllä se tasaantuu...

 

Meillä samanlainen tilanne. Mies ei vaan yksinkertaisesti halua, hän sanoo ettei tee mieli. Mä haluaisin paljon useammin, mutta "kerjääminen" on tosi kurjaa. Pakit pakkien jälkeen omalta puolisolta on aika rankkaa. Jossain vaiheessa raivostun ja huudan ja sätin, jonka jälkeen mies painostettuna suostuu. Väittää että haluaa, mutta käytännössä tämä on parin viikon välein. Asiasta on tullut musta myökky välillemme, mä lasken kertoja ja vaivun vaan ahdinkoon, kun mietin, onko se sitä ettei mies halua MUA. Mulla ei oo aiemmissa suhteissa ikinä ollut tämmöistä ongelmaa, enkä tiedä miten tää ratkeis. Pusuja ja haleja -hellyyttä- riittää, mutta seksiä ei tipu. Haluaisin häntä todella paljon, enkä aio pettää, olen vaan tässä tilanteessa. Mekin ollaan kolmekymppinen pari ja vasta pari vuotta yhdessä. Joskus jopa mietin, et mitä järkeä on edes mennä naimisiin, koska ei tää tilanne tästä tuu muuttumaan. Tää asia on yksi syy, miks olen myös mustasukkainen miehestäni,kun hän flirttailee muiden kanssa minun läsnäollessa. Hän on hyvin sosiaalinen ja hauska, kukaan ei varmastikaan usko, että käytännössä hän on hyvin aseksuaalinen. Toisaalta sihteeriopiston sivut on hänelle tutut mm., mistä sen tietää missä hän käy.. Toivottavasti muilla ei ole näin, tää on todella rassaavaa

 

"Mekin ollaan kolmekymppinen pari ja vasta pari vuotta yhdessä. Joskus jopa mietin, et mitä järkeä on edes mennä naimisiin, koska ei tää tilanne tästä tuu muuttumaan. Tää asia on yksi syy, miks olen myös mustasukkainen miehestäni,kun hän flirttailee muiden kanssa minun läsnäollessa. Hän on hyvin sosiaalinen ja hauska, kukaan ei varmastikaan usko, että käytännössä hän on hyvin aseksuaalinen."

En yleensä sano kellekään, että heivaa mies pihalle, mutta tuollaisen munattoman kanssa ei kyllä kanta aikaansa tuhlata. Siitä ei hyvää seuraa, eikä muutakaan.

 

Mitä ihmiset kaipaavat, kun he saavat mielestään liian vähän seksiä?

Muutaman sekunnin tai sen murto-osan kestävää orgasmiako? Vaikka siihen saattaakin liittyä voimakas fyysinen mielihyvä, niin ei kai sen puuttuminen merkitse maailmanloppua. Varsinkin jos kumppani muuten on hellä, luotettava, turvallinen ja rakastava. Olisiko taivaallinen seksi juopon, väkivaltaisen tai ns. hurmaavan hulttion kanssa loppujen lopuksi hyvä vaihtoehto.

Onko kysymys fyysisen läheisyyden kaipuusta? Fyysistä välittämistä - vieläpä epäitsekästä sellaista, jossa ei etsitä omaa nautintoa - voi toki osoittaa muutenkin, jopa paremmin kuin seksissä. Olemmehan lapsiammekin fyysisesti lähellä ilman seksuaalista tarkoitusta. Ehkäpä joidenkin ihmisten loputon seksintarve johtuukin siitä, että hellyyttä ja läheisyyttä haetaan väärästä osoitteesta. Kun itse asiassa tarvitaan läheisyyden ja turvallisuuden kokemusta, niin saadaankin vain orgasmi.

Onko kysymys itsetunnosta, siis tunteesta, ettei ole kylliksi viehättävä tai puoleensavetävä? Terveen ihmisen itsetunnolle ja omanarvontunnolle ei seksuaalisuudella kai pitäisi olla mitään merkitystä. Itsetunnonhan tulee rakentua ammatilliseen osaamiseen, menestykseen niissä asioissa ja harrasteissa, joita tosella arvostaa jne. Ketä lohduttaisi paraskaan seksi, jos olisi täysin tumpelo esimerkiksi ammatissaan? Tai kuka mies ei mielummin olisi impotentti kuin avuton varsinaisella alallaan? Tai kuka mies voisi olla elämäänsä todella tyytyväinen, jos ei osaisi hyvin mitään muuta kuin naida?

Kun asiat pohtii näin juuriaan myöten, niin seksistäkin häviää siihen liitetty suhteeton arvostus ja palvonta. Se voi olla ihan OK juttu, se on välttämätöntä lastn saamiseksi, mutta uskonnoksi tai elämänkatsomukseksi tai edes elämäntehtäväksi siitä ei ole.

 

Epätoivoisesti, ihan epätoivon
vimmalla
me pidetään
toisistamme kiinni kunnes
Kuolema meidät erottaa,
rakkauden kuolema.

 

Onko kysymys itsetunnosta, siis tunteesta, ettei ole kylliksi viehättävä tai puoleensavetävä? Terveen ihmisen itsetunnolle ja omanarvontunnolle ei seksuaalisuudella kai pitäisi olla mitään merkitystä. Itsetunnonhan tulee rakentua ammatilliseen osaamiseen, menestykseen niissä asioissa ja harrasteissa, joita tosella arvostaa jne. Ketä lohduttaisi paraskaan seksi, jos olisi täysin tumpelo esimerkiksi ammatissaan? Tai kuka mies ei mielummin olisi impotentti kuin avuton varsinaisella alallaan? Tai kuka mies voisi olla elämäänsä todella tyytyväinen, jos ei osaisi hyvin mitään muuta kuin naida?

Kuvailemasi itsetuntokäsite on aika suppea, oikeastaan kuvailet vain ns. ammatillista itsetuntoa. Jos itsetunto perustuu ainoastaan ammatillisen osaamisen ja erilaisissa harrasteissa menestymisen pohjalle, ei itsetuntoa voi kutsua kovinkaan vahvaksi. Lainauksessa esiteltyä itsetuntomallia käytetään aika laajasti.


"Itsetunnon osa-alueet Borban (1989)mukaan:

1. Turvallisuus

Itsetunnon tärkein alue on turvallisuuden tunne, koska se on edellytys muille. Turvallisuus koostuu fyysisestä ja emotionaalisesta turvallisuuden tunteesta, myönteisestä ilmapiiristä, kyvystä luottaa toisiin, kyvystä ennakoida tapahtumien seurauksia kokemuksen perusteella, kyvystä ymmärtää omat rajansa sekä ympäristön asettamat säännöt.

2. Itsensä tiedostaminen

Itsensä tiedostaminen tarkoittaa tarkkaa ja realistista käsitystä itsestä, johon kuuluvat näkemys omista rooleista, tuntomerkeistä ja fyysisistä ominaisuuksista. Lisäksi siihen liittyvät erilaisuuden havaitseminen ja hyväksyminen, omien tärkeiden asioiden tiedostaminen sekä tunteiden hallinta. Itsetietoisuus syntyy melko varhain sosiaalisessa vuorovaikutuksessa.

Henkilö osaa kuvata omia ominaisuuksiaan realistisesti ja ilmaisee tunteensa. Hän kokee oman ainutlaatuisuutensa ja arvokkuutensa ja nauttii kiitoksesta

3. Liittyminen

Liittymisellä tarkoitetaan ryhmään kuulumisen ja hyväksynnän tunnetta varsinkin sellaisissa ihmissuhteissa, jotka koetaan tärkeiksi. Tähän kuuluu myös tunne siitä, että muut kunnioittavat ja arvostavat itseä sekä tunne siitä, että ryhmässä jokaisella on omat ominaisuutensa ja kaikki ovat tasa-arvoisia ryhmän jäseniä. Liittymisen alueessa korostuvat myös sosiaalisten taitojen, toisten ominaisuuksien arvioimisen ja toisten kannustamisen hallinta.

Ihminen kokee olevansa hyväksytty. Tällöin ihminen ei vain etsi muiden seuraa, vaan hän pystyy ylläpitämään ystävyyssuhteita.


4. Tehtävätietoisuus

Tehtävätietoisuuteen liittyy tunne päämäärästä, aloitteellisuudesta ja motivaatiosta; yksilö reflektoi käyttäytymistään ja tietää, mitä hän haluaa saavuttaa ja mitä olla. Yksilö kokee sisäistä voiman tunnetta asettamalla itselleen realistisia ja saavutettavissa olevia tavoitteita. Tehtävätietoinen yksilö näkee erilaisia vaihtoehtoja toiminnalleen, osaa ratkaista ongelmia ja on myös valmis ottamaan vastuuta päätöstensä seurauksista. Tehtävätietoinen henkilö haluaa myös ymmärtää oppimaansa eikä siten tyydy pintatason oppimiseen.

5. Pätevyys

Kun kaikki edelliset osa-alueet ovat kunnossa, ihminen uskaltaa ottaa riskejä, hän huomaa olevansa arvokas ja tärkeä. Hän usein saavuttaa tavoitteensa, koska ne ovat realistisia. Näin yksilö huomaa onnistuvansa ja pätevyyden tunne lisääntyy. Kun pätevyyden tunne on vahva, yksilö sietää myös epäonnistumisia, jotka väistämättä kuuluvat ihmisen elämään. Tällöin epäonnistumiset koetaan arvokkaina oppimistilanteina. Pätevyyteen kuuluu onnistumisen ja osaamisen tunne asioissa, jotka yksilö kokee tärkeiksi. Hän myös osaa kehua ja kiittää itseään onnistuessaan."


Miten paljon seksin alueella torjutuksi tuleminen tai oman seksuaalisuuden kieltäminen/väheksyminen puolison taholta vaikuttaa henkilön itsetuntoon, riippuu paljolti siitä, mitä tunneperäisiä tarpeita ko. henkilö on oppinut kasvatuksen ja elämänkokemusten myötä liittämään seksiin ja seksuaalisuuteen, esim. turvallisuuden tunteet ja hyväksytyksitulemisen tunteet. Viimeksimainittu tunne on aika yleinen ihmisten keskuudessa, seksin aikana ihminen kokee, että on tullut hyväksytyksi puolisonsa taholta juuri sellaisena kuin on, ääntelyineen, hajuineen, karvoineen, raskausarpineen, liikakiloineen ym. Seksi voi osoittaa toisen äärimmäistä hyväksymistä. Seksi voi näin ollen hyvinkin kompensoida esim. huonoa ammatillista menestystä.

Lopuksi vielä kysäisisin, että kuka tai mikä antaa juuri sinulle oikeuden määritellä mihin terveen ihmisen itsetunnon tulisi perustua ja miksi seksuaalisuus ei saisi liittyä siihen? Vaikka sinun itsetuntosi ei seksuaalisuuteen millääntavalla perustuisikaan (mitä kyllä epäilen, myös seksuaalisuuden kieltämisestä saatu esim. itsekontrollin tunne määrittää itseuntoa) ei se tarkoita sitä, että sinulla olisi mitenkään sen oikeampi pohja itsetunnolle, kuin henkilöllä, jonka itsetunto perustuu myös seksuaalisuuteen. Eikä se tarkoita edes sitä, että sinulla olisi mitenkään erityisen hyvä itsetunto.

 

mielenkiintoisesta ja asiantuntevasta vastauksesta.

En tietenkään kiellä, etteikö itsetunnon kehittymiseen vahvasti vaikuta turvallisuuden ja hyväksytyksi tulemisen tunne. Henkilön, joka on masennettu jatkuvalla kritiikillä, ylisuurilla vaatimuksilla tai jota ei ole koskaan palkittu tai kiitetty, on varmaan vaikea kehittää hyvää itsetuntoa.

Me kaikki tarvitsemme myös rakkauden kokemusta, tunnetta siitä, että meidät hyväksytään juuri vajavaisuuksinemme. Tämä on tietty armon kokemus, ja se ei mielestäni liity mitenkään itsetuntoon tai oman arvon tuntoon. Meitä ei rakasteta sen vuoksi, että meissä olisi jokin arvo. (Perinteinen krisitllinen näkemyshän on, että Jumala rakastaa meitä äärettömästi vaikka olemme täysin arvottomia).

Luetellut liittymisen, tehtävätietoisuuden ja pätevyyden määritelmät voin kaikki allekirjoittaa.

Se, että ihmiset liittävät seksiin turvallisuuden ja hyväksytyksitulemisen tunteet, on mielestäni juuri valitettava yleinen harha. Turvallisuutta ja hyväksytyksitulemisen, hellyyden ja armon kokemusta etsitään tilanteesta, jossa lähtökohtana on pohjimmiltaan itsekäs nautinnon halu (tilannetta ei muuta olennaiseksi muuksi, vaikka kumppanin nautinto olisi olennainen osa omaa tavoiteltua nautintoa). Siksi hellyyden ja rakkauden etsiminen seksistä on kuin joisi suolavettä janoon.

En ymmärrä, miten seksi voisi kompensoida mitenkään huonoa menestystä elämän todella tärkeillä alueilla. Yhtä hyvinhän alkoholin tai suklaan syöpöttelyn tuomaa "lohtua" voitaisiin sitten pitää itsetunnon lähteenä.

Omaa itsetuntoani olen jäävi arvioimaan. Mutta sen verran voin itsestäni sanoa, että kovilla olen ollut, monissa liemissä keitetty ja tähän asti selvinnyt. Olen luodannut kykyni, tiedän myös rajani, ja elämänodotukseni ovat realistiset. Minulla on ollut jännittävä, luova ja monella tapaa palkitseva ammatillinen ura. Tulevasta en tiedä, mutta tähänastisessa elämässäni olen mielestäni objektiivisin mittarein selvinnyt hyvin.

 

Se, että ihmiset liittävät seksiin turvallisuuden ja hyväksytyksitulemisen tunteet, on mielestäni juuri valitettava yleinen harha. Turvallisuutta ja hyväksytyksitulemisen, hellyyden ja armon kokemusta etsitään tilanteesta, jossa lähtökohtana on pohjimmiltaan itsekäs nautinnon halu (tilannetta ei muuta olennaiseksi muuksi, vaikka kumppanin nautinto olisi olennainen osa omaa tavoiteltua nautintoa). Siksi hellyyden ja rakkauden etsiminen seksistä on kuin joisi suolavettä janoon.

Okei, en lähde väittelemään aiheesta tämän enempää, sinulla on toki oikeus mielipiteeseesi. Ymmärtänet kai kuitenkin sen, että kyseessä on nimenomaan sinun mielipiteesi, ei absoluuttinen, jokaista ihmistä koskeva totuus. Mielipiteesi on nimittäin selkeästi ristiriidassa useimpien ihmisten ja myös useimpien alan asiantuntijoiden kanssa.

Toisinaan kun on jopa haitallista pitää jääräpäisesti kiinni omista mielipiteistään. Tietänet varmaan, että ihminen, joka kuvittelee tietävänsä paljon ja olevansa "aina oikeassa" kieltäytyy samalla oppimasta mitään uutta ja "tuomitsee itsensä hiihtelemään aina niitä samoja latuja pitkin"...

 

...vaan keskustellaan.

Esimerkiksi prostituoidun kanssa harjoitetusta seksistä tuskin sinäkään löydät hellyyden ja hyväksymisen elementtejä, ja pitäisit kai miestä, joka niin väittää, itsepetoksen uhrina.

Parntenriin tunnettu rakkaus ja hellyys on niinikään eri asia kuin tähän tunnettu seksuaalinen vetovoima. Ihmistä voi rakastaa tuntematta häneen seksuaalista halua, ja ihmiseen voi tuntea seksuaalista halua rakastamatta häntä. Eikö liene yleinen kokemus.

Onnellisessa tapauksessa ihminen voi sekä rakastaa että haluta samaa henkilöä. Tällöinkin on kyse eri tunteista. Miehen erektio ei ole seurausta rakkaudesta eikä hellyydestä vaan halusta ja kiihotuksesta. Tämä lienee kiistämätön selviö.

Ja halun toteuttaminen käytännössä edellyttää tiettyä kovuutta (muutenkin kuin vain ko. elimessä): Nyt minä tunkeudun toisen ihmisen kehoon, puutun hänen fyysiseen koskemattomuuteensa, voin tehdä sen mahdollisimman hellästi ja kauniisti, mutta olennaista on tämä. Eikö psykologiakin pidä aggressiivisuutta ja seksuaalisuutta hyvin likeisinä tuntemuksina, jotka voivat helposti sekoittua.

Seksuaalisessa kontaktissa ihminen voi toki osoittaa rakkautta ja hellyyttä niinkuin missä tahansa muussakin toimessa, vaikkapa kodin yhteisen arjen hoitamisessa. Seksi sinänsä on kuitenkin vain seksiä, ei rakkautta, ei hellyyttä, pelkkä lantion yskäisy. Eihän pölyn imurointi tai tiskaaminenkaan ole rakkautta tai hellyyttä, vaan tiettyä käytännön työtä (ja - toisin kuin seksi- välttämätöntä, välitti toisesta tai ei).

 

No niin, ymmärrän kyllä pointin kirjoituksessasi. En kuitenkaan nää mitään järkeä siinä, että tästä samasta asiasta lähdettäisiin jälleen keskustelemaan koska siitä nyt on keskusteltu, sinunkin aloitteestasi, aika paljon jo aiemminkin. Olen kyllä nekin ketjut lukenut. Samat argumentit tuntuvat, puolin ja toisin, toistuvan viestiketjusta toiseen ja koska en itsekään ole opinnoissani seksuaalisuuteen erikoistunut, enkä siitä edes mitenkään erikoisen kiinnostunut, koen, että minulla ei ole tähän aiheeseen sen enempää annettavaa kuin mitä aiemmissa ketjuissa on jo käynyt ilmi. Sana itsetunto ja sen määritys vain "iski silmään" kirjoituksen keskeltä.

Jollekulle saman asian jankkaaminen uudelleen, kerta toisensa jälkeen saattaa tietysti palvella jotakin tarvetta, johon en ota kantaa. Jollei muuta, niin hyvää ajanvietettähän nämä keskustelut ovat ja sillätavalla otettuna toki tärkeitä varmaan aika monelle osallistujalle.

Nyt lähden kuitenkin tyydyttämään yhtä hyvin tärkeää perustarvetta, eli syömään... Hyvää ruokahalua vaan kaikille muillekin!

 

"Se, että ihmiset liittävät seksiin turvallisuuden ja hyväksytyksitulemisen tunteet, on mielestäni juuri valitettava yleinen harha. Turvallisuutta ja hyväksytyksitulemisen, hellyyden ja armon kokemusta etsitään tilanteesta, jossa lähtökohtana on pohjimmiltaan itsekäs nautinnon halu (tilannetta ei muuta olennaiseksi muuksi, vaikka kumppanin nautinto olisi olennainen osa omaa tavoiteltua nautintoa). Siksi hellyyden ja rakkauden etsiminen seksistä on kuin joisi suolavettä janoon. "

Sinun on ihan turha miesnäkökulma väittää tuollaista, kun sinulla ei ole siitä kokemusta. Väittäisin kyllä että tilanne on ihan päinvastoin. Toimivasta rakkaudentäytämästä parisuhteesta saa tunnetusti ammenttua voimaa arjen haasteisiin. Toimiva ja rakas parisuhde on yleensä pysyvää turvaa, josta voi molemmat ammentaa henkistä voimavaraa. Toisin on ammatillisestä pätevyydestä tai työelämästä. Ammatillinen pätetyys ei auta yhtää, jos työt tai työpaikka häviää alta. Kun nykyisin vielä joutuu useinkin vaihtamaan työtä ja usein vielä ammattiakin, niin täytyy opiskella moniaosaajaksi ja joskus myös täytyy tyytyä työttömäksi, ennen uusia työpaikkoja. Silloin on ammatillinen pätevyys kaukana, kun joutuu aina uusiutumaan ja vastamaa uusiin haasteisiin. Silloin toimivasta parisuhteesta on korvaamaton apu ja voimavara itsetunnolle. Pari joka on henkisesti ja fyysisesti yhtä, kestää vähän kovempiakin arjen murheita paremmin kuin yksi ammatillisesti pätevöitynyt. Varsinkin kun tuo ammatillisesti pätevöitynyt voidaan koska vain potkaita pihalle töiden loputtua. Mitenkäs sen itsetunnon sitten käy.

 

^ sulle toimiva ja rakkaudentäyteinen parisuhde = seksiä? No, onneksi ei kaikille. Kyllä sitä henkistä voimavaraa ja turvallisuudentunnetta yhtälailla pystyy ammentamaan sellaisestakin toimivasta ja rakkaudentäyteisestä suhteesta, johon seksiä ei juurikaan kuulu. Eli mielipiteesi ei mitenkään kumonnut miesnäkökulman mielipidettä.

 

En ole missään väittänyt, etteikö toimiva ja rakkaudentäyteinen parisuhde olisi voimavara. Se, mitä olen väittänyt (ja siitä voin sanoa omaavani kokemuksen), ettei seksi ole välttämätön osa toimivaa ja rakkaudentäyteistä parisuhdetta. Xy1:kin myöntänee, että vaikkapa lapsiimme meillä on toimiva ja rakkaudentäyteinen, myös fyysisesti läheinen, suhde, johon seksi ei mitenkään kuulu.

Muistaakseni ketjun aloittajan liitto ei sitäpaitsi ollut suinkaan seksitön, vaan sukupuolista kanssakäymistä olis sentään kerran kuukaudessa tai kahdessa. Muuten puoliso vaikutti erinomaiselta mieheltä. Siis ap:n elämästä ei suinkaan puuttunut rakkautta eikä seksiäkään, viimeksimainittua vain ei hänen mielestään ollut tarpeeksi. Eli kyseessä oli tietty fyysinen turhautuminen, joka toki voi olla kiusallista, mutta kuitenkin pieni juttu verrattuna vaikkapa tilanteeseen, jossa mies olisi väkivaltainen, juoppo, krooninen pettäjä, taloudellisesti holtiton ja epäluotettava, huono isä jne.

Xy1 on täysin oikeassa nykyajan työelämän epävarmuden suhteen. Se ei poista sitä seikkaa, että terveen itsetunnon pitää ihmisellä perustua siihen, että tietää olevansa hyvä alallaan, sillä, minkä kokee itselleen tärkeäksi. Muusikkoystäväni ammatillinen elämä on ollut katkonaista ja epävarmaa. Silti hänen itsetuntonsa on vankka, koska hän tietää olevansa hyvä ja ammattitovereidensa arvostama - oli sitten töissä juuri nyt tai ei.

 

Taasko sinä aloitat kertomaan täällä kuinka mahtavaa elämää on seksitön elämä. Kaikki varmasti tietää jo sen, että sun akka ei anna pillua sulle, ei ole antanut moneen, moneen vuoteen. Ja se pari kertaa mitä olette hässineet, on ollut hirvittävä ja saatanallisen häveliäs kokemus teille molemmille. Lopeta ennen kuin aloitatkaan. Ommelkaa sun akan vit*u umpeen, niin et edes haaveile sinne panemisesta.

 

... kai keskusteluoikeutta voi kieltääkään.

Mutta kun kerran tunnet nimimerkin, niin voithan jättää lukematta.

 

minusta miesnäkökulman ja kristallipallotädin kannattaisi aloittaa salasuhde, niin heitä näkyisi vähemmän.

 

On täällä erilaisia muitakin vakionimimerkkejä. äksyjä ja laiska-jaakkoja, joiden viestit jo ennalta arvaa. Eli älkää ihmiset nyt yhteen hermostuko. Tai jos hermostutte, niin miettikää, mihinkä arkaan kohtaan teissä itsessänne se viesti kirpaisi.

 

On täällä erilaisia muitakin vakionimimerkkejä. äksyjä ja laiska-jaakkoja, joiden viestit jo ennalta arvaa. Eli älkää ihmiset nyt yhteen hermostuko. Tai jos hermostutte, niin miettikää, mihinkä arkaan kohtaan teissä itsessänne se viesti kirpaisi.

Ei kuule kirpaissut, en lukenut niitä.

 

Se, että ihmiset liittävät seksiin turvallisuuden ja hyväksytyksitulemisen tunteet, on mielestäni juuri valitettava yleinen harha. Turvallisuutta ja hyväksytyksitulemisen, hellyyden ja armon kokemusta etsitään tilanteesta, jossa lähtökohtana on pohjimmiltaan itsekäs nautinnon halu (tilannetta ei muuta olennaiseksi muuksi, vaikka kumppanin nautinto olisi olennainen osa omaa tavoiteltua nautintoa). Siksi hellyyden ja rakkauden etsiminen seksistä on kuin joisi suolavettä janoon.

Ikävä kyllä, noin se on. Monet hakevat hyväksytyksitulemisen tunnetta ja turvaa seksistä, näin olen itsekin ammoisina aikoina tehnyt. Luulin että toinen välittää aidosti kun vaan sängyssä peuhaa riittävän usein. Pikkuhiljaa seksi vaan alkoi tuntumaan entistä pahemmalta, osasyynä oli turvattomuuden tunne suhteessa. En voinut olla lähellä kumppaniani koska se johti jokakerran seksiin, joten aloin välttemään läheisyyttä.

Nykyisen mieheni kanssa ei ole mikään ongelma olla vain lähellä ja helliä, se ei johda joka kerran seksiin. Joskus voi mennä pitkäkin aika ettei seksiä edes tee mieli, ihminen tarvitsee myös pelkkää läheisyyttä. Minulla on turvallinen olo ja tunnen olevani hyväksytty juuri sellaisena kuin olen. Olen onnellinen!

 

Miesnäkökulma:
"Seksi sinänsä on kuitenkin vain seksiä, ei rakkautta, ei hellyyttä, pelkkä lantion yskäisy."

Jos sinä olet seksin noin perverssillä tavalla olet kokenut, niin miksi vedät siitä yleistyksen? Luuletko oikeasti, ettei seksi merkitse muille ihmiselle tuon enmpää?
Ihan sama kuin pedofiili kertoisi näkemyksiään seksistä yleispätevinä totuuksina.

 

minusta miesnäkökulman ja kristallipallotädin kannattaisi aloittaa salasuhde, niin heitä näkyisi vähemmän.

Mkä salasuhde se sellainen on, jos sen pystyy näkemään kristallipallosta.

Kristallipallopastalle on pakollinen rekkautuminen. Käyn enää vain lukemassa viestejä.

Seksi ei näillä vuosikymmenillä jaksa kiinnostaa. Haukottaa jo koko puheenaihe.
En omasta mielestäni ole kirjoitellut aiheesta väsyksiin. Ainoastaan olen jaksanut kirjoittaa selibaatin puolesta. Joka ei siihen kykene, niin voi ihmisparkaa.

 

Xy1 on täysin oikeassa nykyajan työelämän epävarmuden suhteen. Se ei poista sitä seikkaa, että terveen itsetunnon pitää ihmisellä perustua siihen, että tietää olevansa hyvä alallaan, sillä, minkä kokee itselleen tärkeäksi. Muusikkoystäväni ammatillinen elämä on ollut katkonaista ja epävarmaa. Silti hänen itsetuntonsa on vankka, koska hän tietää olevansa hyvä ja ammattitovereidensa arvostama - oli sitten töissä juuri nyt tai ei.

Nyt on kyllä vielä pakko kommentoida, vaikka ajattelin jo, että en enää tähän ketjuun kirjoita. Yritä nyt hyvä Miesnäkökulma ymmärtää, että kyseessä on sinun mielipiteesi, et voi sanoa, "että terveen itsetunnon PITÄÄ ihmisellä perustua siihen, että tietää olevansa hyvä alallaan...", koska se ei ole totta. Sano edes, että MINUN MIELESTÄNI terveen itsetunnon pitää jne.

Jos itsetunto perustuu pelkästään ammatilliseen pätevyyteen, niin itsetunnon perusta on melko kapea. Silloin itsetuntoa ei voida kutsua kovin vahvaksi, sillä itsetunnon perustan kuuluu olla paljon laajempi ja tämä asia on niin totta kuin mikään voi ihmisen psyykeasioissa koskaan totta olla. Ja minä ihan tosiaan tiedän tämän jutun ja mielestäni sen jo kertalleen aiemmassa viestissäni selitinkin jopa (ainakin omasta mielestäni) ihan hyvin perustein. Silti sinä vain jatkat saman, oman mielipiteesi toistamista täytenä totuutena. Etkö ihan tosiaan edes yritäkkään ymmärtää/hyväksyä toisten perusteluja, edes silloin kun perusteet ovat tieteellisiä? En minä itse niitä perusteluja ole keksinyt, niin etevä en sentään ole, että vetäisisin hatusta itsetuntoteorioita. Miten tämä asia sinulle oikein pitäisi selittää, että se menisi perille?

 

Koetan nyt ilmaista itseni mahdollisimman selkeästi.

Kun puhun itsetunnon perustumisesta siihen, että "ihminen tietää olevansa hyvä alallaan, sillä, minkä kokee itselleen tärkeäksi", niin en tarkoita kapea-alaista esimerkiksi urakehityksellä mitattavaa ammatillista pätemistä. Tarkoitan pätemistä asiassa, joka on ihmiselle, no sanotaan paremman puutteessa vaikkapa kutsumus.

Olet psykologian opiskelija. Se merkitsee, että koet psykologian kiehtovaksi tieteenalaksi ja uraksi. Haluat elämässäsi olla ennen kaikkea psykologi, tietää ja olla vakuuttunut, että olet oikealla alallasi ja että olet muiden psykologien arvostama. Ja olisit onneton ja elämääsi pettynyt, ellet olisi päässyt tätä haavetta toteuttamaan.

Oletetaan, että yhteiskunnassamme olisi vaikkapa laki, joka velvoittaisi psykologit selibaattiin (vrt. roomalaiskatolinen papisto). Etkö epäröimättä valitsisi kuitenkin psykologin uraa kuin jotakin muuta, mikä ei sinua kiinnostaisi taikka tyydyttäisi ja jossa tuntisit elämäsi kuluvan hukkaan. Pelastaisiko tässä tilanteessa tyydyttävinkään
parisuhde elämää tyhjyyden tunnolta.

Jollekulle vastaava kutsumus voi olla vaikkapa musiikki, toiselle jokin muu. Kai ihmisille on kuitenkin yleistä ja yhteistä, että haluamme arvostusta tai ainakin itse olla vakuuttuneita siitä, että olemme hyviä siinä, mikä on se meidän oikea alamme (sen ei välttämättä tarvitse olla leipätyö, hyvin monelle se näyttää olevan jokin harrastus; he säilyvät hengissä työssään, elävät harrastuksessaan).

Minun on hyvin vaikea kuvitella, että jollekulle sukupuolinen kyvykkyys tai seksuaalinen vetovoima voisi olla jotain jolla määritellä itsensä, josta ns. muut ko. yksilön "tuntisivat". Kai jokainen, jos kysytään: "Mikä sinä olet?" vastaa mielummin "muusikko, kirvesmies, muurari, lääkäri, tuomari, opettaja jne" kuin "kova panomies" tai "hyvä sängyssä".

Ja vastaavasti, jos ihminen ei koe elävänsä oikeasti, jos hän ei saa toteuttaa itseään, jos hän on väärällä alalla, jos hän ei koe olevansa hyvä missään itselleen tärkeässä, niin vaikea kai hänen on olla täysipainoisesti parisuhteessakaan (kuului ko. suhteeseen seksi tai ei). Jos ei voi itse hyväksyä ja kunnioittaa itseään, niin on tosi vaikea hyväksyä toistakaan. Tällöin on myös vaikea todella uskoa toisenkaan ihmisen oikeasti välittävän.