Tuota, tämä keskusteluhan nyt risteilee psykologisesta käsitteestä toiseen... En nyt haluaisi olla keskusteluilon pilaaja, mutta ikitosikkona sanon nyt kuitenkin muutaman sanan taas kerran.
Minua hiukan kauhistuttaa se, että psyykkisiin sairauksiin viittaavia termejä tunnutaan tässäkin keskustelussa käyttettävän hyvin vapaamielisesti ja aika toisia syyttävällä tavalla. Osa on varmaan ollut ihan puhtaita ärsyyntyneenä kirjoitettuja "heittoja", mutta se, että sairauksiin viittaavia termejä käytetään todennäköisesti täysin terveistä ihmisistä, vie helposti pohjan pois niiltä, jotka ihan oikeasti ovat sairaita ja kärsivät siitä. Seksiriippuvuuskaan ei ole mikään naurun asia, eikä sitä sairastava henkilö ole todennäköisesti mitenkään itse valinnut tai halunnut sairauttaan.
Ei kukaan tässä keskustelussa kirjoittava ihminen ole todennäköisesti mitenkään "normaalia" riippuvaisempi sen enempää seksistä kuin lukemisestakaan, tai yhtään mistään muustakaan. Nimimerkit Xy1 ja Miesnäkökulma vaan taitavat olla seksuaalisilta haluiltaan melkolailla normaalivariaation vastakkaisilla laidoilla. Samoin seksin arvostus on heillä ihan eri luokkaa. Se, että haluaa seksiä kerran päivässä ja arvostaa sitä paljon, on ihan yhtä normaalia kuin se, että haluaa sitä kerran vuodessa tai ei oikeastaan koskaan, eikä edes arvosta sitä. Kumpikin on varmastikin ihan yhtä hyvä ja hyväksyttävä, terve käytäntö. Tällaisten henkilöiden keskinäinen ymmärtämys saattaa kyllä olla vaikeaa; toisen täysin erilaisia haluja ja arvostuksen kohteita on vaikea ymmärtää, ihminen kun kuitenkin vertaa muiden näkökulmia ennenkaikkea omiinsa ja määrittää niiden oikeellisuuden ja "normaaliuden" sitä kautta.
Sitten siitä varsinaisesta seksiriippuvuudesta. Raja normaalin seksikäyttäytymisen ja riippuvuuden välillä on usein häilyvä, eikä sitä määritä pelkästään se, miten usein ja millaista seksiä henkilö harrastaa, vaan myös se millaisena henkilö seksin kokee. Haitalliset seksuaaliset addiktiot ovat pakkomielteisiä, seksuaalisuuteen liittyviä ajatuksia ja tekoja, jotka koetaan yleensä ahdistavina, syyllisyyttä ja häpeää aiheuttavina toimintoina, jotka henkilö pyrkii salaamaan muilta ihmisiltä. Tästä syystä on aika epätodennäköistä, että seksiriippuvuudesta kärsivä henkilö käy keskustelupalstoilla ylpeilemässä teoistaan, riippuvainen pysyttelee mieluummin visusti hiljaa koko asiasta ja kieltää sen olemassolon.
Seksiriippuvaisen seksuaaliset pakkomielteet toistuvat ja ilmenevät lopulta päivittäisinä, muita toimintoja haittaavina tekoina, esim. usein toistuvana itsetyydytyksenä. Ne voivat toteutua muinakin pakonomaisina tekoina, kuten uusien kumppanien jatkuvana hakemisena tai riippuvuutena tietynlaisesta mahdottomasta suhteesta. Seksuaalisen laukeamisen tuottamalla mielihyvällä pyritään myös usein lievittämään jotakin psyykkistä oiretta esim. ahdistuneisuutta tai masennusta. Myös itsensäpaljastajat ja tirkistelijät ovat usein seksiriippuvaisia. Riippuvaisilla henkilöillä pakonomaisen seksikokemuksen jälkeen mielihyvän ja tyydyttyneisyyden tunne kestää vain lyhyen aikaa ja siitä seuraa halu toistaa toistaa teko mahdollisimman pian. Seksiriippuvaisen käyttäytymisestä seuraa yleensä myös pahoja ongelmia, sekä henkilölle itselleen, että hänen lähipiirilleen.
Periaatteessa seksiriippuvuus ei voi puhjeta ihan kellä tahansa, vaan tietyt persoonallisuuden piirteet ja niitä muokanneet lapsuudenkokemukset altistavat sille, kuten usein myös muille riippuvuussairauksille. Joidenkin tutkimusten mukaan yhtenä osatekijänä seksiriippuvuuden (kuten monen muunkin mielenterveyshäiriön) synnyssä saattaa olla myös geneettisesti peritty alttius.
Seksiriippuvaisen lapsuudesta löytyy tekijöitä, joista hänelle on muodostunut vääristynyt uskomusjärjestelmä: mm. seksuaalikielteisyys, huonot samaistumismallit mieheyteen ja naiseuteen, usein toisen tai molempien vanhempien jonkinlainen addiktiivisuus, perheen köyhä tunneilmasto ja vanhempien sekä toisilleen että lapselleen antaman tuen heikkous. Lasta ei ole perheessä hyväksytty omana itsenään.
Lisäksi tyypillistä on, että lapsen luottamus on rikottu jatkuvasti, ja perheen säännöt ovat olleet joustamattomia ja ankaria. Sääntöjen rikkomisesta on seurannut kovat rangaistukset, ja lapsi on ollut jatkuvan kritiikin kohteena. Seksiariippuvainen on oppinut lapsuudessa, että tunteet ovat vaarallisia, eikä niitä ja niiden synnyttämiä tarpeita pidä huomioida. Kun seksiaddikti oppii, ettei voi luottaa ihmisiin, hän alkaa hakea tyydytystä objekteista eli erilaisista kohteista. Myös toiset ihmiset voivat tällöin olla vain objekteja. Seksiaddiktion taustalla voi olla myös jokin myöhemmälläkin iällä koettu trauma tai useita traumoja.
Aikuisuudessa lapsuuden ratkaisemattomat ongelmat ilmenevät mm. alhaisena itsetuntona, puuttuvina rajoina, mielialahäiriöinä sekä tunteiden kokemisen ja näyttämisen vaikeuksina. Lisäksi seksiariippuvaisella saattaa olla huonosti kehittyneet sosiaaliset taidot sekä taipumusta epäluottamukseen ja eristäytymiseen.
Lähteenä mm. Dosentti, tutkija Osmo Kontulan ja kliininen seksologi Jukka Virtasen kirjoitukset.
