Ensiksi munakkaalle. Mies ei tarvitse naista juuri mihinkään, vielä vähemmin nainen miestä. He tarvitsevat toisiaan uuden elämän synnyttämiseksi. Mutta keskinäinen yhteiselo ei perustu tarpeisiin, siihen, että toinen olisi toiselle jotenkin välttämätön. Jos sitä paitsi nimimerkki "munakas" on sitä mieltä, että mies "tarvitsee" naista osoittaakseen tälle eroottisia tunteita tai hakeakseen fyysistä intiimiä läheisyyttä, niin tätä voisi pitää jo loukkaavana ajatuksena naisen merkityksestä miehen elämässä.
Puhun merkityksestä, sillä vaikka mies ja nainen eivät toisiaan tarvitsekaan, niin miehillä ja naisilla on huomattava merkitys toistensa elämässä. Joka miehellä on äiti, joka naisella isä, useimmat elävät ainakin jossakin vaiheessa elämäänsä parisuhteessa. Tuossa parisuhteessa on tietysti erotiikalla osuutensa.
Nyt puhun erotiikasta sen vanhassa, alkuperäisessä merkityksessä. Nythän sanasta on tehty synonyymi seksuaaliselle kanssakäymiselle, usein sitä käytetään jopa pornon synonyyminä.
Erottiikkahan merkitsee sukupuolten välistä henkistynyttä suhdetta pelkän seksuaalisen tason vastakohtana. Jos ette usko, niin tarkistakaa vanhoista sivistyssanakirjoista. Eroottinen tunnelma ja erootiset tunteet ovat paljen laajempi ja hienosyisempi asia kuin pelkkä sukupuolinen mielnkiinto.
Joka tilanteessa, missä mies ja nainen ovat tekemisissä toistensa kanssa ja tiedostavat toistensa sukupuolen, on itse asiassa eroottinen tunnelma. Se voi vallita, ja useimmiten vallitseekin henkilöiden välillä, joiden kesken varsinainen sukupuolisuhde tai rakkaussuhde ei voisi tulla kyseeseenkään. Luonnollisesti se vallitsee myös parisuhteessa, oli siinä seksiä tai ei. Se syntyy tilanteessa, jossa mies tiedostaa kumppaninsa olevan nainen ja nainen tiedostaa seuralaisensa miehisyyden, kun kumpikin tajuaa, että hänen seurassaan on nyt puolta ihmiskuntaa edustava lähettiläs, jolle tulee osoittaa diplomaattista huomaavaisuutta. Tämän hienovaraisen toisen arvon ja samalla vierauden tunnustamisen, erään elämän herkimmistä värähdyksistä, voi seksuaalinen kanssakäyminen pahimmillaan jopa tuhota.
Sitten Isi36 ja suoria lainauksia:
"Se mitä et ole mielestäni voinut mitenkäään yleispätevästi osoittaa, on että miten pidättäytyminen seksielämästä ja halujen tukahduttaminen ihan oikeasti tekisi ihmisten elämän paremmaksi." Oma kokemus ei tietenkään riitä yleispätevyydeksi, mutta jotakin siitäkin voi päätellä. Jotakin kertonee, että lähes kaikissa korkeakulttuureissa ihmisen seksuaalisuutta säädellään melko voimakkasti ja siihen suhtaudutaan tietyllä epäluuloisuudella, ja että elinvoimaisimmiksi ja innovatiivisimmiksi ovat osoittautuneet tietyllä tavalla puritaanisimmat (ja monessa muussakin suhteessa askeettisemmat) kulttuurit (juutalaiskristillinen, buddhalainen ja islamilainen).
"Mutta lopputulos on hyväksi vain jos ajattelun tuloksena on oman itsetuntemuksen, omien halujen ja tarpeiden parempi tuntemus ei jos otetaan joku toisen "kehittämä" oikea elämän malli sellaisenaan."
Ehdotan Isi36:lle koetta, joka kehittää paljon hänen itsetuntemustaan. Pidättäydy esimerkiksi kuukauden - kahden ajaksi seksistä, myös itsetyydytyksestä. Tarkkaile tuntemuksiasi. Luulen, että opit jotakin siitä, mitä seksuaalisuus on, mitä rakkaus on, ja mitä niillä on tekemistä toistensa kanssa. Ainakin se harhaluulo, että seksuaaliviettisija vaimoasi kohtaan tuntemasi rakkaus ovat kutakuinkin sama asia, katoaa. Sen uskallan luvata. Tupakkalakotkin ovat monelle tupakoitsijalle opettaneet jotakin heistä itsestään, onnistui lakko tai ei.
Viime kädessä ihmiset eivät opi vakuutelulla eivätkä todistelulla, vaan elämällä ja kokemalla. On ilmiselvää, ettei mikään looginen todistaminen (joka nähdäkseni on ollut täysin aukoton, ainakin koskien tuota nautintohakuisen seksin luonnollisuutta) vakuuta, jos ihminen on voimaakkaasti fiksoitunut johonkin tapaan, tottumukseen, fyysiseen mielihyvään.
Tuo voimakas kiihtymys, joita näkemykseni tuntuvat heräättävän, mielestäni juuri todistaa seksuaalisuuden orjuuttavasta ja riippuvaisuutta luovasta luonteesta. "Oikeudesta" seksiin halutaan pitää kouristuksenomaisesti kiinni.
Jos minä nyt puolestani kysyn ISi36:lta, että mikäs seksissä on sellaista, josta luopuminen olisi niin vaikeaa?
Huom. vielä tarkennus. En ole missään vaiheessa, tarkistakaa vaikka, kehottanut ihmisiä, jotka ovat sukupuolielämäänsä tyytyväisiä, siitä luopumaan. Missä olen ollut johdonmukainen on, että pariskunnissa, joilla on suuri sukupuolisten halujen epäsuhta, ei haluttomalla osapuolella ole mitään muuttumisvelvoitetta. Sukupuolinen haluttomuus ei ole mikään vika eikä tauti, josta pitäisi "parantua" . Halukkaamman on helpompi soveltua haluttomamman tahtiin ja toiveisiin kuin päinvastoin. Jos tämä johtaa voittamattomiin ristiriitoihin, niin se on seurausta juuri tuosta asenteesta, että seksiin ja siitä saatavaan nautintoon on jokin luonnollinen nautintaoikeus, jonka puoliso on velvollinen takaamaan. Sen vuoksi olen täysin vakuuttunut, että parisuhteet olisivat onnellisempia, jos niihin ei mentäisi seksuaalisen tyydytyksen odotuksin.
