Hyvä parisuhde ilman seksiä ?

"Mitä traagista voisi vakiintuneen parin seksissä olla?"

Yritän vastata hyvin selvästi, vaikka jo mielestäni tein sen edellisessä viestissäni.

Seksi ilman ehkäisyä johtaa ei-toivottuihin raskauksiin ja merkitsee aina - silloinkin kun raskaus on toivottu - uhkaa naisen terveydelle, jopa hengelle. Olemmeko yhtä mieltä?

Siis seksi huvina ja nautintona edellyttää ehkäisyä (jos molemmat osapuolet ovat terveitä ja hedelmällisessä iässä). Tosiasia, eikö?

Ehkäisy taas on luonnoton tilanne, jossa esimerkiksi vuosikymmenten ajan puututaan naisen hormonitoimintoihin tai hän joutuu kantamaan kehossaan vierasta esinettä. Tai sitten se edellyttää terveille ihmisille tehtäviä kirurgisia toimenpiteitä, joilla ei paranneta sairautta, vaan estetään luonnon seksille tarkoittama funktio (lisääntyminen). Kaikki loogista tähän asti?

Tässä olemme tuossa perusristiriidassa. Seksi on fyysinen mielihyvä, ja välttämätön lajin säilymiselle. Samalla se merkitsee vaaraa itse uuden elämän synnyttäjälle. Lisäksi nykyaikainen yhteiskunta ei ole "viritetty" suurperheille. Eikä maapallo yksinkertaisesti kestäisi kaikkien parien koko lisääntymispotentiaalin toteutumista. Siis "nauttiaksemme" seksistä ja sen "luonnollisuudesta" joudumme turvautumaan mitä luonnottomimpiin toimiin (ehkäisy). Ja tässä on se tragiikka. Mikä oli todistettava!

Eli vielä kerran, seksiä ei luonto ole tarkoittanut meille iloksi tai huviksi. Sen olen mielestäni osoittanut edellä selkeästi. Jotta siitä sellainen saataisiin, meidän on tehtävä jotakin luonnonvastaista. Tähän liittyy monia eettisiä kysymyksiä, jotka ovat tosi vaikeita, jos niitä vähänkin miettii. Seuraavassa vain muutamia ilmeisiä:

Onko oikein, että nainen kantaa kemiallisen ehkäisyn riskit yksin?
Ovatko kaikki ehkäisymenetelmät hyväsksyttäviä (esim. onko kierukka raskauden ehkäisin vai abortintekokeino estäessään jo hedelmöittyneen munasolun kiinnittymisen)?
Entäpä jälkiehkäisy?
Entä jos sterilisaatio peruuttamattomana toimenpiteenä kaduttaa tai jompikumpi tuntee, että hänet on siihen painostettu?

Ja luetteloa voisi jatkaa. Mutta ihmisille tuntuu olevan tavattoman vierasta asioiden ajattelu loppuun saakka. Tai se koetaan ahdistavaksi.

 

"Ja luetteloa voisi jatkaa. Mutta ihmisille tuntuu olevan tavattoman vierasta asioiden ajattelu loppuun saakka. Tai se koetaan ahdistavaksi."

Se koetaan yksinkertaisesti täysin turhaksi, ainakin tässä tapauksessa.

 

Mmm... Minua onkin aina kiihottanut älykkäät miehet, keskustelu on hyvä esileikki...

 

"Tavattoman paljon Miesnäkökulma seksuaalisuutta ajatteleekin. Ihan joka kantilta: miltä ehkäisy naisesta tuntuu, miltä naisen sukupuolielimet näyttävät tai voisivat näyttää, miltä nainen mahdollisesti tuoksuu, haisee ja maistuu. "

Minä ajattelen tavattoman paljon erilaisia asioita - jo ihan ammattini puolesta. Seksiä ja sukupuolisuutta itse asiassa melko vähän - ne asiat tuli aikoinaan ajateltua loppuun. Toisista ajatuksistani keskustelen, väittelen ja tarinoin toisilla foorumeilla. Tämä nyt sattuu olemaan parisuhdepalsta, ja minusta tuntuu, että minulla olisi tänne jotakin sanottavaa. Ei ongelmia, vaan ratkaisuja. Tuon vuosikymmnten takaisen ajatustyön hedelmiä.

Minusta tuntuu, että toteamuksissani näistä elinten ulkonäkö- ja tuoksukysymyksistä jotenkin loukkaa ja ärsyttää se, että ne koetaan seksiä ja eritoten naista halventaviksi. Ajatuskulku on tällainen: Seksi tuottaa suurta mielihyvää, siispä kaikki, mikä siihen liittyy on hyvää, kaunista ja ihanaa. "Syylät ja kaikki", käyttääkseni Oliver Cromwellin sanoja viralliselle muotokuvalleen asettamistaan edellytyksisitä. Jos sitten joku vain täräyttää tämän tosiasian, ettei virtsan ja jonkin ammoniakinomaisen aromin yhteislöyhähdys nyt mikään herkku nenälle ole, niin tässä on sitten pyhäinhäväistys.

Ruotsalaisten kansallisherkku on hapansilakka. Sen aromi on niin tyrmäävä, että purkki pitää avata tuuletetussa huoneistossa veden alla. Muuten löyhkä tarttuu kaikkeen. Mutta itse tuote maistuu ihan hyvältä. Eikä tämän toteaminen ole silakan herjaamista.

Vaimoni on kaunis nainen, joka kantaa vuotensa hyvin. Hänen kasvojensa katselu on minulle aina ilo. Muistikuvieni mukaan hänen sukupuolielimissään ei ole mitään erityisen viehättävää - kuten ei omissanikaan. Tuo kalkkunan heltta on minusta aika sopiva kuvaus. Tehtävänsa ne ovat kuitenkin tehneet, kuten kolmen aikuisen lapsen vanhempina voimme ylpeästi todeta.

 

Perusteluja kysysyisin nimimerkiltä "mä vaan".

 

Perustelusi ehkäisyn traagisuudesta on piekemminkin tragikoomista! Sitä paitsi, ainahan mieskin voi "uhrautua" ja käyttää kondomia, tässä tulisi torjuttua myös tautiriskiä.

Hormonivalmisteilla, kuten kierukka, hoidetaan ehkäisyn lisäksi myös muita vaivoja ja omakohtaisesti voin sanoa, että vaikka en enää seksiä harrastaisi, niin hormonikierukan pitäisin siitä huolimatta, tätä suositteli myös lääkärini, kun pohdin vaihtoehtoa strelisaation ja kierukan välillä.

Tuo jälkiabortointi pohdinta menee jo saivartelun puolelle. Maailma muuttuu ja esim juuri kierukan ansiosta tuhansien naisten elämänlaatu on parempaa, kuin mitä se olisi ilman.

 

Vielä vähän... Kysyit näi: "esim. onko kierukka raskauden ehkäisin vai abortintekokeino estäessään jo hedelmöittyneen munasolun kiinnittymisen? "

Kierukalla on paikallisvaikutus kohdun limakalvoon sekä haittaa munasolun hedelmöitymistä, tutkimuksissa ei ole löydetty hedelmöityneitä munasoluja.

Korkeasti koulutetut, asiaan perehtyneet ihmiset ovat jo vuosikymmeniä tutkineet eri ehkäisyvalmisteita. He ovat todenneet ne suurimmalle osalle naisista sopiviksi. En oikein ymmärrä, kuinka sinä nostat "tietosi" oikeammiksi, kuin mitä heidän tutkimuksensa ja miljoonien naisten käytännön kokemukset osoittaa.

 

Vähän tarkempi vastaperustelu. Minua vastaan on täällä toistuvasti nostettu luonnollisuusargumentti. Siis seksi on luonnollista, selibaatti luonnotonta.
Mitä ehkäisy onkin, se ei ole luonnollista, eli joudumme valitsemaan kahden luonnottomuuden välillä.

Jos joudutaan tällaiseen valintaan, niin sitten pitää miettiä, mikä olisi eettisesti oikein, minkä kanssa joutuu pienimpiin omantunnonristiriitoihin. Minusta tällä perusteella tuo selibaatti on ratkaisuna loogisempi ja sen kanssa ei ainakaan joudu kantamaan jatkuvaa huonoa omaatuntoa.Ei pohdiskelemaan loputtomiin, onko tämä oikein vai väärin, riittääkö nautinnonhaluni perusteeksi harjoittamalleni luonnottomuudelle.

 

Tietoni kierukan ehkäisyvaikutuksista ovat kieltämättä n 25 vuoden takaiset. Päivitin tietämystäni KVG ("Kato Vittu Googlesta" - uusi täkäläisen nuorison ilmaus)-menetelmällä. Tätä löytyi eri verkkoklinikoista:

"Kierukan ehkäisytapaa ei täysin tunneta. Sen teho perustunee vierasesinevaikutukseen kohdussa, jolloin hedelmöitynyt munasolu ei kiinnity kohdun limakalvoon."

"Hormonikierukan vaikutuksesta kohdun limakalvo asettuu muutaman käyttökuukauden jälkeen "lepotilaan" ja sillä on myös vierasesinevaikutus kohdun limakalvolla. Tämä heikentää siittiöiden hedelmöittämiskykyä ja estää munasolun kiinnittymistä kohtuonteloon."

"Kuparikierukallahan on kahdenlainen ehkäisyvaikutus. Kierukka vierasesineenä estää munasolun kiinnittymisen kohtuonteloon ja kupari estää siittiöitten pääsyn sinne. Kierukan vaihtoväli, kolme tai viisi vuotta, on tarpeen siksi, että kuparin vaikutuksen on arveltu sen jälkeen olevan jo melko vähäistä. Vierasesinevaikutus sen sijaan säilyy."

Eli kyllä tuo hedelmöittyneen munasolun kiinnittymisen esto on edelleen yksi näistä luetelluista tehovaikutuksista. Ja jos näin on, niin olemme taas koko aborttikysymyksen problematiikassa. Joka on minusta aika työläs asia pohdittavaksi joka kerta, kun seksuaalinen impulssi muistuttaa olemassaolostaan (ja epäilemättä siksi sitöä ei haluta muistellakaan).

 

Hormonikierukan teho perustuu keltahormoniin, eikä hedelmöitettyjä munasoluja synny. Goofletapa lisää hormonikierukasta, esim Mirena merkkisestä. Eli jos tuo aborttikysymys oli se avainasia, niin tämä on oiva vaihtoehto. Kuparikierukka on asia erikseen ja sitä käyttäkööt he, joilla moista broplematiikka ei ole.

 

"Korkeasti koulutetut, asiaan perehtyneet ihmiset ovat jo vuosikymmeniä tutkineet eri ehkäisyvalmisteita. He ovat todenneet ne suurimmalle osalle naisista sopiviksi. En oikein ymmärrä, kuinka sinä nostat "tietosi" oikeammiksi, kuin mitä heidän tutkimuksensa ja miljoonien naisten käytännön kokemukset osoittaa."

Kun lukee eri ehkäisyvalmisteiden vaikutukset ja sivuvaikutukset, niin lähes kaikilla noita viimeksimainittuja aiakin joillekin naisille on. Ja vaikka ei olisikaan, niin tilanne, jossa tervettä ihmistä "lääkitään" vuosikymmenet, vain tuntuu irvokkaalta. Pelkästään sen vuoksi, että hän voisi nauttia asiasta, jota luonto ei ole oikeasti tarkoittanut nautinnoksi vaan suvunjatkamiskeinoksi. Vrt. aikaisemmassa puheenvuorossani esittämäni hypoteettinen tilanne, jossa jollakin kemiallisella valmisteella voisimme tehostaa elimistömme aineenvaihduntaa siten, että voisimme ahtaa mielinmäärin rasvaa, nopeita hiilihydraatteja, alkoholia ym. ilman lihomisen tai elämäntapasairauksien pelkoa. Se olisi ahmatin onnela, mutta olisiko tuo ihmisarvoista käytöstä? Pidettäisiinkö tuollaisen elämäntyylin valinnutta vatsanpalvojaa jonain esikuvana? Ehkäisy on tehnyt maailmasta seksiaddiktin onnelan, mutta onko kyse periaatteessa yhtään sen jalommasta nautinnosta kuin tuo hypoteettinen tyhjien kalorien ylensyönti?

 

Perusteluja kysysyisin nimimerkiltä "mä vaan".

Minä olen yleensä noudattanut tätä "onnellisimpia ovat yksinkertaiset" periaatetta. Eli en näe toistuvassa kaikkien asioiden analysoinnissa mitään järkeä enkä hyötyä. Mitä sillä saavutetaan, että pohditaan kaikkien maan ja taivaan välillä olevien asioiden oikeutusta alusta loppuun asti? Huono omatunto ja tunnontuskia ja mitä vielä muuta? Mielenrauhan menetys? Tunnontuskia seuraa jopa sellaisista asioista, jotka kuitenkin ovat elämälle välttämättömiä, kuten syöminen? Miten voi syödä eläimiä, koska ne ovat eläviä olentoja, miten voi syödä tehomaatalouden tuottamia aineksia jne? Loppujen lopuksi onko olemassa mitään sellaista asiaa, jolla ei olisi myös huonoja puolia ja haittoja? Suo siellä, vetelä täällä.

No aikaansahan siihen pohtimiseen saa hyvin kulutettua ja ehkäpä tunteen siitä, että on hyvin viisas, ajattelevainen ja korkeamoraalinen ihminen. Olen joskus lukenut jonkun psykologin kirjoituksia siitä, että hyvin analyyttiset ja asioita paljon pohtivat ihmiset kokevat huomattavasti enemmän ns. maailmantuskaa ja ovat elämässään keskimäärin onnettomampia kuin muut. Itse olen mieluummin vähän vähemmän analyyttinen ja yksinkertainen, mutta onnellinen. Oli se sitten jonkun muun mielestä tyhmää tai ei.

 

Näin naisena minusta ei tunnu ollenkaan käyttää irvokkaalta lääkitä itseäni "turhaan". Käyttäjät joilla on epämiellyttäviä sivuvaikutuksia, he lopettavat käytön. Miljoonilla naisilla elämä helpottuu ja elämänlaatu paranee hormonikierukan käytön ohella. Monella käyttö on jopa työnantajalle etu (vähentyneet sairauslomapäivät), sillä hormoonitasapainon ollessa koko ajan stabiili nainen välttyy mm. migreeniltä, mielialavaihteluilta, kuukautisten tuomilta vatsakivuilta, monilta naisilta jäävät jopa vaihdevuosien tuomat ongelmat kärsimättä. Myös ekologisesti käyttö on merkittävää, koska yleensä kuukautiset loppuvat kokonaan tai lähes kokonaan.

Itsensä asettaa alttiiksi vaaroille tai moraaliten kysymysten äärelle päivittäin... Käyttämällä alumiinia sisältäviä dödöjä (lähes kaikissa on), altistuu monenmoisille sairauksille. Juomalla alkoholia, monet sairastuttavat itsensä mitä monimuotoisimpiin sairauksiin, puhumattakaan tapaturmariskistä joka lisääntyy huomattavasti alkoholin käytön yhteydessä. Syömällä suklaata tuet toimintaa joka pitää tuhannnet lapset aamusta iltaan raskaassa työssä kaakaopapuviljelmillä jne. Listaa voisi jatkaa loputtomiin ja nämä ovat nykypäivän asioita, eivät 1800-luvulla tapahtuneita naisille ja lapsille tapahtuneita kohtaloita.

Mielestäni voisit verrata tuota kierukan käyttöä johonkin olemassa olevaan, ei mihinkään hypoteettiseen asiaan. Sitä paitsi, tuohon sairaalloisen ruanhiomon tuomaan lihavuusongelmaan on jo käytössä "ehkäisykeino" -vatsalukun pienenneysleikaus.

Ja edelleen, mikä estää käyttämästä kondomia, jos kokee muut tavat lääketieteellisesi moraalittomiksi?

Luonto on tehnyt sen vuoksi seksin nautittavaksi, ettei ihmiskunta kuolisi sukupuuttoon. Ihmisen luonto on muokannut kekseliääksi, eli ihminen voi kiertää tämän raskausongelman niin halutessaan, jotta voimme harrastaa näitä mielihyvää tuottavia asioita. Se taasen on yksiölökohtainen ongelma, jos seksistä tekee addiktion tai tragedian.

Pitäisikö kaikki asiat jättää herranhaltuun ja koettaa vain elää niin, että välttää kaikenmoisia riskejä? Jos jotain ikävää tapahtuu, niin se on voi voi, miksi puuttua luonnon muokkaamiin asioihin esim. lääkitsemällä ja hoitamalla. Nämä "linkolat" ovat aikamoinen vähemmistö tässä elämässä, voisiko jopa sanoa, onneksi.

 

parisuhde ei voi olla hyvä ilman seksiä jos vain toinen osapuoli on seksittömyydestä hyvillään,
se toinen osapuoli on puutteessa...eikä varmasti ole siitä hyvillään

meillä tilanne se et minä pihtaan,
kun ei huvita,
mies ei ota minua tarpeeksi huomioon,
en jaksa kertoa missä mättää...
mieheni ei ole iloinen saamattomuudestaan,
piruilee ja keljuilee....
kumma kun ei tee mieli siitäkään huolimatta

ymmärsittekö pointin?
tunteemme ei kohtaa...

vaan miten ollaan tähän tultu ja miten tästä eteenpäin?

 

Tuli hyvä

Olen jo sanonut, että koetan parhaani mukaan pyrkiä eettisiin ratkaisuihin arkipäivän valinnoissani. Tiettyjä ruokia en syö, koska niiden tuottaminen on epäeettistä. Nautintoaineisiin suhtaudun (kahvia lukuunottamtatta, täytyy tunnustaa ) varsin pidättyvästi. Alkoholinkäyttöni on hyvin kohtuullista. En tupakoi. Mitä tulee dödöihin, niin lähes ainoa ihonhoitoaineeni veden ja saippuan lisäksi on alkoholipohjainen desinfektioliuos. Se on myös partaveteni. Ajokorttia en ole edes hankkinut, koska katson itseni liian hajamieliseksi (taipumus vaipua missä tahansa, tilanteesta riippumatta, syviin mietteisiin) liikenteeseen ja vaaraksi itselleni ja muille. Kokonaiskalorimääräni koetan suhteuttaa kulutukseeni. Ikä tosin tekee tepposia; tämänikäisen miehen perusaineenvaihdunta on jo pienemmillä säädöillä kuin kolmikymppisen.

Nuo arkielämän eettiset ongelmat on - ihan totta - otettava todesta. Niihin vain liittyy se ero seksiin verrattuna, että syödä ja peseytyä ja liikkua paikasta toiseen meidän kaikkien täytyy, ja tietty elämän karuus ja epätäydellisyys on vain hyväksyttävä. Seksi taas ei ole välttämätöntä.

Myös on se periaatteellinen ero, että noihin edellä lueteltuihin asioihin mahdollisesti liittyviin riskeihin me altistumme itse, vapaaehtopisesti ja sotkematta niihin muita (tai itse ainakin ne riskit muiden kanssa jakaen, kuten esimerkiksi bussinkuljettaja).

Seksissä taas riskit ja nautinto eivät jakaudu tasaisesti miesten ja naisten kesken, kuten edellä on jo kylliksi puhuttu.

Syöminen on nautinolista, koska meidän täytyy ravita itseämme. Nukkuminen on nautinnollista, koska meidän täytyy levätä. Seksi on nautinnollista, koska lajin on lisäännyttävä.

Pointti on, onko pelkkä noiden toimintojen aiheuttama nautinto eettisesti hyväksyttävä motiivi niiden harjoittamiselle. Siis, onko oikein elää syödäkseen vai tulisiko syödä elääkseen? Pitäisikö unesta nauttia raskaan työrupeaman palkintona, vai vajota oblomovilaiseen uinailunirvanaan? Pitäisikö seksin nautintoon suhtautua vakaaseen lapsenhankintapäätöksen liittyvänä hetkellisenä mielihyvänä, vai tavoitella vain tuota nautintoa sen itsensä vuoksi? (Seksi on vielä syömiseen ja nukkumiseen nähden eri asemassa, koska ihminen ei voi ylensyödä määrättömästi ravinnontarpeeseensa nähden eikä edes tahtoaan ponnistaen nukkua määrättömästi, kun taas seksin suhteen tunnumme olevan kyltymättömiä.)

Nuo ovat niitä ydinkysymyksiä.

 

Toit esille ihan hienoja näkökohtia. Varmaan pariskuntien, jotka kokevat seksittömyyden ongelmaksi, on selvitettävä, onko tilanne syy vai seuraus. Usein sukupuolielämän (ja lähes kaiken yhteisen elämän) myrkyttäjäksi muodostuu tuo vierantuminen, tunteet eivät kohtaa, toista ei oteta huomioon, puhutaan ja toimitaan toisten ohi. Ja samalla kuvitellaan sukupuolielämän olevan jonkinlainen erillinen saareke, joka voisi "pelata" jos lähes kaikki muu mättää.

Sitten on kuitenkin tilanteita, joissa lähes kaikki toimii. On toisesta välittämistä, toisen kunnioittamista, huolenpitoa, yhteinen aika on hauskaa, mutta seksuaaliset halut eivät kohtaa.

Tuossa tilanteessa on sitten mietittävä, mikä arvo seksuaalisuudella on pariskunnan arvomaailmassa. Jos jompikumpi kokee sen niin tärkeäksi, että elämä ilman riittävää seksiä on sietämätöntä, niin ratkaisut taitavat olla aika vähissä (en oikein usko noihin terapioihin, mahdollisesti joku niitä kokeillut voi oikaista, jos olen väärässä).

Toinen mahdollisuus on vain koettaa sopeutua.

Jo puhutaan omasta tilanteestasi, niin ehkä sinun kuitenkin tulisi jaksaa kertoa miehellesi, mikä mättää. En usko, että hän on tahallaan ilkiö, ajattelematon hän voi olla (kuten monet meistä miehistä). Ajatustenlukija hän tuskin on. Jos olisi, niin hän varmaan olisi jo tehnyt jotakin itse tilanteen korjatakseen.

Eli jospa voisit kertoa hänelle toiveistasi ja odotuksistasi (huom. syyllistämättä). Ehkäpä hänkin voisi avautua, ja kertoa, mikä häntä mahdollisesti painaa, mitkä asiat ja huolet ovat niin vieneet hänen huomionsa, ettei hän ole huomannut Sinun tarpeitasi. Ehkäpä taas huomaisitte kuitenkin olevanne toisillenne se kaikkein läheisin voimavara, josta hakea tukea ja jaksamista (ja muutenkin kuin seksin muodossa).

 

Hyvässä parisuhteessa on seksiä! Paljon tai vähän, se on sivuseikka, kunhan sitä on molemmille sopivasti. Selibaatti ei ole parisuhde, se on parhaimmillaan ystävyyttä ja raadollisimmillaan jotain muuta: pelkoa, rahastusta, näyttämisen halua... mitä kelläkin.

 

Mä voisin sanoa, että en rakasta miestäni enkä muutenkaan siedä hänen läsnäoloa enään. Mutta seksiä halua silti. Jos en saa sitä mieheltäni, käyn vieraissa. En osaa analysoida miksi kuitenkin roikun miehessäni. No ehkä yksi syy on, mieheni edelleen pitää minusta tai rakastaa???ainakin hän sitä jatkuvasti sanoo.Ja myös ottaa minut huomioon kaikissa toiveissani tai ainakin luulen niin??varsinkin sängyssä. Hän ei ole tyytyväinen jos en nauti tai laukea?? Ehkä minä en tiedä mitä haluan ja olen kovin ristiriitainen luonne muutenkin.

 

Hyvää parisuhdetta ei voi mielestäni olla ilman seksiä. Meillä minä haluaisin sitä paljon mieskin haluaa mutta ei ilmaise sitä, outoa vai mitä? Ongelmamme onkin kait vuorovaikutuspuolessa. Joskus ilmaisin haluni usein mies ei pitänyt siitäkään. Nykyisin halu pyörii jatkuvasti mielessä. Olen ajatellut hankkia sellaisen salarakkaan, mutta en tiedäpystynkö siihenkään. Ikävää on se kun seksin puute saa niin vihaiseksi, silloin siitä pääsevät muutkin jo osallisiksi.

 

Kysyisin vielä nimimerkiltä "miesnäkökulma", miten hän suhtautuu seksiin jossa ei ole mitään raskauden vaaraa? Olet monesti perustellut seksin "vaarallisuutta" raskauden naiselle aiheuttamilla vaaroilla ja kaikenlaisen ehkäisyn hattavaikutuksilla. Entä muuttuuko seksi sitten hyväksi kun vaikka vaihdevuosien jälkeen nainen on hedelmätön (tai jos on jo aikaisemmin jostain fyysisestä syystä hedelmätön)? Tällöinhän kaikki seksin vaarat jäävät pois. Sen jälkeen en löydä seksistä mitään muuta moitittavaa kun että jonkun mielestä se on luonnotonta koska ei ole enää mitään "lisääntymistarkoitusta". Ihmiset kuitenkin elävät nykyään pitkään hyväkuntoisina, joten meillä on paljonkin elämää jäljellä vielä hedelmällisen ajan jälkeenkin (monien naisten hedelmällisyys laskee rajusti jo lähestyttäessä neljääkymmentä, joten edes toivottu raskaus ei silloin ole enää välttämättä helppo)
Ja kun riskit ovat poissa, mitä muuta jää seksistä jäljelle kuin fyysinen läheisyys, kosketukset ja toiselle mielihyvän tuottaminen. Miten tämä eroaa vaikka toisen hellimisestä hieromalla tai halaamalla? Minusta ei mietenkään...

 

Ja kun riskit ovat poissa, mitä muuta jää seksistä jäljelle kuin fyysinen läheisyys, kosketukset ja toiselle mielihyvän tuottaminen. Miten tämä eroaa vaikka toisen hellimisestä hieromalla tai halaamalla? Minusta ei mietenkään...

Eroaa vaan - kun se naiminen on niin likaista ja irvokasta...hajut, litinät, ähkimiset, eritteet, rumat ja haisevat lerpukkeet...

 

Minä myös kysyisin Miesnäkökulmalta Entäs suuseksi? Siinähän ei ole raskauden uhkaa, eikä raskauden ehkäisyä tarvita. Itse suuseksiäkään ei tosin tarvita Mutta onko sen harrastamisesta mielestäsi jotain haittaa / onko siinä jotain väärää?

Samoin minua kiinnostaa Tulin kysymä kondomikysymys

 

Luonnollinen genitaalinen seksi on naiselle vaarallista. Tätä ei kai kukaan voi kieltää, ja tästä syystä sukupuolisuuteen liittyy tietty perustragiikka - ja perusvääryys. Itse uuden elämän synnyttäjät suorittavat välttämättömän lisääntymistehtävän oman henkensä ja terveytensä uhalla - miehen jakamatta riskiä millään tavalla; miehelle jää yksinomaan tuo nautintopuoli (paitsi se huoli ja hätä, jonka mieskin luonnollisesti tuntee rakkaan henkilön puolesta).

Tämä seksiin liittyvä suoranainen vaara voidaan tietenkin välttää nykyaikana (osassa maailmaa) tehokkain ehkäisymenetelmin. Tai sitten turvautumalla erilaisiin masturbaatiotekniikkoihin (joihin suuseksin luen). Miten ihmiset pitkän päälle jaksaisivat harrastaa yksinomaisena seksin muotona näitä leikkejä, on tietenkin toinen juttu.

Nykyihminen elää kauemmin, kuin biologiset esi-isämme ja -äitimme. Luonnontilassa nainen harvoin eli hedelmällisen ikänsä loppuun, puhumattakaan, että eläisi vuosikymmeniä sen yli. Tämä on luonut tilanteen, jossa seksin harjoittaminen on mahdollista vielä hedelmällisen iän jälkeen. Kuitenkin iän tuomat fysiologiset muutokset (naisen limakalvojen kuivuminen ja miehen erektiokyvyn lasku - kummassakin ilmiössä tietysti yksilölliset vaihtelut suuria) ovat luonnon selvä merkki siitä, että seksin aika on ohi. Missä määrin ihmisen arvon mukaista on pelkän seksinautinnon vuoksi jatkaa keinotekoisesti seksuaalisesti aktiivista aikaa vaikkapa erektiolääkkein tai hormonihoidoin, on arvostuskysymys.

Tuo arvostuskysymys on itse asiassa koko asian ydin. Onko seksin arvo sen tuomassa nautinnossa ja onko tuo nautinto riittävä ja eettisesti hyväksyttävä motivaatio seksin harjoittamiseen? Vai onko seksi tarkoitettu suvunjatkamiseen, ja siihen liittyvä nautinto "palkinnoksi" tämän tarkoituksen täyttämisestä. Samoin kuin syömisen nautinnon tulisi olla "palkinto" ruumiin asianmukaisesta (muttei liiallisesta) ravitsemisesta. Aivan kuin meidän tulisi kysyä, syömmekö elääksemme vai elämmekö syödäksemme, meidän tulisi mielestämme kysyä, harjoitammeko seksiä pysyäksemme (lajina) hengissä vai onko seksi meille arvo sinänsä. Teknokulttuurimmehan tunnetusti yhä enemmän etäännyttää sukupuolisuutta ja suvunjatkamista. Onko tämä oikein vai ei, on tietenkin mielipide- ja arvolysymys.

Vielä kommenttini tuohon, onko seksillä ja toisen muuten hellimisellä ja halaamisella mitään eroa. Mielestäni on. Toisen hellimisessä on päätarkoitus tuottaa tuolle toiselle iloa ja turvallisuudentunnetta fyysisestä läheisyydestä. Kun hellin lasta, haluan tuottaa hänelle hyvän ja turvallisen olon, en kokea itse ainakaan mitään erityistä nautintoa. Kun hellin vaimoani, ottamalla hänet syliin, tuudittamalla ja silittämällä, silloin kun hän on masentunut ja surullinen, niin tarkoituksena on todella tuottaa hänelle lohtua, ei ensisijaisesti saada tästä itse mitään (vaikka läheisyys hyvältä tuntuukin). Jos miehenä pystyt lähestymään naista seksuaalisesti ainoana tai pääasiallisena tarkoituksena tuottaa hänelle iloa, ilman omaa seksuaalisen tyydytyksen kaipuutasi, niin sitten voin jossakin määrin hyväksyä näkökantasi. Itse myönnän rehellisesti, etten moiseen pystyisi.

Dyydeli jatkaa sukupuoliyhteyden inhorealisitista kuvausta, ja on tietenkin oikeassa. Seksiin liittyy monenlaista brutaaliutta, vaikka siihen liittyy myös suuri mielihyvä. Syöminen on suuri mielihyvä, mutta se ei tarkoita, että ylistäisimme syljen eritystä ja valumista suupielistä, nielemisen ääniä, röyhtäilyjä tai muita ruoansulatusprosessin eri vaiheita, kuten meidän oletetaan ihannoivan vaikkapa sukupuolieritteitä. Eikö vain?

 

savolaista näkökulmaa kerrakseen:
"...pääasiallisena tarkoituksena tuottaa hänelle iloa, ilman omaa seksuaalisen tyydytyksen kaipuutasi, niin sitten voin jossakin määrin hyväksyä näkökantasi."

- Siis seksi on jossain määrin hyväksyttävissä, mutta vain ja ainoastaan parisuhteessa kun siihen ei liity minkäänlaista omakohtaista nautinnon tunnetta tai nautinnon tavoittelua. Ainoana tarkoituksena tulee olla tuottaa nautintoa partnerille ilman itsekästä omaa nautintoa...
Voi perkele.... mitäpäs jos kumpikin haluaa nautiskella yhdessä ja yhteisesti? Silloin ei kai saa naida ikinä!
Ja mitäpä jos mies ihan epäitsekkäästi tyydyttääkin naisen vaikkapa suuseksillä ja nainen nautiskelee, niin eikös tämä nainen silloin käytä miestä masturbaatiovälineenä.
Ei tästä ota enää erkkikään selvää.

 

Vielä kommenttini tuohon, onko seksillä ja toisen muuten hellimisellä ja halaamisella mitään eroa. Mielestäni on. Toisen hellimisessä on päätarkoitus tuottaa tuolle toiselle iloa ja turvallisuudentunnetta fyysisestä läheisyydestä. Kun hellin lasta, haluan tuottaa hänelle hyvän ja turvallisen olon, en kokea itse ainakaan mitään erityistä nautintoa. Kun hellin vaimoani, ottamalla hänet syliin, tuudittamalla ja silittämällä, silloin kun hän on masentunut ja surullinen, niin tarkoituksena on todella tuottaa hänelle lohtua, ei ensisijaisesti saada tästä itse mitään (vaikka läheisyys hyvältä tuntuukin). Jos miehenä pystyt lähestymään naista seksuaalisesti ainoana tai pääasiallisena tarkoituksena tuottaa hänelle iloa, ilman omaa seksuaalisen tyydytyksen kaipuutasi, niin sitten voin jossakin määrin hyväksyä näkökantasi. Itse myönnän rehellisesti, etten moiseen pystyisi.

Dyydeli jatkaa sukupuoliyhteyden inhorealisitista kuvausta, ja on tietenkin oikeassa. Seksiin liittyy monenlaista brutaaliutta, vaikka siihen liittyy myös suuri mielihyvä. Syöminen on suuri mielihyvä, mutta se ei tarkoita, että ylistäisimme syljen eritystä ja valumista suupielistä, nielemisen ääniä, röyhtäilyjä tai muita ruoansulatusprosessin eri vaiheita, kuten meidän oletetaan ihannoivan vaikkapa sukupuolieritteitä. Eikö vain?

Näen todella omituisena tuon jatkuvasti esiintyvän jakamisen omaan ja toisen tyydyttämiseen ja ilon antamiseen ja saamiseen. Vaikka vaimon hellimisen tai lapsiin kohdistuvan hellyyden osoituksen ensisijainen tarkoitus on toiselle hyvän olon tuottaminen, ei se kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa että myös itse saamme siitä hyvää oloa. Eikä tuo oma hyvä olo ole mitenkään poissa toisen kokemasta hyvästä olosta. Aivan samoin on seksi kohdalla. Vaikka antaakin seksuaalista hellyttä ja fyysistä tyydytystä toista ilahduttaakseen, on aivan hyväksyttävää nauttia samalla itse. Sinun ajattelusi näyttää lähtevän siitä kieroutuneesta näkökulmasta että varsinkin seksissä olisi mahdotonta samanaikaisesti sekä antaa nautintoa että nauttia itse. Jokainen seksiin normaalisti suhtautuva tietää että tämä on aivan puppua vaikka sinun on omien kokemuksiesi takia ilmeisen vaikea tätä ymmärtää. Aivan kuin väittäisi että kokki ei voi itse nauttia valmistamastaan ruoasta kun on sen "rakkaudella" toisille valmistanut!

Ja sitten vielä kerran noista eritteistäsi. Et osaa selvästikään tehdä eroa eritteisiin normaalisti suhtautumisen ja ihannoinnin välillä. Eritteet kuuluvat seksiin jo fysiologiselta kannalta, ne täytyy tietyssä mitassa vain hyväksyä jos seksiä aikoo harrastaa. Mutta on eria asia suhtautua niihin kiihkottomasti kuin tietoisesti "rypeä" nissä tai tehdä niistä seksin pääasia. Suurin osa ihmisistä ei kiinnitä niihin seksi aikana mitenkään erityisesti huomiota eivätkä ne ole mitenkään pääosassa vaan se toinen rakas ihminen ja hänen läheisyytensä. Siksi myöskään ne eivät aiheuta erityistä inhoa kun niihin on tottunut. Aivan kuin pikkulapsen vanhemmat tottuvat nopeasti vaihtamaan lapsensa kakkavaipat ja siivoamaan "puklaukset" vaikka se aluksi monia inhottavatkin. Ne vaan muuttuvat nopeasti normaaleiksi eivätkä ne muodosta mitään suurta osaa lapsenhoidossa.

Mutta on varmaan aika hedelmätöntä tätä sinulle selittää koska olet selvästi traumatisoitunut jossain elämäsi vaiheessa ja sinulle normaali suhtautuminen ihmisen ruumiintoimintoihin on vaikeaa. On hyvä että voit kuitenkin nauttia muuten hellyydestä ja saat siitä riittävän tyydytyksen elämääsi. Mutta yritys älyllisesti perustellä seksin vahingollisuus muille on kuin yrittää selittää torikammoa tai vastaavaa irrationaalista pelkoa sellaiselle joka ei siitä kärsi. Tämä sinun olisi hyvä tiedostaa.