Hyvä parisuhde ilman seksiä ?

Kuten itse totesit kieltäydyit ensin pitkään seksistä "e-pillereiden takia". Ukkosi joutui puutteeseen ja jatkuva torjuntasi horjutti hänen itsetuntoaan. Hän ratkaisi ongelmansa tavalla tai toisella ja saavutti seksuaalisen omavaraisuuden. Nyt se ettei hän harrasta seksiä kanssasi ei ole hänelle enää mikään ongelma. Tämä on asia, joka ei ratkea itsestään vaan siitä pitää puhua jos vielä tahdot vipinää makuukamariin.

Apropos. Sanonko tässä, että parisuhteessa pitäisi ottaa huomioon myös toisen seksuaaliset tarpeet halutti itseä tai ei? Kyllä sanon niin miehille kuin naisillekkin. Ja tulkaa nyt sitten huutamaan ne kaikki h*lvetin latteudet asiasta ja palatkaa sitten kylmenneihin säkyihinne kieriskelemään ja ihmettelemään että mikä on vikana.......

 

Kun toisen kanssa on, niin perusolettamus lie se, että sitä kumppaniaan rakastaa. Kun toisesta tykkää ei toisen kosketus tunnu pahalta? Tätä olettamusta vasten en itse tunne liiemmin uhrautuvani, alistuvani tms. vaikka joskus annankin, vaikkei itseä niin kovin huvittaisi. Jos toista ei koskaan huvita, niin silloin pitäisi laajemminkin miettiä, että missä mennään ja mitä pitäisi tehdä, että molemmat olisivat tyydyttävässä suhteessa myös seksin saralla.

 

savolaista näkökulmaa kerrakseen:
"...pääasiallisena tarkoituksena tuottaa hänelle iloa, ilman omaa seksuaalisen tyydytyksen kaipuutasi, niin sitten voin jossakin määrin hyväksyä näkökantasi."

- Siis seksi on jossain määrin hyväksyttävissä, mutta vain ja ainoastaan parisuhteessa kun siihen ei liity minkäänlaista omakohtaista nautinnon tunnetta tai nautinnon tavoittelua. Ainoana tarkoituksena tulee olla tuottaa nautintoa partnerille ilman itsekästä omaa nautintoa...
Voi perkele.... mitäpäs jos kumpikin haluaa nautiskella yhdessä ja yhteisesti? Silloin ei kai saa naida ikinä!
Ja mitäpä jos mies ihan epäitsekkäästi tyydyttääkin naisen vaikkapa suuseksillä ja nainen nautiskelee, niin eikös tämä nainen silloin käytä miestä masturbaatiovälineenä.
Ei tästä ota enää erkkikään selvää.

- Jonkinlainen säänöstö ja direktiivit tästä varman mieskulman pitäisi laatia.
Jospa sitä oppisi naimaan sillä tavalla, etä kullinpäässä ei tunnukaan kivalta?... vähän vaikeatahan se tietysti on, mutta kun se nautinto pitää antaa vain toiselle ettei olisi ihan itsekäs sika.

 

Suhteesta loppunut läheisyys, ...seksi. Sitäkin saa pieninä paloina. Itse lämpiät ja johan se lopettaa... "ei se halua nyt toimia" Miksi ei? ... Minussako vika?

 

Isi36 kyseli muistaakseni, eikö seksi (jos se esim. hedelmättömyyden tai ehkäisyn vuoksi on hedelmätöntä) ole samanlaista hellimistä kuin esimerkiksi halaminen tai muu fyysinen läheisyys. Vastasin, ettei ole - ja mielestäni perustellusti.

Mutta perustelen lisää: Jos Isi36 haluaisi vain halata vaimoaan, ja tätä se ei nyt yksinkertaisesti vain huvita, hänellä on muuta tekemistä, kiire, muut ajatukset ym. niin isi36 saattaa olla lievästi pahoillaan - lähinnä aiheuttamastaan häiriöstä - mutta ei varmaan tunne itseään frustroituneeksi tai pettyneeksi. Veikkaan, että isi36 olisi jossakin määrin ärtyneempi lähestyessään vaimoaan seksuaalisesti ja tullessaan torjutuksi. Jos seksin motivaationa olisi hellyys, niin tälläkin palstalla seksinsä määrään tai laatuun tyytymättömien valitus olotilastaan alkaisi kuulostaa todella epäitsekkyyden huipulta. Heillä on niin paljon kohdettaan hakevaa hellyyttä, että he suorastaa ärtyvät kumppanilleen, kun eivät saa helliä tätä tarpeeksi. Pitää suorastaan lähteä hellimään muualle tai ajautua jopa ylitsevuotavan hellyyden vuoksi eroon.

Tuliko tämä tavallisen hellyyden ja seksin ero nyt selväksi?

Katsotaan asiaa nyt sellaisena kuin se on, ja todetaan, että seksuaalisen nautinnon haku on itsekäs halu, jossa toista käytetään välikappaleena. Tämä voidaan tehdä brutaalisti, toista huomioimatta, tai pyrkien tekemään tilanne toiselle mahdollisimman nautrinnolliseksi. Totta kai jälkimmäinen tapa on suositeltavampaa ja eettisesti kestävämpää, mutta pohjalla on edelleen kaikessa karvaisuudessaan se oman nautinnon halu.

Nainen kenties voi osoittaa seksillä rakkautta tilanteessa, jonka moni nainen on täällä raportoinut. "Antamalla" miehelleen, vaikka itseä ei huvita, vain koska haluaa tuottaa miehelleen iloa. Voiko rakastava mies ottaa tuollaista "palvelusta" vastaan, on sitten toinen kysymys.

 

[quote="Miesnäkökulma" Katsotaan asiaa nyt sellaisena kuin se on, ja todetaan, että seksuaalisen nautinnon haku on itsekäs halu, jossa toista käytetään välikappaleena.
[/quote]
"Toista käytetään välikappaleena" - puhu vain omasta puolestasi. Kun kohdallasi on ollut noin niin en ihmettele vaimosi inhoa seksiä kohtaan. Piste.

Missä määrin arvoisa mieskulma muuten tyydytti Omaa itsekästä rakkauden- ja hellyydentarvettaan alkaessaan seurustella kumppaninsa kanssa?

Eettisistä valinnoista: varmaan kaikkein eettisin valinta maapallon kannalta olisi jos mahdollisimman moni ihminen ymmärtäisi lopettaa oman elämänsä lopullisesti....

 

Silloin, kun seksin tarkoituksena ei ollut lapsen hankkiminen, niin tottakai seksissä oli kyseessä jommankumman tai molempien nautinnonhalu, jonka tyydyttämiseen toista käytettiin. Selitä minulle, miten muuten olisi voinut olla?

Kun taas seksin lähtökohtana oli, että vaimoni tahtoi äidiksi - riskeistä huolimatta ja ne tiedostaen - niin ne tilanteet olivat lähinnä niitä, jolloin itse tunsin ryhtyväni seksiin rakkaudesta. Vaikka himoa taytyi tietysti silloinkin tuntea, niin päällimmäinen motiivi ei ollut minullakaan seksuaalinen tyydytys, vaan halu toteuttaa vaimoni syvä toive. Silloin tunsin, että saatoin miehenä plavella häntä tälläkin elämän alueella tavalla, jonka hän koki äärimmäisen tärkeäksi.

 

Silloin, kun seksin tarkoituksena ei ollut lapsen hankkiminen, niin tottakai seksissä oli kyseessä jommankumman tai molempien nautinnonhalu, jonka tyydyttämiseen toista käytettiin. Selitä minulle, miten muuten olisi voinut olla?

Kun taas seksin lähtökohtana oli, että vaimoni tahtoi äidiksi - riskeistä huolimatta ja ne tiedostaen - niin ne tilanteet olivat lähinnä niitä, jolloin itse tunsin ryhtyväni seksiin rakkaudesta. Vaikka himoa taytyi tietysti silloinkin tuntea, niin päällimmäinen motiivi ei ollut minullakaan seksuaalinen tyydytys, vaan halu toteuttaa vaimoni syvä toive. Silloin tunsin, että saatoin miehenä plavella häntä tälläkin elämän alueella tavalla, jonka hän koki äärimmäisen tärkeäksi.

Uskamatonta jeesustelua... kun tutustuit vaimoosi, tunteesi olivat siis täysin epäitsekkäät, et hakenut omaa hyvänolontunnetta vaan ihan vaan laupeuttasi halusit tehdä toisen ihmisen onnelliseksi.
Väitän, että sinulla oli halu ja tarve rakastua - ihan itsekkäästi omaa onneasi hakiessasi. Väitä sinä mitä haluat.

 

Voi meitä vajavaisia. Siis Mnk:n mukaanvain hän pystyy rakastelemaan silkasta rakkaudesta. Meillä muilla on aina joku oma agenda

Aivan sama. Miettikää nyt vähän. Miekkonen on ollut puutteessa vuosikymmeniä, kyllähän sitä silloin on tarve löytää asialle hyvät perustelut ja oikeutus ajatusmalleilleen.

Tuolla erotiikka-puolella Miesnäkökulma on vuosikausia viihdyttänyt meitä ah niin harhaisia kanssakulkijoita ahdasmielisillä, mutta toki sointuvilla riimittelyillään.

 

Aloitetaan järjestelmällisesti, nimimerkistä "pit".
Jos alapää tuoksuisi hyvältä, sillä ei haistateltaisi. Jos miehen elin olisi jotenkin jotenkin ylevä, niin "mulkku" ei olisi haukkumasana. Nämä nyt vain ovat niitä elämän tosiasioita, joita jostain syytä vain on korrektia olla mainitsematta tai jotka pitäisi jopa romantisoida.

Jos "savolainen" olisi hyvä niin ei olisi sanontaa "saatanan savolainen", jos tummaihoinen olisi yhtä hyvä kuin vaalea niin ei sanottaisi "perkeleen mutakuono"
- tämmöistä anlogiaako haet? Elämän tosiasioita...

 

Hyvässä, molempia tyydyttävässä suhteessa annetaan ja tehdään palveluksia puolin ja toisin. En minä ainakaan koe minkäänlaista moraalista tunnontuskaa, vaikka "painostan" miestä joskus seksiin hänen jo nukahdettuaan. Myös suuseksiä saatan "vaatia" kun mies jo haluaisi rakastella. "Huvittaisi" on tässä tapauksessa meillä lähinnä synonyymi viitseliäisyydelle tai erilaisesta ajankäytön toiveesta juuri sillä hetkellä. Homma itsessään ei koskaan ole varsinaista pakkopullaa, koska mieheni kyllä tietää mitä tehdä jotta minäkin nautin.

Ja ihan oikeasti, suurempi riski on kuolla lomamatkalla mummolaan, kuin rakastellessa.

Jos vertaa riskiä synnytyskuolemaan, joko äidin tai lapsen ja ihan mihin muuhun riskiin tahansa, vaikkapa kotitapaturmaan, niin huomaa kuinka naurettava tuo tekosyy olla rakastelematta on.


ihmiset on onneksi erilaisia, täällä suurin osa tuntuu nauttivan seksistä, vähemmistön mielestä se on epämiellyttävää, puolisoa alistavaa toimintaa.

 

Mutta perustelen lisää: Jos Isi36 haluaisi vain halata vaimoaan, ja tätä se ei nyt yksinkertaisesti vain huvita, hänellä on muuta tekemistä, kiire, muut ajatukset ym. niin isi36 saattaa olla lievästi pahoillaan - lähinnä aiheuttamastaan häiriöstä - mutta ei varmaan tunne itseään frustroituneeksi tai pettyneeksi. Veikkaan, että isi36 olisi jossakin määrin ärtyneempi lähestyessään vaimoaan seksuaalisesti ja tullessaan torjutuksi. Jos seksin motivaationa olisi hellyys, niin tälläkin palstalla seksinsä määrään tai laatuun tyytymättömien valitus olotilastaan alkaisi kuulostaa todella epäitsekkyyden huipulta. Heillä on niin paljon kohdettaan hakevaa hellyyttä, että he suorastaa ärtyvät kumppanilleen, kun eivät saa helliä tätä tarpeeksi. Pitää suorastaan lähteä hellimään muualle tai ajautua jopa ylitsevuotavan hellyyden vuoksi eroon.

Tuliko tämä tavallisen hellyyden ja seksin ero nyt selväksi?

Ei, eikä noilla selityksillä ikinä tulekaan. Jos vaimoni torjuu seksuaalisen lähentelyni koska on kiireinen, väsynyt tai ei vain huvita, ymmärrän asian hyvin. Itse asiassa paljon paremmin kuin halauksen torjumisen. Halaus tai suudelma vaatii aikaa vain muutaman sekunnin, rakastelu toki paljon enemmän. Mutta se mitä ajattelen torjumisesta ei korreloi mitenkään teon itsekkyyden tai epäitsekkyyden kanssa. Kyllä minä ainakin aivan todella olisin ärtyisä jos en saisi pitkään aikaan helliä vaimoani halaamalla tai suutelemalla. Ihmettelisin mikä on suhteessamme vialla kun hellyys ei olisikaan luonteva osa jokapäiväistä yhdessäoloamme niin antajan kuin vastaanottajankin osassa.
Ihmettelen myös vieläkin (entistä enemmän) miksi parisuhteessa pitäisi yleensäkään jotenkin erottaa hellyys ja seksi erillisiksi osa-alueikseen jolla ei muka olisi mitään tekemistä toistensa kanssa. Kosketus voi olla hellä ja samalla seksuaalinen, mutta ei sen tarvitse johtaa seksiin. Hellyyttä voi olla ilman seksia, seksin aikana ja seksin jälkeen. Seksi voi olla hellää ja hellyys seksikästä. Joskus asia johtaa toiseen, joskus ei. Kaikki on mahdollista. Ei siinä mitään määritelmiä tai rajoja tarvita ne ovat vain akateemista saivartelua (anteeksi kaikki akateemiset tutkijat...) ilman kosketusta oikeaan elämään. En ole koskaan ajatellut että minun pitäisi jotenkin olla tietoinen hellyyden osoituksien laadusta tai päämääristä eikä ole varmaan vaimonikaan. Tuollainen kaikkien tekojensa ja ajatustensa päämäärien "tiedostaminen" on viimeksi ollut muodikasta 70-luvun vasemmistolaisilla tai äärifeministeillä. Ja vasemmistolaiset sentään älysivät jättää hellyyden pohdintojen ulkopuolelle...

 

Nainen kenties voi osoittaa seksillä rakkautta tilanteessa, jonka moni nainen on täällä raportoinut. "Antamalla" miehelleen, vaikka itseä ei huvita, vain koska haluaa tuottaa miehelleen iloa. Voiko rakastava mies ottaa tuollaista "palvelusta" vastaan, on sitten toinen kysymys.

Mies osoittaa rakkauttaan siivoamalla yhteisen kodin vaikka ei niin huvittaisikaan, vain koska haluaa tuottaa naiselleen iloa. Voiko rakastava nainen otta tuollaista "palvelusta" vastaan, on sitten toinen kysymys.

 

[quote="Miesnäkökulma" Myös kädet pestiin välittömästi yhdynnän jälkeen ,ennen kuin koskettiin mihinkään.[/quote]
Onhan tuo surullista, ettet koskaan ole tuntenut sitä suurta onnen, rakkauden ja hellyyden tunnetta rakastelun jälkeen vaan olennaisimmaksi asiaksi on jäänyt kiire käsien pesulle...

 

En ole missään väittänyt pystyväni rakastelemaan puhtaasta rakkaudesta - ja väitän, että harva muukaan (mies) pystyy. Sanoin, että rakastelun motiivit olivat kohdaltani lähinnä rakkautta, kun motiivina oli vaimoni halu tulla raskaaksi.

Ja Dyydelille,ihan oikeasti, jeesustelua tai ei, kun tutustuin vaimooni, niin tiesin ihan varmasti, että helpomman ja (kukaties) onnellisemman elämän olisin saanut yksin. Onneani en todellakaan ajatellut tuossa vaiheessa; oli vain sellainen tunne, että jos ylipäänsä aion parisuhteeseen, niin sitten tämän henkilön kanssa. Onni on sitten tullut aikanaan ja aikalailla odottamatta.

Nimimerkille ihm. Jos arkipuheessa kuulisi edes jotakin positiivista kaiken tämän vitutuksen, kyrpimisen ja haistattelun seassa, niin jotenkin olisi helpomppi uskoa, että ko. elimet ihan oikeasti ovat kauniita ja tuoksuvia. Toistaiseksi pitäydyn siihen käsitykseen, että jos miehen sormien sanotaan olevan kuin kimppu kyrpiä, niin kyseessä ei todellakaan ole mikään kelloseppä tai muunkaan tarkan työn tekijä. Tai jos pahinta mitä miehestä voi keksiä, on luonnehdinta "kokovartalokyrpä", niin kyseinen elin ei ole reiluuden, luotettavuuden ja älyn perikuva.

Tuli puhuu synnytyskuolemien tai lasten kuolemiien todennäköisyydestä nykyajan kehittyneessä maailmassa. Tästä on jo puhuttu aiemmin. Mutta sanotaan vielä kerran ja mahdollisimman selvästi: Kun puhun seksuaalisuuden perustraagisuudesta, puhun seksistä sellaisena kun se oikeasti, luonnossa, lajimme ikiaikaisessa arkitodellisuudessa on ollut ja monissa paikoin maailmaa yhä on. Kaikki tuska ja vaara naisen puolella, ilman että mies pystyy edes halutessaan sitä jakamaan. Me elämme kehittyneessä maailmassa keinotodellisuutta ja lumeseksiä, jonka takana tuo koko perusasetelman kierous kuitenkin on. Siltä ei voi sulkea silmiä menttämättä jotakin -sanoisinko perusherkkyyttä.

 

Siivoaminen on harvoin ilo kellekään, mutta se on välttämättömyys, kuten monet muutkin ns. ikävät työt. Niistä pääsee helpoimmin jakamalla ja tekemällä yhdessä. Tätä ei voi verrata siihen, että luopuu vain toisen iloksi ruumiillisesta koskemattomuudestaan.

Kyllä tällä palstalla on monesti maristu, että liitossa kyllä on paljon hellyyttä, muttei tarpeeksi seksiä. Eli kyllä ihmiset vain näkyvät tuon erottelun tekevän.

 

Noin kysyi Juhana Kajanus väkevässä virressään "Etkös ole ihmisparka..." Niin, mikä on ilo rakastua. Alla on tuo Dyydelin arvaus koskien minun tuntemuksiani aikoinaan:

"Uskamatonta jeesustelua... kun tutustuit vaimoosi, tunteesi olivat siis täysin epäitsekkäät, et hakenut omaa hyvänolontunnetta vaan ihan vaan laupeuttasi halusit tehdä toisen ihmisen onnelliseksi.
Väitän, että sinulla oli halu ja tarve rakastua - ihan itsekkäästi omaa onneasi hakiessasi. Väitä sinä mitä haluat."

Kun tutustuin vaimooni, niin tunteeni olivat varsin sekavat. En ollut suunnitellut oikeastaan mitään parisuhdetta itselleni lainkaan. Sitten tapasin ihmisen, joka teki sen välttämättömäksi. Silloin en kyllä todellakaan ajatellut onneani, vielä vähemmän seksuaalista tyydytystäni tai hyvinvointiani (vaikka kyllä ajattelin, että parisuhteessa se on ikäänkuin, no, osa pakettia). Minulla oli itse asiassa hyvin selvä kuva, että pääsisin elämästäni paljon helpommalla, jos viettäisin sen yksin. Se vain alkoi tuntua (olkoon tämä nyt sitten jeesustelua tai ei) hyvin itsekkäältä elämänasenteelta. Tuntui, kuin eteen olisi auennut jonkinlainen elämäntehtävä, jos velvollisuus tuntuu liian juhlalliselta sanalta. Ja tässä on oltu, yhdessä yli kolmekymmentä vuotta. Ja se onni, jota ei tavoitellut, on vain vuosikymmenien kuluessa löytynyt ja hioutunut.

Olen jossakin aiemmassa ketjussa sanonut, että ehkäpä ihminen on kypsä parisuhteeseen, kun voisi itse asiassa olla sitä ilman. Toisin sanoen, on jo siihen lähtiessään onnellinen; ei etsi onnea toisesta ihmisestä. Silloin kaikki se ylimääräinen onni, mitä parisuhde (mahdollisesti) tuo, on lahja ja iloinen yllätys.

Parisuhteessa kumppanilta voidaan odottaa samaa, mitä kaikissa ihmissuhteissa. Toiseen on pystyttävä luottamaan, väkivaltaa ja ilkeyttä ei kenenkään tarvitse sietää, kummankin osapuolen on tehtävä kohtuudella voitavansa yhteisen arjen ja siitä selviämisen eteen, ja yleensäkin otettava toinen huomioon. Siis toisen elämää on koetettava helpottaa, ei tehdä sitä vaikeammaksi.

Jos ihmiset todella menevät parisuhteeseen hakeakseen siitä seksuaalista(kin) tyydytystä, niin silloin tämä pitäisi varmaan tehdä kummallekin osapuolelle alusta asti selväksi. Ainakin, jos jompikumpi pitää seksin mahdolista riittämättömyytä niin sietämättömänä, että se voisi olla oikeutettu eron syy.

Henkilökohtainen mielipiteeni on kuitenkin edelleen, että jos joku fyysinen nautinto tai pyrkimys siihen, on niin elämää hallitseva, että se menee yli velvollisuudentunnon ja rakkauden, niin kysymys on jonkinlaisesta addiktiosta.

 

Nykyihmisen pitäisi pystyä elämään nyt vallitsevissa olosuhteissa, eikä jeeustella joskus vuonna kypärä ja miekka tapahtuneita traagisuuksia. Jos oikeasti välittää ja on huolissaan kolmansissa maissa tapahtuvista asioista, niin sinne vaan kondomeja ja ehkäisyoppia+tautivalistusta jakamaan..

Pointtina itsellläni näissä kirjoituksissa on lähinnä se, että ymmärrän ja hyväksyn etteivät kaikki välitä seksistä. Sitä en ymmärrä, miksi kehitellä trakedioita ja draamaa asian ympärille? Miksei voi uskoa, että monet oikeasti nauttivat seksistä ja jo mielikuvat saavat halut hyrräämään? Monet pitävät sukupuolielimiä kauniina, kauneus on kliseisesti katsojan silmissä. Varmasti tuohon kauniina/kiihottavina pitämiseen on selkeä yhteys siinä, että pitää myös niillä tehtävistä asioista, eli seksistä.

Voisin muuten kuvitella, että keskiajalla ja aiemminkin kaltaisiasi ihmisiä oli enemmänkin. Pesulla käytiin kerran kuukaudessa, jos silloinkaan. Voin hyvin kuvitella, ettei esim. suuseksi tullut mieleenkään sen ajan ihmisillä

Rikkaillahan oli tuolloinkin (tai ennenvanhaan) etuoikeuksia ja ainakin Katariina Suurella taisi olla jopa pornokraafinen huone joka oli täynnä taitavasti veistettyjä puisia peniksiä ja muuta eroottista taidetta. Kyllä mahtoi supina käydä hovin liepeillä ja hurjat juorut liikkuivat jopa maanrajojen ulkopuolelle.

 

Kyllä minä tiedän, että monet (useimmat) pitävät seksistä. Ja kyllä minäkin olen tuntenut seksuaalista halua, enhän minä mikään eunukki ole, vaan ihan varmasti mies (jos näkisit, uskoisit).

Jos keskustellaan, onko omenavarkaus hyväksyttävää, niin ei silloin ensin tehdä syväanalyysiä siitä, maistuvatko omenat hyviltä.

Se, mitä kyseenalaistan on seksin (tai muunkaan fyysisen nautinnon) arvon sinänsä. Niiden pitäisi ohjata meitä tarkoituksenmukaiseen käytökseen: kohtuulliseen ravintoon, lepoon, lajin säilymiseen. Ne ovat välineitä ,"palkintoja"- jos niin halutaan sanoa - elämän kannalta välttämättömien toimien suorittamisesta. Taas kerran, emme elä syödäksemme, vaan syömme elääksemme. Periaatetta tulisi soveltaa kaikkeen fyysiseen nautintoon, sitä tiukemmin, mitä suuremmasta nautinnosta on kyse.

Edellisessä viestissäni olen jo kirjoittanut tuosta mielestäni kummallisesta ajatuksesta, että parisuhteessa olisi jonkinlainen oikeus odottaa seksuaalista tyydytystä. Tuollaista oikeuttahan ei ole kenelläkään, eikä kenellekään voi asettaa mitään tyydyttämisvelvoitetta. Koko viestiketjuhan (taas kerran) lähti liikkeelle siitä, että sen aloittajan liitto oli vaakalaudalla vähäisen seksin vuoksi. Jos joku voi todellakin harkita eroa muuten hyvästä, kunnollisesta ja rakastavasta puolisosta tällaisen seikan vuoksi, niin kyllä seksuaalinen nautinto on mielestäni saanut elämänarvojen joukossa suhteettoman korkean sijan.

 

Edellisessä viestissäni olen jo kirjoittanut tuosta mielestäni kummallisesta ajatuksesta, että parisuhteessa olisi jonkinlainen oikeus odottaa seksuaalista tyydytystä. Tuollaista oikeuttahan ei ole kenelläkään, eikä kenellekään voi asettaa mitään tyydyttämisvelvoitetta. Koko viestiketjuhan (taas kerran) lähti liikkeelle siitä, että sen aloittajan liitto oli vaakalaudalla vähäisen seksin vuoksi. Jos joku voi todellakin harkita eroa muuten hyvästä, kunnollisesta ja rakastavasta puolisosta tällaisen seikan vuoksi, niin kyllä seksuaalinen nautinto on mielestäni saanut elämänarvojen joukossa suhteettoman korkean sijan.

Kyllä parisuhteessa ja varsinkin avioliitossa on oikeus odottaa hyvinkin paljon erilaisia palveluksia. Parisuhteessa on lupa odottaa että toinen ottaa huomioon puolision ainutkertaiset ominaisuudet, on lupa odottaa että toinen auttaa toista parhaan kykynsä mukaan ja on valmis myös oman mukavuutensa uhraamalla palvelemaan toista. On lupa odottaa että rakastaa ja kunnioittaa toista myös silloin kun toisen toiveet poikkeavat omista. Ja huom! Nyt en puhukaan seksistä vaan yleisesti siitä miten parisuhde toimii. Se on vastavuoroista auttamista ja tukemista aina sen mukaan kumpi on milloinkin vahvempi ja jaksavampi. Se on totta kai myös sen ymmärtämistä miten paljon toiselta voi palveluksia vaatia. Jos toinen vaikka sairastuu vaikeasti, on lupa odottaa että toinen ottaa koko perheen huollon taakan ja vielä toisen tukijan ja lohduttajan roolin. Mutta kyllä sama pätee myös seksin alueella jos ei ole selvästi ennen parisuhteen solmimista toisin sovittu. Mutta tässä on myös pyytäjän vastuu suurempi ja pitää olla hyvin "hereillä" sen suhteen paljonko pyytää sellaisia palveluksia jotka toinen ehkä kokee vain velvollisuudeksi. Tässäkin asiassa kuten kaikilla parisuhteen alueilla pitäisi aina pystyä puhumaan avoimesti kunkin toiveista ja tarpeista ettei loukattaisi toista. En usko että on paljonkaan liittoja joissa erotaan "vain" seksin takia ja kaikki muu olisi hyvää ja kunnossa. Parisuhteen ja vuorovaikutuksen ongelmat heijastuvat yleensä juuri ensimmäisinä herkimmille elämän alueille kuten seksiin. Ongelmat ovat muualla mutta näennäisesti seksielämässä.
Mutta tömä asia kuten kaikki muutkin asiat kiertyvät vain taas siihen perustavaa laatua olevaan ajattelun eron jossa sinä jaat asiat "seksi<>muu elämä-akselilla" ja 99% ihmisistä ajattelee että seksi on tietty pieni osa muuta elämää. Olet oikeassa että joillakin seksi on ylikorostunut osa elämää aivan kuin joilla työ, joillain harrastukset ja joillain alkoholi. Mutta ei tämä voi olla syy vastustaa seksiä sinänsä ja sen tuottamaa nautintoa. Nautintojen tiukka kontrolli on osa askeettista elämäntapaa ja se voi sopia joillekin. Se kuitenkin myös johtaa aivan samalla tavalla ongelmiin kuten olen ennenkin todennut. Etko itse näe mahdollisuutta että liiallinen kontrolli voisi olla ongelma? Jos ihminen kieltää itseltään kaiken nautinnon hän myös samalla kieltää osan omasta arvostaan, arvon olla ainutlaatuinen, tunteva ja rakastettava ihminen. Hän näkee itsensä arvottomana, liian huonona ansaitsemaan nautintoa. Vain oikeasti itsensä kaikkine puolineen hyväksyvä ihminen voi myös arvostaa toista parisuhteen osapuolta samanlaisena ainutkertaisena ihmisenä ja antaa hänelle rakkautta ja hellyyttä ilman taka-ajatuksia. Kukaanhan meistä ei ole täydellinen eikä täydelllistä parisuhdetta ole. Kaikilla on ongelmia. Mutta sitä ei auta se että ongelmia näkee myös siellä missä niitä ei tarvitsisi olla. Seksi on yksi monien parisuhteiden ongelmakohdista mutta niin on myöskin rahankäyttö, alkoholinkäyttö, lasten kasvatus ja oman vapaa-ajan käyttö. Mutta eivät ongelmat ratkea vain luopumalla kaikesta siihen liittyvästä ja aiheen kieltämällä.

 

Ja nytkin väärässä, isi36 (jos tällainen klassinen vastaus suvaitaan)
Siteeraus tekstistäsi:
"Parisuhteessa on lupa odottaa että toinen ottaa huomioon puolision ainutkertaiset ominaisuudet, on lupa odottaa että toinen auttaa toista parhaan kykynsä mukaan ja on valmis myös oman mukavuutensa uhraamalla palvelemaan toista. On lupa odottaa että rakastaa ja kunnioittaa toista myös silloin kun toisen toiveet poikkeavat omista. Ja huom! Nyt en puhukaan seksistä vaan yleisesti siitä miten parisuhde toimii."

Tuon kaiken voin allekirjoittaa, eritoten tuon, että toista on kunnioitettava ja rakastettava myös silloin, kun toisen toiveet poikkeavat omista. Mitä en allekirjoita on, että seksuaalisesti haluttoman on kunnioitettava halukkaamman "oikeutta" seksiin.

Seksissä luovutaan omasta ruumiiillisesta koskemattomuudesta. Se on toimenpiteenä täysin erilainen kuin siivous, ruoanlaitto, remontointi, sairaan tai vammautuneen palvelu ym. Oma ruumis on jotakin, johon jokaisella on viimekädessä luovuttamaton päätös- ja määräysvalta. Tämä tarkoittaa, että seksistä on aina oikeus kieltäytyä, ja tätä kieltoa on toisen kunnioitettava.

Jos kumppanisi on täysin haluton seksiin, ei saa siitä mitään nautintoa, mutta ryhtyy siihen sinun vuoksesi, vaikkapa rakkaudesta sinuun, niin voisitko todella nauttia tuollaisesta seksistä? Olisitko sellaisen "rakastelun" jälkeen iloinen ja ylpeä vai häpeissäsi?

Eli, jos liittoon on sattunut haluiltaan kaksi hyvin epäsuhtaista ihmistä, niin sen halukkaamman on vain opittava elämään tilanteen kanssa. Varsinkin, jos se haluton osapuoli on nainen, jota seksissä suuremman riskin kantajana tulisi erityisesti kunnioittaa ja helliä. Niin, tuo seksistä tai siihen painostamisesta pidättyminenkin voi olla toisen hellimistä.

Mitä nautintoon tulee, niin totta kai nälkäisen on lupa nauttia syödessään, väsyneen levätessään, lasta toivovan siittäessään jne. Jos taas syömisestä etsitään ensisijaisesti makunautintoa, eikä terveen nälän tyydytystä, niin silloin on kyseessä vatsanpalvonta, joka sinänsä on arveluttavaa. Jos nukkumisesta ja vuoteessa loikoilusta tulee elämäntapa, niin kyseessä on laiskuruus. Jos seksissä pääasiana on nautinto, niin kyseessä on irstaus. Näinhän se menee.

 

Ja nytkin väärässä, isi36 (jos tällainen klassinen vastaus suvaitaan)
Siteeraus tekstistäsi:
"Tuon kaiken voin allekirjoittaa, eritoten tuon, että toista on kunnioitettava ja rakastettava myös silloin, kun toisen toiveet poikkeavat omista. Mitä en allekirjoita on, että seksuaalisesti haluttoman on kunnioitettava halukkaamman "oikeutta" seksiin.

Seksissä luovutaan omasta ruumiiillisesta koskemattomuudesta. Se on toimenpiteenä täysin erilainen kuin siivous, ruoanlaitto, remontointi, sairaan tai vammautuneen palvelu ym. Oma ruumis on jotakin, johon jokaisella on viimekädessä luovuttamaton päätös- ja määräysvalta. Tämä tarkoittaa, että seksistä on aina oikeus kieltäytyä, ja tätä kieltoa on toisen kunnioitettava.

Jos kumppanisi on täysin haluton seksiin, ei saa siitä mitään nautintoa, mutta ryhtyy siihen sinun vuoksesi, vaikkapa rakkaudesta sinuun, niin voisitko todella nauttia tuollaisesta seksistä? Olisitko sellaisen "rakastelun" jälkeen iloinen ja ylpeä vai häpeissäsi?

Mitä nautintoon tulee, niin totta kai nälkäisen on lupa nauttia syödessään, väsyneen levätessään, lasta toivovan siittäessään jne. Jos taas syömisestä etsitään ensisijaisesti makunautintoa, eikä terveen nälän tyydytystä, niin silloin on kyseessä vatsanpalvonta, joka sinänsä on arveluttavaa. Jos nukkumisesta ja vuoteessa loikoilusta tulee elämäntapa, niin kyseessä on laiskuruus. Jos seksissä pääasiana on nautinto, niin kyseessä on irstaus. Näinhän se menee.

Jokaisen oikeus oman ruumiinsa hallintaan on tietysti luovuttamaton oikeus jota ei voi ottaa pois. Mutta ero on siinä että sinä oletat kaiken toisen seksuaalisen "palvelun" silloin kun ei itse niin paljon huvittaisi olevan aina täysin vastentahtoista ja vastenmielistä toisen puolelta ja loukkaavan niin antajaa kuin vastaanottajaakin. Minä taas uskon että se on usein pyyteetöntä toisen auttamista ja hellimistä joka ei mitenkään loukkaa ruumiillista itsemääräämisoikeutta. Ehkä ero onkin siinä että silloin myös "haluttomalta" puolelta on kuitenkin tietyssä mitassa halua seksiin mutta ei ehkä jaksaisi vaikka illalla enää "pitkän kaavan mukaan" kun oma tyydytys ei siinä tilanteessa ole niin tärkeää. Näin ainakin meillä enkä usko olevan harvinainen tilanne muuallakaan. Mutta kun omat kokemuksesi ja tuntemuksesi tuosta ovat toiset, en usko että pystyn sinua vakuuttamaan niinkuin et sinäkään minua.

Sitten vielä tuosta nautinnon hakemisesta. Et ole vastannut vielä kahteen kertaan kysymääni kysymykseen liiallisen kontrollin vahingollisuudesta. Onko tosiaan niin että mielestäsi kaikkien halujen kontrolli on aina ja vain hyväksi eikä ainakaan elämää ja minäkuvaa vahingoittavaa? Paljon kertoo viimeinen lauseesi jossa sanot seksin olevan lähtökohtaisesti irstasta silloin kun sitä harrastetaan vain nautinnon takia. Kontrolli on tarpeen silloin kun ei haluta vahingoittaa tai loukata toista. Jos tällaista mahdollisuutta ei ole, ei kontrollilla ole mitään muuta funktiota kuin toimia oman askeesin toteuttajana. Kyllä kontrollikin voi antaa mielihyvää ja tunteen perempana ja moraalisesti muita ylempänä ihmisenä olemisesta. Mutta eikö kontrollikin silloin käänny itseään vastaan ja muutu nautinnon hakemiseksi sen alkuperäisestä tehtävästä eli toisen suojelusta?

 

Jos seksissä pääasiana on nautinto, niin kyseessä on irstaus. Näinhän se menee.

Jäi vielä äskeisestä puuttumaan että nautinto nautinnon takia ei toki ole sama asia kuin irstaus. Irstaus on nimenomaan kohtuuttomuutta, "hurjastelua". SIis mässäilyä, holtitonta seksia yms. Nautinto on vain ja ainoastaan hyvän olon kokemus.

 

Jos seksissä pääasiana on nautinto, niin kyseessä on irstaus.

Syntiä syntiä...mitä tarkoittaa sana irstaus? Onko itsetyydytys syntiä ja irstautta?...kai olet lapsillesi ymmärtänyt kertoa näin olevan.
Enpä tiedä mitä uskonlahkolaisuutta edustat. Kyllähän kaikki hauskuus on tietysti irstautta ja syntiä. Mummvoainaakaan ei suvainnut radiosta kuunneltavan mitään muuta kuin kirkonmenoja, tanssiminen oli jo suorastaan perkeleestä. Jumalan pelko piti olla mielessä koko ajan.
"nautinto pääasiana" = irstaus - Jos musiikin kuuntelussa pääasiana on nautinto niin kyseessä on ...? mikälie. Joka tapauksessa Väärin Väärin.

 

Kyllä parisuhteessa on oikeus olettaa saavansa seksiä. Seksi ja eroottisuus on yksi parisuhteen osa-alueista. Se, miten tämä järjestetään molempia tyydyttävällä tavalla, on kiinni parisuhteen osapuolista ja yksi parisuhteen suurimmista haasteista.

Toki miehen ja naisen välillä voi vallita syvä kumppanuus ilman erotiikka ja seksiäkin. Mikäli tälläinen järjestely tyydyttää molempia osapuolia, niin mikäs siinä.