Hyvä parisuhde ilman seksiä ?

[Miesnäkökulma]

Nyt minä vuorostani kysyn, ja vastatkaa nyt selkeästi, "tuli", Xy1 tai kuka tahansa.

Mitä te oikeastaan haluatte, kun haluatte seksiä? Mikä siinä on sellaista, jota ilman ette koe voivanne olla?

Kyllä minä tiedän, miltä orgasmi tuntuu. Kyllä minä muistan, miltä toisen ihmisen ihokosketus tuntuu. Kyllä minä olen joskus kaivannut molempia. Mutta en määrättömästi. En ole kokenut elämästäni kadonneen mitään olennaista niiden mukana, ja niiden puuttuminen ei ole merkinnyt mitään itsetunnolleni tai itsearvostukselleni ihmisenä ja miehenä.

Kyllä minä tiedän, mitä puolisoiden vahva yhteenkuuluvuus tuntuu, eikä se kokemukseni mukaan tarvitse mitään seksiä sementikseen.

Kyllä minä (kolmen lapsen isänä) tiedän mitä hellyys on, eikä siihenkään tarvita seksiä - ei myöskään puolisoiden kesken.

Minulle on kaiken tämän keskustelun ja vatvomisen jälkeen täysi arvoitus, miksi seksi koetaan niin tärkeäksi, jopa parisuhteen kulmakiveksi, josta kaikki riippuu.

Tämä on ehkä jotakin yhtä vaikeaa käsittää, kuin tupakointi tupakoimattomalle. Siis mikä voi tehdä moisesta tavasta niin vaikean luopua.

Mutta koettakaa silti kertoa.

 

[tuli.]

"Vastaan yksinkertaisesti mielipiteeni olevan paremmin perusteltu."

Kenen mielestä, itsesikö?

Mielestäni perustelusi oli lähinnä naurettava, vedota nyt aikaan, joka kehitykseltään on tämän päivän mittapuun mukaisesti alkeellinen. Jos tuontyyppisiin argumentteihin pitäisi nojautua, niin voisi sanoa, ettei kenenkään pitäisi mennä naimisiin, avioliitto on vaaraksi terveydelle siinä piilevän väkivallan uhan takia. Väkivaltaan kuolee moninkertainen määrä sekä miehiä että naisia, verrattuna synnystyskompikaatioihin.

Lisäksi vaikuttaa hiukan tekopyhältä noiden kauhukuvien maalaminen jatkuvasti, koska olet kuitenkin "alistanut" vaimosi synnytyksen vaaroihin useammankin kerran. Tiedän, että mielelläsi vetoaisit näin, että vaimosi halusi niin kovasti lasta, että tahtoi ottaa riskin. Sinun olisi periaatteidesi mukaisesti pitänyt torjua tämä halu, koska kova tahto saattaa joskus sumentaa järjellisen ajattelun, eikä ihminen ymmärrä omaa parastaan.

"Jos kuitenkin katsoo asioita asioina, tosiasiat tunnustaen ja tunnistaen, ja huomioi kaiken sen kivun, vaaran, kärsimyksen, painostuksen, riiston ja sairauden, mikä seksiin liittyy"

Suurimalle osalle keskustelijoista sinun em. asiat ovat henkilökohtaisella tasolla kaukaisia. Miksi normaali pari ei voisi nauttia seksistä? Logiikkasi mukaisesti kukaan ei voisi nauttia yhtään mistään eikä koskaan, sillä aina on ollut ja tulee olemaan ihmisiä jotka jonkun asian takia ovat joutuneet kärsimään.

Asenteesi on loppupeleissä valtavan itsekäs, vaikka yrität verhota sen huolenpidon alle. Tuntuukin, että taustalla on jonkinlainen traumaatinen kokemus, ehkäpä useampiakin. Monet syyt joita olet maininnut esteeksi harrastaa seksiä, ovat eliminoitavissa hyvinkin helposti. Myöskin väite, jossa epäilet naisten nauttivan vähemmän seksistä kuin miehen, on omituinen siinäkin valossa, että mainitset vaimosi saaneen orgasmin. Anteeksi vaan, mutta rohkenen epäillä asiaa, jos seksielämänne on kuvatunlaista. Mahdattekohan te kumpikaan edes tietää, miltä orgasmi tuntuu?

Jos ihmiset (lähinnä parisuhteessa elävät) voisivat valita haluaisivatko he hyvän ja nautintoa tuovan seksielämän vai ei seksielämää lainkaa, niin veikkaan, että lähes kaikki ottaisivat ensimmäisen vaihtoehdon, olematta yksinkertaisia, tosia-asioita
tajuamattomia tomppeleita. Aivan kuten suurin osa ihmisistä toivoo, että lomalla paistaa aurinko.

 

[tuli.]

Kyllä minä voisin ilman seksiä (toisen kanssa harrastettavaa) olla ja elämäni olisi silti ihan hyvää. Niin kuin olen ennenkin sanonut, oman elämäni onni ei ole riippuvainen yhdestä tai kahdesta asiasta. Elämäni muodostuu monista hyvistä asioista ja nautinnoista. Rakastan saunomista ja kylvyssä lojumista, voin kuitenkin olla tarvittaessa ilmankin niitä. Mutta miksi en saunoisi ja kylpisi, kun se ei ketään loukkaa ja itselleni tulee siitä hyvä olo?

 

[fdfdf]

Ajatusten Kallavesi, miltähän vaimostasi on mahtanutkaan tuntua kun hän on tajunnut, miten etovana ja haisevana häntä pidät...
Eipä ihme, että halut meni vaimollasi.

 

[Miesnäkökulma]

Minulla on vanha perheraamattu, jonka eutsivuille on kirjoitettu tärkeät tapahtumat 1800-luvun alusta lähtien. Naisten ja lasten kuolemat ovat lohdutonta luettavaa. Tuon ajan yksityiskirjeet kertovat siitä pelosta ja ahdistuksesta jota naiset tunsivat yhdessä äitiyden ilon kanssa jokaisen uuden raskauden alkaessa. Epäilen kovasti, kokivatko tuon ajan naiset seksin olevan ilon ja nautinnon lähde - enemminkin "Eevan kirous". Kuten sanoin, elämme kehittyneessä maailmassa (onneksi) aikaa, jolloin nuo vaarat on suureksi osaksi eliminoitu, mutta se ei poista itse perusasetelman kieroutta. Seksissä on naisen riski aina suurempi kuin miehen. Jo tämä seikka asettaa miehelle "hillintävelvoitteen".

Lapsemme on hankittu riskit tiedostaen ja vaimoni halusta. Kaksi kertaa tilanne olisi voinut olla kohtalokas menneinä vuosikymmeninä. Tunnontuskani olen tästä kärsinyt, mutta yhdessä katsoimme lapset riskin arvoisiksi.

Ovatko taudit, pettämiset, ym. kriisit todella kaukaisia useimmille ihmisille? Esim. opiskelijatyttöjen klamydia-, paillooma- ja kondyloomatilanne on aika hälyttävä. Mikä merkitsee, että pojissa piilee vastaava ongelma, oireet ovat vain huomaamattomampia. Pettäminen on tämänkin palstan perusteella monien parien ongelma - ja koskee kai tutkimusten mukaan ainakin kolmannesta avioliitoista.

Enhän minä ole ketään paria kieltänyt seksistä nauttimasta, jos pystyvät (millä vallalla voisinkaan). Mitä olen protestoinut, on seksin korottaminen suuremmaksi kuin mitä se on. Sen tulee aina olla alisteinen itsekontrollille, kunniallisuudelle - niin, sille rakkaudelle.

Lisäksi ihmisen pitäisi myös arvostaa itseään, eikä minkään nautinnon vuoksi alentua mihinkään häpäisevään tai naurettavaan. En vain voi mitään, että omituisin vempelein ja leluin äheltävät parit tuntuvat irvokkailta, ihmisarvon omaehtoiselta häpäisyltä.

Se, että naiset nauttivat keskimäärin vähemmän seksistä kuin miehet - ainakin jos nautintoa mitataan orgasmiherkkyydellä - on todettu monin tutkimuksin. Monien naisten pitää opetella orgasmnikin, mitä harvan miehen tarvinnee tehdä. Tutkimusten mukaan koko joukko naisia ei saa orgasmia lainkaan tai vain harvoin yhdynnässä ja noin 10% ei edes itsetyydytyksessä.

Vaimoni kyllä sai orgasminsa (melkoisen aherruksen jälkeen - mutta säännöllisesti). Hänellä ei kuitenkaan ollut mitään erityistä halua seksiin pelkästään niiden vuoksi. Jos seksiin kuitenkin ruvetiin, niin sitten uurastettiin, kunnes tuo maaginen hetki saavutettiin. Ja kyllä, tiedän itse, miltä orgasmi tuntuu - kiitos kysymästä.

Varmaan on totta, että jos pariskunnilta kysytään, haluavatko he hyvän ja nautinnollisen seksielämän vai eivät, niin luonnollisesti vastataan myöntävästi. Mutta jospa ihmisillä olisikin järkeä suhtautua asiaan kuten lomasäähän. Jos lomalla paistaa aurinko, niin hyvä on, mutta jos ei paista, niin nautitaan lomasta muuten. Eikä heittäydytä marttyyriksi sään vuoksi, kiukutella ja mökötetä asialle, jolle ei mitään mahda, ruveta tekemään säätaikoja (vrt. parisuhdeterapiat ym.)tai säntäilemään lomakohteesta toiseen paremman sään toivossa.

 

[selipaattimies]

Minä en enää näe seksissä oikeastaan mitään positiivista. Lapset ovat syntyneet ja kasvaneet melkein aikuisiksi. Sen takia ei seksiä tarvitse harjoittaa että lisääntyisi ja täyttäisi maan - muut ovat jo pitäneet siitä huolen.
Joskus sitä saattaa vielä hölömääntyä ja nousta pukille, mutta sitten kun se onnentippa on purskahtanut, tulee olo että kaikenlaiseen sitä on tullutkin ryhdyttyä. Hävettää pitkään jälkeenpäin ja päättää, että ei enää ikinä tämän jälkeen. Mutta joskus liha on heikko ja taas sitten sama kuvio.
Voi kunpa Luoja Taivaissa poistaisi tuon lihanhimon. Monilta huonoilta tunnelmilta välttyisi. Saako nykyään apteekista "jarrua" tai luontaistuotekaupasta jotain yrttiä, että loputkin halut katoaisi ja saisi kirkkain aistein katsella kaunista maailmaa...

 

[Miesnäkökulma]

En ole pitänyt vaimoani sen etovampana ja haisevamapna kuin hän minua - tai itseään. Kyllä hän on aina ollut tarkka hygieniastaan ja suihkuista/alapesuista ennen ja jälkeen seksin. Myös kädet pestiin välittömästi yhdynnän jälkeen ,ennen kuin koskettiin mihinkään. Spermani hajun hän koki varsin kiusalliseksi samoin kuin lakanoiden märät läikät.

 

[femina]

Mistä Miesnäkökulman ja selipaattimiehen kaltaiset miehet osaisi tunnistaa päällepäin? Pitkään ja kuluttavaan seurusteluun ei haluttaisi ryhtyä ja huomata myöhemmin, ettei miestä seksi/nainen kiinnosta.

olisiko paljon kokekeneilla kertoa, onko olemassa jokin tunnuspiirre, josta voi ennakoida. Vaaleat harvat hiukset, kalju jo nuorella iällä? Hintelä ruumiinrakenne, kapea iho kenties? Intohimottomat silmät ja tiukkasuu, kapeat huulet, parta?

Vai voiko jotain päätellä asenteista, mielipiteistä, vakaumuksellisuudesta, sairauksien pelosta? Mitkä piirteet miehessä kertovat seksuaalisuudesta ja mitkä heikosta libidosta? Haluttais ja haluttais tietää.

 

[Miesnäkökulma]

Miesnäkökulma oli nuorempana suomalaiseksi varsin tummahiuksinen (nykyisin hiukset harmaat ja otsalta vetäytyneet), säännölliset piirteet omaava, parroittunut, keskiptkä mies, jolla on normaali vartalo, siniharmaat, tuikkivat silmät tuuheiden kulmakarvojen alla, kaikuva ääni ja äänekäs nauru. Pukeutuminen huolimatonta ja hieman "äijämäistä". Eli varo tällaisia tyyppejä.

Elämää nähneenä voin vihjata, että jos nimenomaan tavoittelet miestä, jolle seksi on tärkeää, niin tämä selviää hyvin pian - ei niinkään ulkonäöstä kuin käytöksestä. Jos mies alusta alkaen vonkaa ja vänkää, kopeloi, kähmii, vihjailee ja ehdottelee suoraan, ei ole kiinnostunut ajatuksistasi, harrastuksistasi, perheestäsi, väsyy kahden minuutin kuluessa kaikkiin vakaviin keskusteluyrityksiisi, mikäli ne eivät liity seksuaalis-eroottiseen aihepiiriin, ja alinomaa vilkuilee muita naisia, niin hän todennäköisesti on tuo unelmiesi uros. Ei näitä ole vaikea löytää. Siitä vain baanalle etsimään.

 

[tuli.]

"Varmaan on totta, että jos pariskunnilta kysytään, haluavatko he hyvän ja nautinnollisen seksielämän vai eivät, niin luonnollisesti vastataan myöntävästi."

Jos sinulta ja vaimoltasi kysyttäisiin tuo kysymys, niin olisiko vastaus kyllä?

Hienoa, että vanha perheraamattu on säilynyt sukupolvelta toiselle ja kolmannelle... Historia on kuitenkin historiaa ja nyt elämme tätä päivää ja on "hassua", että vetoat 1800-luvun tapahtumiin puolustaessasi näkökantaasi.

Mielestäni on ihan ok, jos joku sanoo libidonsa olevan heikko tai että sitä ei ole laisinkaan. Mutta miksi hakea teennäisiä, lähes tekosyiltä kuulostavia selityksiä vuosisatojen takaa omalle haluttomuudelle?

 

[Miesnäkökulma]

Koetan selittää, mitä tarkoitan noilla 1800-luvun esimerkeillä. Otetaan seksin sijasta esimerkiksi oraaliset nautinnot.

me kaikki tiedämme että ylenmääräinen herkuttelu, rasvojen, nopeiden hiilihydraattien, alkoholin ym. johtaa ylipainoon ja moniin elintapasairauksiin. tämä on biologinen ja fysiologinen tosiasia, joka aivan olennaisesti ja erottamatta liittyy ylensyöntiin. Tästä ei kai voida kiistellä.

Oletetaan, että keksittäisiin kemiallinen valmiste, joka keinotekoisesti kihdyttäisi elimistön aineenvaihduntaa siten, että ylimääräinen energia kulutettaisiin tehokkaasti pois. tulisi mahdollisuus vedellä vaikkapa kasinkertaine päivittäinen kalorimäärä (kuten taannoin Hesarissa raportoidussa ruiotsalaiskokeessa) ilman paino- ja kolesteroliongelmia tai aikuisiän diabeteksen riskiä.

Kehittyneelle maailmalle avautuisi syöpöttelyn onnela. Ruokaa voitaisiin ahmia mielin määrin ilman seurauksia. Tätä alettaisiin pitää luonnollisena olotilana. Kohtuudesta muistuttajia pidettäisiin naurettavina puritaaneina ja ilonpilaajina. Silti tuo tilanne, ainakin minusta, tuntuisi irvokkaalta. kemiallisin keinoin toteutetulta "elää syödäkseen" maailmalta. Ei juuri ihmisarvon mukaiselta. Ja olosuhteiden muuttuminen sotien, luonnonmullisutsten, taloudellisten romahdusten muodossa romuttaisi myös tämän keinoparatiisin.

Seksin suhteen ehkäisy on luonut samanlaisen maailman kuin tuo yllä kuvattu vatsanpalvonnan taivas. Hedonistisen, keinotekoisen ja nautinohakuisen, irvokkaan. Tuo aiemman historian muistelu ja mielessä pitäminen palauttavat mieleen seksin suunnattoman vastuullisuuden, surullisuuden ja siihen liittyvän paradoksin. Se on välttämätöntä lajin säilymiselle ja hengenvaarallista uuden elämän synnyttäjille. Kun tuon muistaa, niin siihen ei ajatteleva ihminen yksinkertaisesti voi suhtautua vain nautinnon lähteenä tai huvina.

Oman libidoni suhteellisesta vahvuudesta tai heikkoudesta en osaa sanoa mitään. Ainakin joihinkin tämän saitin kirjoittajanaisiin verrattuna vaimoni libido on mitä ilmeisimmin aina ollut heikko. Kuitenkin olen aina pystynyt pitämään itseni kurissa ja nuhteessa, mitä yllykkeitä testosteroni nuorelle miehelle virittelikään. Uskon, että näin oli hyvä.

 

[Miesnäkökulma]

Kirjoituksistasi päätellen sinulla on voimakas kilpailuvietti (lieneekö ylenmääräisen testosteronin seuraus?). Rakastelusta olet nähtävästi tehnyt jonkin ennätystehtailun.

Haastaisinko Sinut kilpailuun. Kumpi meistä kestää täysselibaattia pitempään? Oletko kalusi herra vai sekö määräilee Sinua, mielialojasi, tekemisiäsi, onneasi. Minulla on tietty harjoitusetu, mutta Sinulla ilmeisesti vahva kilpailumotivaatio. Vaimosi voisimme ottaa huomioon siten, että saat tyydyttää hänet millä tavalla taui millä lelulla tahdot, kunhan et itse millään tavalla kiihotu tai laukea.

 

[Miesnäkökulma]

"Varmaan on totta, että jos pariskunnilta kysytään, haluavatko he hyvän ja nautinnollisen seksielämän vai eivät, niin luonnollisesti vastataan myöntävästi."
Jos sinulta ja vaimoltasi kysyttäisiin tuo kysymys, niin olisiko vastaus kyllä? "

Koetan nyt vastata mahdollisimman rehellisesti, ajatellen aivan pohjia myöten. Jos tuo kysymys esitettäisiin nyt, niin varmaan vaimoni kanssa yhdessä toteaisimme sen menettäneen ajankohtaisuutensa. Elämäntapamme on jo niin muotoutunut ja vuoskymmenten kuluessa vakiintunut, että ajatus keskinäisestä seksistä olisi jotenkin hämmentävä ja outo.

Jos tuo kysymys olisi tehty yli kolmekymmentä vuotta sitten nuorelle avioparille, niin olisimme varmaan vastanneet kyllä. Kukapa noin muotoiltuun kysymykseen olisi vastannut ei ja ikääänkuin ilmoittanut haluavansa huonoa ja ilotonta seksielämää. Kukapa haluaisi vaikkapa tai köyhää ja puutteenalaista taoudellista tilannetta, tai sairauksia ja vastoinkäymisiä, jos moisia kysymyksiä esitettäisiin lisää.

Sitten elämä vei mihinkä veikin, ja meidän osaksemme tuli seksuaalisuuden, no sanotaan nyt sitten varhainen pois kuihtuminen, tuli myös runsaasti taloudellisia huolia, tuli paljon sellaista, mitä "emme tilanneet". Mutta tuli myös hyvin rikas elämä, jota jo tässä vaiheessa voimme katsoa tyydytyksellä taaksepäin ja onnitella toisiamme, ettemme ikinä antaneet periksi. Nyt kauhistuttaisi, jos noin kolmikymppisenä suht. nuoren miehen libido kodin särkemällä olisi päässyt romauttamaan sen kaiken hyvän, mistä nyt voimme nauttia.

Jos nyt kysyt, johtuvatko nykyiset ajatukseni seksistä tuosta nuorena koetusta turhautumisesta, niin voin kyllä rehellisesti sanoa, että lähes kaiken, mitä olen täällä kirjoittanut, olin kyllä jo ajatellut ennen avioliittoani, aivan nuoruusvuosina. Enkä mennyt naimisiin ajatellen seksuaalista tyydytystä. Toki vaimoni kanssa ajattelimme, että avioliittoon seksi jotenkin kuuluu, ikäänkuin pakollisena, mutta ei se meille tuolloinkaan mikään suhteen pääsisältö ollut.

Tämän tyhjentävämmin en osaa vastata.

 

[femina]

Miesnäkökulmalla on seksuaalinen murrosvaihe. Mutta ajatus kognitiivisesta dissonanssista on hänelle aivan mahdoton. Miesnäkökulman on siis ihan pakko perustella seksittömyyttä toistuvasti samalla ajatusjuoksulla. Kielellisesti lahjakkaana hän tosin saa kertomukseensa hieman eri sävyjä. Lopullinen tuki ja turva voittaa ajatusristiriidan häivähdyskin löytyy vuosisataisesta ja kieltämättä arvokkaasta perheen Bibliasta. Se on vahva kilpi moraalittomuutta vastaan. Ymmärrettävästi takana, edessä ja jokapuolelle on sellainen torjuntamuuri, että toisinajattevalla ei ole mahdollisuutta päästä edes henkiseen yhteyteen.

Mutta mikäs siinä, jokainen elää tavallaan. Parempi niin, että on tasapainossa itsensä ja ajatustensa kanssa. Tässä tapauksessa henkilö ei aiheuta vahinkoa itselleen ja harvinaisen vähän muillekaan. Joitakin keskustelijoita voi ehkä harnittaa, mikseivät saa käännettyä Miesnäkökulman ajatuksia lähemmäs omiaan. Siinäpä kelle tahansa mahtava narsistinen haaste! Voiko voittaa toisen omakseen, saada toinen yhtymään omiin ajatuksiin tai muuhun yhteyteen. Sellaista tämä elämä on. Pääosin valloittamisen halua.

Miesnäkökulman tapa valloittaa maailmaa ja varsinkin naisia ellien keskustelupalstalla lienee tuo ylikorostunut platonisuus ja kielellinen lahjakkuus, joka totta vie saa monet naiset valtaansa, väittelyyn, jossa ajatus on kokonaan seksuaalisessa aktissa, vaikka se verbaalisesti kielletäänkin.

Tiedetty ajatuskuviohan on, että kielto tai negatio on ihan sama kuin ajatus itsessään. Mitäpä siinä oikeastaan ajattelee, kun sanoo ja vannoo, ettei misään nimessä voisi suudella naisen häpyä tai ajatellakaan yhdyntää vaimon kanssa? Mutta keskusteluun kyllä riittää tälläkin tapaa aihetta, josta saa omalla tavallan sitä nautintoa.

 

[Vaimoke..]

Voi sinua Miesnäkökulma, ethän sinä ole tainnut kunnon seksiä koskaan saadakaan. Tules täällä meillä käymään niin täti antaa sinulle semmoiset kyydit, että sen jälkeen unohtuu selibaatit, etkä enää mitään alapäänhajuja huomaakaan.

 

[mielikuvitusta]

Miesnäkökulmalla on seksuaalinen murrosvaihe. Mutta ajatus kognitiivisesta dissonanssista on hänelle aivan mahdoton. Miesnäkökulman on siis ihan pakko perustella seksittömyyttä toistuvasti samalla ajatusjuoksulla. Kielellisesti lahjakkaana hän tosin saa kertomukseensa hieman eri sävyjä. Lopullinen tuki ja turva voittaa ajatusristiriidan häivähdyskin löytyy vuosisataisesta ja kieltämättä arvokkaasta perheen Bibliasta. Se on vahva kilpi moraalittomuutta vastaan. Ymmärrettävästi takana, edessä ja jokapuolelle on sellainen torjuntamuuri, että toisinajattevalla ei ole mahdollisuutta päästä edes henkiseen yhteyteen.

Mutta mikäs siinä, jokainen elää tavallaan. Parempi niin, että on tasapainossa itsensä ja ajatustensa kanssa. Tässä tapauksessa henkilö ei aiheuta vahinkoa itselleen ja harvinaisen vähän muillekaan. Joitakin keskustelijoita voi ehkä harnittaa, mikseivät saa käännettyä Miesnäkökulman ajatuksia lähemmäs omiaan. Siinäpä kelle tahansa mahtava narsistinen haaste! Voiko voittaa toisen omakseen, saada toinen yhtymään omiin ajatuksiin tai muuhun yhteyteen. Sellaista tämä elämä on. Pääosin valloittamisen halua.

Miesnäkökulman tapa valloittaa maailmaa ja varsinkin naisia ellien keskustelupalstalla lienee tuo ylikorostunut platonisuus ja kielellinen lahjakkuus, joka totta vie saa monet naiset valtaansa, väittelyyn, jossa ajatus on kokonaan seksuaalisessa aktissa, vaikka se verbaalisesti kielletäänkin.

Tiedetty ajatuskuviohan on, että kielto tai negatio on ihan sama kuin ajatus itsessään. Mitäpä siinä oikeastaan ajattelee, kun sanoo ja vannoo, ettei misään nimessä voisi suudella naisen häpyä tai ajatellakaan yhdyntää vaimon kanssa? Mutta keskusteluun kyllä riittää tälläkin tapaa aihetta, josta saa omalla tavallan sitä nautintoa.

Tää on kyllä ihan totta, näitä keskusteluja lukiessa tavallaan mielikuvitus alkaa lentämään, arvatkaapas minne...

 

[femina]

Miesnäkökulma oli nuorempana suomalaiseksi varsin tummahiuksinen (nykyisin hiukset harmaat ja otsalta vetäytyneet), säännölliset piirteet omaava, parroittunut, keskiptkä mies, jolla on normaali vartalo, siniharmaat, tuikkivat silmät tuuheiden kulmakarvojen alla, kaikuva ääni ja äänekäs nauru. Pukeutuminen huolimatonta ja hieman "äijämäistä". Eli varo tällaisia tyyppejä.

Elämää nähneenä voin vihjata, että jos nimenomaan tavoittelet miestä, jolle seksi on tärkeää, niin tämä selviää hyvin pian - ei niinkään ulkonäöstä kuin käytöksestä. Jos mies alusta alkaen vonkaa ja vänkää, kopeloi, kähmii, vihjailee ja ehdottelee suoraan, ei ole kiinnostunut ajatuksistasi, harrastuksistasi, perheestäsi, väsyy kahden minuutin kuluessa kaikkiin vakaviin keskusteluyrityksiisi, mikäli ne eivät liity seksuaalis-eroottiseen aihepiiriin, ja alinomaa vilkuilee muita naisia, niin hän todennäköisesti on tuo unelmiesi uros. Ei näitä ole vaikea löytää. Siitä vain baanalle etsimään.

Miesnäkökulma vaikutta selvästi tyytyväiseltä ulkoiseen olemukseensa. Kuvaushan on komeasta ja valloittavasta miehestä. Varoittelukin on selvästi leikkisää, ei oikeasti varteen otettavaa, senhän hän itsekin tietää.

Mutta sitten tuo kuvaus miehestä, jolle seksi on tärkeää, on yksioikoinen ja satiirinen. Totta vie nainen tietää, että seksiä saa vonkaavalta mieheltä - mutta kuinka kauan? Entäpä jos kutenkin naisena haluttaisi myös keskustella ja vaihtaa ajatuksia maailman menosta, muustakin kuin seksistä, josta myös riittää etusivun juttuja? Joutuuko siis aina seksin paitsioon, jos ryhtyy keskustelemaan miehen kanssa vaikkapa harrastuksista?

Tämä olisi varsin tärkä juttu monen naisen tietää tulevaisuuttaan ajatellen. Ettei vain tulisi tehtyä väärää päätelmää, josja kun mies vaikka ehdottaa, että "lähdettäisiinkös keskustelemaan syvällisiä". Elämää nähnelltä Miesnäkökulmalla on varmaan jokin neuvo, miten tuollaiseen haasteeseen tulisi vastata.

 

[Miesnäkökulma]

Hupaisesti femina minua analysoi. Että niin kuin palstan naisia valloittelisin...

Minkäs minä ylivertaiselle verbalisiikalleni voin, ja kuten olen kertonut, vaimoltani saan myös ulkonäöstäni päivittäin positiivista palautetta. Mutta en minä komea ole, minä vain näytän siltä...

Vaimokkeelle sanoisin, että tulehan sinä tänne, niin koet niin syvälliset keskustelut, että siinä kyllä seksit unohtuu. Mutta poistut kyllä varsin "saaneen" oloisena.

No, vakavasti. feminan mieliksi minun lienee mahdotonta olla, koska hän on päättänyt analysoida minua (melko mahdoton tehtävä), eikä sitä, mitä kirjoitan.

Jos femina haluaa keskustella miehen kanssa ihan oikeasti harrastuksista, elämänkatsomuksesta ym, se käy ihan kuten naistenkin kanssa. Eli lähtemällä rohkeasti puhumaan, haastamalla keskustelukumppani, stimuloimalla älyllisesti, houkuttelemalla toisesta esille, vaikka vähän kiusoitellen parhaat intelligenssin väläykset. Tämänhän femina itse asiassa tietää. Kysymyshän on, mitä loppumetreillä miehstä haluat. Keskustelukumppania ja älyllistä mittelijää vai eroottista värisyttäjää. Jos etsit jälkimmmäistä, niin kyllä varmaan itse tiedät, missä vaiheessa kutsu keskustelemaan syvällisistä onkin kutsu eroottisesti virittyneeseen yhdessäoloon. Älä femina leiki naivimpaa kuin olet.

 

[Miesnäkökulma]

"Tiedetty ajatuskuviohan on, että kielto tai negatio on ihan sama kuin ajatus itsessään. Mitäpä siinä oikeastaan ajattelee, kun sanoo ja vannoo, ettei misään nimessä voisi suudella naisen häpyä tai ajatellakaan yhdyntää vaimon kanssa? Mutta keskusteluun kyllä riittää tälläkin tapaa aihetta, josta saa omalla tavallan sitä nautintoa." Näin kirjoittaa femina.

Hän ei ole ensimmäinen, joka arvelee minun jotenkin kompensoivan selibaattiani kirjoittelemalla näitä mielipiteitäni tälle palstalle. Tähän voinb sanoa, että tietoisesti en näin tee ja jos teen sen tiedostamattani, niin siitähän minä en sitten tiedosta, joten en voi kommentoida.

Mutta tuota päättelyä voi tietysti jatkaa ad absurdum. Jos esimerkiksi nimimerkit "tuli" ja "Xy1" intoutuvat, jälkimmäinen mielestäni välillä varsin emotionaalisesti, esittämään vastapuheenvuoroja, niin eikö se feminan logiikan mukaan kerro, että he itse asiassa kokevat ajatukseni jollakin tavalla tosiksi ja kiiruhtavat ne varmuuden vuoksi torjumaan? Jos siis jonkin väitteen herättämä voimakas affekti paljastaa sen salaisesti kiehtovan, niin mihin tässä päädymmekään? Ketkä tässä keskustelussa ovat oikeasti mitäkin mmieltä mistään?

Mutkikasta tuo sykolokia.

 

[dfdfds]

Mutta vittu se vaan on etova ja haisee edelleen pahalle...

 

[tuli.]

Miesnäkökulma. Kysymykseni oli hiukan huonosti muotoiltu, ehkäpä olisi voinut kysyä niin, että jos vaimollasi olisi ollut vahvempi libido, jopa sinun ylittävä, niin mitäpä luulet, olisitko riemumielin heittäytynyt seksin iloihin?

Sitä en usko, että se ainkaan olisi teille tuonut minkäänlaista lisäharmia. Oletan, että olisitte olleet uskollisia toisillenne ja näin sulkeneet pois esim. sukupuolitaudit ja henkisen murheen jonka pettäminen tuo tullessaan. Pettäminen on tahdonasia ja sitä tahtoa sinussa tuntuu riittävän, kuten vaimossasikin.

Kirjoitteluni motiivi tähän aiheeseen alunperin oli se, että en hyväksynyt, enkä edelleenkään hyväksy sitä, että Mnk kuvittelee olevansa ainoana oikeassa ja muut ovat jopa tyhmiä ja ehdottomasti väärässä, kun kuvittelevat että seksi voi olla iloinen, molempia tyydyttävä ja nautinnon tuova asia ja että joidenkin mielestä sukupuolielimet voivat olla eroottisia ja kiihottavia, ihan oikeasti, ei vaan sen vuoksi että joku meille niin uskottelee.

Oman näkökantasi, Mnk, olet perustellut ihan hyvin, niin pitkälle kun kyse on vain sinusta ja vaimostasi. Kun lähdet analysoimaan muiden tahtoa ja haluja, niin menet mielestäni metsään, et aina, mutta usein.

 

[Miesnäkökulma]

Jos liittomme alussa vaimoni libido olisi olut voimakas, niin luulisin meille syntyneen aikamoisia stressaavia ristiriitoja ehkäisystä. Ajatus, että vaimoni olisi joutunut vuosikymmneten ajan käyttämään hormonivalmisteita tai kantamaan kehossaan vierasta esinettä, tuntui meistä kummastakin vieraalta ja vastenmieliseltä. Jos vaimoni seksuaaliset halut olisivat olleet suuret, niin hän ehkä olisi voittanut vastenmielisyytensä, en tiedä. Itsestäni en ole varma.

Jossain vaiheessa harkitsimme (kun seksi vielä oli mukana kuvioissa mahdollisuutena) jomman kumman sterilointia, mutta se vasta tuntuikin luonnottomalta.

Summa summarum. Nyt kun tulen ajatelleeksi, niin tuo kuvaamasi tilanne olisi tehnyt monet moraaliset ja eettiset ongelmat, jotka seksuaalisuuteen liittyvät, vielä vaikeammiksi minulle ja vaimolleni.

Eli ihmiset ilmeisesti ristiriitatilanteissa valitsevat sen pienimmän kiusan tien. Meillä vaimoni kanssa oli hyvä onni löytäessämme toisemme sellaisina kuin olimme, koska pystyimme loppujen lopuksi melko helposti löytämään elämäntavan, joka meille kuitenkin aiheutti vähiten vaivaa.

Olen edelleen sitä mieltä, että seksistä iloitseminen ja siitä nauttiminen edellyttää sen traagisen puolen aktiivista unohtamista ja silmien sulkemista elämän tosiasioilta. Jo se, että tämä seksi huvina edellyttää täysin keinotekoista ja luonnotonta raskauden (seksin luonnollisen seurauksen) ehkäisyä, tekee tuosta asenteesta falskin. Ja tätä ei vain yleensä haluta nähdä tai uskaltaa ajatella tai ainakin se halutaan häivyttää mielestä.

Mitä sukupuolielinten ulkonäköön tulee, niin myönnetään - kauneus on katsojan silmissä, ja jos joku pitää kaikenlaisia kalkkunan helttoja kauniina ja kiihottavina eikä hassunkurisina, niin se on tietysti hänen oma asiansa. Mutta jos joku tosissaan väittää sukupuolielinten tuoksuvan hunajalle, kuten taisi täällä taannoin tapahtua, niin merkillistä hunajaa hänen aamiaisleivälleen levitellään.

 

[tuli.]

"Olen edelleen sitä mieltä, että seksistä iloitseminen ja siitä nauttiminen edellyttää sen traagisen puolen aktiivista unohtamista ja silmien sulkemista elämän tosiasioilta."

Mitä traagista voisi vakiintuneen parin seksissä olla? Ethän toki pidättäydy autolla ajostakaan vain sen vuoksi, että lähes joka päivä joku kuolee liikenteessä? Empatia ja aiheettoman vastuun ottaminen tai syyllisyyden taakan kantaminen ovat kaksi eri asiaa.

Tuli mieleeni, tästä joistakin asioista pidättäytymisestä toisen arvojen tai halujen kunnioittamisen vuoksi seuraavaa; Onko Matti Vanhanen itsekäs, kun saa toisen ihmisen (tässä tapauksessa ex-"morsiammensa") luopumaan juustoista, sipuleista, viinistä useiksi päiviksi viikossa, sen vuoksi että Matti ei suostu suutelemaan, eikä välttämättä edes tapaamaan, jos em. tuoksuja toisesta tulee -tai tässä tapauksessa, hänen mielestään hajuja.

Lasi kylmää valkoviiniä, valkosipuli-aurajuustoetanoita -ihana makunautinto mielestäni. Miesystäväni mielestä etanat ovat oksettavan näköisiä limaklönttejä ja aurajuuston haju aivan kammottava, silti hän ei kiellä tätä nautintoa minulta. Kuten minäkään en kiellä häneltä tupakkaa ja olutta vaikka niiden hajuyhdistelmästä en pidäkään.

Mielestäni suhteessa joutuu väkisinkin tekemään kompromisseja ja olemaan toiselle mieliksi, kumman miellyttämisen tarve sitten on etusijalla, "tekijän" vai "kieltäjän"? Edelleen ikuisuuskysymys vailla oikeaa vastausta.

 

[femina]

Ylivertainen verbalistiikkakin joskus stimuloi riippuen tietenkin keskustelun aiheesta. Seksi puheenaiheena monesti tarkoittaa, että siitä puhe, mistä puute. Aivot tarvitsevat silloin sellaista mielikuvarajoitusta, seksin olemuksen ja erilaisten seksuaalisten tekojen funtsaamista. vaikka ajatuksessa olisi mikä tahansa sävy, niin substanssi on se sama.

Tavattoman paljon Miesnäkökulma seksuaalisuutta ajatteleekin. Ihan joka kantilta: miltä ehkäisy naisesta tuntuu, miltä naisen sukupuolielimet näyttävät tai voisivat näyttää, miltä nainen mahdollisesti tuoksuu, haisee ja maistuu.

"Mutta jos joku tosissaan väittää sukupuolielinten tuoksuvan hunajalle, kuten taisi täällä taannoin tapahtua, niin merkillistä hunajaa hänen aamiaisleivälleen levitellään."
Jotkut pitävät hunajan tuosusta ja mausta, kaikki eivät. Entäpä kamonillan tuoksu tai päivänkakkaran, saunakukan tuoksu? Joku pitää, toinen on allerginen.

Tuoksuihin liittyy erittäin paljon mielleyhtymiä - miellyttäviä ja epämiellyttäviä. Ne saattavat säilyä samoina ihan lapsuudesta, herättäen muistikuvia. Toinen ihminen ei oikeastaan voi sanoa toiselle, että onpa ihana tuoksu tai haisee kamalalta. Voi ainoastaan todeta, että itse pitää tai ei pidä.

Toisaalta lienee joskus ihmisen omaa rajallisuutta, ettei hän hae elämyksilleen ja mielikuvilleen laajempia ulottovuuksia. Tuoksujen mielleyhtynät muuttuvat siinä missä muutkin ajatukset, jos niin haluaa ja on vain vastaanottavainen. Kyllä naisen saa tuoksumaan ruusulta. Eikä sitä tuoksua tarvitse ruusun terälehdistä itse iholle hieroa.

Jokaisella ihmisellä on kyllä siitä huolimatta ominaishajunsa. Sanotaan, että kumppanin tuoksu vaikuttaa kovastikin seksuaalisuuteen, intohimoon. Muistelen, että nainen aistii isänsä ominaistuoksun epämiellyttävänä kumppanissaan ihan vain omien geenien samankaltaisuuden vuoksi, koska se ei olisi hyväksi jälkeläisille ja sille "luonnon rodunjalostukslle". Mutta arveluahan tuo vain lienee.

syvällisestä keskustelusta puheen ollen en kyllä alkaisi mietti geeniperimää enää lähikontaktissa, mutta toisen tuoksun kyllä pureutuu aivosoluihin silloinkin.

 

[femina]

Pieni lisäys tuoksuista.
Sanovat, pitänee paikkansa, että ...koska esim. Kiinassa ja itäisillä mailla nautitaan jatkuvasti jasminiteetä, jasmiiniriisiä ja maustetaan ruoka jasmiinilla, kukilla, inkiväärillä ja tuosuvilla mausteilla, niin kaikki ympärillä tuoksuu samalta. Jasmiini tulee ihon läpi ja vaikuttaa kaikkeen.