Aikoinaan minulta kysyttiin, onko seksi minusta vastenmielistä. Vastasin rehellisesti, että kyllähän siinä joitakin luotaantyöntäviä piirteitä on (hajut, eritteet, äänet ym), vaikka siihen myös liittyy suuri fyysinen mielihyvä. Siitä on alkanut tämä eritekeskustelu, johon aina palataan, vaikka aloitin tällä kertaa tuosta Maslowin tarvehierarkiasta tai sen väärintulkinnasta.
Aihepiiri on näköjään sellainen, että ihmiset jotenkin järjestelmällisesti kieltäytyvät näkemästä tosiasioita. Seksistä on virallinen totuus, jonka mukaan se on ihanaa, parisuhdetta lujittavaa, terveellistä, jokaisen oikeus jne.
Jos sanoo sitten jotakin itsestään selvää, kuten että sukupuolieritteet ovat jokseenkin yhtä esteettisiä kuin räkä, sylki tai yskös, niin ihmiset ovat pöyristyneitä. Mutta niinhän asia on, eihän siitä mihinkään pääse. Tai että sukupuolielimet puolueettomasti tarkasteltuna ovat ulkonäöltään - no, lähinnä hassunkurisia. Katson ketä tahansa ihmistä - vaimoni mukaanlukien - mielummin kasvoihin kuin jalkoväliin.
Sitäkään ei saa ihmetellä, että aikuiset ihmiset tekevät itsensä naurettaviksi kaiken maailman leikkikaluilla ja alentavilla/nöyryyttävillä roolileikeillä. Jos ihmiset leikkisivät ruuan kanssa kieriskelemällä siinä, tunkemalla sitä sellaisiin ruumiinaukkoihin, joihin se ei kuulu tai syömällä sopimatonta ja pilaantunutta, niin heidän katsottaisiin olevan hoidon tarpeessa.
Jos toteaa, että seksiin liitty ihan luonnostaan hirveän surullisia asioita, kuten naisten todellinen kuolemanvaara (jokainen tietää perheestään ja lähipiiristään tapauksia, joissa odottavan äidin tai syntyvän lapsen hengenlähtö olisi ollut toista sataa vuotta sitten todennäköinen tai varma ), ja ettei siinä sen vuoksi ole tilaa millekään leikille eikä huville, niin taas törmää itsepintaiseen haluun olla näkemättä ja tunnustamatta tosiasioita. Se, että länsimaissa lääketieteen avulla olemme toistaiseksi onnistuneet tuon riskin minimoimaan, on korkean teknologian ja hyvän elintason seuraus, ja mahdollisesti vain tietty välivaihe historiassamme. Kuka tietää, millaista elämää täällää vietetään sadan vuoden päästä.
Kun lukee uutisia AIDS:in leviämisestä kehitysmaissa, tai vaikkapa klamydian ja kondylooman ylieisyydestä nuorilla opiskelijanaisilla, niin normaalilla empatialla varustetun ihmisen pitäisi suhtautua seksiin ihannoinnin sijasta hyvin varautuneesti.
Ja kun lisäksi näkee kaiken sen pettämisen, kieroilun, manipuloinnin, kiristyksen ja rahastuksen (prostituutio, seksibisnes), mikä seksin ympärillä pyörii, niin jo tavallinen kunniallisuus vaatii ottamaan siitä melkoista etäisyyttä.
Varsinaiset perversiot (pedofilia, sadismi, masokismi) tai säälittävät surkeudet (eläimiin sekaantumiset, itsensä paljastelut ym) ovat vielä asia erikseen.
Kaiken kaikkiaan, taas puoleuettomasti ja objektiivisesti tarkastellen, seksi tuo maailmaan vähintään yhtä paljon surua, kipua, kärsimystä ja ihmisarvon alennusta kuin iloakin. Siksi järki-ihmisen pitäisi asettua sen herraksi, suhtautua siihen kuin mihin tahansa fyysiseen haluun, joka tulee pitää kurissa - aivan kuten syöminen tulee mitoittaa ravinnon tarpeen eikä herkuttelunhalun mukaan.
Ja vielä kerran, seksi ja rakkaus ovat kaksi täysin eri asiaa. Voimme tuntea sekä rakkautta että seksuaalista halua samaan henkilöön (onnellisessa tapauksessa). Silti itse kukin tietää, että sukupuolinen halu suuntautuu usein diskriminoimattomasti puoleensa vetäviin ja houkutteleviin henkilöihin, riippumatta siitä rakastammeko heitä vai ei. Vastaavasti voimme syvästi rakastaa ihmisiä tuntematta heihin seksuaalista vetoa (kuten vaimoni minua) tai pidättyä juuri rakkauden vuoksi seksuaalisista aloitteista (kuten minä vaimoni suhteen).
Minulle täysin käsittämätön asia on tällä palstalla usein valitettu itsetunnon kärsiminen seksin "puutteessa". Ihmisen arvohan on jossakin ihan muussa kuin seksuaalisessa puoleensavetävyydessä tai suorituskyvyssä. Yhtä hyvinhän sitten voisi valittaa itsekunnioituksen kärsivän siitä, ettei ruoka maistu tai ettei suorastaan ole ylipainoinen.
Kaikki edellä sanottu on minusta itsestään selvää - tai ainkin pitäisi olla - tarkasteltaessa maailmaa sellaisena kuin se on - ilman harhakuvia tai toiveajattelua. Siksi hämmästelen, niitä reaktioita, joita nämä puheenvuorot kirvoittavat. Tai, että vasta-argumenttina vain kerrotaan, kuinka hyvältä seksi itsekustakin tuntuu. Ikään kuin tämä olisi jokin uutinen. Kaikki tiedämme, että ruoka maistuu hyvältä, että nukkuminen on mukavaa jne. Nämä eivät ole argumetteja, kun keskustellaan ylipainoisuudesta, flegmaattisuudesta ja laiskuudesta tai muista elämäntapaongelmista.
Seksillä on sijansa elämässä. Se on luonnon keino jälkelästen hankkimiseksi. ihmisen tragedia on seksuaalivietin kohtuuttomuus nykyoloissa jälkeläistentuottotarpeeseen nähden. Tämän risitiriidan kanssa meidän on elettävä. Ja muistettava, ettei seksistä ole uskonnoksi tai elämänkatsomukseksi.
