Hyvä mies, mutta silti paha olla??

[halmi]

[QUOTE="vieras";28161675]Aiemmin mies halaili ja suukotteli, kehui, otti kainaloonsa ym. mutta nykyään läheisyys on jäänyt lähestulkoon täysin. Olen puhunut hänelle, kysynyt syitä tähän, mutta ei osaa sanoa, miksei enää huomioi. Tuntuu niin kuin mieskin olisi jo luovuttanut. Mies saattaa puheissaan sanoa, että "sitten kun erotaan niin.."[/QUOTE]

no jokin on muuttunu, joko mies on masentunut tms mikä latistaa tunteita tai sitte ei enään himoitse sinua ja/tai ei rakasta.

ehkä kannattais kuitenkin kokeilla vielä pariterapiaa jospa ne tunteet vielä löytyis!

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";28161689]Onko teillä siis lapsia?[/QUOTE]

Mulla 2 lasta aiemmasta suhteesta, mutta yhteisiä lapsia ei ole enkä niitä kyllä uskalla edes harkita....

 

[noooo]

Mitä jos sitten eroatte? Onko sillä väliä, onko "hyvä" mies vai ei, jos ette ole onnellisia? Jos ei ole läheisyyttä, ei seksiä, ei yhteisiä asioita, niin mitä erityisen "hyvää" teillä nyt siis sitten on?

Tuollaisesta tilanteesta voikyllä vielä nousta ja saada suhteen uuteen kukoistukseen. Mutta se vaatii paljon, ja taustalla täytyy olla se ajatus, että tuon ihmisen kanssa HALUAN olla. Ja se ajatus täytyy olla molemilla. Haluatko nähdä vaivaa, PALJON, ja houkutella miehesikin mukaan näkemään vaivaa? Vai oletko jo sitä mieltä, että tämän suhteen kanssa vaivannäöt ovat turhia eikä asia siitä edisty?

Jos kallistust jälkimmäiseen avihtoehtoon, niin usko pois, teidän suhteenne EI siitä itsekseen taianomaisesti muutu hyväksi. Eli kannattaa ehkä erota ja tuumailla aikansa mihin ryhtyy.

 

["vieras"]

[QUOTE="ahaa";28161686]Voisitko yrittää painostaa häntä, ts opettaa painostamalla? Minä vaadin mieheltä vastauksia, en tyydy "emmätiiä"-vastauksiin. Pikkuhiljaa on tajunnut sen että joutuu itsekin osallistumaan päätöksentekoon ym.[/QUOTE]

Useimmiten olen noin tehnytkin. Seurauksena mies hermostuu, "onko pakko alkaa haastamaan riitaa", "älä viitti tingata, en minä tiedä", "anna olla", "minähän sanoin jo että joo joo"... Ei niin kiva fiilis tollasesta tulee.. :/

 

[parempi mies]

Kuulostaa siltä että kumpikaan ei tunne juurikaan seksuaalista vetoa. Voitte yrittää palauttaa sitä esim. parisuhdekurssilla tai pariterapiassa, vaikka ei se välttämättä onnistu. Jos haluaa että ilmassa on jatkuvasti kiihkoa ja ihastusta, ainoa keino on vaihtaa kumppania usein ja sillä on tietysti varjopuolensa.

 

["vieras"]

Mitä jos sitten eroatte? Onko sillä väliä, onko "hyvä" mies vai ei, jos ette ole onnellisia? Jos ei ole läheisyyttä, ei seksiä, ei yhteisiä asioita, niin mitä erityisen "hyvää" teillä nyt siis sitten on?

Tuollaisesta tilanteesta voikyllä vielä nousta ja saada suhteen uuteen kukoistukseen. Mutta se vaatii paljon, ja taustalla täytyy olla se ajatus, että tuon ihmisen kanssa HALUAN olla. Ja se ajatus täytyy olla molemilla. Haluatko nähdä vaivaa, PALJON, ja houkutella miehesikin mukaan näkemään vaivaa? Vai oletko jo sitä mieltä, että tämän suhteen kanssa vaivannäöt ovat turhia eikä asia siitä edisty?

Jos kallistust jälkimmäiseen avihtoehtoon, niin usko pois, teidän suhteenne EI siitä itsekseen taianomaisesti muutu hyväksi. Eli kannattaa ehkä erota ja tuumailla aikansa mihin ryhtyy.

Tosiaan, hyvä mies ei yksistään riitä siihen, että suhde olisi hyvä. Intohimon kipinä puuttuu, mikä ainakin minun luonteellani vaikuttaa varmasti negatiivisesti moneen muuhunkin seikkaan. Ja ei, en tarkoita, että suhteessa pitäisi räiskyä ja olla sitä intohimoa alkuaikojen tapaan, vaan tarkoitan sellaista "yleistä" intohimoa... En taida osata selittää mitä tarkoitan. Aika pitkälle tunnen olevani sitä mieltä, että suhteemme ei edisty edes vaivannäöllä. En usko, että kykenisin koskaan olemaan täysin onnellinen. Voi olla myös niin, että en tule koskaan olemaan (yksin tai jonkun muun miehen kanssa) täysin onnellinen ja että vaadin elämältäni sellaisia asioita, mitä on mahdotonta saada, mutta toisaalta onko sekään väärin...

Me kaksi ihmistä olemme ehkä väärät toisillemme, koen että yksistään tai jonkun toisen kanssa voisimme molemmat puhjeta kukkaamme. Olla oikeasti onnellisia, vapautuneita, iloisia. Nyt elämme kuin pakotettuina, koska yritämme selvitä huomioseen yhdessä... Ja siitä taas seuraavaan päivään...

 

["ahaa"]

[QUOTE="vieras";28161719]Useimmiten olen noin tehnytkin. Seurauksena mies hermostuu, "onko pakko alkaa haastamaan riitaa", "älä viitti tingata, en minä tiedä", "anna olla", "minähän sanoin jo että joo joo"... Ei niin kiva fiilis tollasesta tulee.. :/[/QUOTE]

Oletko painostanut "hyvällä mielellä"? Eli ei nalkuttamalla?

Suosittelen kyllä teille jotain pariterapiaa. Kun ongelmat ovat noin pieniä, terapiassa voisi löytyä hyviä keinoja parantaa suhdettanne. Voisi löytyä yhteisiä kiinnostuksen kohteita jne. Ja molemmat oppisivat kommunikoimaan paremmin.

Jos päätätte erota, luuletko että ongelmat eivät seuraisi uuteen suhteeseen? Sitä on aina hyvä miettiä kenessä ne ongelmat oikeastaan ovatkaan.

 

["hmm"]

[QUOTE="ahaa";28161751]Sitä on aina hyvä miettiä kenessä ne ongelmat oikeastaan ovatkaan.[/QUOTE]

Tämä voi olla myös tuhon tie! Jos syyllistä aletaan etsiä, kummankin pitää olla avoin etsimään vikaa myös itsestään, ettei mene toisen syyllistämiseksi.

 

[päätön]

[QUOTE="ahaa";28161686]Voisitko yrittää painostaa häntä, ts opettaa painostamalla? Minä vaadin mieheltä vastauksia, en tyydy "emmätiiä"-vastauksiin. Pikkuhiljaa on tajunnut sen että joutuu itsekin osallistumaan päätöksentekoon ym.[/QUOTE]

:headwall:

 

["ahaa"]

[QUOTE="hmm";28161789]Tämä voi olla myös tuhon tie! Jos syyllistä aletaan etsiä, kummankin pitää olla avoin etsimään vikaa myös itsestään, ettei mene toisen syyllistämiseksi.[/QUOTE]

Niin sitähän juuri tarkoitin! Että monesti vika voi löytyä itsestä.

 

["huoh"]

Nojoo, meillä ehkä osittain samanlaista.
En ole koskaan varsinaisesti ole ollut rakastunut mieheeni, hän ei ole saanut perhosia vatsaani jne.
Me vain tulimme hyvin juttuun ja meistä tuli heti todella läheisiä.
Rakastan toki häntä paljon mutta luulen että rakastan vähän samalla tavalla kuin ystäviänikin..
Toisaalta sitten taas olen kyllä mustasukkainen miehestä mutta ehkä se liittyy enemmän itsetuntoon ja petetyksi tulemiseen.
Mieheni on ihana ja rakas ihminen, mutta mitään intohimoa häntä koskaan en ole koskaan tuntenut.
Luulin että niin sen kuuluu ollakin ja että aina kannattaa olla JÄRKEVÄSSÄ suhteessa jossa tunteet eivät juuri leisku mutta paperilla ja käytännössä sovimme yhteen.

 

["vieras"]

[QUOTE="ahaa";28161751]Oletko painostanut "hyvällä mielellä"? Eli ei nalkuttamalla?

Suosittelen kyllä teille jotain pariterapiaa. Kun ongelmat ovat noin pieniä, terapiassa voisi löytyä hyviä keinoja parantaa suhdettanne. Voisi löytyä yhteisiä kiinnostuksen kohteita jne. Ja molemmat oppisivat kommunikoimaan paremmin.

Jos päätätte erota, luuletko että ongelmat eivät seuraisi uuteen suhteeseen? Sitä on aina hyvä miettiä kenessä ne ongelmat oikeastaan ovatkaan.[/QUOTE]

Ihan asiallisesti, pyytämällä häntä sanomaan oman mielipiteensä, perustelemalla että enhän minä voi kaikkea yksinäni päättää ja että olisi mukavaa kuulla hänenkin kantansa asiaan. Ehkä vaadin liikaa.

En usko, että ongelmat seuraisivat uuteen suhteeseen, sillä ongelma on mielestäni se, että minä ja mieheni emme sovi yhteen vaikka rakastaisimmekin toisiamme, eli että emme vain kykene elämään elämäämme yhdessä.

Tietenkin on mahdotonta sanoa, edes kuvitella, miten asiat olisivat mahdollisessa uudessa parisuhteessa, sillä suhde on aina kahden ihmisen luomus. Riippuu paljon myös siitä toisesta osapuolesta, millainen hän on. En kyllä muutenkaan ole valmis edes ajatuksen tasolla miettimään uutta suhdetta.

 

[wut]

[QUOTE="vieras";28162086]
Tietenkin on mahdotonta sanoa, edes kuvitella, miten asiat olisivat mahdollisessa uudessa parisuhteessa, sillä suhde on aina kahden ihmisen luomus. Riippuu paljon myös siitä toisesta osapuolesta, millainen hän on. En kyllä muutenkaan ole valmis edes ajatuksen tasolla miettimään uutta suhdetta.[/QUOTE]

Väärin. Sinä viet myös uuteen parisuhteeseen aina itsesi sellaisena kuin lähdit edellisestä, jos vanhan parisuhteen ongelmia ei ratkota. Jos kaikki ongelmat johtuvat vain toisesta osapuolesta niin näin se tulee tapahtumaan myös jatkossa.

 

["vieras"]

Ensimmäisessä viestissä saa kuvan, että kaikki on hyvin, mutta ap ei vain ole onnellinen. Mutta sitten myöhemmissä viestissä selviääkin, että miestä ei kiinnosta tehdä mitään yhdessä, ei ole seksiä, eikä hellyttää.

 

["vieras"]

Väärin. Sinä viet myös uuteen parisuhteeseen aina itsesi sellaisena kuin lähdit edellisestä, jos vanhan parisuhteen ongelmia ei ratkota. Jos kaikki ongelmat johtuvat vain toisesta osapuolesta niin näin se tulee tapahtumaan myös jatkossa.

En ainakaan tarkoittanut väittää, että nykyisessä suhteessani ongelmat johtuvat miehestäni.

 

[köökkitsykologi]

Miehesi varmaan haluaa erota ja odotaa että sinä teet aloitteen,itse ei uskalla ottaa ratkaisevaa eskelta,tyypillistä.

 

[astrolabe]

Tavallaan näen asian niin, että onneaan on turha koetella, koska hyviä miehiä on harvassa. Toisaalta taas kumpikin voi saavuttaa suuremmankin onnen. En tiedä. Itse en ole eronnut kuin äärimmäisessä hädässä, onnellani ei ole koskaan ollut väliä. Tietysti yksin voisit pärjätä paremmin kuin nyt, henkisesti ainakin.

 

["Vieras"]

Tuo sinun kirjoituksesi on kuin suoraan minun elämästä! Minulla on myös hyvä mies,rakastaa minua ja on todella kunnollinen,mutta....
Meillä ei myöskään ole yhteisiä kiinnostuksen kohteita, ajattelemme melkein kaikissa asioissa erillaiila. Emme tee yhdessä mitään,emme edes koko perheenä mitään yhteisiä juttuja. Minä reissaan lasten kanssa, mies ei edes halua mukaan. En myöskään ole onnellinen, vaikka kaikki on päällisin puolin hyvin. Meiilä ei juuri puhuta muista aiheista kun lapsiin liittyvisträ, ja muuten elämme omia elämiamme saman katon alla!

 

[astrolabe]

Ovatko yhteiset harrasteet onnellisen parisuhteen edellytys ja tae?