Jos ei ole puhuttavaa mutta on hyvä olla...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja mitätääon
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

mitätääon

Vieras
Kun tapaa uuden ihmisen ja tuntuu hyvältä olla lähellä, mutta on hiljaisia hetkiä välillä paljonkin. tarkoittaako se automaattisesti sitä ettei synkkaa/ole yhteisiä puheenaiheita vai voiko tuosta vielä kehkeytyä jotain hyvää?
Alkaako hyvä suhde aina niin että on heti paljon puhuttavaa japuhutaan kaikesta?

En haluaisi ajatella noin koska olen kyllä kiinnostunut ja toivoisin että tästä suhteesta tulee jotain. Kyllä kai se puhuminenkin alkaa lisääntyä kun saadaan ensin vaan olla ihan hiljaa lähellä?

Ollaan tavattu vasta ihan pari kertaa.
 
Jos ne hiljaisuudetkin tuntuu hyvältä molemmista, niin uskoisin että suhteella vois olla tulevaisuutta. Riittääpähän sitten juteltavaa loppuelämäksi, kun ei ensimmäisten kahden viikon aikana kerro kaikkea :D
 
Meillä oli hirveesti miehen kanssa alussa tollasia hiljasia hetkiä, mutta jos ne ei tunnu vaivaannuttavilta ongelmaa ei ole. En ole uusien ihmisten kanssa hirveän puhelias ja mies oli ensimmäinen jonka kanssa pysty oleen hiljaa ja silti oli kivaa. Se ei hämääntyny vaikka en jutellukaan.
 
Niin ehkä sen vois ajatella noin. :D
Kun jotenkin tuntuu et tulee välillä sellanen olo et nyt pitäs kyllä keksiä jotain muutakin puhuttavaa kuin vaan niitä näitä välillä. Mutta sen lähellä on niin hitsin hyvä olla, eikä mieskään siitä pois oo kiirehtinyt että kai sekin tykkää mun lähellä olla.
 
[QUOTE="mii";22115389]Meillä oli hirveesti miehen kanssa alussa tollasia hiljasia hetkiä, mutta jos ne ei tunnu vaivaannuttavilta ongelmaa ei ole. En ole uusien ihmisten kanssa hirveän puhelias ja mies oli ensimmäinen jonka kanssa pysty oleen hiljaa ja silti oli kivaa. Se ei hämääntyny vaikka en jutellukaan.[/QUOTE]

Helpottavaa ja mukava kuulla. :)
 
Mulla on kokemusta myös. Nykyisen miehen kanssa oli alkuun hyvä olla, vaikka oltiinkin paljon hiljaa. Se ei haitannut. Kuitenkin lopulta selvisi et mies ei paljon puhunut koska ei oikein osannut eikä halunnut puhua mitään tärkeää, kuten haaveita, toiveita, pelkoja, tunteista. Sinuna ottaisin selvää miehen "puhetaidoista ja-kyvyistä" koska joskus ja jossain vaihessa puheelle on tarvetta ja sillon ei riitä pelkkä kiva läheisyys.
 
Hmm.. Jos mä olen puhumattomalla tuulella, voin helposti istua miehen vieressä kuuden tunnin automatkan avaamatta kertaakaan suutani (paitsi enintään haukotellakseni).

Jossakin toisessa maassa minut toimitettaisiin vastaavasta käytöksestä varmaan ammattiavun piiriin...
 
Jos kumpikaan ei vaivaudu, hiljaisuus on ok. Hyvä suhde kestää hiljaiset hetket. Silloin molemmilla on hyvä olla. Olla vaan yhdessä ilman paineita koko ajan puhua.
 

Yhteistyössä